Miksi Mikko Paatero ei tehnyt rikosilmoitusta Helsingin poliiseista?
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske sanoo, että jos Helsingin poliisilaitoksen toiminnassa oli havaittavissa puutteita, niin Paatero olisi voinut tehdä asiasta rikosilmoituksen.
”Jos poliisihallinnossa esimiestaso havaitsee, että on puutteita tai jopa lainvastaisuuksia, niin heillä on toimimisvelvollisuus”, Kalske sanoo. Paatero ei kuitenkaan tietoisesti halunnut toimia näin.
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen totesi torstaina, että hän ei aikaisemmin tiennyt, että Helsingin poliisilla ei olisi rekisteröityjä lähteitä. ”Oikeusvaltiossa ei voi olla valvomatonta poliisitoimintaa”, Räsänen totesi.
”Tosiasia on kuitenkin se, että vuosien 2007-2008 jälkeen aika vähän henkilöitä on halunnut rekisteröityä”, sanoo poliisimies Helsingin poliisilaitokselta.
Joulukuussa 2007 aloitettiin tutkinta Helsingin huumepoliiseista, joiden epäiltiin syyllistyneen vinkkimiestensä toiminnan katsomiseen sormiensa läpi. Juttu kuivui kasaan.
Laillisuusvalvontatarkastus edellisen kerran vuosi sitten
Mikko Paatero on todennut julkisuudessa, että Helsingin poliisilaitoksen toiminta on ollut säännösten mukaista. Myös Helsingin poliisilaitoksen komentaja Jukka Riikonen puolusti tiistaina laitoksensa toimintaa poikkeuksellisen voimakkaasti.
”Huumerikosyksikön valvonta on ollut poliisilaitoksen johdon käsissä ja ohjeiden mukaista, eikä sen perusteella ole ollut huomauttamista yksikön toiminnasta”, Riikonen lausui.
Poliisihallituksen suorittama laillisuusvalvontatarkastus tehtiin edellisen kerran vuosi sitten lokakuussa eikä huomauttamista löytynyt.
Heti seuraavana päivänä Riikosen lausunnon jälkeen Päivi Räsänen sanoi, että Helsingin poliisilaitoksella ei olisi toimittu tietolähteiden käytössä kaikkien lakien mukaisesti, valvonta mukaan lukien. Räsänen asetti näin vastakkain Poliisihallituksen tarkastuksen ja julkisuudessa esitetyt tiedot.
Poliisikomentaja Jukka Riikonen joutui korjaamaan asiaa jälleen. Torstaina hän totesi tiedotteessaan, että ”sisäministeri Päivi Räsäsen viittaus saamiinsa tietoihin siitä, että Helsingin poliisilaitoksella ei olisi menetelty tietolähdetoiminnassa oikein, on poliisilaitoksen johdolle vieras”.
Riikonen pitikin vain hyvänä asiana Räsäsen tekemää tutkintapyyntöä valtakunnansyyttäjänvirastoon.
”Ensimmäistä kertaa asia tutkitaan tältäkin osin perusteellisesti, eikä vain erilaisiin irrallisiin väittämiin tai loanheittoon perustuen”, Riikonen totesi.
Myös Poliisihallitus julkaisi perjantaina tiedotteen, jossa se oikoi julkisuudessa olleita vääriä tietoja. Poliisihallitus on informoinut sisäasiainministeriötä viime vuonna siitä, että vain muutamassa poliisiyksikössä on ohjeen mukaista tietolähdetoimintaa.
”Tästä ei voi tehdä iäisyyskysymystä”
Jorma Kalskeen mukaan esitutkinnan aloittamisesta ei ole mitään varmaa tietoa. Meneillään on vasta selvittelyvaihe. Epäilyistä, kuultavien määrästä tai mahdollisista rikosnimikkeistä hän ei halua puhua.
”Esitutkinta käynnistetään, jos on syytä epäillään rikos tapahtuneeksi. Nyt tätä asiaa vasta selvitellään. Meidän täytyy ensin selvityttää koko problematiikka, mitä säännökset pitävät sisällään, ja minkälainen tietolähdekenttä säännösten valossa on ja mitä piirteitä siihen liittyy. Vasta sitten tulee eteen kysymys siitä, onko viranomaistoiminnassa tapahtunut sellaisia laiminlyöntejä tai rikkeitä, joihin on syytä liittää rikosepäily virkatoimissa”, Kalske kertoo.
Hänen mukaansa rikosnimikkeistä on toistaiseksi mahdotonta edes keskustella, koska asiaa vasta selvitellään. Myöhemmin katsotaan, onko virkarikosepäilyihin aihetta.
”Mutta kyllä tässä täytyy verrattain ripeästi edetä. Ei tällaista asiaa voi kovin kauaa pitää auki. Ainakin on saatava selvyys minne suuntaan tässä pitää mennä. Onko esimerkiksi aihetta syytä epäillä -tutkintaan. Yritämme viikon, kahden sisällä jotain selvyyttä tähän saada. Ei tästä iäisyyskysymystä voi tehdä.”
”Nyt alkaa pähkäily”
Ministeri Päivi Räsäsen jättämä tutkintapyyntö on tällä hetkellä Kalskeen pöydällä.
”Nyt katsotaan mitä sille ruvetaan tekemään. Se tuli meille eilen torstaina. Nyt alamme pähkäillä, mitä sen kanssa aletaan tehdä.”
