Arkisto

Archive for huhtikuu 2004

Poliisi on venyttänyt sääntöjä jatkuvasti

25.4.2004 Kommentointi poissa käytöstä

Lakiin kirjattujen toimivaltuuksien rinnalla poliisi on käyttänyt rikosten tutkinnassa muita keinoja.
Osa niistä on sinänsä laillisia, kenelle tahansa kansalaiselle kuuluvia oikeuksia, mutta osassa poliisi on selvästi venyttänyt omia oikeuksiaan.
Joissain tapauksissa poliisi näyttää ajatelleen niin, että jos jonkin keinon käyttöä ei nimenomaisesti ole kielletty, se on ollut sallittua.

Rajoja on ennen muuta joutunut vetämään eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia. Viime vuosina se on moittinut poliisia toistuvasti valtuuksien venyttämisestä telekuuntelussa ja -valvonnassa. Televalvontalupia on haettu ja saatu liian vähäisten rikosten ja jopa kuolinsyyn tutkintaan, johon ei lainkaan saa käyttää televalvonta.
Myös puhelinkuuntelussa on ongelmia. Poliisi esimerkiksi kuunteli epäillyn vaimon puhelua, vaikka vain epäillyn puhelua saa kuunnella.

Poliisin onnistui jo vuosia sitten saada henkirikoksen tutkintaan tolppalupa eli tiedot kaikista rikospaikan lähellä olleista kännyköistä, vaikka lupa on ollut laillinen vasta 2004 alusta.Keskusrikospoliisi haki lupaa määrätietoisesti: kun Imatran käräjäoikeus oli hylännyt hakemuksen lainvastaisena, poliisi kiikutti saman paperin Helsingin käräjäoikeuteen.

Lupa heltisi – apulaisoikeusasiamies Ilkka Raution mukaan lainvastaisesti.

Poliisi on viidentoista viime vuoden aikana vaatinut ja myös saanut jatkuvasti uusia toimivaltuuksia rikosten selvittelyyn.

Tahti on ollut niin kiivas, että 1989 ensi kertaa säädetyn pakkokeinolain pykälistä suurin osa on kirjoitettu uusiksi. Lisäksi lakiin on tullut monia kokonaan uusia säännöksiä.Poliisin intoa uusiin toimivaltuuksiin kuvaa hyvin se, että jo vuosikymmenen ajan eduskunnassa on koko ajan ollut vireillä jokin valtuuksia laventava lainmuutos tai sellaista on valmistelu sisä- tai oikeusministeriössä.

 

Valtuuksien hiljainen hivuttaminen lakiin on johtanut siihen, ettei poliisin toimivallan rajoista juuri ole käyty kattavaa periaatekeskustelua.Kaikkiaan poliisi on saanut vuoden 1989 jälkeen lisävaltuuksia yli kymmenellä pakkokeinolain ja poliisilain muutoksella. Samassa ajassa poliisilta ei ole leikattu yhtään valtuutta.

 

Kaikki toimivaltuudet eivät enää kohdistu vain rikoksesta epäiltyihin. Poliisilla on yhä suurempi oikeus puuttua myös sellaisten ihmisten elämään, joita ei epäillä rikoksesta.
Nyt valtuudet ulottuvat myös sivullisten yksityiselämän ytimeen, kotiin. Kun rikosten selvittelyssä käytettävistä keinoista päätetään, vastakkain joutuvat poliisin toiminnan tehokkuus ja kansalaisten perusoikeudet.

 

Lähes kaikissa vuoden 1989 jälkeen tapahtuneissa muutoksissa kansalaisten yksityiselämän suoja on kaventunut rikosten selvittämisen ja yleisen turvallisuuden nimissä. Toimivaltuuksien kokonaisuus on paisunut niin suureksi, että poliisi voi rikostutkinnan ja -torjunnan nimissä nykyisin puuttua kansalaisten yksityisyyteen erittäin laveasti.

Poliisi voi kuvata ja kuunnella salaa, rajoittaa ihmisten vapautta ja liikkumista, ottaa ihmisistä tuntomerkkejä ja dna-näytteitä ja taltioida ne, tarkastaa ja eristää paikkoja sekä takavarikoida omaisuutta ja postilähetyksiä.

