Arkisto

Archive for Toukokuu 2013

Poliisia syytetään koulupojan uhkailusta koulussa

30.5.2013 Kommentointi poissa käytöstä

poliisinselkä

Satakuntalaiselle poliisille luettiin torstaina syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Syytteen mukaan mies meni poikansa koululle virka-ajalla, virka-autolla ja virka-asussa ja uhkaili poikansa kanssa tapellutta 15-vuotiasta poikaa.

Lisäksi poliisi käyttäytyi uhkaavasti koulun rehtoria, opettajaa ja muita oppilaita kohtaan. Mies kuulusteli oppilaita ja henkilökuntaa sekä vaati, että tappelussa osallisena ollut 15-vuotias poika ei saa enää tulla kouluun.

Syyttäjän mukaan poliisi antoi esiintymisellään paikalla olleille käsityksen, että heidän on toteltava miehen käskyjä, koska tämä on poliisi.

Poliisi kävi koululla viime vuoden maaliskuussa.

 

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288569650946.html

Ulvilan murhajutun tutkinnanjohtajaa syytetään virka-aseman väärinkäytöstä

28.5.2013 Kommentointi poissa käytöstä

juha joutsenlahti

Ulvilan murhajutun tutkinnasta on nostettu virkarikossyyte. Valtionsyyttäjä on päättänyt nostaa syytteen jutun ensimmäistä tutkinnanjohtajaa Satakunnan poliisilaitoksen komisariota vastaan ensisijaisesti virka-aseman väärinkäyttämisestä ja toissijaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Syyte koskee komisarion menettelyä vuonna 2007 henkirikosjutun tutkinnassa. Komisariota epäillään virkavelvollisuuden vastaisesta menettelystä valokuvatunnistuksen ja ryhmätunnistuksen järjestämisessä sekä vangitsemisvaatimuksen esittämisessä tuomioistuimelle.

Virkarikoksesta epäilty komisario Juha Joutsenlahti on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen.

Valtakunnansyyttäjäviraston mukaan Anneli Auer sai etukäteen murhasta epäillyn miehen kuvan ennen tunnistamistilaisuuksia heinäkuussa 2007. Virasto epäilee, että määräyksen kuvan lähettämisestä antoi silloinen tutkinnanjohtaja Joutsenlahti.

Tunnistamisen perusteella vangittuna oli jonkin aikaa syytön mies.

 

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194816289749/artikkeli/ulvilan+murhajutun+ensimmaista+tutkinnanjohtajaa+syytetaan+virka-aseman+vaarinkaytosta.html

Suomen poliisi sai kenkää ampumaradalta, se on loppu nyt!

28.5.2013 1 kommentti

ase ja luodit

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero selvittelee parhaillaan viranomaisten harjoittelusopimusten irtisanomista sipoolaisella ampumaradalla. Paatero kertoo Uudelle Suomelle, että rataa ylläpitävän seuran ilmoitus tuli hänelle täytenä yllätyksenä.

–Hämmästyneenä olen seurannut tätä, Paatero sanoo Uudelle Suomelle.

–Olen tänään kysynyt ja alkanut selvittää, mikä homman nimi on, Paatero totesi maanantai-iltana.

Urheiluseura Sibbo Skyttegille ry ilmoitti viime perjantaina poliisihallitukselle irtisanovansa kaikki viranomaisten ampumaharjoittelusopimukset Sipoon keskusampumaradalla.

Syy ilmoitukseen on seuran viestin mukaan se, että poliisihallitus on puhelimitse vaatinut seuraa hankkimaan ampuma-aselain mukaisen asealan elinkeinoluvan ”ehtona viranomaisten ampumaharjoittelun jatkumiselle ampumaradoillamme”. Seura ei kuitenkaan aio ryhtyä elinkeinonharjoittajaksi, ja irtisanoo näin poliisien sopimuksen.

Poliisihallitusta johtavalla Mikko Paaterolla ei ole tarkkaa tietoa puhelimitse esitetystä vaatimuksesta, jonka seura mainitsee. Hänelle on vielä epäselvää, onko poliisihallitus edes varsinaisesti esittänyt mitään vaatimusta.

–Jonkinlainen suullinen yhteydenotto on ollut, ja kyse on ollut elinkeinoluvasta, Paatero sanoo.

Paatero uskoo, että asia selviää lähipäivinä. Hänen mukaansa Sipoon keskusampumaradalla on harjoitellut useampi poliisin yksikkö ja myös rajavartiolaitoksen henkilöstöä.

Kansanedustaja Ismo Soukola (ps.) kertoo sisäministerille jättämässään kirjallisessa kysymyksessä, että ainakin Uudenmaan poliisille poliisihallituksen temppu aiheuttaa vaikeuksia.

–Poliisi toiminnassaan joutuu harjoittelemaan ampuma-aseiden käyttöä ja näin ollen menettää Uudellamaalla olevan harjoittelupaikan. Se aiheuttaa poliisihallinnolle rahanmenoa, koska vastaavat harjoitteluolosuhteet täytyy hankkia toisaalta. Korvaavan paikan löytyminen on hankalaa, Soukola toteaa.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/59504-poliisiylijohtaja-hammastyi-suomen-poliisi-sai-potkut-ampumaradalta

MOT väittää poliisin Putin-merkintä oli harkittu ratkaisu – Vuotokin oli harkittu

27.5.2013 Kommentointi poissa käytöstä

keskusrikospoliisi krp

Ylen MOT-ohjelma esittää maanantai-iltana väitteitä, joiden mukaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin nimi olisi laitettu Suomen poliisin rekisteriin tarkoituksella ja harkiten. Poliisijohto väitti Putin-merkintää virheelliseksi.