Tutkintapyynnössä kysytään, onko poliisin tietolähteiden käytössä ja tietolähdetoiminnassa menetelty lain mukaisesti.
”Ministeri pyytää valtakunnansyyttäjänvirastoa arvioimaan ja tarvittaessa selvittämään, onko poliisissa menetelty tietolähteiden käytössä tai sitten tietolähdetoiminnassa poliisilain ja annettujen asetusten ja Poliisihallituksen määräysten mukaisesti. Pyydetään myös, että tähän liittyvän toiminnan valvonta otettaisiin tarkastelussa huomioon”, Kalske siteeraa Räsäsen tutkintapyyntöä.
Poliisi teki kotietsinnän poliisilaitokselle
Poliisin epäiltyjen rekisterin laillisuutta tutkivat syyttäjät pääsivät tutustumaan rekisteriin vasta, kun he määräsivät kotietsinnän. Poliisihallitus ei halunnut antaa tietoja vapaaehtoisesti, koska rekisterin tiedot ovat lain mukaan salaisia.
Valtakunnansyyttäjänvirasto on joutunut turvautumaan poikkeuksellisiin keinoihin tutkiessaan poliisin epäiltyjen rekisterin lainmukaisuutta. Tutkintaryhmä pääsi tutustumaan rekisteriin vasta sen jälkeen, kun tutkinnanjohtajat olivat antaneet määräyksen kotietsinnästä. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun kotietsinnän kohteena on poliisi.
”Me yritimme muutamaan kertaan saada niitä [tietoja] vapaaehtoisuuden pohjalta, ja kun se ei tuntunut onnistuvan, päätettiin antaa asiassa kotietsintämääräys”, kertoo tutkinnanjohtaja, valtionsyyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen.
Rekisteriä ylläpitävä poliisihallitus korostaa, ettei tarkoitus ollut hankaloittaa tutkintaa.
”Kyseessä ovat salassa pidettävät tiedot, epäiltyjen tietojärjestelmä, josta on tarkasti säädetty, kenelle tietoja saa luovuttaa. Tässä haluttiin katsoa niin päin, että varmasti mennään pykälien mukaan oikein”, kertoo rekisterinpitopäällikkö Jari Råman poliisihallituksesta.
Råman toteaa, että kotietsinnän etu on se, että syyttäjä harkitsee, mikä tieto on tarpeellista tutkinnan kannalta.
”Näin ei jouduta tilanteeseen, jossa yksittäinen poliisimies joutuu arvioimaan, onko tieto syyttäjälle tarpeen. Mahdollisesti hän joutuu hankalaan tilanteeseen, että ollaanko samaa mieltä asiasta.”
Sekä Hämäläinen että Råman painottavat, että etsintä hoidettiin virkamiesmäisesti ja asiallisesti, eikä episodista ole jäänyt mitään hampaankoloon sen enempää poliisihallitukseen kuin valtakunnansyyttäjänvirastoonkaan.
Kotietsintä tehtiin kuudella eri kerralla Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella kesän aikana.
”Sinänsä se on ihan sama, missä se tehdään, koska se tehtiin tietokonejärjestelmään. Tärkeintä on vaan se, että oltiin poliisin tiloissa”, tutkinnanjohtaja Hämäläinen sanoo.
Ennen etsintää tutkintaryhmää oli vahvistettu yhdellä rekisterin tuntevalla poliisilla. Tutkintaryhmä sai tunnukset rekisteriin, ja sen jälkeen se sai etsiä rekisteristä tarvitsemansa tiedot.
Hämäläinen on tyytyväinen etsinnän tulokseen.
”Saimme sellaista tietoa, joka tukee näitä meidän epäilyjä. Ainakin on syytä epäillä, että sinne järjestelmään on tietyissä tapauksissa kirjattu henkilöitä sellaisilla perusteilla, jotka ihan tarkkaan ottaen eivät vastaa lain tarkoitusta.”
Hämäläinen arvelee, että tutkinta valmistuu parin kuukauden kuluttua.
Tutkinta alkoi sen jälkeen, kun Venäjän presidentin Vladimir Putinin huomattiin päätyneen rekisteriin. Nyt esitutkinnassa selvitetään, oliko Putinista tehty merkintä lainmukainen ja ovatko poliisit tehneet rekisteriin merkintöjä muistakin ihmisistä heppoisin perustein.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1379512027422?jako=4cd41ad3e2dc3744b9f18b86088db159
Poliisi tuhlasi surutta lähes 500.000 € täysin tyhjään
KARHULLE alettiin hankkia ensimmäisiä panssaroituja ajoneuvoja vuonna 2009. Japanista tilattiin kaksi Toyota Land Cruiser -maasturia, jotka vietiin Japanista suoraan Dubaihin panssaroitaviksi. Ongelmat alkoivat, kun autot tuotiin lopulta Suomeen vuonna 2010.
”Pitkän väännön jälkeen niitä ei saatu rekisteröityä”, kertoo poliisiylijohtaja Mikko Paatero. Autot osoittautuivat käyttökelvottomiksi.
”Kyllä me kaikin keinoin kysyimme (liikenteen turvallisuusvirastolta) Trafilta, millä keinoilla ne autot saataisiin siihen kuntoon, että ne voitaisiin katsastaa, mutta ei siihen löytynyt keinoja.”
