Arkisto

Archive for the ‘Kotietsintä’ Category

Poliisi pidätti alaikäisen syyttä – putkassa kaksi yötä suotta

6.9.2014 Kommentointi poissa käytöstä

poliisi RINTAMERKKI

Poliisi otti kiinni alaikäisen pojan ja pidätti tämän epäiltynä puukotuksesta, vaikka hän ei liittynyt mitenkään tapaukseen.

Poliisi piti 16-vuotiasta poikaa putkassa lähes kaksi täyttä vuorokautta kolmen eri päivän aikana, koska paikallisen päihdeporukan aikuinen mies antoi poikaan sopivia tuntomerkkejä kuvaillessaan puukottajaansa. 32-vuotiasta miestä oli puukotettu jalkaan.

Esitutkintapöytäkirjan mukaan poika kertoi pelänneensä ainutlaatuista tilannetta todella paljon.

Lisäksi poliisi teki kotietsinnän pojan huoneeseen kouluasuntolassa ja takavarikoi kännykän.

Kotietsinnän huomasivat heti myös pojan koulukaverit niin, että häntä kiusattiin kuukausia. Yksikin tuttu tervehti häntä huutamalla ”mitä puukottaja”.

Tapaus sattui joulukuussa 2012. Se tuli julki vasta nyt, kun Pohjois-Savon käräjäoikeus käsitteli asiaa ja antoi perjantaina tuomion väärän ilmiannon tehneelle miehelle.

Uhri ja nainen pelkäsivät puukottajaa

Tapaus sai alkunsa, kun väkivaltarikoksista useasti tuomittu 37-vuotias mies ja 28-vuotias eläkeläisnainen kutsuivat tuttunsa kerrostaloasuntoon Suonenjoella. Kutsuttu päihdeongelmainen 32-vuotias mies luuli menevänsä tapaamaan vain naista.

Asunnossa 37-vuotias mies löi kylään tullutta miestä keittiöveitsellä reiteen ja vannotti, ettei tämä kerro hänestä poliisille, vaan nimeää tekijöiksi paikalliset ”juniorit”.

Uhri ajoi taksilla tekijän kanssa terveyskeskukseen ja molemmat saivat hoitoa vammoihinsa.

Kun puukotusvamma ilmoitettiin poliisille, uhri kertoi nuorten huudelleen ravintolaillan jälkeen hänelle, pummanneen tupakkaa ja hyökänneen päälle. Mies kertoi puukottajan tuntomerkeiksi löysät housut, hupparin ja skeittikengät.

37-vuotias mies eli oikea puukottaja kertoi poliisikuulusteluissa, että hän oli osunut sattumalta Suonenjoen keskustaan ja hätistänyt nuorisojengin pois tuttunsa kimpusta. Miehet kertoivat ajaneensa taksilla naisen luo ja vielä terveyskeskukseen.

Nainen vahvisti kuulleensa, että puukottaja oli paikallista nuorisoa.

Poliisi otti tuntomerkkeihin täsmäävän pojan kiinni seuraavalla viikolla.

Poliisit käyttivät puukotuksen uhria katsomassa sellissä ollutta poikaa. Uhri vastasi poliisille, että koko, ikä ja hiustenväri sopivat tekijään.

Alaikäisen pidättäminen edellyttäisi kovia perusteita

Poika vapautettiin odottamaan esitutkinnan päättymistä. Rikostutkinta oli vielä kesken, kun oikea puukottaja joutuikin muista rikoksista Pelson vankilaan.

Elokuussa 2013 nainen ja uhri menivätkin kertomaan poliisille, että olivat valehdelleet aiemmin. Vasta silloin rikosepäilyt hälvenivät kokonaan pojan yltä.

Uhri kertoi, että hän oli keksinyt nuorisojengin omasta päästään ja osin puukottajan kuvailun perusteella. Pidätettyä poikaa kukaan päihdeporukasta ei varsinaisesti tuntenut, mutta oli saattanut nähdä kaupungilla.

Myös nainen kertoi, että hän oli puhunut puukottajan haluamalla tavalla. Molempia oli pelottanut puukottajan väkivaltaisuus.

Savon Sanomat ei tavoittanut jutun tutkinnanjohtajaa kertomaan alaikäisen pojan pidättämispäätöksestä.

Itä-Suomen poliisin mukaan yleensä alaikäinen epäilty vain kutsutaan kuulusteluun. Alaikäisen kiinniottamiseen saati pidättämiseen pitää saada tutkinnassa jotain lisäperusteita.

Poliisin mukaan on entistä yleisempää, ettei uhri uskalla nimetä tekijää, vaikka tietäisi hänet. On kuitenkin harvinaista, että tekijäksi kuvaillaan jotain sivullista.

Oikeus antoi tuomiot

Pohjois-Savon käräjäoikeus tuomitsi puukottajan eli 37-vuotiaan miehen oikeuden käytössä kuultavan uhkaamisesta, koska tämä oli uhkaillut puukotuksen uhria väkivallalla, jos uhri kertoo poliisille oikean tekijän.

Oikeus tuomitsi puukotuksen uhrin, 32-vuotiaan miehen väärästä ilmiannosta. Hänen on maksettava syyttä pidätetylle pojalle 2 000 euroa kärsimyskorvauksia.

Lisäksi 28-vuotias nainen sai tuomion avunannosta törkeään pahoinpitelyyn ja perättömästä lausumasta viranomaismenettelyssä eli kuulustelussa valehtelemisesta. Porukka sai samalla kertaa tuomioita muista rikoksista.

http://www.savonsanomat.fi/savo/alaikainen-putkassa-kaksi-yota-suotta/1890555

Korkein oikeus moittii Helsingin poliisia laittomista kotietsinnöistä

27.8.2014 Kommentointi poissa käytöstä

korkein oikeus

Korkein oikeus (KKO) on ensimmäistä kertaa linjannut poliisin tekemien kotietsintöjen laillisuutta. Kahdessa ennakkopäätöksessään KKO katsoo, että Helsingin poliisi on tehnyt kotietsintöjä ilman laissa säädettyjä edellytyksiä tai rikkonut suhteellisuusperiaatetta.

KKO kumosi alempien oikeusasteiden päätökset. Niiden mielestä poliisin kotietsinnät olivat olleet lainmukaisia.

Mahdollisuus viedä kotietsintöjen laillisuus tuomioistuimen tutkittavaksi tuli lakiin kolme vuotta sitten.

Molemmissa päätöksissä oli kyse tilanteesta, jossa poliisin pysäyttämä autoilija kieltäytyi huumausaineen pikatestistä. Pitkälti sen takia komisario – molemmissa tapauksissa sama komisario – määräsi kotietsinnän, koska poliisin tulkinnan mukaan miehiä oli syytä epäillä huumausaineen käyttörikoksesta.