Salaisen rekisterin merkintä vuoti julkisuuteen huhtikuussa, kun MTV3:n 45-minuuttia paljasti asian. MOT:in mukaan myös vuoto oli harkittu teko.

Yle MOT:in kotisivuilla sanotaan, että jokin taho haluaa horjuttaa keskusrikospoliisin asemaa järjestäytyneen rikollisuuden asiantuntijana.

MOT:in jakso Putingate esitetään maanantaina 27.5.2013 TV1:ssä kello 20.

 

Suomen poliisijohto astui miinaan keskiviikkona 10. huhtikuuta. MTV3 oli pyytänyt poliisiylijohtajalta rekistereitä koskevaa haastattelua. Tuleen päätettiin laittaa kakkosmies Robin Lardot, joka tuntee paremmin poliisin rekisterit.

Lardot joutui yllättäen vastaamaan hankalaan kysymykseen: miksi Putin? Lardot ei asiaa kommentoinut, mutta parin tunnin päästä poliisiylijohto vahvisti salaisen rekisterin tiedon: Putin löytyy tietokannasta.

Kohu Putin-merkinnästä levisi päivän aikana ulkomaiden tiedotusvälineisiin asti. Suomen poliisille ja poliitikoille naureskeltiin, ei ehkä merkinnän takia, vaan siksi, että anteeksipyytely toi mieleen vanhat suomettumisen ajat.

Kun moinen merkintä kerran leimataan Virheeksi, on tulkinnasta vaikea luopua, vaikka pöytään tuodaan minkälaisia järkeilyjä. Kaikissa maailman tiedusteluorganisaatioissa on todennäköisesti tehty sama havainto kuin keskusrikospoliisissa: Venäjän presidentti hengailee avoimesti moottoripyöräjengin johtajan kanssa.

Voiko tiedon perusteella rekisteröiminen olla moitittavaa tai peräti laitonta vain Suomessa? Asiaa tutkii nyt jopa valtionsyyttäjä. Jos rekisterin tietokannat käydään läpi tiheällä kammalla, sieltä voi löytyä monen mielestä virheellistä tietoa. Yhdelle virhe kun voi olla toiselle oleellinen havainto.

Putin-merkinnän vuotamisen jälkeen Poliisihallitus painoi paniikkinappulaa, vaikka olisi voinut ns. nukkua yönkin yli. Tai osoittaa myöhemmin uutta harkintaa kuten keskusrikospoliisin rikosylikomisario Thomas Elfgren. Ensin Elfgren tuomitsi merkinnän, mutta totesi muutaman yön nukuttuaan, että Suomen poliisilla ei saisi olla yhteiskuntaluokkia tai tehtäviä, jotka antavat immuniteetin rekisterimerkinnöille.

Putingate -ohjelmassa kerrotaan miksi ja miten merkintään päädyttiin. Kirjausta Venäjän presidentistä on vaikea ymmärtää, jos ei tunne asian historiaa. Olennaisempaa koko sotkussa on kuitenkin vuoto. Se mollaa keskusrikospoliisin asemaa ja kiihdyttää poliisiyksiköiden välisiä vanhoja jännitteitä.

Minulla ei ole varmuutta siitä kuka salaisen rekisteritiedon teki ja kuka sen tiedotusvälineelle vuoti? Tutkijoilla on kuitenkin tiedossaan ne, jotka Putin-merkintää ehtivät käydä katsomassa.

Poliisijohto pitää kiinni lottotöistään, se on suojatyöpaikka ammattitaidottomille, tyhmille ja avuttomille poliisipoloisille!

25.5.2013 Kommentointi poissa käytöstä

lotto

 

 

Kor­keat po­lii­si­vir­ka­mie­het val­vo­vat oman työn­sä ohel­la Veik­kauk­sen ra­ha­pe­le­jä palk­kio­ta vas­taan. Ky­se on 1970-lu­vul­ta pe­räi­sin ole­vas­ta ”maan ta­vas­ta”, jo­ta ei ole sää­del­ty juu­ri mi­ten­kään.

Po­lii­si­hal­li­tus ai­koo tu­le­vai­suu­des­sa­kin va­li­ta Veik­kauk­sen lot­to­ar­von­nan ja mui­den ra­ha­pe­lien vi­ral­li­sik­si val­vo­jik­si lä­hin­nä omia työn­te­ki­jöi­tään, vaik­ka mui­ta­kin val­von­ta­mal­le­ja on ole­mas­sa.

 

Kor­keat po­lii­si­vir­ka­mie­het val­vo­vat oman työn­sä ohel­la Veik­kauk­sen ra­ha­pe­le­jä palk­kio­ta vas­taan. Ky­se on 1970-lu­vul­ta pe­räi­sin ole­vas­ta ”maan ta­vas­ta”, jo­ta ei ole sää­del­ty juu­ri mi­ten­kään.