Poliisihallituksen oman selvityksen mukaan autot olivat jo alun perin sellaisia, etteivät ne täyttäneet EU-kriteerejä. Autojen panssarointi aiheutti myös toisen ongelman: kun autoon lisätään 2 000 kiloa panssarilevyä, auton alusta ei välttämättä kestä. Myöskään jarruja ei ole suunniteltu sellaisille painoille.
Poliisihallituksen arvion mukaan hankkeeseen upposi 362 000 euroa. Poliisiautojen hankinnasta vastaa poliisin tekniikkakeskus.
Poliisi tilasi autot suomalaiselta, turvallisuuslaitteisiin erikoistuneelta yhtiöltä.
Poliisihallituksen käsityksen mukaan yhtiö toimi täysin oikein ja toimitti autot tilauksen mukaisesti.
Poliisi ei ole tehnyt autoista reklamaatiota yhtiölle.
POLIISIYLIJOHTAJA Paatero haluaa nyt selvittää, onko kaikkia säännöksiä noudatettu.
”Jos semmoinen auto on vastaanotettu, jota ei voi käyttää Suomessa, niin jonkinlainen virheellinen päätös jossain vaiheessa on tehty.”
Jälkipuheiden välttämiseksi poliisihallitus halusi siirtää asian ulkopuolisten arvioitavaksi. Valtakunnansyyttäjänvirasto arvioi asian hankkeeseen osallistuneiden poliisien osalta. Siviilien vastuuta tutkii krp.
Poliisin autotallissa pölyttyneet autot on nyt lahjoitettu ulkoministeriölle. Ne ovat käytössä jossain päin maailmaa, mutta ulkoministeriö ei halua kertoa, missä ne ovat.
Poliisihallituksen oman selvityksen mukaan autot olivat jo alun perin sellaisia, etteivät ne täyttäneet EU-kriteerejä. Autojen panssarointi aiheutti myös toisen ongelman: kun autoon lisätään 2 000 kiloa panssarilevyä, auton alusta ei välttämättä kestä. Myöskään jarruja ei ole suunniteltu sellaisille painoille.
Poliisihallituksen arvion mukaan hankkeeseen upposi 362 000 euroa. Poliisiautojen hankinnasta vastaa poliisin tekniikkakeskus.
Poliisi tilasi autot suomalaiselta, turvallisuuslaitteisiin erikoistuneelta yhtiöltä.
Poliisihallituksen käsityksen mukaan yhtiö toimi täysin oikein ja toimitti autot tilauksen mukaisesti.
Poliisi ei ole tehnyt autoista reklamaatiota yhtiölle.
POLIISIYLIJOHTAJA Paatero haluaa nyt selvittää, onko kaikkia säännöksiä noudatettu.
”Jos semmoinen auto on vastaanotettu, jota ei voi käyttää Suomessa, niin jonkinlainen virheellinen päätös jossain vaiheessa on tehty.”
Jälkipuheiden välttämiseksi poliisihallitus halusi siirtää asian ulkopuolisten arvioitavaksi. Valtakunnansyyttäjänvirasto arvioi asian hankkeeseen osallistuneiden poliisien osalta. Siviilien vastuuta tutkii krp.
Poliisin autotallissa pölyttyneet autot on nyt lahjoitettu ulkoministeriölle. Ne ovat käytössä jossain päin maailmaa, mutta ulkoministeriö ei halua kertoa, missä ne ovat.
http://www.hs.fi/paivanlehti/15032013/kotimaa/Poliisi+panssaroi+autonsa+pilalle/a1363243785927
Poliisia epäillään pahoinpitelystä
Kihlakunnansyyttäjä tutkii tapausta poliisirikoksena.
Poliisimies otettiin lauantaina kiinni Ulvilassa epäiltynä pahoinpitelystä. Kiinniottoon johtanut välikohtaus sattui poliisin ollessa vapaa-ajallaan.
Valtakunnansyyttäjävirasto on siirtänyt tapauksen tutkinnan Länsi-Suomen syyttäjävirastolle. Kihlakunnansyyttäjä Pertti Lahtiolan mukaan esitutkinta on vielä alkutekijöissään.
– Poliisi otettiin lauantaina kiinni ja häntä epäillään nyt pahoinpitelystä. Muuta en osaa vielä tässä vaiheessa sanoa, Lahtiola kommentoi.
Satakunnan Kansan mukaan kiinniotettu poliisi riehui asunnollaan ja että hän olisi ollut aseistettu. Työmatkalla tiistaina ollut Lahtiola ei ollut vielä ehtinyt perehtyä tutkittavan poliisirikoksen yksityiskohtiin.
– Olen lukenut tapauksen paperit vasta kertaalleen läpi. Parempi etten lähde muistelemaan yksityiskohtia ulkomuistista, Lahtiola toteaa.
Auerin tietoja urkkineista poliiseista esitutkinta?
Anneli Auerin tietojen urkinnasta harkitaan esitutkinnan aloittamista. Valtakunnansyyttäjänvirasto (VKSV) on pyytänyt poliisihallitukselta kaikki asiakirjat, jotka liittyvät asiaan.
”Tässä on syytä harkita sitä, onko poliisimiehiä syytä epäillä rikoksesta”, kertoo kihlakunnansyyttäjä Anssi Hiivala VKSV:stä.
Nelosen uutisten selvitys paljasti viime keväänä, että kymmenet poliisit olivat yrittäneet päästä katsomaan Anneli Auerin tietoja poliisin Patja-tietojärjestelmästä. Salaamisen vuoksi uteliaat eivät kuitenkaan päässeet tutkimaan tietoja, vaan teot jäivät yrityksiksi. Tämänhetkisen tiedon mukaan näitä ”koputtelijoita” oli 94.
Poliisihallitus lähetti jokin aika sitten selvityspyynnön kaikkiin poliisilaitoksiin, joissa uteliaisuutta oli ollut. Siinä pyydettiin selvittämään, oliko urkkijoilla ollut jokin virkaan liittyvä syy tiedonhakuun. Poliisilaitoksia pyydettiin ilmoittamaan selvityksen tuloksesta poliisihallitukseen tammikuun aikana.
Nyt poliisihallitus on ilmoittanut laitoksille, että valtakunnansyyttäjänviraston kiinnostuksen takia selvitys keskeytetään. Poliisi siis odottaa, mihin tulokseen syyttäjät päätyvät.
Poliisihallituksessa arvioitiin alun perin, että pelkkä koputtelu ei olisi rikos. VKSV selvittää nyt, onko tämä laintulkinta oikea.
Oikeuskäytännöstä löytyy vastakkaisia tulkintoja. Esimerkiksi Rovaniemen hovioikeus painotti viime vuonna tekemässään ratkaisussa, että jo tiedon hakeminen ilman virkaan liittyvää syytä on laitonta.
”Hovioikeus toteaa selvyyden vuoksi, että sillä seikalla, missä muodossa vastaajan tekemät kyselyt ovat avautuneet tietokoneen näytölle ei ole merkitystä asiassa, koska heti Patja-järjestelmään kirjauduttaessa ja sieltä tietoa haettaessa on kyselyn tekijällä oltava laillinen oikeus tiedon hakemiselle”, ratkaisussa korostetaan.
Anssi Hiivala valtakunnansyyttäjänvirastosta ei halua ottaa kantaa laintulkintaan.
”Tämä asia tulee harkittavaksi myöhemmin.”
VKSV:n mielestä linjanveto tällaisessa asiassa ei kuitenkaan voi jäädä poliisin omaan harkintaan, vaan tapauksesta olisi pitänyt ilmoittaa syyttäjille.
”Syyttäjä toimii poliisirikoksissa tutkinnanjohtajana, ja mielestäni tämmöisissä tapauksissa tulisi olla yhteydessä syyttäjään. Tämän tapauksen yksityiskohtia en vielä tiedä, joten en osaa sanoa siihen mitään, että miksi tässä tapauksessa näin ei ole menetelty”, Hiivala toteaa.
VKSV saa Auer-urkintaa koskevat paperit poliisilta vielä tällä viikolla. Päätös mahdollisesta esitutkinnan aloittamisesta tehdään ensi vuoden puolella.
http://www.hs.fi/kotimaa/Auerin+tietoja+urkkineista+ehk%C3%A4+esitutkinta/a1305629411138
Ulvilan ex-tutkinnanjohtajan virkarikosjuttu yhä vanhenemisvaarassa
Murhajutun ensimmäistä tutkinnanjohtajaa Juha Joutsenlahtea epäillään virka-aseman väärinkäyttämisestä. Syyteharkinta ei kuitenkaan valtakunnan-syyttäjäviraston mukaan etene, ennen kuin Vaasan hovioikeus ratkaisee syyteoikeuden jatkoaikaa koskevan kantelun.
Virkarikosjutun tutkinnanjohtajan Anssi Hiivalan mukaan Anneli Auerin epäillään saaneen poliisilta murhasta epäillyn kuvan etukäteen ennen tunnistamistilaisuutta heinäkuussa 2007. Samalla Auer oli saanut tietää, että kuva esitti poliisin Ulvilan murhasta tuolloin epäilemää porilaisnäyttelijää. Komisario Joutsenlahden epäillään määränneen kuvan lähettämisestä Auerille. Kuvan varsinaista lähettäjää ei epäillä rikoksesta.
– Painotan, että hänen (lähettäjän) kohdallaan on selvinnyt, ettei hän ole syyllistynyt rikokseen. Häntä on kuultu rikoksesta epäiltynä, mutta todettu jo elokuussa, ettei hän ole syyllistynyt rikokseen, sanoi Hiivala STT:lle.
Valtakunnansyyttäjänviraston mukaan Joutsenlahti vaati Auerin ”tunnistamaa” miestä vangittavaksi heinäkuussa 2007. Syyttömänä vangittu porilaisnäyttelijä sai myöhemmin korvauksia valtiolta aiheettomasta vangitsemisesta.
Näiden tunnistamis- ja vangitsemistoimiensa vuoksi Joutsenlahtea epäillään virkarikoksesta. Hän on Hiivalan mukaan virkarikosjutun ainoa epäilty.
Joutsenlahti kiistää rikosepäilyn
Komisario Joutsenlahti kiistää virkarikosepäillyn. Tutkinnanjohtaja Hiivala ei kerro tarkemmin, mikä on Joutsenlahden esitutkinnassa kertoma oma näkemys tunnistamis- ja vangitsemistoimista. STT ei maanantaina tavoittanut Joutsenlahtea.
Joutsenlahti kanteli hovioikeuteen, koska Satakunnan käräjäoikeus antoi viime heinäkuussa lisäaikaa syyteoikeudelle virkarikosjutussa. Ilman tätä virkarikosjuttu olisi vanhentunut.
Valtakunnansyyttäjänviraston mukaan Joutsenlahtea koskevat epäilykset heräsivät, kun Satakunnan poliisi löysi Auerin koneelta porilaisnäyttelijän kuvan viime kesänä. Heinäkuussa koko juttu olisi ollut jo vanhentunut.
Syyteharkintaa jutussa tekee valtionsyyttäjä Jorma Äijälä. Hän kertoi maanantaina, että syyteharkinnan aloittaminen odottaa Vaasan hovioikeuden ratkaisua syyteoikeuskanteluun.
Hovioikeudesta on aiemmin kerrottu STT:lle, että asia käsitellään kiireellisenä.
Ulvilan ex-tutkinnanjohtajan virkarikosepäily syyttäjälle
Ulvilan murhajutun ex-tutkinnanjohtajaa koskeva virkarikostutkinta on valmistunut.
Murhajutun ensimmäistä tutkinnanjohtajaa epäillään virka-aseman väärinkäyttämisestä. Valtakunnansyyttäjäviraston mukaan Anneli Auer sai etukäteen murhasta epäillyn miehen kuvan ennen tunnistamistilaisuuksia. Virasto epäilee, että määräyksen kuvan lähettämisestä antoi silloinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti.
Tunnistamisen perusteella vangittiin syytön mies.
Joutsenlahti on virkarikosjutun ainoa epäilty. Hän on kiistänyt virkarikosepäilyt.
Poliisi sai ampua 14-vuotiasta etälamauttimella
14-vuotiaan pojan ampumisesta etälamauttimella ei aloiteta esitutkintaa.
Kihlakunnansyyttäjä Krista Soukolan mukaan poliisi ei toiminut tapauksessa normien vastaisesti.
Poliisi meni tämän kuun alussa tarkastamaan kahta motocross-pyörillä liikkeellä ollutta poikaa, kun toinen heistä lähti karkuun. Etälamauttimen isku ei pysäyttänyt poikaa, vaan hän ajoi viitisen kilometriä poliisit perässään, kunnes kaatui pyörällään.
Poliisimiehillä ei ollut tietoa moottoripyörän kuljettajan iästä.
Pojan äiti teki tapauksesta rikosilmoituksen. Tutkintapyynnön mukaan poika sai kaatumisesta ruhjeita.
Soukolan mukaan ei ole syytä epäillä, että poliisiautolla olisi ajettu kiinni pyörään.
”Poliisin tässä tilanteessa tekemät päätökset etälamauttimen käytöstä ja tästä takaa-ajosta ovat olleet heidän harkintavaltansa rajoissa”, Soukola sanoo.
Miestä epäillään poliisin salakatselusta, kun partio kävi hänen kotonaan
Päivitetty 13:46
Poliisi: Varoituskyltti puuttui asunnosta. Oikeusoppineet: Poliisilla ei suojaa.
Voiko mies syyllistyä salakatseluun, kun hänen kotonaan käy poliisipartio ja se tallentuu samalla sisätiloja kuvaavaan videovalvontajärjestelmään?
Valkeakoskella näin kävi viime lauantaina.
Saksalainen lintuharrastaja Stefan Gofferje on ihmeissään lintuepisodinsa uudesta käänteestä, jonka jälkeen hänestä tuli salakatselusta epäilty.
Aiemmin tiistaina Gofferjen kotona kävi poliisipartio yhdessä paikallisen eläinsuojeluvalvojan kanssa. Partio tallentui videojärjestelmään, joka kuvaa asuntoa murtovarkaiden varalta ja asunnossa olevien koirien etävalvonnan vuoksi.
Gofferjen mukaan poliisit toimivat uhkaavasti ja epäasiallisesti eivätkä suostuneet puhumaan englantia tai kertomaan nimiään.
Kaiken lisäksi heiltä puuttuivat haalareiden nimikyltit, mikä on vastoin asetusta. Sisäministeriön mukaan kotikäynti ei ole sellainen erityistehtävä, jonka vuoksi tarrakiinnitteisen lätkän voisi poistaa.
Mies meni poliisiasemalle tekemään ilmoituksen partiosta ja liitti mukaan kaksi still-kuvaa videosta, josta käy ilmi nimilätkien puute. Asia päätyi valtakunnansyyttäjänvirastoon.
Jatkoa seurasi lauantaina. Kaksi siviiliasuista, Gofferjen mukaan tällä kertaa ystävällistä, poliisia tuli käymään ja halusi ottaa kuvia kameravalvonnasta ja siitä varoittavista kylteistä.
He myös esittivät kotietsintäluvan, jonka mukaan miestä epäillään salakatselusta, koska partio tallentui näiden tietämättä järjestelmään.
”Luulen, että poliisi halusi vähän antaa takaisin minulle”, Gofferje sanoo.
Tämän poliisi kiistää ehdottomasti. Rikoskomisario Joni Länsipuron mukaan nyt tutkitaan, oliko riittävän selvästi ja monissa paikoin ilmoitettu kameravalvonnasta.
”Se täytyy tavalla tai toisella ilmoittaa selvästi, että joka kynnykseltä sisään astuu, hänen tulee tietää, että siellä on kameravalvonta”, Länsipuro sanoo.