Lain mukaan poliisi voi tehdä etsinnän, jos tutkittavasta rikoksesta voi seurata vähintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus. Huumausaineen käyttörikoksen enimmäisrangaistus on juuri kuusi kuukautta.

Tammikuussa 2012 poliisi pysäytti aamuyöllä 41-vuotiaan helsinkiläismiehen auton. Mies käyttäytyi poliisin mukaan ärtyneesti, eikä sanonut syytä, miksi hän kieltäytyi huumepikatestistä.

Tämän vuoksi komisario määräsi kotietsinnän miehen kotiin. Etsintä aloitettiin kello 4.45 aamulla. Asunnossa oli miehen puoliso ja heidän 2-vuotias lapsensa. Etsinnässä ei löytynyt huumeita tai muutakaan takavarikoitavaa.

KKO:n mukaan poliisilla ei ollut syytä epäillä miestä huumausaineen käyttörikoksesta. Pelkkä huumetestistä kieltäytyminen ja ärtynyt käytös eivät riitä perusteeksi epäillä ketään huumausaineen käyttäjäksi.

Koska poliisilla ei ollut riittäviä syitä epäillä miestä rikoksesta, kotietsinnältä puuttui rikosepäilyä koskeva edellytys.

KKO:n mukaan poliisi toimi virheellisesti myös siinä, että kotietsintä tehtiin lievän rikosepäilyn perusteella keskellä yötä. Lain mukaan kotietsintää ei saa toimittaa kello 21:n ja 6:n välisenä aikana ilman erityistä syytä.

”Kerrotunlainen kotiin aamuyöllä tehtävä etsintä loukkaa perustuslain turvaaman kotirauhan ydinaluetta, minkä vuoksi tällaista etsintää koskeva päätöksenteko edellyttää erityistä harkintaa”, KKO huomautti.

Syksyllä 2011 poliisi pysäytti kaksi kertaa 33-vuotiaan helsinkiläismiehen. Mies kieltäytyi huumetestistä, koska se on hänen mukaansa epäluotettava.

Turvallisuustarkastuksessa mieheltä löytyi huumeeksi luokiteltavaa reseptilääkettä. Mies lupasi toimittaa reseptin poliisille.

Komisario kuitenkin määräsi kotietsinnän miehen kotiin keskellä yötä. Etsinnässä löytyikin pari grammaa marihuanaa ja laiton ase.

Vajaa kuukausi myöhemmin sama mies pysäytettiin uudelleen, mutta tällöin kotietsinnässä ei löydetty mitään laitonta.

KKO:n mukaan ensimmäiselle kotietsinnälle oli sinänsä perusteet, mutta se oli kuitenkin laissa säädetyn suhteellisuusperiaatteen vastainen. Huumausaineen käyttörikoksesta tuomitaan käytännössä pikkusakot, joten kotietsintä oli täysin suhteeton epäiltyyn rikokseen nähden.

Toiselle kotietsinnälle ei KKO:n mukaan edes ollut perusteita. Miehen autossa ei ollut mitään huumeisiin viittaavaa. Epäilyn perustaksi ei riittänyt myöskään se, että mies jätti toimittamatta lupaamansa reseptin.

KKO viittaa lain lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön. Sen mukaan viranomaisen on arvioitava, onko etsinnästä johtuva puuttuminen kotirauhaan järkevässä suhteessa etsinnän tavoitteisiin. Huomioon pitää ottaa muun muassa tutkittavan rikoksen vakavuus ja sen merkitys asian selvittämisen kannalta.

KKO myös painottaa, että kotietsinnän edellytysten olemassaolo arvioidaan niiden tietojen perusteella, jotka poliisilla on ennen kotietsintää. Etsintää ei siis saa tehdä sen selvittämiseksi, löytyisikö sieltä viitteitä muistakin rikoksista.

 

http://www.hs.fi/kotimaa/Korkein+oikeus+moittii+Helsingin+poliisia+laittomista+kotietsinn%C3%B6ist%C3%A4/a1409105372625

Huumepoliisit tekivät tutkintapyynnön keskusrikospoliisin iskusta

21.1.2014 1 kommentti

Käräjäoikeutta pyydetään selvittämään, oliko poliisitalossa tehdylle kotietsinnälle lailliset perusteet.

 

lakikirja

 

Helsingin huumerikosyksikkö on tehnyt tutkintapyynnön Helsingin käräjäoikeuteen huumetoimiston tiloihin tehdystä kotietsinnästä. Suomen Kuvalehden tietojen mukaan huumepoliisit pyytävät tuomioistuinta tutkimaan, oliko kotietsinnälle lainmukaiset edellytykset ja perusteet.

Keskusrikospoliisi iski huumepoliisin työtiloihin Helsingin poliisitalossa Pasilassa joulukuussa. Useita tunteja kestäneeseen operaatioon osallistui toistakymmentä aseistautunutta poliisimiestä luotiliivit päällä. Iskun yhteydessä neljä poliisia otettiin kiinni. Asiasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

Kotietsintä liittyy huumepoliisin päällikön Jari Aarnion juttuun. Aarnion alaisten epäillään osallistuneen samaan törkeään huumausainerikokseen, josta Aarniota epäillään.

Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomari Pasi Kumpula vahvistaa Suomen Kuvalehdelle, että asia on vireillä tuomioistuimessa. Tutkinnanjohtajille on lähetetty asiasta vastauspyyntö.

”Laki asettaa kotietsinnän kynnyksen melko alhaalle. Siihen riittää pelkästään se, että on syytä epäillä jonkun tehneen tietynlaisen rikoksen”, Kumpula sanoo.

Aarnion tapausta tutkivat Itä-Uudenmaan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjät Jukka Haavisto ja Krista Soukola. Haavisto on asiasta vähäsanainen. ”En halua tältä osin kommentoida keskeneräistä tutkintaa.”

Käräjätuomari Kumpulan mukaan tutkinnanjohtajien pitää vastata käräjäoikeuden pyyntöön tammikuun 27. päivään mennessä. Sen jälkeen asialle määrätään käsittelypäivä, ja juttu käsitellään Helsingin käräjäoikeuden istunnossa Kumpulan johdolla.

”Tämäntyyppiset jutut ovat aika tuoreita tuomioistuimissa”, Kumpula sanoo. ”Kotietsintäasioita on ollut Helsingin käräjäoikeudessa, jossa pakkokeinoasioita on paljon, ehkä noin 20 koko sinä aikana kun laki on tällaisen toimenpiteen mahdollistanut.”

Asiaa päästään käsittelemään käräjäoikeuden istuntoon parin viikon sisällä.

Helsingin käräjäoikeus vangitsi Aarnion 15. marraskuuta epäiltynä törkeästä virka-aseman väärinkäytöstä, törkeästä lahjuksen ottamisesta ja avunannosta törkeään petokseen. Myöhemmin häntä on epäilty myös törkeistä huumausainerikoksista. Edelleen vangittuna oleva Aarnio on kiistänyt syyllistyneensä mihinkään rikokseen.

 

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/huumepoliisit-tekivat-tutkintapyynnon-krpn-iskusta-oliko-kotietsinta-laillinen/?shared=27797-02a030c9

Etsintäkuulutettu jätti oven avaamatta poliisille – ei laitonta

2.12.2013 Kommentointi poissa käytöstä

lakikirja

Etsintäkuulutettu mies ei syyllistynyt laittomuuteen, kun hän ei päästänyt poliisipartiota asuntoon. Näin katsoo apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske.

Viranomaiset soittivat maaliskuussa ovikelloa, koputtivat, ilmoittivat postiluukusta olevansa poliiseja ja kehottivat miestä avaamaan oven. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ja poliisit pääsivät asuntoon lopulta huoltomiehen avaimella.

Länsi-Uudenmaan syyttäjä katsoi, että kyse oli haitanteosta virkamiehelle ja lätkäisi miehelle rangaistusmääräyksellä 14 päiväsakkoa. Mies itse kertoi olleensa nukkumassa ja kiisti kuulleensa koputuksia.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän mielestä pelkkä oven avaamatta jättäminen ei täyttänyt haitanteon tunnusmerkistöä. Kalske on hakenut rangaistusmääräyksen purkua korkeimmasta oikeudesta.

 

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/etsintakuulutettu-jatti-oven-avaamatta-poliisille—-ei-laitonta/2424512

Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio on vangittu.

15.11.2013 Kommentointi poissa käytöstä

aarnio

Helsingin huumepoliisin päällikkö Aarnio on vangittu epäiltynä törkeästä lahjuksen ottamisesta, törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja avunannosta törkeään petokseen. Hän kiistää epäilyt.

Aarnio vangittiin Helsingin käräjäoikeudessa. Siististi ja vapaaseen tyyliin pukeutunut Aarnio oli silminnähden allapäin.

Asianajaja Riitta Leppiniemen mukaan Aarnio kiistää syyllisyytensä.

Käräjäoikeus vangitsi Aarnion todennäköisin syin epäiltynä rikoksista, mikä on kahdesta vaihtoehdosta vankempi peruste.

Epäilyt kytkeytyvät poliisin seurantalaitehankintoihin ja näitä laitteita valmistavaan yritykseen Trevociin.

Epäilty törkeä virka-aseman väärinkäyttö ajoittuu vuoden 2008 toukokussta kuluneen viikon tiistaille. Avunanto törkeään petokseen alkoi puolestaan vuoden 2007 heinäkuussa. Törkeä lahjuksen vastaanotto ajoittuu viime vuoden tammikuulta tälle viikolla.

Aarnion epäillään saaneen yhtiöstä etuuksia ja osallistuneen esteellisenä hankintoihin, joita hänen työnantajansa yhtiöstä teki.

Vangittavaksi vaaditaan lisäksi kolmea muutakin ihmistä, joilla on kytköksiä Trevociin ja sen tytäryhtiöön. Yksi epäillyistä on suojelupoliisin työntekijä.

Päätös Aarnion virasta pidättämisestä on tarkoitus tehdä myöhemmin tänään. Vangitsemisistunnon jälkeen Aarnio on tarkoitus kuljettaa kuultavaksi laitokselle, minkä jälkeen Helsingin poliisikomentaja Jukka Riikonen tekee päätöksensä.

Poliisi teki kotietsinnän poliisilaitokselle

18.9.2013 Kommentointi poissa käytöstä

poliisi auto KYLKI 2012

Poliisin epäiltyjen rekisterin laillisuutta tutkivat syyttäjät pääsivät tutustumaan rekisteriin vasta, kun he määräsivät kotietsinnän. Poliisihallitus ei halunnut antaa tietoja vapaaehtoisesti, koska rekisterin tiedot ovat lain mukaan salaisia.

Valtakunnansyyttäjänvirasto on joutunut turvautumaan poikkeuksellisiin keinoihin tutkiessaan poliisin epäiltyjen rekisterin lainmukaisuutta. Tutkintaryhmä pääsi tutustumaan rekisteriin vasta sen jälkeen, kun tutkinnanjohtajat olivat antaneet määräyksen kotietsinnästä. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun kotietsinnän kohteena on poliisi.

”Me yritimme muutamaan kertaan saada niitä [tietoja] vapaaehtoisuuden pohjalta, ja kun se ei tuntunut onnistuvan, päätettiin antaa asiassa kotietsintämääräys”, kertoo tutkinnanjohtaja, valtionsyyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen.

Rekisteriä ylläpitävä poliisihallitus korostaa, ettei tarkoitus ollut hankaloittaa tutkintaa.

”Kyseessä ovat salassa pidettävät tiedot, epäiltyjen tietojärjestelmä, josta on tarkasti säädetty, kenelle tietoja saa luovuttaa. Tässä haluttiin katsoa niin päin, että varmasti mennään pykälien mukaan oikein”, kertoo rekisterinpitopäällikkö Jari Råman poliisihallituksesta.

Råman toteaa, että kotietsinnän etu on se, että syyttäjä harkitsee, mikä tieto on tarpeellista tutkinnan kannalta.

”Näin ei jouduta tilanteeseen, jossa yksittäinen poliisimies joutuu arvioimaan, onko tieto syyttäjälle tarpeen. Mahdollisesti hän joutuu hankalaan tilanteeseen, että ollaanko samaa mieltä asiasta.”

Sekä Hämäläinen että Råman painottavat, että etsintä hoidettiin virkamiesmäisesti ja asiallisesti, eikä episodista ole jäänyt mitään hampaankoloon sen enempää poliisihallitukseen kuin valtakunnansyyttäjänvirastoonkaan.

Kotietsintä tehtiin kuudella eri kerralla Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella kesän aikana.

”Sinänsä se on ihan sama, missä se tehdään, koska se tehtiin tietokonejärjestelmään. Tärkeintä on vaan se, että oltiin poliisin tiloissa”, tutkinnanjohtaja Hämäläinen sanoo.

Ennen etsintää tutkintaryhmää oli vahvistettu yhdellä rekisterin tuntevalla poliisilla. Tutkintaryhmä sai tunnukset rekisteriin, ja sen jälkeen se sai etsiä rekisteristä tarvitsemansa tiedot.

Hämäläinen on tyytyväinen etsinnän tulokseen.

”Saimme sellaista tietoa, joka tukee näitä meidän epäilyjä. Ainakin on syytä epäillä, että sinne järjestelmään on tietyissä tapauksissa kirjattu henkilöitä sellaisilla perusteilla, jotka ihan tarkkaan ottaen eivät vastaa lain tarkoitusta.”

Hämäläinen arvelee, että tutkinta valmistuu parin kuukauden kuluttua.

Tutkinta alkoi sen jälkeen, kun Venäjän presidentin Vladimir Putinin huomattiin päätyneen rekisteriin. Nyt esitutkinnassa selvitetään, oliko Putinista tehty merkintä lainmukainen ja ovatko poliisit tehneet rekisteriin merkintöjä muistakin ihmisistä heppoisin perustein.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1379512027422?jako=4cd41ad3e2dc3744b9f18b86088db159

Poliisin rekisteriurkinnan valvonta epäuskottavaa

9.8.2013 2 kommenttia

C

Informaatio-oikeuden professori Tomi Voutilainen kritisoi ankarasti viranomaisten suhtautumista poliisien luvattomaan rekisteritietojen katseluun. Hän myös siirtäisi henkilörekisterien käytön valvonnan kokonaan pois poliisilta.

 

Voutilaisen mukaan poliisin rekisteriurkintaan suhtaudutaan sekä tutkinnassa että oikeudessa pehmeämmin kuin esimerkiksi

– Käsittelyssä on alueellisia eroja. Joissain tilanteissa on tehty syyttämättäjättämispäätöksiä tai esitutkinta on lopetettu esimerkiksi taloudellisiin syihin vedoten. Joskus on katsottu, että tapaus ei ole yhteiskunnallisesti merkityksellinen. Myös hallinnollisia huomautuksia on annettu, mutta näin ei voi kuitenkaan menetellä, kun kysymyksessä on rikosasia.

Voutilainen arvioi, että poliisien kohdalla tutkintaa rajataan tiukemmin. Urkinnasta epäillyn terveydenhuollon työntekijän osalta saatetaan selvittää paljonkin rekisterinkäyttöhistoriaa, mutta poliisin kohdalla keskitytään helposti pienempään kokonaisuuteen.

Vedottu muistamattomuuteen ja vähäisyyteen

Syyttämättäjättämispäätöksissä on vedottu muun muassa muistamattomuuteen, teon vähäisyyteen, puuttuviin atk-taitoihin ja siihen, että luvattomasta katselusta ei ole aiheutunut vahinkoa kenellekään.

– Tämähän tarkoittaisi sitä, että jos henkilöllä on mielenkiintoinen työ, niin siinä olisi luontaisetuna oikeus katsella muiden tietoja vain uteliaisuudesta.

Voutilainen pitää erikoisena myös vaatimusta, että katselusta pitäisi aiheutua haittaa, jotta se johtaisi syytteeseen. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rekisteristä selvinneitä tietoja vuodettaisiin ulkopuolisille.

– Silloinhan kyseessä on jo toinen rikosnimike eli virkasalaisuuden rikkominen.

Voutilainen huomauttaa, että myös Valtakunnansyyttäjän virasto on ohjeistanut syyttäjiä kiinnittämään huomiota asian vakavuuteen.

– Nämä eivät ole vähämerkityksisiä asioita. Henkilörekisteririkoksessa on aina kyse yksityistä henkilöä koskevasta asiasta. Silloin yksityinen etu vaatii, että nämä asiat tutkitaan.

”Valvonta Tietosuojavaltuutetulle”

Voutilainen siirtäisi henkilötietojen käsittelyn valvonnan kokonaan poliisin ulkopuolelle. Käytännössä se tarkoittaisi Tietosuojavaltuutetun toimiston resurssien lisäämistä.

– Nämä urkinnat syövät poliisin uskottavuutta. Poliisi vaatii uusia teknisiä menetelmiä käyttöönsä esimerkiksi tietoverkon valvonnassa. Jos tällaisia vaatimuksia esitetään, myös poliisin oma valvonta on saatava uskottavalle tasolle. Sitä se ei tällä hetkellä ole, Voutilainen sanoo.

Tällä hetkellä poliisi neuvoo väärinkäytöstä epäilevän omalle poliisilaitokselle, jossa arvioidaan, onko tutkinnalle tarvetta. Poliisin virkarikosepäilyissä tutkintaa johtaa syyttäjä.

”Myllylän urkinnasta sakot poikkeuksellisen pieniä”

Entisen hiihtäjän Mika Myllylän kuoleman jälkeen poliisihallitus teki pistokokeen, jossa kävi ilmi, että Myllylän tietoja oli katsellut toistasataa virkamiestä. Yli 90 sai syytteen.

Voutilaisen mukaan ensimmäiset oikeuden tuomiot ovat olleet poikkeuksellisia.

– Pohjois-Karjalan käräjäoikeus poikkesi merkittävästi vallitsevasta käytännöstä. Päiväsakot olivat huomattavasti alakanttiin eli 20-30 päiväsakkoa alle sen, mitä vastaavissa tapauksissa on annettu.

Urkki 19 000 kertaa – vetosi puutteellisiin atk-taitoihin

Myllylän tapauksessa käräjäoikeus uskoi yhtä poliisia, joka kertoi opetelleensa atk-taitoja urkinnan yhteydessä. Voutilaisen mukaan perustelu ei ole uusi. Lapin käräjäoikeudessa käsiteltiin vuonna 2007 tapausta, jossa vanhempi konstaapeli oli katsonut rekisteritietoja luvatta 19 000 kertaa. Hänet jätettiin tuomitsematta rangaistukseen.

– Hän selvitti oikeudessa, että ei osannut käyttää järjestelmää. Mies oli kuitenkin osannut käyttää sitä todistetusti 19 000 kertaa, Voutilainen ihmettelee.

Urkinta tulee tyypillisesti ilmi, kun poliisi lipsauttaa puheissaan jotain, mikä saa epäilemään luvatonta katselua.

– Näissä tapauksissa urkitaan naapureiden tietoja, katsotaan luvatta omia tietoja, tehdään ystävän palveluksia tai toimitaan ihan vahingoittamistarkoituksessa.

 

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2013/08/1789867/poliisi-urkki-riitakumppaninsa-rekisteritietoja—selvisi-syytteitta

 

 

Poliisi ”väärentää” telekuuntelu materiaalia, suorittaa ”laitonta” telekuuntelua jatkuvasti, asianajia salakuunnellaan..ym…

4.1.2013 Kommentointi poissa käytöstä

poliisi katon valopaneeli

 

Poliisihallitus myönsi, että yhden epäilyn kohdalta saattaa olla satojatuhansia taltioituja puheluja. Poliisitoiminnan valvoja pitää arveluttavana, että poliisi myös kuuntelee yleisiä puhelimia ja lisäksi arkistoi nämä puhelut vuosikausiksi.

Tälläkin hetkellä jossain vankilan sellissä kirjoituskone vaikeroi. Vanki kirjoittaa valitusta tai vastine tai jotain hakemusta viranomaista. Virkamiehet kutsuvat tätä valitus tehtailuksi.

Tehtailuksi sen vuoksi, että valitusten ja hakemusten lukumäärä on niin suuri. Ei kukaan vakavissaan oleta,että niitä käsiteltäisiin huolellisesti. Vastaukset syntyvät yleensä nopeasti ja ovat pääsääntöisesti kielteisiä.

