Archive

Archive for helmikuu 1998

Poliisineuvoksen outo autoilu syyteharkintaan

28.2.1998 Kommentointi poissa käytöstä

KUOPIO-Joensuulaisen poliisineuvoksen Mikko Variksen joulukuun lopun autoilu on johtanut syyteharkintaan. Tutkija jätti jutun syyttäjälle perjantaina.

Tiellä liikkujat kiinnittivät huomiota Variksen epävarmaan ajoon matkalla Joensuusta Kuopioon ja ilmoittivat poliisille. Variksen veressä ei ollut alkoholia. Hän on ilmoittanut nauttineensa lääkärin määräämiä lääkkeitä. Tutkimuksissa hänen verestään on löytynyt lääkeaineita. (STT)

Helsingin Sanomat 28.2.1998

Poliisirikosten tutkinnasta valmistuivat uudet ohjeet

21.2.1998 Kommentointi poissa käytöstä

Valtakunnansyyttäjävirasto nimesi tutkintaa johtavat syyttäjät

 

Poliisirikosten tutkintaa varten luotu uusi käytäntö ja ohjeistus on saatu valmiiksi. Esitutkintalain muutos tutkinnasta tuli voimaan joulukuun alussa ja valtakunnansyyttäjänvirasto nimesi alkuvuodesta kuutisenkymmentä syyttäjää, joiden vastuulla on johtaa epäiltyjen poliisirikosten tutkintaa. Sisäministeriön poliisiosaston ohjeet tutkinnasta lähtevät kentälle lähipäivinä.

Joitakin syyttäjävetoisia rikostutkintoja on jo vireillä eri puolilla maata. Tapauksia näyttää tulevan reilusti enemmän kuin alun perin arvioitiin. Alustavien tilastojen perusteella arvioidaan, että juttuja kertyy satakunta vuodessa. Uusi käytäntö ulottuu myös poliisin vapaa-aikana tekemiin rikoksiin.

”Idea on, ettei oman piirin syyttäjä tutki poliisirikoksia”, sanoo valtionsyyttäjä Jorma Äijälä valtakunnansyyttäjänvirastosta .Esimerkiksi Helsingin poliisirikoksissa tutkinnanjohto on vantaalaisella tai espoolaisella syyttäjällä. Lääninhallitus puolestaan määrää jutun poliisitutkijat. Myös poliisit ovat eri piiristä kuin tutkinnan kohde.

Jos asian selvittäminen edellyttää useamman kihlakunnan tai läänin alueelle ulottuvaa tutkintaa, annetaan se pääsääntöisesti keskusrikospoliisille. Samoin silloin jos tutkinta vaatii erityistä asiantuntemusta.

”Tutkinnanjohtajia on 22 kihlakunnassa, ja kihlakuntaa kohden on nimetty 2-4 tutkinnanjohtajaa.” Johtava kihlakunnansyyttäjä määrää kuka nimetyistä syyttäjistä saa jutun tutkinnanjohdon. Valtakunnansyyttäjä antaa tarvittaessa yleismääräyksestä poikkeavia määräyksiä. Valtakunnansyyttäjä puuttuu lähinnä erittäin vakavien rikosten tutkintaan tai tapauksiin, joissa epäilty on korkea poliisiviranomainen.

PUOLUEETTOMUUTTA

korostetaan ”Systeemi on luotu, jotta puolueettomuus korostuisi”, sanoo ylikomisario Kimmo Markkulasisäministeriön poliisiosastosta.

Markkula arvelee, että joissain tapauksissa saattaa silti tulla uskottavuusongelmia. ”Esimerkiksi liikennerikoksissa poliisi tekee joka tapauksessa tapahtumapaikkatutkinnan ja piirrokset, eli näyttö perustuu lähinnä poliisin keräämään tietoon. Jos osallisena on poliisimies, voi herätä kysymys, onko kaikki puolueettomasti tehty.” Markkulan mukaan ihannetilanne olisi, että syyttäjä ja tutkija olisivat samasta kihlakunnasta. Hän kuitenkin ennakoi, ettei tähän aina päästä.

Oma ongelmansa on syyttäjien puutteellinen tutkinnanjohtokokemus. Tähän haetaan parannusta järjestämällä syyttäjille erityistä tutkinnanjohtajakoulutusta.

TIEDON MENTÄVÄ

aina syyttäjälle Uuden lain mukaan poliisin on aina kirjattava ilmoitus ”kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa rikoksesta tai tapahtumasta, jota pitää rikoksena”. Kirjaamisen jälkeen poliisi toimittaa tapahtumasta tiedon suoraan nimetylle syyttäjävirastolle.

Rikesakkoasiana tai rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita ei lain mukaan oteta syyttäjäjohtoiseen tutkintaan. Käytäntö rajaa esimerkiksi pienehköt liikennerikkeet tutkinnan ulkopuolelle.

Poliisirikostyöryhmän mietintä vuodelta 1990 arvioi, että poliisirikoksia tulisi vuosittain tutkittavaksi noin 30. ”Kyllä niitä aika paljon enemmän tulee”, Markkula sanoo.

Helsingissä on tänä vuonna kirjattu jo kahdeksan tutkintaa odottavaa tapausta. Alustavassa tilastossa puolestaan on viitisenkymmentä juttua, vaikka lukuja ei ole vielä saatu koko maasta. Markkula arvioi, että vuositasolla juttuja tulee satakunta.

Tapaukset antavat hyvän kuvan tulevasta tutkinnasta. Helsingissä kaikki jutut ovat eri nimikkeellä. Yksi ilmoitus koskee pahoinpitelyä, toinen herjausta, kolmas liikenteen vaarantamista ja neljäs koiran valvonnan laiminlyöntiä. Koko maan tilastossa pahoinpitelyt ovat isohko ja selvästi erottuva ryhmänsä.

Markkula uskoo, että pahoinpitelyjen takaa löytyy pitkälle kiinniottotilanne, jossa poliisi ja asiakas ovat eri mieltä tilanteeseen sopivasta voimankäytöstä.

POLIISIN EPÄILEMINEN

aina herkkä asia Helsinkiläisestä huumepoliisista tehty tutkintapyyntö osoittaa, että epäiltyjen poliisirikosten tutkinta on ongelmallista ja herkkää. Helsinkiläisnainen teki Itäkeskuksen poliisille tutkintapyynnön, jossa kertoi kuulleensa pojaltaan, että kyseinen huumepoliisi olisi tarjonnut pojalle ja tämän kavereille huumeita. Poika seurusteli huumepoliisin sisaren kanssa, joka hänkin oli narkomaani.

Itäkeskuksen poliisi tutki asian, mutta ei löytänyt mitään näyttöä väitteiden tueksi. Tutkinnassa poika kiisti kertoneensa äidilleen tämän väittämiä asioita. Tutkija päätti olla viemättä juttua syyttäjälle.

Tämän jälkeen konstaapeli puolestaan teki rikosilmoituksen naisesta, vaatien 25000 markkaa henkisistä kärsimyksistä. Konstaapeli katsoo tutkintapyynnön aiheuttaneen hänen työpaikallaan ja poliisin keskuudessa hänestä kyselyjä. Lisäksi konstaapeli sanoo ilmoituksen aiheuttaneen hänelle henkisiä kärsimyksiä ja myös fyysisiä vaivoja. Konstaapelin mukaan muun muassa hänen verenpainelääkitystään jouduttiin tuplaamaan. Herjausjuttu on siirretty syyteharkintaan.

Nainen puolestaan katsoo ettei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen. Hän sanoo kuulustelupöytäkirjassa että on vain kertonut poliisille asioita, jotka on kuullut pojaltaan. Hän huomauttaa että olisi voinut tehdä konstaapelista ilmoituksen vaikka nimettömänä huumevihjepuhelimeen. Hän kuitenkin päätti, että omalla nimellä esiintyminen oli rehellisempää.

 

Poliisirikosten tutkintaa varten luotu uusi käytäntö ja ohjeistus on saatu valmiiksi. Esitutkintalain muutos tutkinnasta tuli voimaan joulukuun alussa ja valtakunnansyyttäjänvirasto nimesi alkuvuodesta kuutisenkymmentä syyttäjää, joiden vastuulla on johtaa epäiltyjen poliisirikosten tutkintaa. Sisäministeriön poliisiosaston ohjeet tutkinnasta lähtevät kentälle lähipäivinä.

Joitakin syyttäjävetoisia rikostutkintoja on jo vireillä eri puolilla maata. Tapauksia näyttää tulevan reilusti enemmän kuin alun perin arvioitiin. Alustavien tilastojen perusteella arvioidaan, että juttuja kertyy satakunta vuodessa. Uusi käytäntö ulottuu myös poliisin vapaa-aikana tekemiin rikoksiin.

”Idea on, ettei oman piirin syyttäjä tutki poliisirikoksia”, sanoo valtionsyyttäjä Jorma Äijälä valtakunnansyyttäjänvirastosta .Esimerkiksi Helsingin poliisirikoksissa tutkinnanjohto on vantaalaisella tai espoolaisella syyttäjällä. Lääninhallitus puolestaan määrää jutun poliisitutkijat. Myös poliisit ovat eri piiristä kuin tutkinnan kohde.

Jos asian selvittäminen edellyttää useamman kihlakunnan tai läänin alueelle ulottuvaa tutkintaa, annetaan se pääsääntöisesti keskusrikospoliisille. Samoin silloin jos tutkinta vaatii erityistä asiantuntemusta.

”Tutkinnanjohtajia on 22 kihlakunnassa, ja kihlakuntaa kohden on nimetty 2-4 tutkinnanjohtajaa.” Johtava kihlakunnansyyttäjä määrää kuka nimetyistä syyttäjistä saa jutun tutkinnanjohdon. Valtakunnansyyttäjä antaa tarvittaessa yleismääräyksestä poikkeavia määräyksiä. Valtakunnansyyttäjä puuttuu lähinnä erittäin vakavien rikosten tutkintaan tai tapauksiin, joissa epäilty on korkea poliisiviranomainen.

PUOLUEETTOMUUTTA

korostetaan ”Systeemi on luotu, jotta puolueettomuus korostuisi”, sanoo ylikomisario Kimmo Markkulasisäministeriön poliisiosastosta.

Markkula arvelee, että joissain tapauksissa saattaa silti tulla uskottavuusongelmia. ”Esimerkiksi liikennerikoksissa poliisi tekee joka tapauksessa tapahtumapaikkatutkinnan ja piirrokset, eli näyttö perustuu lähinnä poliisin keräämään tietoon. Jos osallisena on poliisimies, voi herätä kysymys, onko kaikki puolueettomasti tehty.” Markkulan mukaan ihannetilanne olisi, että syyttäjä ja tutkija olisivat samasta kihlakunnasta. Hän kuitenkin ennakoi, ettei tähän aina päästä.

Oma ongelmansa on syyttäjien puutteellinen tutkinnanjohtokokemus. Tähän haetaan parannusta järjestämällä syyttäjille erityistä tutkinnanjohtajakoulutusta.

TIEDON MENTÄVÄ

aina syyttäjälle Uuden lain mukaan poliisin on aina kirjattava ilmoitus ”kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa rikoksesta tai tapahtumasta, jota pitää rikoksena”. Kirjaamisen jälkeen poliisi toimittaa tapahtumasta tiedon suoraan nimetylle syyttäjävirastolle.

Rikesakkoasiana tai rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita ei lain mukaan oteta syyttäjäjohtoiseen tutkintaan. Käytäntö rajaa esimerkiksi pienehköt liikennerikkeet tutkinnan ulkopuolelle.

Poliisirikostyöryhmän mietintä vuodelta 1990 arvioi, että poliisirikoksia tulisi vuosittain tutkittavaksi noin 30. ”Kyllä niitä aika paljon enemmän tulee”, Markkula sanoo.

Helsingissä on tänä vuonna kirjattu jo kahdeksan tutkintaa odottavaa tapausta. Alustavassa tilastossa puolestaan on viitisenkymmentä juttua, vaikka lukuja ei ole vielä saatu koko maasta. Markkula arvioi, että vuositasolla juttuja tulee satakunta.

Tapaukset antavat hyvän kuvan tulevasta tutkinnasta. Helsingissä kaikki jutut ovat eri nimikkeellä. Yksi ilmoitus koskee pahoinpitelyä, toinen herjausta, kolmas liikenteen vaarantamista ja neljäs koiran valvonnan laiminlyöntiä. Koko maan tilastossa pahoinpitelyt ovat isohko ja selvästi erottuva ryhmänsä.

Markkula uskoo, että pahoinpitelyjen takaa löytyy pitkälle kiinniottotilanne, jossa poliisi ja asiakas ovat eri mieltä tilanteeseen sopivasta voimankäytöstä.

POLIISIN EPÄILEMINEN

aina herkkä asia Helsinkiläisestä huumepoliisista tehty tutkintapyyntö osoittaa, että epäiltyjen poliisirikosten tutkinta on ongelmallista ja herkkää. Helsinkiläisnainen teki Itäkeskuksen poliisille tutkintapyynnön, jossa kertoi kuulleensa pojaltaan, että kyseinen huumepoliisi olisi tarjonnut pojalle ja tämän kavereille huumeita. Poika seurusteli huumepoliisin sisaren kanssa, joka hänkin oli narkomaani.

Itäkeskuksen poliisi tutki asian, mutta ei löytänyt mitään näyttöä väitteiden tueksi. Tutkinnassa poika kiisti kertoneensa äidilleen tämän väittämiä asioita. Tutkija päätti olla viemättä juttua syyttäjälle.

Tämän jälkeen konstaapeli puolestaan teki rikosilmoituksen naisesta, vaatien 25000 markkaa henkisistä kärsimyksistä. Konstaapeli katsoo tutkintapyynnön aiheuttaneen hänen työpaikallaan ja poliisin keskuudessa hänestä kyselyjä. Lisäksi konstaapeli sanoo ilmoituksen aiheuttaneen hänelle henkisiä kärsimyksiä ja myös fyysisiä vaivoja. Konstaapelin mukaan muun muassa hänen verenpainelääkitystään jouduttiin tuplaamaan. Herjausjuttu on siirretty syyteharkintaan.

Nainen puolestaan katsoo ettei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen. Hän sanoo kuulustelupöytäkirjassa että on vain kertonut poliisille asioita, jotka on kuullut pojaltaan. Hän huomauttaa että olisi voinut tehdä konstaapelista ilmoituksen vaikka nimettömänä huumevihjepuhelimeen. Hän kuitenkin päätti, että omalla nimellä esiintyminen oli rehellisempää.

Poliisirikosten tutkintaa varten luotu uusi käytäntö ja ohjeistus on saatu valmiiksi. Esitutkintalain muutos tutkinnasta tuli voimaan joulukuun alussa ja valtakunnansyyttäjänvirasto nimesi alkuvuodesta kuutisenkymmentä syyttäjää, joiden vastuulla on johtaa epäiltyjen poliisirikosten tutkintaa. Sisäministeriön poliisiosaston ohjeet tutkinnasta lähtevät kentälle lähipäivinä.

Joitakin syyttäjävetoisia rikostutkintoja on jo vireillä eri puolilla maata. Tapauksia näyttää tulevan reilusti enemmän kuin alun perin arvioitiin. Alustavien tilastojen perusteella arvioidaan, että juttuja kertyy satakunta vuodessa. Uusi käytäntö ulottuu myös poliisin vapaa-aikana tekemiin rikoksiin.

”Idea on, ettei oman piirin syyttäjä tutki poliisirikoksia”, sanoo valtionsyyttäjä Jorma Äijälä valtakunnansyyttäjänvirastosta .Esimerkiksi Helsingin poliisirikoksissa tutkinnanjohto on vantaalaisella tai espoolaisella syyttäjällä. Lääninhallitus puolestaan määrää jutun poliisitutkijat. Myös poliisit ovat eri piiristä kuin tutkinnan kohde.

Jos asian selvittäminen edellyttää useamman kihlakunnan tai läänin alueelle ulottuvaa tutkintaa, annetaan se pääsääntöisesti keskusrikospoliisille. Samoin silloin jos tutkinta vaatii erityistä asiantuntemusta.

”Tutkinnanjohtajia on 22 kihlakunnassa, ja kihlakuntaa kohden on nimetty 2-4 tutkinnanjohtajaa.” Johtava kihlakunnansyyttäjä määrää kuka nimetyistä syyttäjistä saa jutun tutkinnanjohdon. Valtakunnansyyttäjä antaa tarvittaessa yleismääräyksestä poikkeavia määräyksiä. Valtakunnansyyttäjä puuttuu lähinnä erittäin vakavien rikosten tutkintaan tai tapauksiin, joissa epäilty on korkea poliisiviranomainen.

PUOLUEETTOMUUTTA

korostetaan ”Systeemi on luotu, jotta puolueettomuus korostuisi”, sanoo ylikomisario Kimmo Markkulasisäministeriön poliisiosastosta.

Markkula arvelee, että joissain tapauksissa saattaa silti tulla uskottavuusongelmia. ”Esimerkiksi liikennerikoksissa poliisi tekee joka tapauksessa tapahtumapaikkatutkinnan ja piirrokset, eli näyttö perustuu lähinnä poliisin keräämään tietoon. Jos osallisena on poliisimies, voi herätä kysymys, onko kaikki puolueettomasti tehty.” Markkulan mukaan ihannetilanne olisi, että syyttäjä ja tutkija olisivat samasta kihlakunnasta. Hän kuitenkin ennakoi, ettei tähän aina päästä.

Oma ongelmansa on syyttäjien puutteellinen tutkinnanjohtokokemus. Tähän haetaan parannusta järjestämällä syyttäjille erityistä tutkinnanjohtajakoulutusta.

TIEDON MENTÄVÄ

aina syyttäjälle Uuden lain mukaan poliisin on aina kirjattava ilmoitus ”kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa rikoksesta tai tapahtumasta, jota pitää rikoksena”. Kirjaamisen jälkeen poliisi toimittaa tapahtumasta tiedon suoraan nimetylle syyttäjävirastolle.

Rikesakkoasiana tai rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita ei lain mukaan oteta syyttäjäjohtoiseen tutkintaan. Käytäntö rajaa esimerkiksi pienehköt liikennerikkeet tutkinnan ulkopuolelle.

Poliisirikostyöryhmän mietintä vuodelta 1990 arvioi, että poliisirikoksia tulisi vuosittain tutkittavaksi noin 30. ”Kyllä niitä aika paljon enemmän tulee”, Markkula sanoo.

Helsingissä on tänä vuonna kirjattu jo kahdeksan tutkintaa odottavaa tapausta. Alustavassa tilastossa puolestaan on viitisenkymmentä juttua, vaikka lukuja ei ole vielä saatu koko maasta. Markkula arvioi, että vuositasolla juttuja tulee satakunta.

Tapaukset antavat hyvän kuvan tulevasta tutkinnasta. Helsingissä kaikki jutut ovat eri nimikkeellä. Yksi ilmoitus koskee pahoinpitelyä, toinen herjausta, kolmas liikenteen vaarantamista ja neljäs koiran valvonnan laiminlyöntiä. Koko maan tilastossa pahoinpitelyt ovat isohko ja selvästi erottuva ryhmänsä.

Markkula uskoo, että pahoinpitelyjen takaa löytyy pitkälle kiinniottotilanne, jossa poliisi ja asiakas ovat eri mieltä tilanteeseen sopivasta voimankäytöstä.

POLIISIN EPÄILEMINEN

aina herkkä asia Helsinkiläisestä huumepoliisista tehty tutkintapyyntö osoittaa, että epäiltyjen poliisirikosten tutkinta on ongelmallista ja herkkää. Helsinkiläisnainen teki Itäkeskuksen poliisille tutkintapyynnön, jossa kertoi kuulleensa pojaltaan, että kyseinen huumepoliisi olisi tarjonnut pojalle ja tämän kavereille huumeita. Poika seurusteli huumepoliisin sisaren kanssa, joka hänkin oli narkomaani.

Itäkeskuksen poliisi tutki asian, mutta ei löytänyt mitään näyttöä väitteiden tueksi. Tutkinnassa poika kiisti kertoneensa äidilleen tämän väittämiä asioita. Tutkija päätti olla viemättä juttua syyttäjälle.

Tämän jälkeen konstaapeli puolestaan teki rikosilmoituksen naisesta, vaatien 25000 markkaa henkisistä kärsimyksistä. Konstaapeli katsoo tutkintapyynnön aiheuttaneen hänen työpaikallaan ja poliisin keskuudessa hänestä kyselyjä. Lisäksi 

konstaapeli sanoo ilmoituksen aiheuttaneen hänelle henkisiä kärsimyksiä ja myös fyysisiä vaivoja. Konstaapelin mukaan muun muassa hänen verenpainelääkitystään jouduttiin tuplaamaan. Herjausjuttu on siirretty syyteharkintaan.

Nainen puolestaan katsoo ettei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen. Hän sanoo kuulustelupöytäkirjassa että on vain kertonut poliisille asioita, jotka on kuullut pojaltaan. Hän huomauttaa että olisi voinut tehdä konstaapelista ilmoituksen vaikka nimettömänä huumevihjepuhelimeen. Hän kuitenkin päätti, että omalla nimellä esiintyminen oli rehellisempää.

 

Helsingin Sanomat 21.2.1998