Gofferje sanoo, että itse tehdyt kyltit ovat olleet paikallaan jo aikoja ulkoaidassa, terassin oven vieressä ja sisäovessa. Ne myös näyttävät vanhoilta.
”Fakta on se, että nämä henkilöt, jotka siellä olivat, eivät ole tienneet”, Länsipuro sanoo.
Poliisi tutkii: Syyllistyikö poliisipartiota kotonaan kuvannut mies salakatseluun?
Tutkinnanjohtaja Joni Länsipuron mukaan tutkinnalla selvitetään nyt, missä menevät salakatselun rajat.
Tapahtumavyyhti alkoi saksalaisen lintuharrastajan kotoa Valkeakoskella, jonne poliisipartio lähti mukaan virka-avuksi paikallisen eläinsuojeluvalvojan mukaan. Asiasta kertoi Helsingin Sanomat.
Visiitin jälkeen lintuharrastaja marssi poliisiasemalle, koska hän piti eläinsuojeluilmoitusta laittomana. Mies teki tutkintapyynnön myös poliisista, koska hänelle ei ollut selvinnut paikalla käyneiden poliisien henkilöllisyys. Poliisin nimi käy normaalisti ilmi haalarin virkamerkistä.
Asiaa käsitellään nyt valtakunnansyyttäjänvirastossa.
Kritisoidessaan poliisin toimintaa lintuharrastaja lätkäisi pöytään myös kaksi värillistä A4-kokoista still-kuvaa poliisipartiosta. Tässä vaiheessa poliisille kävi ilmi, että miehellä oli ollut kotonaan nauhoittava videovalvontajärjestelmä.
Still-kuvat aiheuttivat näin myös toisen tutkinnan, johon oli rikoskomisario Joni Länsipuron mukaan pakko tarttua. Poliisi tutkii nyt, toimiko mies laillisesti, kun hänen kotonaan vieraillut poliisipartio tallentui tietämättään sisätiloja kuvanneelle kameralle.
– Jos poliisi epäilee jotain rikollista tapahtuneen, niin asiasta on virkavelvollisuuden nimissä tehtävä ilmoitus. Sitä ei voi sivuuttaa, hän sanoo.
Hyvin valitettava tapaus
Länsipuro kertoo, että kuvattavan kohteen täytyy aina olla tietoinen asiasta.
– Kyse ei ole siitä, että kuvauksen kohteena oli juuri poliisi vaan kyseessä olisi saattanut olla vaikkapa huoltomies. Asia ydin on siinä, että tässä halutaan suojella ihmisen yksityisyyttä. Haluamme selvittää yleisellä tasolla, onko tällainen sallittua, Länsipuro sanoo.
Hän vertaa tapausta marjastajaan, joka tallentuu tietämättään riistakameran kuvaan.
– Mies olisi voinut kuvata poliisipartiotaan vaikka koko vierailun ajan kädessään olevalla videokameralla. Kuvauksen kohteelle täytyy vain olla selvää, että häntä kuvataan.
Salakatselu on asianomistajarikos, joten asia ei etene syyttäjälle ilman erillistä ilmoitusta. Länsipuro harmittelee, että asiasta on noussut julkisuudessa kova poru.
– Nyt on keskitytty vain siihen, että paikan päällä olevat henkilöt sattuivat olemaan poliiseja. Laki ei kuitenkaan selvästi tee eroa sen välille, kuka kuvauksen kohteena voi olla.
”Ei ajojahti”
Asiasta ei Länsipuron käsityksen mukaan ole olemassa ennakkotapausta.
Rikoskomisario ymmärtää, että kysymys poliisin salakatselusta asukkaan kotona herättää kuitenkin kummastusta.
– Onhan se myös niin, että poliisi oli asunnossa virkatehtävissä ja poliisin toiminnan täytyy kestää päivänvaloa, hän myöntää.
Länsipuro kiistää, että tutkinta mahdollisesta salakatselusta liittyisi lintuharrastajan ilmoitukseen poliisin nimikylttien puuttumisesta.
– Tässä ei ole kyse mistään ajojahdista. On kuitenkin hyvin valitettavaa, että epäilty toi tämän asian näin voimakkaasti julkisuuteen. Poliisi olisi halunnut suorittaa rauhassa tutkimuksensa loppuun. On hyvin epätavallista, että näin keskeneräisestä tutkinnasta keskustellaan näin paljon näin varhaisessa vaiheessa.
– Tässä tapauksessa punnitaan nyt se, missä menee ihmisen yksityisyyden raja, hän vielä lisää.
Poliisi selvittää nyt, oliko mies ilmoittanut valvonnasta riittävän selkeästi kylteillä.
OLEN tottunut ja kasvanut siihen, että tässä maassa poliisiin voi luottaa. Saksalaismiehen salakatseluepäily on kuitenkin niin absurdi, että uutista lukiessani mietin, oliko tapahtumapaikka sittenkin DDR:ssä.
Poliisi epäilee miestä salakatselusta, sillä hänen valvontakameransa kuvasivat poliiseja heidän käydessään miehen kotona. Epäilty ”rikos” kävi ilmi, kun mies meni asemalle tekemään valitusta epäasiallisesti käyttäytyneiden viranomaisten toimista ja esitti todistusaineistona kuvia.
Tässä tapauksessa on kaikki väärin. Kuten oikeusoppineiden kommenteista ilmenee, salakatselupykälän tarkoitus ei taatusti ole suojata virkatehtävissä toimivan poliisin yksityisyydensuojaa. Eikö Suomen poliisin toiminta kestä päivänvaloa?
Poliisin selittelyt vain pahentavat asiaa. Rikoskomisario väittää, etteivät poliisit tienneet, että heitä kuvataan. Helsingin Sanomilla on kuva kyltistä, jossa miehen kiinteistön kameravalvonta tuodaan ilmi. Rikoskomisarion mukaan kameravalvonnasta olisi pitänyt kertoa suullisesti. Eikö Suomen poliisi osaa lukea?
Vielä sokerina pohjalla rikoskomisario valittelee tapauksen saamaa julkisuutta, sillä asia on keskeneräinen. Eikö Suomen poliisin toimia saa arvostella?
Jotta luottamus poliisiin säilyy verrattain huikaisevan korkealla tasolla, johon meillä on totuttu, ei tällaisilla ylireagoinneilla kannattaisi nakertaa arvovaltaa. Saati arvostella niiden päätymistä julkisuuteen.
Siteeraan yhtä nettikeskustelijaa: Kun poliisi käyttää Suomessa valtaansa väärin, siihen on puututtava heti ja tehokkaasti.
JAAKKO ISONIEMI
Iltalehdessä Länsipuro panee vielä paremmaksi: ”Hän vertaa tapausta marjastajaan, joka tallentuu tietämättään riistakameran kuvaan.” (IL verkkolehti 9.8.2012).
Länsipuro tietenkin kiistää, että kyseessä olisi poliisin kosto, ja väittää: ”Tässä tapauksessa punnitaan nyt se, missä menee ihmisen yksityisyyden raja” (IL).
Tämä kaikki on humpuukia.
Rikoslain 24 luvun 6 § säätää salakatselusta:
”Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa
1) kotirauhan suojaamassa paikassa taikka käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevaa henkilöä taikka
2) yleisöltä suljetussa 3 §:ssä tarkoitetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten,
on tuomittava salakatselusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.”Avainasioita tässä pykälässä ja tämän tapauksen osalta ovat ”kotirauhan suojaamassa paikassa” ja ”tämän yksityisyyttä loukaten”.
Paikka johon talitiaisten vapautusrintama tunkeutui, oli kiistatta kotirauhan suojaama, mutta oliko se poliisien kotirauhaa? Tietenkään ei. Kysymys oli miehen kotirauhasta.
Tunkeutuivatko poliisit asuntoon yksityishenkilöinä? Jos tunkeutuivat, he syyllistyivät kotirauhan rikkomiseen ja mahdollisesti muihinkin rikoksiin.
Olivatko poliisit paikalla virkamiehinä? Oletettavasti olivat. Kuinka kuvaaminen on siinä tapauksessa voinut loukata heidän yksityisyyttään?
Oikeuskirjallisuudessa todetaan salakatselusta muun muassa näin: ”Katseleminen ja kuvaaminen on kotirauhan piirin ja edellä mainittujen intiimien tilojen [esim. WC, puhuhuone – MN] rangaistavaa vain, jos se tapahtuu ”yksityisyyttä loukaten”. Merkitystä ei ole sillä, onko tarkkailu avointa vai salaista, koska tarkkailtava ei voi useissa tapauksissa välttää kuvatuksi tulemista ja siten yksityisyytensä loukkaamista, vaikka kuvaaja ei yrittäisikään toimia salaa”. (Rikosoikeus. WSOYpro 2009, s. 654).
Siinä se on. Rikoskomisario Länsipuron selittelyt ilmoituspakosta ovat poliisiaseman kahvihuoneessa virkattuja omatekoisia oppeja.
Entäpä riistakamera-vertaus? Tämä on kyllä itsestään selvyys, mutta lainataan vielä hiukka oikeuskirjallisuutta (emt. s. 652):
”Salakatselun suoja on siten suppeampi kuin salakuuntelussa. Suoja ei ulotu milloinkaan yleisille paikoille, kuten kaduille ja toreille, eikä myöskään kauppoihin, pankkeihin ja muihin paikkoihin, joihin yleisöllä on vapaa pääsy”.Kuten metsään, jossa riistakamerat yleensä ovat.
Poliisin virkavelvollisuus on tuntea laki, jota se väittää rikotun. Koska lain ilmeisen vilpillisen tulkinnan perusteella on tehty laiton kotietsintä (kameroiden tutkiminen), on asia perin vakava. Poliiseja, myös rikoskomisario Joni Länsipuroa on siis syytä epäillä varsin monista rikoksista. Odotan suurella mielenkiinnolla, millä hassunhauskoilla perusteilla valtakunnansyyttäjänviraston valehtelee nämäkin rikokset moitteettomaksi poliisityöksi.
Lopuksi: muistakaa tämäkin tapaus, kun poliisijohto seuraavan kerran valittaa rerusssipulaansa. Kostoon poliisilla on aina rajattomasti resursseja.
Poliisi ampui poikaa etälamauttimella
Poliisi yritti kiilata 14-vuotiaan motocross-pyöräilijän tieltä hurjan takaa-ajon aikana
Miehikkäläisten nuorten veljesten luvaton motocross-pyöräily sai dramaattisen käänteen, kun poliisi puuttui peliin.
Perheen äiti Taina kertoo olleensa päiväunilla, kunRoopen, 14, ja Aleksin, 13, kaverit olivat saaneet houkuteltua pojat tapaamiseen motocross-pyörillään.
– Pojat tiesivät varsin hyvin, että niitä käytetään vain montulla ja julkisilla teillä niillä on ehdottoman kiellettyä ajaa, Taina-äiti kertoo.
Tällä kertaa houkutus oli liian suuri, ja motocrossia harrastavat pojat lähtivät luvatta tapaamaan kavereitaan pyörillä.
Sovitulla tapaamispaikalla hiekkatien vieressä pojat sammuttivat pyöränsä ja odottelivat kavereitaan, kun poliisiauto kurvasi paikalle.
Molemmat poliisit astuivat autosta ulos ja lähestyivät poikia. Toisella poliiseista oli kädessään etälamautin, joka näytti 14-vuotiaan Roopen mielestä aseelta.
Roope laittoi kypärän päähänsä ja käynnisti mopon. Poliisi laukaisi etälamauttimen ja toinen sähköaseen nuolista osui Roopen ranteeseen.
14-vuotias Roope säikähti osumaa ja lähti pakoon motocross-pyörällään.
– Roope sanoi, että säikähti niin paljon, ettei ole eläessään ajanut niin lujaa. Vauhti oli niin kova, että pojalla oli vaikeuksia hallita pyörää soraisella hiekkatiellä, äiti kertoo.
Äiti paikalle
Toinen poliiseista jäi 13-vuotiaan Aleksin kanssa odottamaan, kun toinen lähti ajamaan 14-vuotiasta takaa. Tässä vaiheessa myös lähellä asunut äiti saapui paikalle herättyään poliisin pillin ujellukseen ja motocross-pyörän ääneen.
– Sanoin toiselle poliisille, että eikö heillä käynyt mielessäkään millaisen vaaran poliisi takaa-ajollaan aiheut-taa, kun nuori poika pakenee peloissaan, äiti kertoo tuohtuneena.
Tovin kuluttua toinen poliisi sai tiedon, että toinen poika on tavoitettu.
– Pojan kääntyessään kotiinpäin vievälle metsätielle poliisiauto oli töytäissyt pyörää, niin että poika lensi ohjaustangon yli, äiti kertoo.
Poika selvisi kaatumisesta ruhjeilla ja poliisi vei pojan kotiin.
Nuoli tallessa
Tilanteesta järkyttynyt äiti pyysi kotona poikia hetken rauhoituttuaan vielä kertomaan uudelleen, mitä tapahtui.
– Suurperheen äitinä osaan hieman kyseenalaistaa poikien kertomuksia, joten lähdimme etsimään etälamautinta metsästä, Taina-äiti kertoo.
Pojan kertomalta paikalta äiti löysi etälamauttimen nuolen.
Taina-äiti vei poikansa Kymenlaakson terveyskeskukseen, jossa lääkäri arvioi pojan ranteessa olevat jäljet nuolen aiheuttamaksi.
– Etälamautinta tulisi käyttää vain erittäin vaarallisissa tapauksissa. Mitä poliisi on oikein ajatellut käyttäessään sitä lapseen, äiti ihmettelee.
Äiti kuvailee koko tapahtumaketjun olleen todella vaarallinen.
– Tiellä oli vielä vastaantulevaa liikennettä ja vauhti takaa-ajossa hurja. Kiitän luojaa, että lapsi on hengissä.
Poikien äiti on tehnyt poliisin toiminnasta tutkintapyynnön.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012080515915977_uu.shtml
POLIISI EI TIENNYT IKÄÄ
Kymenlaakson poliisista myönnetään, että poliisi on ajanut takaa 14-vuotiasta poikaa ja käyttänyt häneen etälamautinta Miehikkälässä.
– Poliisi on mennyt suorittamaan normaalia ajopapereiden tarkastusta, mutta toinen pojista on lähtenyt karkuun, joten poliisi on lähtenyt perään, rikosylikonstaapeli Esa Suni kertoo.
Rikosylikonstaapeli kertoo, että ennen takaa-ajotilannetta poliisi on ampunut nuorta etälamauttimella. Takaa-ajon aikana poliisi on yrittänyt katkaista pojan etenemistä kiilaamalla häntä pois tieltä.
Sunin mukaan poliisin ryhtyessä takaa-ajoon hänellä ei ollut kyseisen ihmisen henkilötietoja.
Tarkoitatteko siis, ettei poliisi tiennyt pojan ikää?
– Tällainen käsitys minulla on, että se selvisi vasta siinä vaiheessa, kun henkilö saatiin kiinni, Suni toteaa.
Onko normaalia, että poliisi ampuu 14-vuotiasta etälamauttimella?
– Eihän se ihan normaalia ole, sen takia en haluaisi kommentoida asiaa enempää.
Kymenlaakson poliisin toimia tutkii Päijät-Hämeen poliisilaitos. Tutkinnanjohtajana tapauksessa toimii valtakunnansyyttäjänviraston syyttäjä.
Rikosylikonstaapeli kertoo, että partion havaintojen mukaan poika syyllistyi törkeään liikenteen vaarantamiseen takaa-ajon aikana. Poika on kuitenkin alle 15-vuotias eikä täten rikosoikeudellisessa vastuussa tekemisistään.