Mutta ei sääntöä ilman poikkeusta. Tehtailijoiden joukossa on muutama huippulahjakkuus, joista yksi on Kylmäkosken vankilassa istuva Markus Pönkä  (tuomittu Tallinnan paloittelusurmasta ja huijauslaskuista).

Pönkä on saanut vankeutensa aikana jo viisi valituslupaa korkeimpaan oikeuteen.  Määrä panee lakimiehet haukkomaan kateudesta henkeään.

 

Sellityön sankaria jäljitettiin

Toinen sellityön sankari on Riihimäen vankilassa toista kierrosta istuva Keijo Smolander (tuomittu törkeästä huumausainerikoksesta). Sinnikäs Smolander nappasi nolosti poliisin rysänpäältä nauhoittamassa puheluita, joiden taltioimiseen ei olisi koskaan pitänyt myöntää lupaa.

Keijo Smolanderia on jäljitetty salaa useiden maiden poliisien yhteistoimin ainakin viiden vuoden ajan. Se voi johtua siitä, että suomalainen osapuoli on luonut hänestä pari numeroa todellisuutta suuremman tekijän, ehkä ajatuksella, että Smolanderin avulla voisi parantaa onnistumisprosenttiaan.

Tosiasiahan on, ettei huumekaupan todellisia rahoittajia ole milloinkaan onnistuttu vangitsemaan Suomessa.

Suurista painista huolimatta, Smolanderiakin jäljittäessä poliisin on täyty nyt todeta, ettei mitään rikollista ole ilmennyt telekuuntelun avulla. Pikemmin päinvastoin, hän on saanut jäljittäjiltään asiallisia kirjeitä Espanjasta, Virosta ja Suomesta, joissa kerrotaan muun muassa: ”Teidän käyttämiin teleliittymiin Suomessa ja Espanjassa kohdennetuissa telepakkokeinoissa ei ole ilmennyt sellaisia rikosepäilykseen liittyviä seikkoja, joiden perusteella rikosilmoituksessa mainitun asian esitutkintaa pitäisi jatkaa.”

Tästä huolimatta Smolander saatettiin viime vuoden alkukesästä toiselle kierrokselle 9 vuoden 6 kuukauden tuomiolla. Ratkaisevaa oli tunnetun vasikan esitutkinnassa kertoma väite Smolanderin syyllisyydestä.

On myös syytä muistaa, että väitettyjen huumekauppojen aikana Smolander koko ajan istui vankilassa edellistä tuomiotaan.

 

Asianajajia salakuunneltiin

Tuomion jälkeen tämä neuvokas vanki paljasti miten vankilan niin sanottua asiamiespuhelinta, eli kännykkää, jonka avulla vanki ja hänen asiamiehensä hoitavat vangin oikeusturvaa, oli poliisin toimesta kuunneltu useiden kuukausien ajan.

Asianajajan ja päämiehen suhdetta on pidetty oikeusvaltion kulmakivenä, eikä tämän suhteen väliin ole ollut hyväksyttävää mennä.

– Kiinnitin kuulusteluissa ensimmäisenä huomiota siihen, kun poliisi puhui samoista asioista kun mitä itse olin puhunut asianajajan kanssa. Mä sanoin, että onpa erikoinen homma poliisilta tulee samat lainaukset!  Näin kertoo Keijo Smolander hetkestä, jolloin hän oivalsi miten myös asiamiespuhelinta salakuunnellaan.

Vangin lahjakkuus ei jäänyt ilman palkkiota, sillä hänet määrättiin varmuusosastolle, vaikka osastokäyttäytymisessä ei ole ollut huomautettavaa.

Käytännössä se merkitsi myös, ettei hän pääse tapaamaan alaikäisiä lapsiaan, koska Riihimäen vankilassa tehdyn turvallisuusarvioinnin mukaan peruskouluikäiset tytöt ovat selkeä turvallisuusriski.

”Tapaaminen aiheuttaa vaaraa vankilan järjestykselle ja turvallisuudelle”, kuuluu perustelu.
Jotenkin pelottavaa on, mikäli alle kymmenvuotias tyttö on Riihimäen vangeille turvallisuusriski. Toivotaan että muurit kestävät, mikäli hän joskus äitinsä seurassa pääsee tapaamisiin.

 

Oikeutta on helppo harhauttaa

Pakkokeinolain mukaan teleliittymien kuuntelusta on vuoden kuluessa ilmoitettava kohteelle. Mutta näin ei automaattisesti menetelty Smolanderin kohdalla. Alkoi vähitellen selvitä, että viranomaiset olivat hakeneet ja saaneet luvan laajamittaiseen teleliittymien kuunteluun lähellä Joensuuta sijaitsevaan Pyhäselän vankilaan, jossa Smolander suoritti silloista tuomiotaan

Lahden käräjäoikeus oli myöntänyt kuunteluluvat kolmeen puhelimeen, joista kaksi oli maksullisia ns. yleisö puhelimia vankilan käytävillä. Kolmas oli maksuton matkapuhelin ja tarkoitettu ainoastaan vankien ja asianajajien välisille puheluille.

Kävi ilmi, että kaikkia asiamiesten ja vankien välisiä puheluja oli kuunneltu yhdeksän ja puolen kuukauden ajan.

Smolander laati itse Lahden käräjäoikeudelle luovutusvaatimuksen, jossa viittasi siihen, että telekuuntelun asiakirjat on luovutettava kun siitä ei enää ole haittaa esitutkinnalle.

Papereista selvisi, että nimellä ”asiointipuhelin” oli haettu kuuntelulupa kännykkälaitteeseen, joka saatiin vartijoilta, kun haluttiin soittaa asianajajalle. Siinä puhelimessa luki vielä, että ”asianajajapuhelin”.

– Jos kuuntelulupahakemukseen olisi kirjoitettu totuudenmukaisesti ”asiamiespuhelin”, ei yksikään tuomari olisi antanut sellaiseen lupaa, arvelee Smolander varmuusosaston pienessä tapaamistilassa.

Kun oikeuskäsittelyä varten pyydettiin telekuuntelusta selvitys, Pohjois-Savon poliisilaitos ilmoitti, ettei puheluja oltu saatu taltioitua kuin yhdestä yleisöpuhelimesta ja että asianajajapuhelut on kaikki hävitetty.

 

Vankilassa kuunneltiin 9 kuukautta

Tosiasiassa poliisin arkistosta löytyi levykkeeltä molemmasta yleisöpuhelimesta taltioituja puheluita, sekä ainakin neljän eri asianajajan ja päämiesten välisiä puheluja.

Teletiedot kerättiin yli yhdeksän kuukautta kestäneen kuunteluvaiheen aikana kerran kuukaudessa Pyhäselän vankilasta. On perin merkillistä, ettei poliisi tuona aikana kertaakaan huomannut, että toisesta yleisöpuhelimesta ei saatu taltioitua puheluja.

Tutkinnanjohtajan kirjallisessa päätöksessä telekuuntelun pimittämisestä todetaan, että tiedoissa voi ilmetä seikkoja, joiden julkitulo voi vaikeuttaa tutkintaa. Pyhäselän vankilan johtoa on kielletty vastaamasta kysymyksiin, vaikka vankila on ollut täysin tietoinen telekuuntelusta.

Poliisihallituksen ylin johto ei halunnut ottaa kantaa tähän kuunteluun vetoamalla asian keskeneräisyyteen. Poliisihallitus suostui viime syksynä vain yleisellä tasolla kommentoimaan mikä on sallittua ja mikä ei.

– Laki lähtee siitä, että rikoksesta epäillyn ja avustajan puhelua ei saa kuunnella. Eli tällainen kuuntelu on absoluuttisen kuuntelukiellon alainen ja tällä menettelyllä suojataan asianajosalaisuutta, selvittää poliisiylitarkastaja Arto Hankilanoja.

Kuuntelulupa oli annettu vain yhden vangin puheluiden kuuntelemiseen Pyhäselän vankilassa. Silti poliisi oli tallennelupien avulla saanut arviolta yli 20 000 puhelua taltioitua. Operaattorin keräämät tiedot haettiin vankilasta kymmenessä erässä.

 

Poliisi toimii harmaalla alueella

– Kyllä, yhden epäillyn kohdalta saattaa olla kerättynä satojatuhansia puheluita. Kun puhelu kestää esimerkiksi minuutin, se käytännössä vaatii kolminkertaisen työmäärän siltä, joka käsittelee nauhoitetta.

Hankilanojan mukaan työajan käyttö on siis kolminkertainen suhteessa puhelun kestoon. Kirjallisessa yhteenvedossa todetaan, ettei aineistosta löytynyt mitään rikolliseen toimintaan viittaavaa. Mutta rahaa paloi juhannuskokon verran.

Smolanderin kansalaistottelemattomuus otettiin sekavin tuntein vastaan lakimiespiireissä. Toiset olivat riemuissaan   syy on luonnollisesti taloudellinen.

– Ennen riitti soitto päämiehelle, mutta nyt ”täytyy” matkustaa päämiehen luo vankilaan, koska puhelinlangat laulavat vähän liiankin kovaa, lahtelainen asianajaja ilmaisi.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että asiamies osoittaa kululaskun Suomen valtiolle.

Toinen asianajaja kertoi hien nousseen pintaan, kun hän ajatteli miten poliisi ei kunnioita edes perussääntöjä. Miten on mahdollista, että näitä puheluja tällaisessa laajuudessa kuunnellaan?

Vastaus on helppo;  Ensin poliisi määrittelee tietyn puhelimen (asianajajapuhelimen) oikeudelle muuksi (asiointipuhelimeksi) kuin mikä se todellisuudessa on, tai lupaa kuunnella vain tiettyjä puheluja ja hävittää loput.

Toiseksi, poliisi vakuuttaa kirjallisesti oikeudelle ja epäilylle, tässä tapauksessa Smolanderille, että hävittäminen on tapahtunut.

Todellisuudessa näin ei välttämättä ole, vaan poliisi massa kuuntelee puheluita, ja saattaa käyttää aineistoa periaatteella ”nyt ja tulevaisuudessa”.

Lakikin suo melkoiset mahdollisuudet säilyttää telekuuntelun tuloksia.

– Jos kyseessä on kuuntelukiellon alaista aineistoa, niin se säilytetään siihen saakka kunnes kyseisestä asiasta on saatu lainvoimainen tuomio.

On erityisiä syitä, minkä perusteella tallenneaineisto voidaan säilyttää tuomion jälkeenkin. Esimerkiksi törkeän rikoksen estäminen, täsmentää Poliisihallituksen poliisiylitarkastaja Arto Hankilanoja.

-Lainvoimaisen tuomion jälkeen viimeistään viiden vuoden kuluttua tällainenkin aineisto on hävitettävä.

 

Laillisuusvalvoja huolestui

Eli käytännössä teletiedot säilyvät poliisin arkistossa helposti kymmenenvuotta. Valtavan työmäärän ohella tilanpuute lienee telekuuntelun toiseksi suurin ongelma.

Oikeustieteellisesti tästä epäkohdasta käytetään ilmaisua ”aukko”. Yhden henkilön puheluiden kuunteluun tarkoitettujen lupien avulla poliisintiedustelu voi tunkeutua muihin juttuihin, myös asiamiesten ja päämiesten keskusteluihin.

Oikeusturvan kannalta on muutenkin arveluttavaa, että poliisi kuuntelee yleisiä puhelimia ja lisäksi arkistoi nämä puhelut vuosiksi.

Poliisitoiminnan valvoja, eduskunnan apulaisoikeusasiamies Juha Haapamäki on huolissaan nykykäytännöstä.

– Se on epäkohta, koska massakuuntelu ei ole säännelty. Kyse on puhesalaisuuteen puuttumalla saaduista tiedoista. On katsottu, että tämä ehdottomasti on asia, joka pitäisi säännellä.

–  Jo perustuslaissa todetaan puhesalaisuudesta, että se on loukkaamaton ja että siitä voidaan säätää poikkeuksia vain lailla.

Onko sellaista säädöstä tai lakia nyt?  -Ei tällä hetkellä. Säätely on aika harsosta.

Jo telekuuntelun laajuus viitaa siihen, että viranomaiset ovat alkaneet käyttää ns. joustavia keinoja huumerikollisuutta vastaan. Mutkat vedetään suoriksi. Esitutkinta  ja pakkokeinolain säännöksiä ja henkeä venytetään.

Vallan noloa on, että Smolanderin jäljittämät telekuuntelutiedot ovat edelleen olemassa, hävittämisvakuuttelusta huolimatta. Kun Alibi oli kuunnellut Smolanderin aineiston cd -taltioinnilta, kävivät vankilan työntekijät tukka tuulispäänä hakemassa

Smolanderilta aineiston pois, poliisin määräyksestä.

Nyt on kuitenkin selvästi todistettu, että poliisilla on salaista aineistoa, josta se ei kerro tuomioistuimelle. Ainakin tähän saakka poliisi on kieltänyt aineiston olemassaolon. Sitä ei luovutettu puolustukselle, vaikka syyttäjäpuoli tiesi sen olemassaolosta ennen Smolanderin viimeistä tuomiota keväällä 2012.

 

Puheluita perheenjäseniltä

Mikäli vangilla ja vasikalla olisi ollut käytettävissä sama aineisto kuin syyttäjällä, eli nauhoitukset, jotka poliisi oli hankkinut ”joustavin” keinoin, olisi Smolanderin tuomitseminen ollut vaikeaa, kenties mahdotonta. Smolanderin cd on läpileikkaus suomalaisesta perhe elämästä. Eräänlainen rikosmaailman ”Finn Hits”.

Puheluita on tuhansia. Sadat perheenjäsenet keskustelevat luottamuksellisista asioista vankilassa olevan läheisen kanssa. Kaltereiden takana olevat isät kysyvät lastensa koulumenestyksestä, vaimot arjen vaikeuksista.

Cd ei tietenkään ole pelkkää päätalomaista perhekuvausta, vaan väliin mahtuu mojovaa tekstiä rikoksista   sekä tapahtuneista että tulevista.

Nämä viimeksi mainitut ovat poliisille sellaista tietoa, jota on mahdollista hyödyntää työssä. Ehkä on syytä muistuttaa, että poliisin ilmoituksen mukaan tätä aineistoa ei ole edes olemassa, koska lain mukaan se tuli hävittää…

Valtaosa poliiseista haluaa noudattaa Suomen lakia sekä näyttää osaamistaan omilla taidoillaan. Useat poliisit ovat pettyneitä oikealta ohittaviin virkatovereihin, joiden keinovalikko muistuttaa menneiden aikojen Itä Saksaa.

Pyhäselän vankilan telekuuntelua vaatinut tutkinnanjohtaja, Eteläisen tullipiirin entinen tulliylitarkastaja, toimii nykyisin Poliisihallituksessa tietohallinnon rikosylikomisariona.

Hän vakuuttaa, että kaikki toimenpiteet tehtiin esitutkinta ja pakkokeinolakien sääntöjä noudattaen.

Nyt cd taltiointi on kuitenkin olemassa, joka on hieman kiusallinen asia tutkinnanjohtajalle ja asiasta päättäneille tuomareille. Tässä suhteessa Smolanderin valitustehtailu on ollut mallikelpoinen, varsinkin kun hän suoritti yhden miehen tutkintansa alkeellisissa oloissa vankilan varmuusosastolla.

Mutta tämä ei Smolanderille riittänyt.

 

Äänite oikeussalikuntoon

Seuraavaksi hän luki oikeudenkäynteihin liittyvät ja ja hänelle luovutetun aineiston läpi huolella ja vertaili sitä omiin muistiinpanoihinsa Sitkeän tutkinnan tuloksena selvisi, että poliisi oli muokannut nauhoitteiden puhtaaksikirjoitusta ja korjannut nauhojen sisältöä.

Hänen onnekseen poliisin rikoslaboratorion virkailija ei ollut oppinut talon tavoille, vaan tunnusti rehellisesti näin tehneensä.  Smolanderia oli äänitetty myös vankilassa ja nämä äänitteet viilattiin ”oikeussalikuntoon”.

Kun nauhoitteet purettiin sekunti sekunnilta, oli helppo havaita, että viilauksessa oli käytetty mikseriä. Smolander selätti tarkkuudellaan poliisilaboratorion Käräjäoikeus oli niin tyytyväinen Smolanderin työn laatuun, ettäse kirjasi:

”Käräjäoikeus toteaa, että Smolanderin puhtaaksi kirjoittama versio vastaa parhaiten tallenteelta kuultua.”

Kiusallista tämäkin, mutta mikään ei muuta tulosta.

Ehkä aikanaan joku uskoon tullut poliisi kuvailee toimintaa muistelmissaan ja pyytää anteeksi.

 

 

Alibi lehti  1/2013

 

 

 

Kotiin tulleita poliiseja sai kuvata valvontakameralla

18.12.2012 Kommentointi poissa käytöstä

valvontakamera

Valkeakoskelaismiestä epäiltiin poliisien salakatselusta, kun poliisit tallentuivat miehen kotona olevaan valvontakameraan viime heinäkuussa.

Syyttäjän mukaan mies ei syyllistynyt asiassa rikokseen. Pirkanmaan johtavan kihlakunnansyyttäjän Jouko Nurmisen mukaan selvää on, ettei julkisella paikalla virkatehtäväänsä suorittavan poliisin kuvaaminen ole salakatseluna rangaistavaa. Tilanne ei ratkaisevasti muutu siitä, että poliisi suorittaa tehtäviä yksityisellä paikalla, kuten kotona.

– Kun poliisi  tekee virkatoimia kentällä, oli se sitten julkisella tai toisen kotirauhalla suojatussa paikassa, niin ei hän saa mitään yksityisyyden suojaa niitä toimia tehdessään. Poliisi ei silloin tee mitään sellaista intiimiä, minkä takia hänen yksityisyyttään pitäisi suojata. Poliisi tekee silloin virkatointaan, Nurminen sanoi.

Nurminen korostaa, ettei kansalaisten parissa suoritettavan virkatehtävän tarkkaileminen sinällään voi loukata virkamiehen yksityisyyttä.

Poliisit vetosivat siihen, että kuvaaminen oli tapahtunut salaa, siitä ilmoittamatta. Nurmisen mukaan kameravalvonnasta ilmoitusvelvollisuus ei koske luonnollisen henkilön yksityisiin tarkoituksiin suorittamaa kuvausta.

– Yleisesti katson, että olisi nurinkurista jos perustuslain turvaamaa yksityiselämän suojaa lain nojalla rajoittamaan joutuvat virkamiehet nauttisivat samalla sen henkilön kotirauhan suojaa, jonka yksityisyyteen he kajoavat, Nurminen kirjoittaa päätöksessään.

Asunnossa oli tallentava kameravalvonta, jonka yksi kamera oli suunnattuna asunnon takaovelle. Molemmat poliisit tulivat kuvatuiksi sisällä käydessään. Poliisimiesten käyttämällä reitillä ei tapahtuma-ajankohtana ollut kameravalvonnasta varoittavia kylttejä.

Nurminen muistutti syyttämättäjättämispäätöksessään, että kotien kameravalvonnan yleistyessä virkatointa suorittavien pitää varautua siihen, että heitä voidaan tarkkailla samalla tavoin kuin julkisella paikalla.

Mies oli asentanut kotiinsa valvontajärjestelmän murtovarkaiden ja koirien etävalvonnan vuoksi. Poliisimiehet menivät asuntoon tarkastustehtävälle.

 

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288525290049.html

 

ASIASTA AIEMMIN

https://poliisirikollisena.wordpress.com/2012/08/10/miesta-epaillaan-poliisin-salakatselusta-kun-partio-kavi-hanen-kotonaan/

 

EIT on tukkeutunut suomalaisten valituksista poliisin laittomasta toiminnasta työssään.

11.12.2012 Kommentointi poissa käytöstä

cedh_42199_26_1011_2012-09-21

Suomessa poliisilla on poikkeuksellisen laajat valtuudet kotietsintään. Poliisi päättää niistä itse, kynnys on alhainen, ja niitä tehdään paljon. Suomen on todennäköisesti pakko karsia poliisin oikeuksia, sillä Euroopan ihmisoikeus tuomioistuimen käsittelyssä on suma valituksia laittomista kotietsinnöistä.

Syyskuussa 2011 eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja antoi huomautuksen KRP:n rikostarkastajalle, joka oli määrännyt tehtäväksi salaisen koti etsinnän.

Poliisit olivat tarkkailleet asuntoa ja epäiltyä voidakseen tunkeutua kotiin ja penkoa paikat salaa. Toimenpiteitä ei siis tehty vahingossa, vaan vakaasti harkiten, eikä etsinnästä ilmoitettu edes jälkikäteen.

Tutkinta liittyi Liedossa vuonna 2007 tehtyyn rahankuljetusryöstöön.

Rikos oli vakava, mutta jälleen kerran oikeusasiamies muistutti poliisia, ettei se anna oikeutta rikkoa lakia. Laki ei tunne salaisia kotietsintöjä, sellaisia ei voi tehdä.

Poliisi ei jäänyt ensimmäistä kertaa kiinni kyseenalaisista etsinnöistä.

Niistä tehdään yksin eduskunnan oikeusasiamiehelle muutamia kymmeniä kanteluja joka vuosi  joka vuosi

niistä myös tulee moitteita, mutta oppi ei tahdo mennä perille, vaikka pakkokeinolaki on tältä osin selvä. Paikan haltijan, tai ”hänen talonväkeensä kuuluvan” on annettava olla etsinnän aikana paikalla. Hänellä on myös oikeus kutsua paikalle todistaja. Ellei tämä ole mahdollista, etsinnästä on viipymättä kerrottava sille, jonka luona se tehtiin.

 

Tietyt kotietsinnät ovat laittomia

 

Lakimuutos pakon edessä

Lakia muutettiin viime vuonna hätäisesti lisäämällä kansalaiselle oikeus viedä kotietsinnän laillisuus käräjäoikeuden tutkittavaksi, 30 vuorokauden kuluessa etsinnästä. Myönnytys tehtiin pakon edessä. Eduskunnan käsittelyssä oli pakkokeino , esitutkinta  ja poliisilain muuttamisesta esitys, joka ei olisi parantanut oikeusturvaa.

Kesken käsittelyn EIT antoi Suomelle kaksi tuomiota laittomista kotietsinnöistä, ja sen pakottamana lakiin lisättiin jälkikäteinen mahdollisuus selvittää lainmukaisuus. Uudistus jäi pahasti vajaaksi, laittomista kotietsinnöistä ei säädetty  korvausta.

Säädöstä korvausten maksamisesta ei ehditty valmistelemaan, puolusteli tuolloinen oikeusministeri Tuija Brax keväällä 2011.

Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja totesi syyskuussa kovasanaisessa lausunnossaan, ettei tämä muutos ole antanut riittävää oikeussuojaa kotietsinnöissä, ja lisää EIT tuomioita voi olla tulossa.

Oikeusasiamiehen kanslia oli käynyt läpi tapaukset, joissa etsinnän laittomuus oli viety käräjille, Ilmeni, ettei uudistus ollut muuttanut juuri mitään.

Tutkitusta 22 jutusta käräjäoikeus oli todennut lakia rikotun 8 tapauksessa, tavallisimmin siten ettei asukas saanut olla paikalla. Kukaan ei kuitenkaan ollut saanut korvauksia, sillä käräjäoikeudet eivät olleet suostuneet käsittelemään korvausvaatimuksia.

Ainakin yhdestä päätöksestä oli valitettu hovioikeuteen, joka äskettäin katsoi, ettei vahingonkorvausta voitu käsitellä tässä samassa yhteydessä.

Pakkokeinoilla aiheutettujen vahinkojen korvaaminen on kaikkiaan puutteellisesti säädelty, toteaa esittelijäneuvos Juha Haapamäki eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta.

Euroopan ihmisoikeussopimus säätää 13 artiklassaan, että jokaisella on oltava tehokkaat oikeussuojakeinot myös silloin, kun perusoikeuksia rikkoo viranomainen.

EIT:n vakiintunut linja on, että jos valtio loukkaa kansalaisen oikeuksia, sen on maksettava siitä hyvitys. Pelkkä virheen toteaminen ei riitä.

Siksi saattaa olla, ettei viime vuoden lakimuutos pelasta Suomea tuomioilta myös sen jälkeen tehdyistä kotietsinnöistä.

Myös oikeudenkäyntikulujen maksaja on säätämättä. Useimmat kansalaiset eivät lähde käräjille ilman avustajaa. Nykykäytännöllä he joutuvat maksamaan avustajan palkkion itse, vaikka vika olisi viranomaisessa.

 

EIT:ssä muhii jytky

EIT:n käsittelyssä on tällä hetkellä Suomen kotietsinnöistä ainakin kahdeksan valitusta, joista on pyydetty

valtion vastaus. Ne ovat näin ylittäneet kynnyksen, johon yli 95 prosenttia EIT:lle jätetyistä kanteluista kompastuu. Kynnyksen ylittäneistä tapauksista keskimäärin 5/6 johtaa valtion tuomitsemiseen.

On siis mahdollista, että vuoden parin sisällä Suomi saa Strasbourgista sellaisen nipun tuomioita, että kotietsintäsäädökset on pakko panna uusiksi.

Kaikissa tapauksissa yhtenä valitus perusteena on, ettei kansalaisella ollut missään vaiheessa mahdollisuus vedota tuomioistuimeen. Etsinnät ovat tapahtuneet ennen viimevuotista laki  muutosta, mutta lakiuudistuksen vajavaisuuden vuoksi on mahdollista, ettei valitusten virta Strasbourgiin edes hidastu.

Valitusten mukaan kotietsinnöissä on hutiloitu muutoinkin. Kahdessa tapauksessa asianosaista oli estetty olemasta paikalla, ja etsintöjen perusteetkin ovat olleet osin heikot.

Yhdessä tapauksessa ei ilmennyt mitään rikosta, eikä ollut aihetta esitutkintaan. Etsinnän syyksi oli ilmoitettu epäily huumausainerikoksesta, mutta epäilylle ei löytynyt katetta.

Toisessa tapauksessa poliisit tunkeutuivat yöllä asuntoon, ja väittivät siellä vieraana olleen miehen ajaneen aiemmin illalla autoa humalassa. Etsinnän aikana poliisi suostui soittamaan vieraan isälle, joka kertoi aja neensa itse kyseistä autoa   jonka hän myös omisti.

Eräässä tapauksessa ulkona oleva asukas tarjosi poliisille avainta asuntoonsa, jossa olevaa miestä poliisi epäili taposta,  jostain syystä avain ei kelvannut, vaan asuntoon mentiin niin sanotusti raamit kaulassa.

Ainakin kuudessa tapauksessa ei joko ole ollut lainkaan rikosta, tai asia on ollut niin vähäinen, että syyttäjä on päättänyt jättää esitutkinnan sikseen.

 

ALIBI LEHTI 12/2012