 

Viime tiistaina pelkästään poliisihallinnon virkamiehistä koottu työryhmä ehdotti, että yksittäinen poliisi voisi peitetoiminnassa tietyin edellytyksin tehdä rikoksen. Toiveena oli myös oikeus kuunnella tiettyä puhelinta, vaikkei ketään epäillä rikoksesta.

Viime vuonna poliisi havitteli myös oikeutta kopioida tietokoneiden kovalevyiltä tietoja ilman takavarikkopäätöstä. Tuoreena toiveena on oikeus ottaa dna-testi yhtä vapaasti kuin sormenjäljet tai valokuva epäillystä. Dna-tunnisteita on voitu ottaa ja rekisteröidä vuodesta 1997. Vuodenvaihteessa rekisteröintikynnystä madallettiin, ja nyt se halutaan käytännössä kokonaan pois.

Uusien toimivaltuuksien rinnalla myös vanhojen käyttöala on jatkuvasti laventunut. Esimerkiksi teletunnistetietoja poliisi saa käyttöönsä nykyisin selvästi useampien rikosten tutkinnassa kuin alunperin. Niin sanottujen tolppalupien avulla näitä tietoja voidaan kerätä myös sivullisten puheluista.Poliisilakiin tehtyjen muutosten vuoksi läheskään kaikkien toimivaltuuksien käyttö ei enää edellytä tapahtuneen rikoksen tutkintaa, vaan niitä voidaan käyttää yhä vapaammin rikosten ennaltaehkäisyssä ja torjunnassa.

Esimerkiksi peitetoiminta ja valeostojen salliminen ovat keinoja, joilla estetään rikoksia.

 

Myös viranomaisten keskinäisen tietojenvaihdon parantaminen on antanut uusia keinoja rikostorjuntaan.Kotimaassa esimerkiksi talousrikosten tutkinnassa ja ennaltaehkäisyssä poliisi, verottaja, tulli ja ulosottoviranomaiset toimivat nykyisin melko saumattomasti.

Myös kansainvälisesti poliisin yhteistyö on jatkuvasti tiivistynyt.

 

Valtuuksien piiriin on tullut yhä uusia rikoksia muun muassa sen vuoksi, että tiettyjen rikosten rangaistusasteikkoja on kovennettu. Näin kiertoteitse on esimerkiksi kirjanpitorikosten tutkinnassa voitu ottaa käyttöön jo olemassa olevia keinoja. Jatkuvat vaatimukset lisävaltuuksista ovat nojanneet samaan perusteluun: vakava rikollisuus kasvaa koko ajan.

 

Poliisi on korostanut, että rikollisuus on laajempaa, järjestäytyneempää ja kansainvälisempää, eikä sitä voida torjua perinteisin keinoin. Tuoreimpia vaatimuksia poliisi on perustellut myös sillä, että pitkin vuosikymmentä saatujen keinojen teho alkaa laantua, koska rikolliset ovat oppineet varomaan niitä.

Raution havaintojen mukaan poliisi on vitkutellut viedessään televalvontahakemuksia tuomioistuimille.

 

Poliisi voi poikkeuksellisesti päättää tällaisesta televalvonnasta kiireellisessä tapauksessa. Hakemus on kuitenkin vietävä oikeuteen ”heti, kun se on mahdollista, kuitenkin viimeistään 24 tunnin kuluttua toimenpiteen aloittamisesta”.

Raution mukaan ”poliisi on katsonut voivansa varsin vapaasti tehdä televalvontaa tuon 24 tuntia, vaikka tuomari olisi ollut selvästi nopeamminkin saatavissa päättämään asiasta”.

Esitutkinnan aikana poliisille kertyy usein materiaalia, jota ei liitetä varsinaiseen pöytäkirjaan, mutta joka kuitenkin jää talteen.
Tiedot pysyvät poliisilla, ulkopuolisille niitä annetaan valikoiden. Usein kyse on tutkijoiden muistiinpanoista tai varmentamattomasta vihjetiedosta, joskus pois jätetään muutakin.

 

Viime vuonna tuomitun rikollisliiga Rogues Galleryn erään jäsenen oikeusavustaja halusi saada tietoonsa televalvontatietoja, jotka saattoivat todistaa jäsenen puolesta.Avustaja sai aineistosta puuttuneet tiedot vasta oikeuden päätöksen jälkeen. Oikeusasiamiehellä on myös tutkittavana tapaus, joka liittyy kuuntelussa saatuun ”ylimääräiseen tietoon”.Poliisi sai kuunteluluvan törkeän huumerikoksen tutkintaan, mutta sellaista ei koskaan viety oikeuteen.