Po­lii­si­hal­li­tus ai­koo tu­le­vai­suu­des­sa­kin va­li­ta Veik­kauk­sen lot­to­ar­von­nan ja mui­den ra­ha­pe­lien vi­ral­li­sik­si val­vo­jik­si lä­hin­nä omia työn­te­ki­jöi­tään, vaik­ka mui­ta­kin val­von­ta­mal­le­ja on ole­mas­sa.

Asia on juu­ri nyt ajan­koh­tai­nen, sil­lä po­lii­si­yli­joh­ta­ja Mikko Paatero saa lä­hi­ai­koi­na hy­väk­syt­tä­väk­seen esi­tyk­sen vi­ral­lis­ten val­vo­jien tu­le­vas­ta toi­min­ta- ja va­lin­ta­mal­lis­ta.

Vi­ral­li­set val­vo­jat ovat nii­tä va­ka­va­il­mei­siä mie­hiä ja nai­sia, jot­ka toi­vot­ta­vat hy­vää il­taa te­le­vi­sio­kat­so­jil­le en­nen lauan­tai-il­lan lot­toar­von­taa. He val­vo­vat myös mui­ta Veik­kauk­sen pe­le­jä ja voi­ton­ja­koa.

VI­RAL­LI­SET val­vo­jat ovat hoi­ta­neet teh­tä­viään yli 40 vuot­ta il­man, et­tä val­von­ta­jär­jes­tel­mäs­tä on sää­det­ty vi­ral­li­ses­ti juu­ri mi­ten­kään.

Ar­pa­jais­la­ki mää­rit­te­lee vain sen, et­tä Po­lii­si­hal­li­tus va­lit­see vi­ral­li­set val­vo­jat ja he toi­mi­vat vir­ka­vas­tuul­la. Muu­ten toi­min­ta poh­jau­tuu 1970-lu­vul­ta pe­räi­sin ole­viin ”maan ta­poi­hin”.

Vi­ral­li­si­na val­vo­ji­na ovat toi­mi­neet pää­sään­töi­ses­ti kor­keat po­lii­si­vir­ka­mie­het var­si­nais­ten palk­ka­töi­den­sä ohel­la, vaik­ka mi­kään sää­dös ei niin mää­rää.

Ny­kyi­sis­tä kym­me­nes­tä val­vo­jas­ta yli puo­let työs­ken­te­lee Po­lii­si­hal­li­tuk­ses­sa ja lo­put muual­la po­lii­si­hal­lin­nos­sa.

Teh­tä­vään ei ole jär­jes­tet­ty avoin­ta ha­kua, vaan ”hal­lin­non si­säl­lä on tie­do­tet­tu va­pau­tu­vis­ta pai­kois­ta”, ker­too Po­lii­si­hal­li­tuk­sen ar­pa­jais­hal­lin­to­pääl­lik­kö Jouni Laiho.

 

Lai­ho va­lit­see it­se val­vo­jat.

”Pää­sään­töi­ses­ti va­lin­nat on teh­ty il­moit­tau­tu­mis­jär­jes­tyk­sen pe­rus­teel­la kui­ten­kin niin, et­tä mie­hiä ja nai­sia oli­si yh­tä pal­jon”, Lai­ho ker­too.

KU­KIN val­vo­ja saa kiin­teä­nä kuu­kau­si­palk­kio­na 1 431 eu­roa.

Yk­sit­täi­nen val­vo­ja te­kee ta­val­li­ses­ti vii­kon mit­tai­sen val­von­ta­vuo­ron vii­den vii­kon vä­lein. Kuu­kaut­ta koh­ti työ­tun­te­ja ker­tyy kes­ki­mää­rin kym­me­nen ja va­ral­la­olo­tun­te­ja 55.

Usein vi­ral­li­sik­si val­vo­jik­si va­li­tut hen­ki­löt ovat hoi­ta­neet teh­tä­vää sii­hen as­ti, kun­nes ovat jää­neet var­si­nai­ses­ta po­lii­si­työs­tään eläk­keel­le.

”Täl­lai­sis­ta asiois­ta ei ole sää­det­ty mis­sään. Ne ovat ol­leet oi­keu­del­li­ses­ti ihan maan ta­pa -a­sioi­ta”, Lai­ho sa­noo.

”On jou­dut­tu poh­ti­maan, täyt­tää­kö jär­jes­tel­mä ny­ky­ai­kai­sen lain­sää­dän­nön edel­ly­tyk­set avoi­muu­den ja yh­den­ver­tai­suu­den suh­teen.”

Po­lii­si­hal­li­tus vii­meis­te­lee par­hail­laan sel­vi­tys­tä vi­ral­lis­ten val­vo­jien jär­jes­tel­mäs­tä. Sii­nä mää­ri­tel­lään val­vo­jien va­lin­ta­ta­pa, teh­tä­vät, palk­kiot se­kä oi­keu­del­li­nen ja hal­lin­nol­li­nen ase­ma.

 

Joi­ta­kin muu­tok­sia on tu­los­sa.

”Tar­koi­tuk­se­na on teh­dä jär­jes­tel­mäs­tä avoin ja lä­pi­nä­ky­vä il­man uu­sien sää­dös­ten sää­tä­mis­tä”, Lai­ho ker­too.

HS:n hal­tuun­sa saa­man suun­nit­te­lu­muis­tion mu­kaan vi­ral­li­set val­vo­jat on vas­tai­suu­des­sa­kin tar­koi­tus va­li­ta en­si­si­jai­ses­ti Po­lii­si­hal­li­tuk­sen työn­te­ki­jöis­tä. Lai­ho vah­vis­taa asian.

Muis­tion mu­kaan Po­lii­si­hal­li­tus mää­rit­te­lee vi­ral­lis­ten val­vo­jien palk­kio­ta­son, mak­saa palk­kiot ja ve­lot­taa vas­taa­vat sum­mat Veik­kauk­sel­ta.

Kiin­teä kuu­kau­si­palk­kio on muut­tu­mas­sa suo­ri­tus­pe­rus­tei­sek­si palk­kiok­si.

PO­LII­SI­HAL­LI­TUS ei ole sel­vi­tyk­ses­sään ar­vioi­nut sel­lai­sia val­von­ta­mal­le­ja, jois­sa val­vo­ji­na toi­mi­si­vat muut kuin po­lii­si­hal­lin­non omat työn­te­ki­jät.

Ai­ka voi­si ol­la kyp­sä sil­le, et­tä si­sä­mi­nis­te­riö tai muu ta­ho sel­vit­täi­si, on­ko ny­kyi­sel­le jär­jes­tel­mäl­le pa­rem­pia vaih­toeh­to­ja.

”Mo­nes­sa maas­sa on siir­ryt­ty toi­sen­lai­siin jär­jes­te­lyi­hin. Muun muas­sa Nor­jas­sa val­vo­va vi­ran­omai­nen kil­pai­lut­taa mää­rä­ajoin vi­ral­li­sen val­von­nan teh­tä­vät. Va­li­tuk­si tu­lee se, jo­ka täyt­tää par­hai­ten eh­dot. En näe es­tet­tä täl­lai­sel­le jär­jes­tel­mäl­le Suo­mes­sa­kaan”, Lai­ho ker­too.

 

 

 

 

Helsingin Sanomat 25.5.2013

Poliisi kertoi ahdisteluepäilystä liikaa, facebook julkaisuus ei ollut lupaa

24.5.2013 Kommentointi poissa käytöstä

eduskunnan oikeus asiamies

 

Lin­ja-au­tos­sa ta­pah­tu­nees­ta sek­suaa­li­ri­kos­epäi­lys­tä oli­si riit­tä­nyt po­lii­si­tie­dot­tees­sa suur­piir­tei­sem­pi ku­vaus. Bus­si oli mat­kal­la Lap­peen­ran­nas­ta Hel­sin­kiin.

Hel­sin­gin po­lii­si tie­dot­ti liian yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti pik­ku­ty­tön ah­dis­te­lu­epäi­lys­tä vii­me ke­sä­nä. Tä­tä miel­tä on apu­lais­oi­keus­asia­mies Jussi Pajuoja tors­tai­na an­ta­mas­saan pää­tök­ses­sä.

Po­lii­si jul­kai­si vii­me ke­sä­kuus­sa tie­dot­teen, jos­sa ker­rot­tiin lin­ja-au­tos­sa ta­pah­tu­nees­ta sek­suaa­li­ri­ko­se­päi­lys­tä.

Tie­dot­teen mu­kaan Lap­peen­ran­nas­ta Hel­sin­kiin mat­kal­la ol­lee­seen lin­ja-au­toon oli nous­sut mies, jo­ka oli is­tu­nut au­tos­sa mat­kus­ta­neen 10-vuo­tiaan ty­tön vie­reen käy­tä­vän toi­sel­le puo­lel­le ja tyy­dyt­tä­nyt it­seään useaan ot­tee­seen.

Tie­dot­tee­seen oli lii­tet­ty epäil­tyä esit­tä­vä val­von­ta­ka­me­ran ku­va. Tie­do­te ja ku­va jul­kais­tiin myös Hel­sin­gin po­lii­sin Fa­ce­book-pro­fii­lis­sa, jos­ta se le­vi­si no­peas­ti so­siaa­li­ses­sa me­dias­sa.

Po­lii­si ot­ti saa­man­sa vih­jeen pe­rus­teel­la en­sin kiin­ni vää­rän, kuu­lus­te­lus­sa syyt­tö­mäk­si osoit­tau­tu­neen mie­hen.

Ku­vas­sa ol­lut mies saa­tiin kiin­ni myö­hem­min. Hän sai tä­nä ke­vää­nä syyt­teen lap­sen sek­suaa­li­ses­ta hy­väk­si­käy­tös­tä. Ta­pauk­sen oi­keu­den­käyn­ti on syk­syl­lä.

APU­LAIS­OI­KEUS­ASIA­MIE­HEN mu­kaan ku­van jul­kai­se­mi­nen oli pe­rus­tel­tua ri­kok­ses­ta epäil­lyn ta­voit­ta­mi­sek­si. Po­lii­sin mu­kaan ku­va oli vält­tä­mä­tön­tä jul­kais­ta, jot­ta epäil­ty saa­tai­siin kiin­ni.

Epäil­lys­tä ri­kok­ses­ta oli­si voi­nut kui­ten­kin pal­jas­taa vä­hem­män, Pa­ju­oja kat­soo.

Hä­nen mu­kaan­sa on ky­see­na­lais­ta, oli­ko ri­kok­sen konk­reet­ti­ses­ta te­ko­ta­vas­ta ja uh­rin iäs­tä pe­rus­tel­tua se­los­taa niin­kin yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti.

PA­JU­OJA ke­hot­taa po­lii­sia myös tar­kis­ta­maan pe­li­sään­nöt sii­tä, mi­ten se tie­dot­taa esi­tut­kin­nois­ta so­siaa­li­ses­sa me­dias­sa. Po­lii­si­hal­li­tus on il­moit­ta­nut sel­vit­tä­vän­sä oh­jeis­tuk­sen tar­vet­ta.

Ah­dis­te­lu­tie­dot­teen Fa­ce­boo­kis­sa jul­kais­sut yli­kons­taa­pe­li Marko Forss sa­noo, et­tei ta­paus ole ai­na­kaan tois­tai­sek­si vai­kut­ta­nut po­lii­sin so­siaa­li­sen me­dian tie­do­tus­lin­jaan.

”Läh­tö­koh­ta on, et­tä jos po­lii­si tie­dot­taa jo­ta­kin, se on jul­kis­ta tie­toa. Tie­to pää­tyy me­dian kaut­ta jo­ka ta­pauk­ses­sa myös so­siaa­li­seen me­diaan.”

 

 

Ah­dis­te­lu­tie­dot­teen Fa­ce­boo­kis­sa jul­kais­sut yli­kons­taa­pe­li Marko Forss sa­noo, et­tei ta­paus ole ai­na­kaan tois­tai­sek­si vai­kut­ta­nut po­lii­sin so­siaa­li­sen me­dian tie­do­tus­lin­jaan.

”Läh­tö­koh­ta on, et­tä jos po­lii­si tie­dot­taa jo­ta­kin, se on jul­kis­ta tie­toa. Tie­to pää­tyy me­dian kaut­ta jo­ka ta­pauk­ses­sa myös so­siaa­li­seen me­diaan.”

 

HELSINGIN SANOMAT 24.5.2013

Amnesty moittii Suomen poliisia liiallisesta voimankäytöstä

23.5.2013 Kommentointi poissa käytöstä

amnesty

Suomi saa ensimmäistä kertaa moitteita poliisin liiallisesta voimankäytöstä Amnestyn Internationalin vuosiraportissa. Siinä arvioidaan ihmisoikeustilannetta vuonna 2012.

Lisäksi järjestö moittii Suomea turvapaikanhakijoiden kohtelusta.

Amnestyn vuosiraportin mukaan valtaosaa turvapaikanhakijoista pidettiin Suomessa kansainvälisten velvoitteiden vastaisesti poliisin putkassa. Viime vuonna Suomessa otettiin säilöön 1 300 turvapaikanhakijaa.

Suomea on myös vaadittu lopettamaan lasten, raskaana olevien naisten ja kidutettujen säilöönotto.

Etälamautinta käytetty 14-vuotiaaseen lapseen

Raportti nostaa esille tapauksen, jossa 30-vuotias mies kuoli poliisiputkassa Vantaalla toukokuussa. Häneen oli käytetty etälamautinta. Lisäksi 14-vuotias poika loukkaantui poliisin käytettyä häneen etälamautinta Miehikkälässä.

Raportissa puututaan myös ihmisten palauttamiseen kesken valitusprosessin. Palautuksia on tehty maihin, joissa heitä saatetaan kiduttaa. Esimerkiksi tshetshenialainen turvapaikanhakija oli palautettu Venäjälle viime vuoden elokuussa.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194815200382/artikkeli/amnesty+moittii+suomen+poliisia+liiallisesta+voimankaytosta.html

Tutkinnanjohtajan tulee päättää tiedottamisesta, ei nettipoliisin

23.5.2013 Kommentointi poissa käytöstä

eduskunnan oikeus asiamies

 

Kun poliisi tiedottaa meneillään olevasta esitutkinnasta, tulee tutkinnanjohtajan päättää tiedotuksen sisällöstä ja tavasta, katsoo apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja.

Hän otti kantaa kahteen Helsingin poliisilaitoksen tiedottamista koskeneeseen kanteluun. Poliisilaitoksen tutkinnanjohtaja oli julkaissut tiedotteen, jossa oli valvontakameran kuva seksuaalirikoksesta epäillystä henkilöstä.

Poliisilaitoksen nettipoliisi julkaisi kuvan myöhemmin Helsingin poliisin Facebook-sivuilla. Tutkinnanjohtaja ei kuitenkaan ollut valinnut Facebookia julkaisukanavaksi.

Pajuoja korostaa, että esitutkinnasta annettu asetus määrittää varsin tiukasti ne poliisilaitoksen viranhaltijat, joilla on oikeus antaa esitutkinnasta tietoja julkisuuteen. Asetuksen lähtökohta on, että nämä määritellään kussakin tapauksessa erikseen.

– Vierastan ajatusta, että kuka tahansa poliisin viranhaltija voi laatia julkisuuteen tarkoitetusta tiedotteesta oman version ja valita sille julkaisukanavan, toteaa Pajuoja.

Toisessa, samaan asiaan liittyvässä kantelussa arvosteltiin sitä, että poliisin tiedotteen kuvan perusteella otettiin kiinni väärä henkilö.

Pajuoja katsoi, että kuvan julkaisemiselle oli perusteet epäillyn henkilön tavoittamiseksi. Sen sijaan tutkinnanjohtajan tiedotteessa kerrottiin tarpeettoman laajasti rikoksen tekotavasta ja olosuhteista.

Tästä syystä väärä henkilö oli vaarassa leimautua yksityiskohtaisesti kuvatun rikoksen tekijäksi.

Sormenjälki ei ole luotettava todiste

20.5.2013 Kommentointi poissa käytöstä

sormenj

Kun rikollisia jahdataan, sormenjäljen ja dna-näytteen ajatellaan olevan luotettavia todisteita. Näin ei kuitenkaan aina ole. Jälkiä tulkitsevat tutkijat voivat joutua hakoteille.

Konstaapeli Shirley McKien painajainen alkoi tammikuussa 1997.

Skotlannin poliisi löysi 51-vuotiaan Marion Rossin julmasti murhattuna kodistaan Kilmarnockin kaupungista Skotlannista. McKie kuului murhaa selvittävään tiimiin, mutta oli hierarkiassa niin alhaalla, ettei hänellä ollut pääsyä rikospaikalle.

Silti rikospaikkatutkijat löysivät rikospaikalta sormenjäljen, joka kuului selvästi McKielle.

Kun McKietä syytettiin rikospaikalla käymisestä, hän kiisti sen johdonmukaisesti. Mutta sormenjälki ei valehtele, ja löydöllä oli McKien kannalta vakavat seuraukset. Hänet erotettiin, pidätettiin ja haastettiin oikeuteen. Kun McKie vielä oikeudessa kielsi käyneensä Rossin asunnossa, hän sai tuomion väärästä valasta.

Sormenjälki koostuu pyörteistä, kaarista ja silmukoista. Näiden sisällä oleva pienempi präntti jakautuu esimerkiksi haarautumiin, saariin, pisteisiin, koukkuihin ja siltoihin.

Kuviot kehittyvät kohdussa, ja niiden kehitystä ohjaavat geenien ja ympäristön monenlaiset ristiin vaikuttavat tekijät. Siksi sormenjäljet eivät ole täysin samanlaiset edes identtisillä kaksosilla.

Kiistattomampaa ja objektiivisempaa todistetta siitä, että Shirley McKie oli ollut Rossin asunnolla, ei siis olisi ollut mahdollista löytää.

Silti McKie puhui totta. Sen osoittamiseen tarvittiin ulkopuoliset sormenjälkitutkijat Yhdysvaltain keskusrikospoliisista FBI:stä. He todistivat toisistaan riippumatta, että asunnosta löytynyt sormenjälki ei kuulunut McKielle. Tämän jälkeen samaan tulokseen on päätynyt lähes sata sormenjälkitutkijaa 18 maassa.

Tapaus osoittaa, että vaikka sormenjälkiä on aina pidetty kiistattomana todisteena, niiden tulkinta on monesti mielipidekysymys.

Sormenjälkien tutkimuksen perusteet luotiin jo 1800-luvulla. Oletus siitä, että sormenjäljet ovat eräänlainen biologinen passi, jolla henkilöllisyys voidaan luotettavasti tunnistaa, on peräisin tuolta ajalta.

Väitettä ei ole kuitenkaan koskaan asetettu tieteelliseen testiin, joka paljastaisi sormenjälkien tunnistamiseen liittyvän virhemarginaalin ja psykologisten tekijöiden vaikutuksen.

Päinvastoin. Jos syytön henkilö joutuu väärin tunnistetun sormenjäljen perusteella vankilaan, saamme vain ani harvoin kuulla, että henkilö oli oikeasti syytön. Langettava tuomio nähdään vahvistuksena sormenjälkitunnistuksen oikeellisuudesta. Näin sormenjälkitutkijat eivät ole tottuneet siihen, että he joutuisivat vastakkain omien virheidensä kanssa.

Viime vuosina sormenjälkitunnistuksen virheitä on kuitenkin noussut esiin.

McKien lisäksi paljon huomiota on saanut tapaus, jossa amerikkalainen, islaminuskoon kääntynyt asianajaja Brandon Mayfield pidätettiin epäiltynä osallisuudesta Madridin pommi-iskuun vuonna 2004.

Espanjalaiset tutkijat löysivät yhdestä suutariksi jääneestä räjähteestä osittaiset sormenjäljet, jotka syötettiin erilaisiin kansallisiin ja kansainvälisiin sormenjälkirekistereihin. FBI:n rekisteri tuotti viisitoista osumaa, joista todennäköisin epäilty oli Mayfield.

Hän oli pidätettynä 16 päivää, kunnes espanjalaiset tutkijat löysivät toisen epäillyn, algerialaisen miehen. Tämän sormenjälki oli parempi osuma kuin Mayfieldin.

Eri poliisipiireissä Yhdysvalloissa on jo alettu selvittää, kuinka laajasta ongelmasta väärissä sormenjälkitunnistuksissa on kyse. Vuoteen 2010 mennessä Los Angelesin syyttäjä oli kerännyt tiedot 25 tällaisesta tapauksesta.

Suurimman kolauksen sormenjälkien todistusvoima on saanut brittiläisen psykologin Itiel Drorin tutkimuksista.

Dror on osoittanut, että jos tutkijalle annetaan samoja sormenjälkiä uudelleen tutkittavaksi, hän ei ole niiden tunnistuksesta aina samaa mieltä edes itsensä kanssa.

Drorin tutkimuksessa oli mukana kuusi sormenjälkitutkijaa eri maista. Kukin heistä sai tutkittavakseen kahdeksan eri sormenjälkeä, joista he olivat tehneet aikaisemmin joko positiivisen tai negatiivisen tunnistuksen. Sormenjäljet annettiin heille tutkittavaksi normaalin työn ohessa niin, etteivät he tienneet olevansa mukana tutkimuksessa.

Tutkituista 48 tapauksesta sormenjälkitutkijat muuttivat vanhan tunnistuksensa kuudessa tapauksessa. Yksi sormenjälkitutkijoista muutti mielipidettään kolme kertaa. Vain kaksi tutkijaa säilytti vanhat tunnistuksensa kaikissa tapauksissa.

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että jos sormenjälkitutkijoille syötettiin tapauksista etukäteistietoa – kuten että syytetty oli tunnustanut tai ollut teon tapahtuma-aikana sellissä – he muuttivat tunnistusta herkästi annetun vihjeen suuntaan.

Eli: sama sormenjälki, sama tutkija, mutta erilainen tulos.

Drorin tulokset viittaavat siihen, että McKien ja Mayfieldin sormenjälkien väärät tunnistukset eivät välttämättä ole harvinaisia poikkeustapauksia, kuten rikostutkijat ovat väittäneet.

Jos sormenjäljet ovat osittaisia tai suttuisia, tunnistuksen epävarmuus kasvaa. Ja jos tutkija tällaisessa tilanteessa saa rikostutkintaan liittyvää tietoa, se voi heilauttaa epävarman tutkijan suuntaan tai toiseen.

Ilmeisesti juuri näin tapahtui Madridin iskusta epäillyn Mayfieldin kohdalla. Tunnistus oli kaukana varmasta, mutta islamistimyönteinen Mayfield vain sopi profiiliin liian hyvin.

Entä sitten dna-jäljet?

Dror on osoittanut, että niihin liittyy sama epävarmuus. Samalla tavalla kuin sormenjälki voi olla epäselvä, rikospaikalta saatava dna-näyte voi sisältää monen eri henkilön dna:ta. Tällöin tutkijan on arvioitava, vastaako mikään näistä erillisistä dna-ketjun pätkistä epäillystä saatua näytettä.

Dror valitsi tutkimukseensa rikostapauksen, jossa neljä miestä oli pidätetty epäiltynä joukkoraiskauksesta.

Yksi miehistä tunnusti raiskauksen ja väitti, että kolme muutakin miestä olivat osallistuneet siihen. Nämä kolme miestä kielsivät osallisuuteensa.

Juttua tutkinut rikoslaboratorio vertaili kolmen miehen dna:ta rikospaikalta saatuun näytteeseen. Se totesi, että dna:n perusteella vain yksi kolmesta miehestä voitiin kytkeä rikokseen.

Dror antoi täsmälleen saman aineiston 17 muulle kokeneelle dna-tutkijalle, jotka uskoivat selvittävänsä tuoretta juttua.

Rikoslaboratorion kanssa samaa mieltä oli vain yksi tutkija 17:sta. Kaksitoista muuta katsoi, ettei mieskolmikon yhtä miestä voikaan kytkeä tapaukseen ja neljä tutkijaa katsoi, ettei asiaa voi ratkaista dna-näytön perusteella.

Sekä sormenjälkien että dna:n tunnistuksen ongelma on Drorin mukaan ikivanha: inhimillinen tekijä.

”Koneet eivät tee tuomioita, vaan ihmiset”, hän on sanonut. Drorin mukaan rikostekniset tutkijat ovat kuitenkin joskus hyvin haluttomia myöntämään, että inhimillisillä tekijöillä olisi vaikutusta objektiivisten todisteiden tulkintaan.

Jos tutkijoille puhutaan psykologisista tekijöistä, he ajattelevat sen tarkoittavan sitä, miten tutkijan mahdollinen maahanmuuttovastaisuus tai sovinismi voisi vaikuttaa todisteiden tulkintaan. Psykologiset tekijät nähdään siis eettisenä ongelmana.

Psykologisissa virheissä ei kuitenkaan ole kyse asenteista, vaan odotusten ja ennakko-oletusten aiheuttamista sokeista pisteistä. Ilmiöstä kertovat esimerkiksi tutkimukset, joissa ihmisille on juotettu punaiseksi värjättyä valkoviiniä punaviininä. Kukaan testattavista ei havainnut eroa, koska kaikki olettivat juoman olevan punaviiniä.

Drorin mukaan on vaarallista ajatella, etteivät tällaiset psykologiset virheet koskisi myös rikospaikkatutkintaa.

Yhdysvaltain tiedeakatemia julkaisikin vuonna 2009 raportin, jossa peräänkuulutettiin rikosteknisen tutkinnan asennemuutosta. ”Väitteet virheiden nollatasosta eivät ole uskottavia”, raportissa todettiin.

Käsitys sormenjälkien ja dna-tunnistamisen objektiivisuudesta ei kuitenkaan ole vain rikosteknisen tutkimuksen ongelma.

Käsitykset kertautuvat oikeussalissa ja ne vaikuttavat tuomareihin, valamiehistöön ja yleisön mielipiteisiin. Keskeinen pulma on tasapuolinen käsittely. Kun sormenjälkeä ja dna-tunnistetta pidetään voimakkaana todisteena, ihmiset eivät niiden jälkeen enää kiinnitä huomiota muuhun, syytteiden kanssa ristiriitaiseen todistusaineistoon.

Hyvä esimerkki tästä voimakkaimman todisteen ongelmasta tulee tapauksista, joissa ihmiset ovat tehneet valetunnustuksen.

Vaikka kuulostaa uskomattomalta, että kukaan tunnustaisi vakavan rikoksen jota ei ole tehnyt, se on yllättävän yleistä. Ihmiset tekevät sitä huomion kipeydestä tai painostuksen alla.

Ilmiötä tutkineen yhdysvaltalaisen psykologin Saul Kassinin mukaan valetunnustuksen jälkeen kaikki muu todistusaineisto muuttuu toisarvoiseksi. Sen jälkeen ihmiset näkevät todistusaineiston vain tunnustuksen valossa ja silminnäkijät muuttavat jopa muistikuviaan, jotta ne olisivat järkeenkäypiä tunnustuksen kanssa.

Juuri näin on vaarassa käydä, jos sormenjälki- ja dna-todisteisiin uskotaan sokeasti.

Dna-todisteen mahdista oli kysymys myös vuosia kestäneessä sarjamurhaajajahdissa Saksassa.

Heilbronnin haamuksi nimetyn rikollisen dna:ta oli eristetty vuosien varrella lukuisilta murhapaikoilta, mutta myös murto- ja asuntovarkauksien tutkinnassa.

Dna:n perusteella tiedettiin, että tekijä oli varmasti nainen, mutta muuten hänen toiminnassaan ei ollut mitään kaavaa.

Rikospaikkoja oli ympäri maata, osa niistä oli Ranskan ja Itävallan puolella. Ainoa silminnäkijähavainto oli murhan tapahtumapaikalta pois juossut mies. Tämä sai etsivät ajattelemaan, että murhaaja oli mahdollisesti transsukupuolinen.

Sarjamurhaajan jahti päättyi nolosti. Murhilla ei ollutkaan mitään tekemistä toistensa kanssa. Dna oli peräisin vanupuikkoja valmistavan tehtaan työntekijältä. Tehtaan valmistamia vanupuikkoja käytettiin rikoslaboratorioissa ympäri Eurooppaa.

Tutkijat olivat pyrkineet selittämään kaikki muut havainnot ja todisteet dna-näytteiden mukaisiksi. Näin murhaaja profliloitiin ympäri Eurooppaa reissaavaksi transsukupuoliseksi.

 

http://www.hs.fi/tiede/Sormenj%C3%A4lki+ei+ole+luotettava+todiste/a1368764755335?ref=hs-hitaat-e-9

Sakkorahojen varkaus jäi tutkimatta – epäiltyjä poliiseja liikaa

13.5.2013 Kommentointi poissa käytöstä

poliisinselkä

Turun pääpoliisiasemalla on tapahtunut harvinainen varkaus. Sakkokassasta on kähvelletty rahaa ja varas saattaa olla joku poliiseista.

Tutkinnanjohtajan mukaan rahan on vienyt mahdollisesti myös joku muu tiloissa liikkuvista henkilöistä, kuten esimerkiksi siivooja.

– Tällaiset varkausrikokset poliisiasemilla ovat erittäin harvinaisia. Kymmenen vuoden ajalta muistan yhden tapauksen, jossa jonkun epäiltiin vieneen rahaa poliisien kahvikassasta, kertoo jutun tutkinnanjohtaja, kihlakunnansyyttäjä Kari Frilander Pirkanmaan syyttäjävirastosta.

Sakkorahojen varkaus paljastui tammikuussa, kun työvuorossa ollut poliisi teki kassan tilitystä. Kuittien mukaan kassassa olisi pitänyt olla rahaa reilut tuhat euroa, mutta summasta puuttui 170 euroa.

Syyttäjä päätti lopettaa rikoksen tutkinnan helmikuussa, sillä epäiltyjä oli aivan liikaa.

– Vähintään kymmeniä poliiseja ja lisäksi muita tiloissa liikkuneita henkilöitä, Frilander kuvailee.

– Lisänäytön saaminen näitä henkilöitä kuulemalla olisi ollut paitsi suuritöistä myös epätodennäköistä. Se olisi tullut varastettuun summaan nähden hyvin kalliiksi, perustelee esitutkinnan lopettamispäätöksen tehnyt kihlakunnansyyttäjä Johanna Saustila Länsi-Suomen syyttäjävirastosta.

Poliisin sakkokassassa säilytetään nimensä mukaisesti sakoista kertyvää käteistä rahaa.

– Käteistä kertyy, kun ihmiset haluavat toisinaan syystä tai toisesta maksaa sakkonsa suoraan käteisellä poliisipäivystykseen, Frilander kuvailee.

Turun pääpoliisiasemalla sakkolipasta säilytetään poliisipäivystyksen tiloissa sijaitsevassa kassakaapissa. Kassakaappi on lukossa, mutta avain on aina paikoillaan.

Sakkokassan sijainnin tietävät varmuudella lukuisat poliisit. Lisäksi myös tietyillä vierailijoilla ja siivoojilla on mahdollisuus liikkua lippaan säilytyshuoneessa kenenkään vartioimatta.

– Olisi ollut resurssien tuhlausta kuulla kymmeniä ihmisiä vain sillä perusteella, että he ovat liikkuneet tiloissa, Frilander toteaa.

– Jos epäily kuitenkin tarkentuu myöhemmin tiettyyn henkilöön, totta kai juttu tutkitaan.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/484844/Sakkorahojen+varkaus+jai+tutkimatta++epailtyja+poliiseja+liikaa