Arkisto

Archive for kesäkuu 1994

Hämärämiesten ja poliisin kytkyt synnyttivät suomalaisen ”mafian” POLIISIJOHDON MAKEAT VUODET

24.6.1994 1 kommentti

Suomen ylin poliisijohto ja hämäräliikemiehet pelasivat 60-luvulla yhteen Suomessa ennen näkemättömällä tavalla. ”Mafiamaisesta” yhteispelistä hyötyivät molemmat osapuolet: palvelu palkittiin vastapalvelulla.

Yhteistyöhön tarvittiin juhlimishaluisia poliiseja, maksullisia naisia, viinaa sekä hämärämiehiä, jotka olivat valmiita kuittaamaan laskun.

Poliisista mukana olivat mm. maan korkein poliisiviranomainen, 1982 kuollut poliisiylijohtaja Erkki J. Korhonen ja Helsingin poliisikomentaja Nils Olof Söderström. Osa alempaa poliisijohtoa imi vaikutteita kaksikon vanavedessä.

Vastapuolella olivat maisteri Tuomas Tapala ja liikemiehet Aarne Mantila ja Aaro Makkonen. Tapala kuoli 1981 kesken veropetosoikeudenkäynnin. Useista rikoksista tuomittu Mantila kuoli 1982. Makkonen tuomittiin 1977 pimeää rahanlainausta harjoittaneen Atlas-pankin pyörittämisestä, mutta hän pakeni maasta ennen rangaistuksen täytäntöönpanoa. Aivan kolmikon lähipiirissä oli useita, laillisuuden rajoilla liikkuneita liikemiehiä.

Joukolla oli poliisin lisäksi suorat yhteydet ainakin kahteen tärkeään syyttäjään ja alamaailmaan. Mantilalla ja Tapalalla oli myös poliitikkotuttuja.

Hotelli Tornin kabinetissa 70-luvulla hovia pitänyt liikemiesjoukko rahoitti rikoksia laidasta laitaan. Yhdessä Suomen suurimmista huumejutuista vuonna 1975 kiinni jäänyt konstaapeli Pekka Erkkilä oli käynyt hieman ennen pidätystään Tornissa tapaamassa Makkosta ja liikemies Tauno Auraa. Aura ja Söderström tunsivat hyvin toisensa.

Vuonna 1975 kuollutta Auraa pidettiin Atlas-pankin yhtenä rahoittajana. Hänen osuuttaan tutkittiin myös syksyllä 1967 paljastuneeseen suureen pirtusalakuljetukseen. Tattarisuolta löytynyt lähes 25000 litran erä tuotiin Hollannista maahan Ingrid-nimisellä laivalla. Useita henkilöitä tuomittiin. Auraa epäiltiin salakuljetuksen rahoittajaksi, ja hänen asuntoonsa tehtiin kotietsintä. Auran osuudesta ei saatu näyttöä.

Mantilan ja Tapalan tekemisiä selvitellyt talousrikostutkija näki läheltä, kuinka yhteispeli poliisien ja liikemiesten välillä kehittyi kestinnästä liiketoimiin.

”Korkein poliisipäällystö sukkuloi 70-luvulla Neuvostoliitossa, ja kestitys oli hulvatonta. Kun oli vastavierailun aika, tuli ongelmia. Venäläisillä oli lisäksi se ikävä puoli, että heillä oli käsivarren pituinen toivelista; kuka halusi mitäkin, elektroniikkaa tai nahkatakkia. Tämä loi markkinaraon Tapalalle ja Mantilalle.”

Tapalan yritys Nordator maksoi miliisivieraiden lahjat ja kestinnän.

”Ne olivat mahtavia ja hyvin värikkäitä juhlia”, muistaa eläkkeellä oleva Helsingin apulaispoliisimestari Viljo Lehkonen.”Eihän poliisilla olisi ollut rahaa järjestää sellaisia.”

”Oli käsittämätöntä, että suoranaisia rikollisia otettiin sponsoreiksi”, ihmettelee eläkkeellä oleva Uudenmaan läänin poliisitarkastaja Lauri Lausmaa.

Lausmaa joutui puuttumaan poliisijohdon ja talousrikollisten yhteispeliin, kun selvisi, että törkeästä veropetoksesta tuomittu Aaro Makkonen oli paennut maasta Vantaan nimismiehen Pentti Viitasen myöntämällä pikapassilla.

Viitanen oli tutustunut Makkoseen, Tapalaan ja Mantilaan Söderströmin ja Korhosen myötävaikutuksella. Poliisikolmikko tunsi hyvin toisensa oltuaan samaan aikaan nimismiesyhdistyksen johdossa. Lisäksi Söderström ja Viitanen olivat olleet samaan aikaan naapurikuntien nimismiehinä, Söderström Porvoossa ja Viitanen Askolassa.

Oikeuskansleri Risto Leskinen määräsi Lausmaan syyttämään Viitasta virkavirheestä.

”Kun puhuimme oikeuskanslerinkanssa passijutusta, hän sanoi minulle, että hänestä tuntuu, että se oli jäävuoren huippu. Muistan, että Helsingin poliisilla ja krp:llä oli yhteinen tutkijaryhmä, joka selvitti Tapalan tekemisiä, mutta kun Tapala kuoli, asia raukeni. Siinä yhteydessä olisi saattanut selvitä yhtä ja toista”, Lausmaa kertoo.

Viitanen tuomittiin passijutussa jatketusta varomattomuudessa tehdystä virkavirheestä sakkoihin. Hän jäi tänä keväänä eläkkeelle.

Miliisivieraat vietiin usein jatkoille Mantilan huvilalle Rusutjärvelle. Krp sai Rusutjärven rajuista juhlista sisäpiiritietoa mm. Mantilan liikekumppaneilta. Juhlissa olleiden mukaan meno oli sellaista, että herkkäluontoisimmat vieraat eivät niissä kauaa viihtyneet.

”Rusutjärvellä järjestettiin erikoisia showtilaisuuksia, joissa Söderström, Korhonen ja nimismies Pentti Viitanen olivat usein mukana”, talousrikostutkija kertoo.

Eräs Mantilan tuntenut lakimiesoli pari kertaa Rusutjärven juhlissa. Tuolloin mukana olivat ainakin Söderström, Korhonen, Viitanen ja Kuivaksi kutsuttu, poliisin hyvin tuntema ammattipeluri-hämäräliikemies. Kuiva tuomittiin 80-luvun alussa ylikorkotalletusjutussa.

Vieraina oli myös tuon ajan tunnetuimpia rikollisia, kuten Sven Alf Leo Laine, joka oli saanut vankeustuomion ns. metyylijutussa.

Metyylijutuksi kutsuttiin rikossarjaa, jossa useita henkilöitä kuoli Laineen yrityksen, Laivateknillisen Palvelun, laittomasti hankkimaan ja myymään metyylialkoholiin. Laine pääsi otsikoihin myös monilla rahankeräyshuijauksillaan.

1970-luvun alkupuolella yhteydet johtivat yhteisiin liiketoimiin. ”Vuonna 1973 perustettu Vantaan Keilahalli Oy ei jostain syystä saanut toimintaansa käyntiin. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja oli nimismies Pentti Viitanen. Osakkaana oli mm. poliisiylijohtaja Erkki J. Korhosen vaimo. Hankkeen takana oli Tapala, joka omisti keilahalleja ja toi maahan keilahallilaitteistoja”, talousrikostutkija kertoo.

Keväällä 1973 eräs pankkivirkailija syytti Mantilaa raiskauksesta ja pahoinpitelystä. ”Nainen sai turpiinsa Mantilalta hotelli Tornissa. Juttu tutkittiin ja lähetettiin raastupaan, mutta syyttäjien esimies, ensimmäinen kaupunginviskaali Henry Herlin otti sen poikkeuksellisesti itselleen ja teki syyttämättäjättämispäätöksen”, talousrikostutkija sanoo.

Söderströmin jäätyä eläkkeelle poliisikomentajan virasta 1975 hänestä tuli Mantilan ja Makkosen perustaman Tank-Linen toimitusjohtaja ja osakas. Henry Herlinistä, joka oli tuntenut Mantilan 70-luvun alusta asti, tuli 1975 yhtiön osakas ja hallituksen puheenjohtaja. Herlin jäi eläkkeelle kaupunginviskaalin virasta 1977.

Tank-Line ajautui nopeasti kohti konkurssia, vaikka sillä oli suurasiakkaita, kuten Neste Oy. Yhtiön nimi muutettiin Minor Shipping Line Oy:ksi. Uusi yhtiö jätti verot ja palkat maksamatta, ja sen tankkialus Minor pakkohuutokaupattiin Rotterdamissa 1979. Minor tuli tunnetuksi Sonia-nimellä, kun Mantila 1977 pakoili poliisia laivalla ympäri Eurooppaa.

Tapalan omistaman Oy Asennustoimi Ab:n hallituksen puheenjohtajaksi tuli 1975 kaupunginviskaali Helge Olenius.Olenius vastasi Helsingin raastuvanoikeudessa konkurssirikosten syyttämisestä ja oli sittemmin syyttäjänä Suomenlahden Koneen konkurssipetosjutussa.

Mantila oli perustanut Suomenlahden Koneen 60-luvulla. Tapala oli tullut 70-luvun alussa mukaan rahoittajaksi. Yritys meni konkurssiin 1975 ja konkurssipetosoikeudenkäynti alkoi vuonna 1977.

”Kun Tapala ja Mantila joutuivat vaikeuksiin Suomenlahden Koneen jutussa, he yrittivät käyttää hyväkseen suhteitaan. Tapala kävi poliisiylijohtaja Korhosen luona ja sanoi, että hänen on pakko esittää tutkijoille myös Korhosen ravintolalaskut. Korhonen oli ollut sen verran höhlä, että oli kuitannut laskut jälkikäteen”, talousrikostutkija kertoo.

Korhonen ja Söderström eivät uskaltaneet puuttua kovin suoraan tutkijoiden tekemisiin. ”He uskoivat, että sanoma meni perille, kun isoveli kiinnitti huomiota asiaan.”

Mantila oli niin varma tuesta, että jätti menemättä erääseen kuulusteluun. ”Söderström soitti jutun tutkijalle ja määräsi, että hänen oli mentävä kuulustelemaan Mantilaa tämän työpaikalle.”

Ennen Helsinkiin tuloaan Söderström oli ollut Porvoon piirin nimismiehenä peräti 21 vuotta. Vuonna 1970 Söderström tuli Uudenmaan läänin poliisitarkastajaksi, ja jo vuoden kuluttua hän yleni Helsingin poliisikomentajaksi.

Uudessa virassaan Söderström puuttui pieniinkin asioihin.

”Kun Mantila pysäköi loistoautonsa kiinni suojatiehen ja sai sakot, niin Söderström kutsui sakot kirjoittaneen konstaapelin luoksensa ja haukkui hänet alimpaan helkuttiin”, kertoo liikennepoliisin entinen komisario.

Hän muistaa toisenkin Söderströmin otteita kuvaavan tapauksen: ”Söderström oli Porvoossa juhlimassa, ja seurue halusi vaihtaa ravintolaa. Hän soitti ja vaati autoa liikkuvasta poliisista Helsingistä. Auto lähti hirveällä kiireellä Porvooseen, ja porukka siirtyi sillä sata metriä.”

Mantilan ja Tapalan tuttaviin kuulunut monipuolinen rikollinen Sven Laine luotti hänkin Söderströmin tukeen. ”Kerran Svenkalla oli kovat pirskeet Johanneksentien-asunnossaan, ja naapurit soittivat poliisin paikalle. Svenkka soitti Söderströmille, ja pian paikalle tuli toinen partio noutamaan ensimmäisen pois”, kertoo Laineen apuri, joka oli juhlissa mukana.

Laineen kovat suhteet yllättivät hänen juttujaan tutkineet poliisit. ”Kun Laine pidätettiin 1966 metyylijutussa, ylipoliisipäällikkö Fjalar Jarva tuli illalla poliisiasemalle ja vaati, että Laine piti vapauttaa heti. Kieltäydyin vapauttamasta häntä”, kertoo päivystävänä komisariona tuolloin ollut Unto Vuono.Vuono jäi 1984 eläkkeelle rikospoliisin ensimmäisen tutkintaosaston johtajan paikalta.

Laine rakensi suojelurengastaan mm. juhlissa, joita hän järjesti valituille poliiseille ja virkamiehille. Svenkalla oli tapana kutsua juhliin alaikäisiä tyttöjä. Kun Svenkka sai virkamiehistä otteen, hän käytti heitä täysin häikäilemättömästi hyväkseen, kertoo Laineen entinen apuri. ”Svenkka sai vankilassakin erikoiskohtelun suhteidensa avulla.”

Poliisijohdon rikolliskytkyeet haittasivat joskus jopa rutiinijuttujen tutkintaa. Eräs komisario kertoo esimerkin: ”Tutkin liikemurtoa ja panin rikospaikalla havaitun auton etsintään. Kun poliisipartio pysäytti auton, sen takapenkillä istui komentaja Söderström.”

”Johto, jolla oli tällainen moraali ja luonteenlaatu, nimitti tärkeisiin virkoihin kaltaisiaan poliiseja. Seuraukset näkyvät yhä”, talousrikostutkija huomauttaa.

Poliisiylitarkastajan virasta asianajajaksi siirtynyt Pertti Virolainen oli näköalapaikalla yli kaksikymmentä vuotta. Hän arvioi, että erityisesti järjestyspoliisissa korruptiosta syntyi lähes periytyvä käytäntö.

”Uudeksi johtajaksi pyrittiin valitsemaan edeltäjän linjoilla oleva henkilö”, Virolainen sanoo.

”Johdon korruptio heijastui ainakin apulaispoliisimestaritasolle. Alempana oli muutamia luottomiehiä, jotka pystyivät järjestelemään käytännön kuvioita.”

Virolaisen mukaan poliisijohdon välit mm. ammattiautoilijoiden edunvalvojiin olivat epäterveen läheiset aivan viime vuosiin asti. ”Kuljetusristikosta muodostui kuuluisa poliisien kestintäpaikka”, Virolainen sanoo.

Kuljetusristikoksi nimetyssä rakennuksessa Helsingin Haagassa olivat mm. Kuorma-autoliiton ja Helsingin Kuorma-autoliikennöitsijät ry:n toimitilat.

Talousrikostutkijan mukaan Söderströmin seuraajan valintaa käsiteltiin Mantilan huvilalla Rusutjärvellä. Paikalla olivat Korhonen, Söderström, Tapala, Mantila ja Viitanen.

Helsingin uudeksi poliisikomentajaksi tuli 1975 Tapani Elomaa.Elomaalla oli niin suuret verovelat, että häntä uhkasi henkilökohtainen konkurssi. Hän oli Söderströmin ja Korhosen tavoin hyvän ruoan, juoman ja hauskanpidon ystävä.

Pertti Virolaisen mielestä juhlat olivat yksi tapa koetella, kuka oli luotettava ”meidän mies” ja ketä kannatti varoa.

”Kerran Elomaa keräsi juhlien jälkeen poliisiporukkaa jatkoille ilotaloon ja kysyi minulta, lähdenkö mukaan. Oli kevätilta ja sanoin, että taidan lähteä kotiin tervaamaan suksia, että pääsen aamulla hiihtämään”, Virolainen kertoo.

Krp:n entinen päällikkö, poliisineuvos Toivo Laento kertoo, että Tapala maksoi Elomaan valinnan kunniaksi järjestetyn lounaan.

”Tapala soitti ja kutsui minut ravintola Havis Amandaan. Tapala oli kutsunut sinne myös joitakin professoreita yliopistosta. Menin uteliaisuuttani katsomaan. Se oli ainoa kerta, kun olin Tapalan juhlissa. Emme olleet hyvissä väleissä, koska olin tutkinut erästä hänen petosjuttuaan.”

”Kun Tapalan tapaiset miehet ottavat mukaan virkamiehiä, se ei tapahdu siksi, että heillä on hyvä lauluääni tai että he ovat hauskoja seuramiehiä, vaan virka-aseman takia”, talousrikostutkija muistuttaa.

Elomaa sai 1980 oikeuskanslerin huomautuksen siitä, että hän oli myöntänyt passin ylikorkojutussa mm. kiskonnasta syytteessä olleelle Sirkka Auralle.Elomaan alainen, apulaispoliisimestari Viljo Lehkonen oli hylännyt passihakemuksen. Mafian vastainen taistelu paljastaa maailmalla uusia poliisin ja rikollisten välisiä yhteyksiä. Suomalaiseen poliisiin on voitu perinteisesti luottaa, mutta tutkimukset löytävät tahroja myös partiopojan kilvestä. 1960- ja 70-luvuilla ylin poliisijohto kietoutui talousrikollisten ja hämärämiesten verkkoon. ”Kytkyjen seuraukset näkyvät yhä, sillä korruptoitunut poliisijohto nimitti tärkeisiin virkoihin kaltaisiaan poliiseja”, talousrikostutkija sanoo.

POLIISIPÄÄLLYSTÖ TARVITSI RAHAA NEUVOSTOLIITTOLAISTEN VIRKAVELJIENSÄ JUHLIIN

SYYTTÄJIEN ESIMIES EI NOSTANUT SYYTETTÄ RAISKAUSJUTUSSA

SÖDERSTRÖM PUUTTUI JOPA MANTILAN PIENIINLIIKENNESAKKOIHIN

LAINE SAI VANKILASSAKIN ERIKOISKOHTELUN SUHTEIDENS AVULLA

POLIISIKOMENTAJAN SEURAAJAN VALINTAA KÄSITELTIIN LIIKEMIEHEN HUVILALLA

Harri Nykänen

Helsingin Sanomat 24.6.1994

Mainokset

Käsirautoihin kytkettyä miestä lyöneen poliisin tuomio lieveni

18.6.1994 Kommentointi poissa käytöstä

Käsirautoihin kytkettyä miestä lyöneen poliisin tuomio lieveni

Helsingin hovioikeus on lieventänyt käsirautoihin kytketyn miehen pahoinpitelystä poliisille langetettua tuomiota. 23-vuotias autonkuljettaja vammautui pysyvästi. Hovioikeus määräsi Helsingin poliisilaitoksen 32-vuotiaalle vanhemmalle konstaapelille kolmen kuukauden ehdollisen vankeustuomion. Hänen katsottiin syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen, lievään pahoinpitelyyn ja ruumiinvamman tuottamiseen.

Raastuvanoikeus piti tekoa törkeänä pahoinpitelynä. Yhdeksän kuukauden ehdollisen vankeustuomion lisäksi alioikeus oli määrännyt poliisin pantavaksi viralta. Hovioikeus kumosi viraltapanon.

Pahoinpitely sattui 1991 Mustikkamaan juhannusjuhlissa, jonne poliisipartio oli kutsuttu rauhoittamaan juopunutta.

Kun mies kiinniotettaessa rimpuili, poliisit kytkivät hänet käsirautoihin. Mies potkaisi konstaapelia jalkaan. Poliisi löi miestä päähän, kun tämä kyyhötti maassa polvillaan kädet selän taakse kytkettynä.

Lyönti aiheutti miehelle niskanikamavamman, joka aiheutti selkäydinvaurion ja ensialkuun halvauksen. Hän joutui autonkuljettajan työstään eläkkeelle.

Hovioikeuden mukaan poliisin teko ei ollut tahallinen. Se korotti valtion ja poliisin yhteisvastuullisesti maksettavaksi määrättyjä korvauksia. Summa kivusta ja särystä nousi 15000 markasta 30000:een. Pysyvän vian takia mies saa 100000 markan sijasta 150000 markkaa.(STT)

Helsingin Sanomat – Kaupunki – 18.6.1994