 

Sen sijaan käräjille päätyi Kotkan ”Punaisen talon” paritusjuttu. Syytettyjen avustajilla ei ole tietoa väitetystä huumejutusta. Parituksen tutkintaan kuuntelulupaa ei lain mukaan olisi voitu myöntää. Myös valeostoa poliisi kokeili ennen kuin se tuli sallituksi.

 

Espoon poliisi pyysi 1996 tutkintavankia soittamaan tuttavalleen, joka vangin mukaan myi huumeita. Puhelimessa sovittiin kilon hasiskaupasta. Kun myyjä oli tuomassa lastia, hänet pidätettiin.

Kaksi poliisia tuomittiin virkavelvollisuuden rikkomisesta, mutta heidät jätettiin ilman rangaistusta.
Poliisin on epäilty käyttäneen myös sivullisia valeostajina huumekaupoissa.

 

Esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntö tuli Suomessa voimaan vasta 1989.

– Aiemmin rikostutkinnassa käytettävät keinot olivat yksittäisissä laeissa. Esimerkiksi pidättämisestä oli säädetty vasta 1948 punaisen Valpon toiminnassa ilmenneiden epäkohtien vuoksi.

– Pakkokeinoihin kuuluvista takavarikosta ja etsinnästä rikosasioissa säädettiin ensi kerran 1958.

– 1960- ja 1970-luvuilla tutkintaa ohjasivat poliisin ylijohdon ohjeet, poliisin käskylehdet. Niillä ohjeistettiin muun muassa tulkkien sekä magnetofonin käyttöä tutkinnassa.

– Ensimmäinen ehdotus erilliseksi esitutkintalaiksi tehtiin jo 1947. Se ei toteutunut muun muassa poliisin vastustuksen vuoksi.

– Varsinaisten esitutkintalainsäädännön valmistelu alkoi 1968, mutta hallituksen esitys annettiin vasta 1985.

– Esitutkinta- ja pakkokeinolait määrittävät, millaisia pakkokeinoja ja toimivaltuuksia poliisi voi rikostutkinnassa käyttää ja millaisin edellytyksin toimiin voi ryhtyä.

– Esitutkinnassa selvitetään, onko tapahtunut rikos, mitkä ovat teon olosuhteet ja kuka siihen mahdollisesti on osallisena.

– Pakkokeinojen käytön tarkoituksena on sekä tutkinnan että myöhemmän rikosprosessin häiriöttömän kulun turvaaminen.

– Pakkokeinoilla hankitaan myös todisteita rikoksesta ja epäillyn syyllisyydestä, estetään rikollisen toiminnan jatkuminen tai koetetaan saada rikoshyöty takaisin.

– Toimivaltuuksien ja pakkokeinojen käytön edellytykset, määrärajat, muotomääräykset ja toimivalta on kirjattu lakiin.

 

 

Poliisi on viidentoista viime vuoden aikana vaatinut ja myös saanut jatkuvasti uusia toimivaltuuksia rikosten selvittelyyn.

Tahti on ollut niin kiivas, että 1989 ensi kertaa säädetyn pakkokeinolain pykälistä suurin osa on kirjoitettu uusiksi. Lisäksi lakiin on tullut monia kokonaan uusia säännöksiä.Poliisin intoa uusiin toimivaltuuksiin kuvaa hyvin se, että jo vuosikymmenen ajan eduskunnassa on koko ajan ollut vireillä jokin valtuuksia laventava lainmuutos tai sellaista on valmistelu sisä- tai oikeusministeriössä.

Valtuuksien hiljainen hivuttaminen lakiin on johtanut siihen, ettei poliisin toimivallan rajoista juuri ole käyty kattavaa periaatekeskustelua. Kaikkiaan poliisi on saanut vuoden 1989 jälkeen lisävaltuuksia yli kymmenellä pakkokeinolain ja poliisilain muutoksella.

Samassa ajassa poliisilta ei ole leikattu yhtään valtuutta. Kaikki toimivaltuudet eivät enää kohdistu vain rikoksesta epäiltyihin. Poliisilla on yhä suurempi oikeus puuttua myös sellaisten ihmisten elämään, joita ei epäillä rikoksesta. Nyt valtuudet ulottuvat myös sivullisten yksityiselämän ytimeen, kotiin.

Kun rikosten selvittelyssä käytettävistä keinoista päätetään, vastakkain joutuvat poliisin toiminnan tehokkuus ja kansalaisten perusoikeudet.

Lähes kaikissa vuoden 1989 jälkeen tapahtuneissa muutoksissa kansalaisten yksityiselämän suoja on kaventunut rikosten selvittämisen ja yleisen turvallisuuden nimissä.Toimivaltuuksien kokonaisuus on paisunut niin suureksi, että poliisi voi rikostutkinnan ja -torjunnan nimissä nykyisin puuttua kansalaisten yksityisyyteen erittäin laveasti.
Poliisi voi kuvata ja kuunnella salaa, rajoittaa ihmisten vapautta ja liikkumista, ottaa ihmisistä tuntomerkkejä ja dna-näytteitä ja taltioida ne, tarkastaa ja eristää paikkoja sekä takavarikoida omaisuutta ja postilähetyksiä.

Viime tiistaina pelkästään poliisihallinnon virkamiehistä koottu työryhmä ehdotti, että yksittäinen poliisi voisi peitetoiminnassa tietyin edellytyksin tehdä rikoksen.
Toiveena oli myös oikeus kuunnella tiettyä puhelinta, vaikkei ketään epäillä rikoksesta. Viime vuonna poliisi havitteli myös oikeutta kopioida tietokoneiden kovalevyiltä tietoja ilman takavarikkopäätöstä. Tuoreena toiveena on oikeus ottaa dna-testi yhtä vapaasti kuin sormenjäljet tai valokuva epäillystä.

Dna-tunnisteita on voitu ottaa ja rekisteröidä vuodesta 1997. Vuodenvaihteessa rekisteröintikynnystä madallettiin, ja nyt se halutaan käytännössä kokonaan pois.

Uusien toimivaltuuksien rinnalla myös vanhojen käyttöala on jatkuvasti laventunut. Esimerkiksi teletunnistetietoja poliisi saa käyttöönsä nykyisin selvästi useampien rikosten tutkinnassa kuin alunperin. Niin sanottujen tolppalupien avulla näitä tietoja voidaan kerätä myös sivullisten puheluista.

Poliisilakiin tehtyjen muutosten vuoksi läheskään kaikkien toimivaltuuksien käyttö ei enää edellytä tapahtuneen rikoksen tutkintaa, vaan niitä voidaan käyttää yhä vapaammin rikosten ennaltaehkäisyssä ja torjunnassa.

Esimerkiksi peitetoiminta ja valeostojen salliminen ovat keinoja, joilla estetään rikoksia. Myös viranomaisten keskinäisen tietojenvaihdon parantaminen on antanut uusia keinoja rikostorjuntaan. Kotimaassa esimerkiksi talousrikosten tutkinnassa ja ennaltaehkäisyssä poliisi, verottaja, tulli ja ulosottoviranomaiset toimivat nykyisin melko saumattomasti.

Myös kansainvälisesti poliisin yhteistyö on jatkuvasti tiivistynyt. Valtuuksien piiriin on tullut yhä uusia rikoksia muun muassa sen vuoksi, että tiettyjen rikosten rangaistusasteikkoja on kovennettu.

Näin kiertoteitse on esimerkiksi kirjanpitorikosten tutkinnassa voitu ottaa käyttöön jo olemassa olevia keinoja. Jatkuvat vaatimukset lisävaltuuksista ovat nojanneet samaan perusteluun: vakava rikollisuus kasvaa koko ajan.

Poliisi on korostanut, että rikollisuus on laajempaa, järjestäytyneempää ja kansainvälisempää, eikä sitä voida torjua perinteisin keinoin. Tuoreimpia vaatimuksia poliisi on perustellut myös sillä, että pitkin vuosikymmentä saatujen keinojen teho alkaa laantua, koska rikolliset ovat oppineet varomaan niitä.

 

Helsingin Sanomat 25.4.2004

 

 

Poliisi on venyttänyt sääntöjä jatkuvasti

25.4.2004 Kommentointi poissa käytöstä

Poliisi on venyttänyt sääntöjä jatkuvasti

Valeostoja tehty ja tolppalupia saatu jo ennen lainmuutoksia

Valtuuksien rajat löytyneet usein vasta kantelujen jälkeen

Jos jokin keino ei ole ollut kielletty, sitä on usein pidetty sallittuna

Lakiin kirjattujen tomivaltuuksien rinnalla poliisi on käyttänyt rikosten tutkinnassa muita keinoja. Osa niistä on sinänsä laillisia, kenelle tahansa kansalaiselle kuuluvia oikeuksia, mutta osassa poliisi on selvästi venyttänyt omia oikeuksiaan. Joissain tapauksissa poliisi näyttää ajatelleen niin, että jos jonkin keinon käyttöä ei nimenomaisesti ole kielletty, se on ollut sallittua.

Rajoja on ennen muuta joutunut vetämään eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia. Viime vuosina se on moittinut poliisia toistuvasti valtuuksien venyttämisestä telekuuntelussa ja -valvonnassa. Televalvontalupia on haettu ja saatu liian vähäisten rikosten ja jopa kuolinsyyn tutkintaan, johon ei lainkaan saa käyttää televalvontaa. Myös puhelinkuuntelussa on ongelmia. Poliisi esimerkiksi kuunteli epäillyn vaimon puhelua, vaikka vain epäillyn puhelua saa kuunnella.

Poliisin onnistui jo vuosia sitten saada henkirikoksen tutkintaan tolppalupa eli tiedot kaikista rikospaikan lähellä olleista kännyköistä, vaikka lupa on ollut laillinen vasta 2004 alusta. Keskusrikospoliisi haki lupaa määrätietoisesti: kun Imatran käräjäoikeus oli hylännyt hakemuksen lainvastaisena, poliisi kiikkutti saman paperin Helsingin käräjäoikeuteen. Lupa heltisi – apulaisoikeusasiamies Ilkka Raution mukaan lainvastaisesti.

Raution havaintojen mukaan poliisi on vitkutellut viedessään televalvontahakemuksia tuomioistuimille. Poliisi voi poikkeuksellisesti päättää tällaisesta televalvonnasta kiireellisessä tapauksessa. Hakemus on kuitenkin vietävä oikeuteen ”heti, kun se on mahdollista, kuitenkin viimeistään 24 tunnin kuluttua toimenpiteen aloittamisesta”. Raution mukaan ”poliisi on katsonut voivansa varsin vapaasti tehdä televalvontaa tuon 24 tuntia, vaikka tuomari olisi ollut selvästi nopeamminkin saatavissa päättämään asiasta”.

Esitutkinnan aikana poliisille kertyy usein materiaalia, jota ei liitetä varsinaiseen pöytäkirjaan, mutta joka kuitenkin jää talteen. Tiedot pysyvät poliisilla, ulkopuolisille niitä annetaan valikoiden. Usein kyse on tutkijoiden muistiinpanoista tai varmentamattomasta vihjetiedosta, joskus pois jätetään muutakin. Viime vuonna tuomitun rikollisliiga Rogues Galleryn erään jäsenen oikeusavustaja halusi saada tietoonsa televalvontatietoja, jotka saattoivat todistaa jäsenen puolesta. Avustaja sai aineistosta puuttuneet tiedot vasta oikeuden päätöksen jälkeen.

Oikeusasiamiehellä on myös tutkittavana tapaus, joka liittyy kuuntelussa saatuun ”ylimääräiseen tietoon”. Poliisi sai kuunteluluvan törkeän huumerikoksen tutkintaan, mutta sellaista ei koskaan viety oikeuteen. Sen sijaan käräjille päätyi Kotkan ”Punaisen talon” paritusjuttu. Syytettyjen avustajilla ei ole tietoa väitetystä huumejutusta. Parituksen tutkintaan kuuntelulupaa ei lain mukaan olisi voitu myöntää.

Myös valeostoa poliisi kokeili ennen kuin se tuli sallituksi. Espoon poliisi pyysi 1996 tutkintavankia soittamaan tuttavalleen, joka vangin mukaan myi huumeita. Puhelimessa sovittiin kilon hasiskaupasta. Kun myyjä oli tuomassa lastia, hänet pidätettiin. Kaksi poliisia tuomittiin virkavelvollisuuden rikkomisesta, mutta heidät jätettiin ilman rangaistusta. Poliisin on epäilty käyttäneen myös sivullisia valeostajina huumekaupoissa.

Helsingin Sanomat 25.4.2004 s. A6: