Arkisto
Putin-vuotoon liittyvässä tutkinnassa seitsemän rikoksesta epäiltyä
Poliisin rikoksesta epäiltyjen rekisterin (epri) käyttöä ja valvontaa koskeva esitutkinta on valmistunut ja juttu on siirretty Valtakunnansyyttäjänvirastoon syyteharkintaa varten. Syyteharkinnan asiassa tekee apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske.
Rikoksesta epäillään yhteensä seitsemää henkilöä, joista viisi on päällystöön kuuluvia poliisimiehiä. He työskentelevät keskusrikospoliisissa ja Poliisihallituksessa.
Heitä epäillään tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Kaikki epäillyt ovat esitutkinnassa kiistäneet syyllistyneensä asiassa rikokseen.
Esitutkinta alkoi huhtikuussa 2013 ja se liittyy niin sanottuun Putin-vuotoon. Silloin MTV kertoi, että Venäjän presidentin Vladimir Putinin nimi oli syötetty rekisteriin.
Esitutkinta laajeni tutkinnan aikana käsittämään myös rekisterin ylläpitoa, koulutusta, käyttöä ja valvontaa koskevia kysymyksiä. Asiassa suoritettiin loppuvaiheessa lisätutkintaa, jonka yhteydessä selvitettiin rekisterin vastuukysymykset vuoteen 2009 saakka.
Valtakunnansyyttäjäviraston tiedotteen mukaan on syytä epäillä, että rekisterin käyttöä koskeva koulutus, ohjeistus ja käytön valvonta eivät ole olleet asianmukaisella tasolla, kun otetaan huomioon rekisterin sisällön arkaluontoisuus ja sen käyttöön liittyvät merkittävät perusoikeusulottuvuudet.
Lisäksi viraston mukaan on syytä epäillä, että rekisteriin on merkitty tietoja, joita ei voida pitää henkilötietojen käsittelyä koskevan lainsäädännön mukaisina.
Esitutkinnan perusteella on myös syytä epäillä, että kyse ei ole ollut yksittäisen poliisimiehen puutteellisesta harkinnasta vaan pitkään jatkuneen ohjauksen ja valvonnan laiminlyömisen seurauksena syntyneestä rakenteellisesta virheestä.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1412300348636?jako=26c4b2b63ba4e35198585b069c51ce24
Poliisin havaintorekisteri kohta käytössä – Uuteen poliisirekisteriin voi päätyä naapurin ilmoittamana
Laki mahdollisti poliisille tehtyjen ilmoitusten kirjaamisen havaintorekisteriin jo vuoden vaihteessa. Rekisteri otetaan käyttöön kuitenkin vasta kun poliisit on koulutettu uuden työkalun käyttöön.
Tuhansia poliiseja koulutetaan parhaillaan valtakunnallisen havaintorekisterin käyttöön. Koulutuksessa poliisit käyvät läpi, millä perusteilla kansalaisesta tai tapahtumasta voi kirjata rekisteriin merkinnän.
– Käydään siis tarkoin läpi, milloin ylittyy kynnys tallettaa tieto havainnosta, sanoo Poliisihallituksen poliisitarkastaja Arto Hankilanoja.
Hankilanojan mukaan kynnys ylittyy, kun poliisi arvioi havainnon liittyvän rikolliseen toimintaan. Koulutuksessa tuodaan esille, että tätä kynnystä ei voida ylittää kevein perustein.
– Jos esimerkiksi soitellaan siitä, että jonkun huoneistossa myydään kannabista, tämä ei vielä riitä. Mutta jos porraskäytävässä on epämääräistä liikehdintää, ja jos useampi kerrostaloasukas ilmoittaa samasta asiasta, tämä täyttää kynnyksen.
Pelkät merkinnät havaintorekisterissä voivat luonnollisesti myös johtaa esitutkinnan käynnistämiseen.
Uuden lainsäädännön on tarkoitus selkeyttää käytäntöjä ja auttaa poliisia suuntaamaan toimintaansa. Aiemmin poliisi kirjasi vastaavat havainnot omiin muistioihinsa, jos sinnekään. Nyt poliisit voivat merkitä havainnot rekisteriin ja esimerkiksi vertailla tietoja muiden poliisin rekisterien kanssa.
Mistä on kyse?
- Poliisi ottaa vuoden loppuun mennessä käyttöön uuden valtakunnallisen havaintorekisterin.
- Rekisteriin voi joutua poliisin tai kansalaisten havaintojen perusteella.
- Rekisteriin päätyy, jos havainto liittyy poliisin perustellun arvion mukaan rikolliseen toimintaan.
- Omia havaintorekisterissä olevia tietoja ei voi tarkistaa. Kansalainen voi kuitenkin käyttää tarkastusoikeutta tietosuojavaltuutetun välityksellä.
- Tietoja säilytetään havaintorekisterissä kuusi kuukautta, minkä jälkeen ne poistetaan.
Oletko sinä tietämättäsi poliisin papereissa? – Uuteen rekisteriin voi päätyä naapurin ilmoittamana
Lähes jokaisesta suomalaisesta on merkintöjä poliisin rekistereissä ja osan tiedoista saa selville maksutta. Uuteen havaintorekisteriin voi kuitenkin joutua pelkän epäilyttävän käytöksen vuoksi, eikä omia tietoja saa lainkaan selville.
Lähes jokaisesta suomalaisesta on merkintöjä poliisin rekistereissä. Omat tiedot voi tarkistaa maksutta poliisilaitoksella käymällä. Tiedot voi tarkistaa maksutta kerran kalenterivuodessa.
Poliisilla on kuitenkin käytössään rekistereitä, joihin kansalaisella ei ole pääsyä. Poliisi otti vuodenvaihteessa käyttöön uuden valtakunnallisen havaintotietojen rekisterin, jonne kirjataan rikolliseen toimintaan liittyviä havaintoja. Rekisteriin voi päätyä pelkän epäilyttävän käytöksen takia.
– Esimerkiksi jos epäillään, että henkilö valmistelee omaisuusrikosta. Henkilö voi olla varautunut rikoksentekovälineellä, kuten sorkkaraudalla, kertoo ylitarkastaja Harri Kukkola Poliisihallituksesta.
Rekisteriin naapurin ilmoittamana?
Periaatteessa rekisteriin voi joutua myös naapurin ilmoittaman havainnon perusteella. Se voisi olla vaikkapa asunnosta tuleva kannabiksen haju, kotiväkivaltaepäily tai lapsien kuvaaminen julkisella paikalla. Poliisihallituksesta kuitenkin kerrotaan, että rekisteriin kirjataan vain tarkoin punnittuja tapauksia.
Oleellista on, että havaintojen voidaan perustellusti arvioida liittyvän rikolliseen toimintaan. Poliisi arvioi tapauskohtaisesti kirjaamisen järjestelmään, Harri Kukkola täsmentää.
Tietoja säilytetään kuusi kuukautta, eikä omia tietoja voi tarkastaa lainkaan. Tietosuojavaltuutetun kautta yksittäiset ihmiset voivat kuitenkin tarkastuttaa omien tietojen kirjaamisen lainmukaisuuden.
– Se tarkoittaa, onko laissa määritelty tallettumiskynnys ylittynyt, Kukkola selventää.
”Auttaa rikosten torjunnassa”
Poliisihallituksen mukaan uusi rekisteri auttaa rikosten torjunnassa. Rekisteriin ei voi joutua syyttä, Poliisihallituksesta vakuutetaan.
– Se mahdollistaa nyt huomattavasti vähäisempien havaintotietojen hyväksikäytön valtakunnallisesti. Yksittäinen poliisi on pystynyt pitämään havainnoista muistivihkoa, mutta siitä ei ole ollut hyötyä analyysitoiminnassa. Sähköinen järjestelmä mahdollistaa tietojen käytön laajemmin, Kukkola kertoo.
Uuden havaintorekisteri on osa poliisiasiain tietojärjestelmää. Sen lisäksi poliisi pitää kansalaisista muun muassa hallintoasiain tietojärjestelmää, jonne kirjataan pääasiassa lupa-asiat. Lisäksi poliisilla on käytössään epäiltyjen tietojärjestelmä ja kaksi kansainvälistä rekisteriä sekä hätäkeskustietojärjestelmä ja ulkomaalaisrekisteri. Suojelupoliisilla on myös oma tietojärjestelmänsä, jonne tallennetaan kansalaisiin liittyviä tietoja.
Mistä on kyse?
- Poliisi otti vuodenvaihteessa käyttöön uudeen havaintotietojen rekisterin
- Rekisteriin voi joutua poliisin epäilystä tai kansalaisten ilmoitusten perusteella
- Rekisteriin päätyy, jos poliisi epäilee kytköksiä rikolliseen toimintaan
- Omia tietoja ei voi tarkistaa
- Tietoja säilytetään kuusi kuukautta
Poliisin tietojärjestelmäsotkussa meni hukkaan jopa 60 henkilötyövuotta, Vitja myöhästyy vuosia
Poliisin Vitja-järjestelmän myöhästymisessä on hukattu 50-60 henkilötyövuotta Poliisihallituksessa ja Hallinnon tietotekniikkakeskuksessa Haltikissa, arvioi hankejohtaja poliisitarkastaja Mika Pasanen Suomen Kuvalehdessä.
Vitja-järjestelmän on tarkoitus yhdistää yhteen pakettiin poliisin nykyisin käyttämät lukuisat eri tietojärjestelmät. Alun perin järjestelmän toimittajaksi valittiin Tieto, jonka kanssa yhteistyö loppui kesällä. Tieto maksoi tilaajalle pieleen menneestä hankkeesta 7,5 miljoonan euron korvaukset.
Hankejohtaja Pasanen näkee tilanteessa myös hyviä puolia kuten sekä Haltikin että poliisin puolella saadun kokemuksen. Hankkeen puitteissa on saatu rakennettua myös tuntomerkkijärjestelmä Retu.
”Nollapisteessä ei olla missään tapauksessa. Mutta mielellään oltaisiin pidemmällä”, Pasanen toteaa Suomen Kuvalehdelle.
Vitjan toteutus on etenemässä seuraavaksi uuteen kilpailutukseen. Pasasen mukaan tietojärjestelmähanke saadaan onnistumaan hyvin tehdyllä perustyöllä, toimittajan ja tilaajan läheisellä keskusteluyhteydellä ja asiakkaan vahvalla ohauksella, Suomen Kuvalehti kirjoittaa.
Poliisin neljä vuotta kestänyt tietojärjestelmähanke Vitja sai takaiskun kesäkuussa, kun it-toimittaja Tieto ei pystynyt toteuttamaan osaansa ajallaan. Poliisin käteen jäi keskeneräinen työ ja 7,5 miljoonan euron korvaus Tiedolta. Miten hanke nyt etenee, poliisitarkastaja Mika Pasanen?
”Se etenee uuteen kilpailutukseen. Meillä oli tavoitteena kokonaisjärjestelmän käyttöönotto viime vuodenvaihteessa. Nyt järjestelmän kehitystyö puretaan pienempiin osiin. Palasia aletaan ottaa käyttöön ensi vuonna, ja pääpaino käyttöönotoissa on vuosissa 2016 ja 2017.”
Uuden tietojärjestelmän piti yksinkertaistaa poliisin tiedonhakua ja siten paikata poliisien vähenemistä. Viime aikoina poliisit ovat valittaneet julkisesti resurssien vähyyttä. Onko viivästymisellä ja purnauksella yhteyttä?
”Tällä hetkellä käytävä keskustelu johtuu jostakin muusta kuin Vitjan myöhästymisestä. Pitää muistaa, että tehot uusista tietojärjestelmistä tulevat vasta, kun niitä on käytetty kaksi–kolme vuotta. Vasta, kun tieto saavuttaa riittävän laajuuden ja syvyyden, siitä voi ulosmitata hyödyt.”
Vitjan kustannusarvio on 25 miljoonaa euroa. Milloin se maksaa itsensä takaisin?
”Vuonna 2010 laskettiin, että laskennallisesti viidessä tai kuudessa vuodessa, toiminnan tehostumisen kautta. Mutta lainsäädäntö kehittyy. Uusi esitutkintalaki toi
esitutkintaviranomaisille uusia velvollisuuksia, joita ei ollut silloin tiedossa.”
Paljonko työaikaa Vitjaan on jo käytetty Poliisihallituksessa ja Hallinnon tietotekniikkakeskuksessa Haltikissa?
”50–60 henkilötyövuotta neljän vuoden aikana.”
Menikö työ hukkaan?
”Tietystihän on hirvittävä pettymys, että yhteistyö toimittajan kanssa jouduttiin katkaisemaan, ja väistämättä siinä on tullut hukkaliikkeitä. Mutta oppimiskäyrä myös poliisin ja Haltikin puolella on kasvanut. Ja on saatu rakennettua tuntomerkkijärjestelmä Retu, joka on kivijalka tulevalle järjestelmälle. Nollapisteessä ei olla missään tapauksessa. Mutta mielellään oltaisiin pitemmällä.”
Tietojärjestelmähankkeet ylipäätään ovat surullisenkuuluisia kalleudesta ja epäonnistumisista. Miten tietojärjestelmähanke onnistuu?
”Perustyö, kuten työprosessien kuvaus, on tehtävä hyvin. Ja toimittajan ja asiakkaan yhteiset toimitilat vähentävät väärinkäsityksiä – ei insinööri lähtökohtaisesti osaa poliisin toimintaa eikä poliisi insinöörin. Läheinen keskusteluyhteys estää sähköpostikierteen, jossa yksi kysymys saattaa pyöriä viikkoja.”
”Kirkkaammat mittarit toimituksen seuraamiseen. Ja vielä: vahva asiakkaan oma ohjaus, että toimittajat tekevät tarkasti sitä työtä, mitä asiakas on tilannut. Mutta tämähän tietysti tarkoittaa oppimiskäyrää siinä mielessä, että asiakkaan on tunnettava teknologian mahdollisuudet.”
Tietourkinta, jopa sadat katsoneet vangin tietoja
Poliisi aloittaa kesälomakauden jälkeen rikostutkinnan tapauksesta, jossa jopa noin 150–170 virkamiehen epäillään katsoneen luvatta suomalaisen kovan luokan rikollisen henkilötietoja.
Rikoksista tuomittu mies kärsii tuomiota murhasta ja erittäin mittavista talousrikoksista.
Savon Sanomien tietojen mukaan julkisuudessa paljon esillä ollut rikollinen on viranomaisilta omia rekisteritietojaan pyytäessään huomannut, että hänen vankeusajan tietojaan ovat katsoneet jopa sadat virkailijat.
Mies on pyytänyt henkilörekisterien seurantatietoja sekä poliisilta että vankeinhoidosta. Savon Sanomien tietojen mukaan rikosepäilyt kohdistuvat etenkin vankiloiden vartijoihin.
Tämänhetkisten tietojen mukaan epäilynä on, että miehen rekisteritietoja ovat katsoneet lukuisat vartijat eri puolilta Suomea myös sellaisista vankiloista, joissa mies ei ole koskaan istunut tuomiotaan eikä ole ollut muutenkaan missään tekemisissä kyseisten vankiloiden tai tietoja katsoneiden vartijoiden kanssa.
Savon Sanomien tietojen mukaan Poliisihallitus on määrännyt Itä-Suomen poliisilaitoksen tutkimaan koko rikosvyyhdin. Se on kokoluokassaan Suomen suurin yksittäiseen henkilöön kohdistunut henkilörekisteririkosepäily.
Tapauksen tutkinnan toteuttaminen alkaa täsmentyä ilmeisesti vasta syksyllä, ketkä asiaa alkavat tutkia ja millaisella aikataululla. Tällä hetkellä tiedossa ei ole, kuinka moni henkilötietojen urkinnasta epäilty vartija on työnsä puolesta ollut tekemisissä kyseisen vangin kanssa ja mille osalle epäillyistä hän on täysin vieras.
Taustalla uusi ilmiö
Suomessa muutama vanki aloitti tarkoituksella syys-talvella 2011 lokitietojen pyytämisen, ketkä ovat katsoneet heidän tietojaan Rikosseuraamuslaitoksen tietojärjestelmästä.
Viime vuoden lopulla ja tänä vuonna ilmiö levisi Etelä-Suomen vankiloista koko Suomeen (SS 22.3.)
Osa vangeista halusi selvittää, ketkä vartijat tekevät tiedusteluyhteistyötä poliisin kanssa. Vangit alkoivat haastaa myös vartijoita oikeuteen ja vaatia heiltä korvauksia. Kyseessä oli ensimmäinen kerta Suomessa, kun vartijoihin kohdistui järjestelmällinen haastekampanja.
Aiemmin vangit ovat tehneet ahkerasti kanteluja ja valituksia ennemminkin laitosten johtajista.
Rikosseuraamuslaitoksen mukaan 80 vankia sai tiedot. Kun lokitietoja käytettiin laitoksen mukaan väärin ja niitä tilattiin myös mahdollisesti toisten yllytyksestä, tietoja antamista rajattiin. Vangit ovat tehneet asiasta valituksia hallinto-oikeuksiin.
Nyt ilmi on tullut ensimmäinen laaja epäily, että julkkisvangin tietoja olisi katsottu myös ilman asiasyytä. Tämä on vasta epäily. Poliisi käynnistää asiassa rikostutkinnan, jossa asia selvitetään.
http://www.savonsanomat.fi/savo/jopa-sadat-katsoneet-julkkisvangin-tietoja/1849703
Apulaisoikeuskansleri huomautti poliisia henkilötietojen julkaisusta
Apulaisoikeuskansleri on kiinnittänyt huomiota poliisin käytäntöihin henkilötietojen julkaisemisesta.
Apulaisoikeuskanslerille asiasta kannellut mies katsoi keskusrikospoliisin toimineen asiattomasti myydessään yleisölle niin sanotun WinCapita-poliisitutkinnan pöytäkirjoja. Dokumenteista ilmeni esitutkinnassa kuultujen henkilöiden henkilötietoja kuten henkilötunnuksia ja tilitietoja. Kuultuja oli tuhansia.
Pyrkimys avoimuuteen mielenkiintoa herättäneen rikosasian käsittelyssä oli apulaisoikeuskanslerin sijaisen Kimmo Hakosen mukaan kannatettavaa. Tietoja luovutettaessa tulee kuitenkin noudattaa tietosuojasäännöksiä, hän toteaa päätöksessään.
Hakonen toteaa kiinnittävänsä keskusrikospoliisin ja poliisin tietojärjestelmistä vastaavan Poliisihallituksen huomiota poliisin rekisteristä tulostettavien asiakirjojen sisältöön.
Lain mukaan rekisterinpitäjän on huolehdittava, ettei henkilötunnusta merkitä tarpeettomasti rekisteristä laadittuihin asiakirjoihin.
Piti tulla säästöjä – tuli yli kolmen miljoonan kustannusten nousu
Poliisihallituksen omien laskelmien mukaan päällystön ja johdon kustannukset ovat kasvaneet vertailuvuodesta 2011 tähän vuoteen yli 3,1 miljoonalla eurolla.
Poliisilaitosten yhdistämisen piti tuoda jo tänä vuonna poliisille yli 600 000 euron säästöt johdon palkkakuluissa. Säästötavoite päällystön ja johdon kustannuksista oli ensi vuoden loppuun yli 1,2 miljoonaa euroa ja vuoden 2016 loppuun yli 1,8 miljoonaa euroa vuoden 2011 tasoon mennessä.
Suunta kustannuksissa on ollut kuitenkin juuri toinen kuin säästöohjelmassa edellytettiin.
Tieto perustuu Poliisihallituksen omaan aineistoon, jonka Savon Sanomat on saanut haltuunsa.
Aineistoista käy ilmi, että tähän mennessä poliisiuudistuksen säästöt on saatu etenkin vähentämällä poliisilaitosten työntekijöitä sekä siirtämällä työtehtävien kirjaamista eli etenkin hallinnollisia töitä osin toiseen kohtaan.
Päällystöön tilastoitu entisiä päälliköitä
Poliisijohdon ja -päällystön kustannuksiksi tälle vuodelle on laskettu lähes 46 miljoonaa euroa. Siinä on yli 3,1 miljoonaa euroa kasvua vertailuvuoteen 2011.
Poliisihallituksen luvut ovat laskennallinen minimiarvio eikä niistä käy ilmi, onko luvuissa vain poliisilaitokset vai myös Poliisihallituksen johdon kustannuksia mukana.
Aineiston mukaan osa kustannusten kasvusta on tullut valtion palkkojen yleiskorotuksista, jotka ovat viime vuosina olleet yleistä ansiotason nousua korkeampia. Se selittää vain osan.
Osa kasvusta tulee mittavista virkajärjestelyistä, kun poliisiuudistuksen yhteydessä päällikkötason työntekijöitä tai heitä avustaneita henkilöitä siirrettiin korkeampaan palkkaluokkaan.
Poliisipäällikkö-tittelillä olevien henkilöiden määrä väheni merkittävästi viime vuodenvaihteessa, mutta muiden päälliköiden määrä kasvoi.
Osa päälliköistä siirrettiin samalla tilastoissa niin, että heidät tilastoitiin päälliköiden sijasta päällystöksi. Sen takia poliisin tilastoissa näyttää nyt siltä, että perinteisiä tutkinnanjohtaja-tason työntekijöitä on liikaa. Todellisuudessa käytännön tutkinnanjohtajien ja kenttäkomisarioiden määrä ei kasvanut niin kuin tilastot näyttävät.
Vaikka osaa eläkkeelle jäävien päälliköiden virkoja ei täytetä lähivuosina, palkkojen nousun takia johdolle asetetut säästöt jäävät vajaaksi, vaikka kaikki suunnitellut virat jätettäisiin täyttämättä ensi ja seuraavana vuonna.
Savon Sanomien saaman aineiston mukaan Poliisihallitus on suunnitellut tilastointitavan muuttamista tällä kohtaa jollakin tapaa.
Säästöjä haetaan ajoneuvoista ja päivärahoista
Joitakin säästöjä on tehty tehokkaasti. Aluehallintovirastojen poliisivirat lakkautettiin, mutta Poliisihallitus laski ne omiksi säästöikseen.
Myös yksittäisiä vaikuttavia tilaratkaisuja on tehty. Pieniä säästöjä on kertynyt myös poliisijohdon matkakustannusten vähentämisestä sekä työntekijöiden pyhätöitä vähentämällä.
Lähivuosina Poliisihallitus odottaa saavansa lisäsäästöjä vielä päivärahoja vähentämällä sekä lähes miljoonan euron verran vähentämällä poliisin autoja, moottoripyöriä ja veneitä.
Poliisin säästöiksi Poliisihallitus laskee myös poliisiopiskelijoiden ateria- ja asuntoedusta luopumisen. Käytännössä kulut siirtyvät toiseen kohtaan, kun valtio tukee asumista sitten osin Kelan kautta.
Poliisi hankki ja kunnosti Tiiskeri 770 -veneen käyttöönsä 180 000 eurolla Kuopiossa. Yhden kesän jälkeen vene aiotaan huutokaupata, koska sitä ei kuulemma tarvita ja säästöjä on saatava. Veneen myynnillä ei saada edes kuluja pois, mutta summa saadaan laskettua säästöiksi.
http://www.savonsanomat.fi/savo/poliisilaitosten-yhdistaminen-lisasi-johdon-palkkakuluja/1845313
Vartijan ampuneen poliisin tuomio pysyi hovissa
Rovaniemen hovioikeus on pitänyt ennallaan vartijan ampuneen poliisin saaman tuomion.
Poliisi tuomittiin Oulun käräjäoikeudessa viiden kuukauden ehdolliseen vankeuteen törkeästä kuolematuottamuksesta.
Konstaapeli ampui joulukuussa 2010 Pudasjärven poliisilaitoksella vartijaa kuolettavasti selkään. Tilannetta edelsi paikalla olleiden kolmen poliisin ja yhden vartijan päätös pitää omatoimiset aseelliset voimakäyttöharjoitukset.
Yhdelläkään paikalla olleista ei ollut voimankäyttökoulutukseen tarvittavaa pätevyyttä.
Henkilöt olivat harjoitelleet erilaisia maalitehtäviä, minkä jälkeen he päättivät lähteä laitoksen kahvioon. Kahvilassa yksi poliiseista ja vartija jatkoivat vielä aseen nopeusvetoa hep-huudon tahtiin, koska esiinvetäminen ei ollut sujunut ohjesäännön mukaan ja riittävän ripeästi. Kaksi muuta paikalla ollutta poliisia seurasivat sivusta.
Jossain vaiheessa harjoituksia tuomittu poliisi oli noussut seisomaan ja oli kuulunut kova laukaus. Vartija kuoli selkään osuneen luodin seurauksena. Poliisi kiistää tähdänneensä mihinkään: hänen mukaansa ase laukesi vahingossa. Tuomittu poliisi oli ladannut aseen ennen kahvioon menoa.
Poliisi valitti tuomiosta hovioikeuteen, koska hän vaati törkeän kuolemantuottamussyytteen ja vaaran aiheuttamissyytteen hylkäämistä ja rangaistuksen lieventämistä sakoksi. Poliisin mukaan kuolemantuottamusta ei voitu pitää törkeänä, koska hän ei ollut ottanut harjoituksessa tietoista riskiä tai osoittanut välinpitämättömyyttä toisen hengestä tai terveydestä. Hän ei myöskään tilanteessa ollut havainnut aseen olleen ladattu. Samalla kyse ei poliisin mukaan ollut vaaran aiheuttamisesta, vaan aseen varomattomasta käsittelystä.
Hovioikeuden mukaan todistelussa ei tullut ilmi sellaisia seikkoja, joiden vuoksi näyttöä tai siitä tehtäviä johtopäätöksiä tulisi arvioida toisin kuin käräjäoikeus oli tehnyt.
http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/vartijan-ampuneen-poliisin-tuomio-pysyi-hovissa/2770076
Poliisille moitteet huumekoiran käytöstä kävelykadulla
Oulun poliisi on saanut eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojalta moitteet keväällä tekemästään poikkeuksellisesta huume-etsinnästä.
Oulun poliisi etsi huhtikuussa kaupungin kävelykadulla Rotuaarilla huumausaineita huumekoiran avulla. Poliisi oli tarkastanut koiran ”merkkaamat” henkilöt huumeiden löytämiseksi.
Oikeusasiamiehelle tehtiin asiasta viisi kantelua, ja myös maakunnan sanomalehti Kaleva kirjoitti keväällä asiasta.
Oulun poliisin toimintatapa on mukaan Pajuojan mukaan kansalaisten perusoikeuksien kannalta arveluttava.
Pajuojan mukaan koiran käyttäminen voi tuottaa myös niin sanottuja vääriä positiivisia havaintoja. Koira voi esimerkiksi merkata henkilön, joka on ollut tilassa, jossa on käytetty huumeita. Haju on saattanut tarttua myös vaikka bussin penkistä, oikeusasiamiehen päätöksessä todetaan.
Poliisilla ei ole oikeutta suorittaa pakkokeinolain mukaista henkilöntarkastusta ilman rikosepäilyä, Pajuoja korostaa. Myös valvontavälineille tulee löytyä toimivaltuus laista, hän sanoo.
Oulun poliisi on vastannut pitävänsä yleisellä paikalla suoritettavaa huumekoiravalvontaa tehokkaana ja tarpeellisena keinona. Poliisin mukaan tarkastukset perustuvat kokonaisarviointiin.
Tulli, rajavartiolaitos ja vankilat voivat käyttää huumekoiraa apuna valvonnassaan ilman rikosepäilyjä. Näistä menettelyistä on kuitenkin säädetty laissa erikseen.
Poliisihallitusta on pyydetty ilmoittamaan ensi vuoden kesäkuun loppuun mennessä toimenpiteistä, joihin asiassa on ryhdytty.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1386038736784?jako=9d5303d29f2fbce01f4ec22cc754197c
Miksi Mikko Paatero ei tehnyt rikosilmoitusta Helsingin poliiseista?
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske sanoo, että jos Helsingin poliisilaitoksen toiminnassa oli havaittavissa puutteita, niin Paatero olisi voinut tehdä asiasta rikosilmoituksen.
”Jos poliisihallinnossa esimiestaso havaitsee, että on puutteita tai jopa lainvastaisuuksia, niin heillä on toimimisvelvollisuus”, Kalske sanoo. Paatero ei kuitenkaan tietoisesti halunnut toimia näin.
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen totesi torstaina, että hän ei aikaisemmin tiennyt, että Helsingin poliisilla ei olisi rekisteröityjä lähteitä. ”Oikeusvaltiossa ei voi olla valvomatonta poliisitoimintaa”, Räsänen totesi.
”Tosiasia on kuitenkin se, että vuosien 2007-2008 jälkeen aika vähän henkilöitä on halunnut rekisteröityä”, sanoo poliisimies Helsingin poliisilaitokselta.
Joulukuussa 2007 aloitettiin tutkinta Helsingin huumepoliiseista, joiden epäiltiin syyllistyneen vinkkimiestensä toiminnan katsomiseen sormiensa läpi. Juttu kuivui kasaan.
Laillisuusvalvontatarkastus edellisen kerran vuosi sitten
Mikko Paatero on todennut julkisuudessa, että Helsingin poliisilaitoksen toiminta on ollut säännösten mukaista. Myös Helsingin poliisilaitoksen komentaja Jukka Riikonen puolusti tiistaina laitoksensa toimintaa poikkeuksellisen voimakkaasti.
”Huumerikosyksikön valvonta on ollut poliisilaitoksen johdon käsissä ja ohjeiden mukaista, eikä sen perusteella ole ollut huomauttamista yksikön toiminnasta”, Riikonen lausui.
Poliisihallituksen suorittama laillisuusvalvontatarkastus tehtiin edellisen kerran vuosi sitten lokakuussa eikä huomauttamista löytynyt.
Heti seuraavana päivänä Riikosen lausunnon jälkeen Päivi Räsänen sanoi, että Helsingin poliisilaitoksella ei olisi toimittu tietolähteiden käytössä kaikkien lakien mukaisesti, valvonta mukaan lukien. Räsänen asetti näin vastakkain Poliisihallituksen tarkastuksen ja julkisuudessa esitetyt tiedot.
Poliisikomentaja Jukka Riikonen joutui korjaamaan asiaa jälleen. Torstaina hän totesi tiedotteessaan, että ”sisäministeri Päivi Räsäsen viittaus saamiinsa tietoihin siitä, että Helsingin poliisilaitoksella ei olisi menetelty tietolähdetoiminnassa oikein, on poliisilaitoksen johdolle vieras”.
Riikonen pitikin vain hyvänä asiana Räsäsen tekemää tutkintapyyntöä valtakunnansyyttäjänvirastoon.
”Ensimmäistä kertaa asia tutkitaan tältäkin osin perusteellisesti, eikä vain erilaisiin irrallisiin väittämiin tai loanheittoon perustuen”, Riikonen totesi.
Myös Poliisihallitus julkaisi perjantaina tiedotteen, jossa se oikoi julkisuudessa olleita vääriä tietoja. Poliisihallitus on informoinut sisäasiainministeriötä viime vuonna siitä, että vain muutamassa poliisiyksikössä on ohjeen mukaista tietolähdetoimintaa.
”Tästä ei voi tehdä iäisyyskysymystä”
Jorma Kalskeen mukaan esitutkinnan aloittamisesta ei ole mitään varmaa tietoa. Meneillään on vasta selvittelyvaihe. Epäilyistä, kuultavien määrästä tai mahdollisista rikosnimikkeistä hän ei halua puhua.
”Esitutkinta käynnistetään, jos on syytä epäillään rikos tapahtuneeksi. Nyt tätä asiaa vasta selvitellään. Meidän täytyy ensin selvityttää koko problematiikka, mitä säännökset pitävät sisällään, ja minkälainen tietolähdekenttä säännösten valossa on ja mitä piirteitä siihen liittyy. Vasta sitten tulee eteen kysymys siitä, onko viranomaistoiminnassa tapahtunut sellaisia laiminlyöntejä tai rikkeitä, joihin on syytä liittää rikosepäily virkatoimissa”, Kalske kertoo.
Hänen mukaansa rikosnimikkeistä on toistaiseksi mahdotonta edes keskustella, koska asiaa vasta selvitellään. Myöhemmin katsotaan, onko virkarikosepäilyihin aihetta.
”Mutta kyllä tässä täytyy verrattain ripeästi edetä. Ei tällaista asiaa voi kovin kauaa pitää auki. Ainakin on saatava selvyys minne suuntaan tässä pitää mennä. Onko esimerkiksi aihetta syytä epäillä -tutkintaan. Yritämme viikon, kahden sisällä jotain selvyyttä tähän saada. Ei tästä iäisyyskysymystä voi tehdä.”
”Nyt alkaa pähkäily”
Ministeri Päivi Räsäsen jättämä tutkintapyyntö on tällä hetkellä Kalskeen pöydällä.
”Nyt katsotaan mitä sille ruvetaan tekemään. Se tuli meille eilen torstaina. Nyt alamme pähkäillä, mitä sen kanssa aletaan tehdä.”
Tutkintapyynnössä kysytään, onko poliisin tietolähteiden käytössä ja tietolähdetoiminnassa menetelty lain mukaisesti.
”Ministeri pyytää valtakunnansyyttäjänvirastoa arvioimaan ja tarvittaessa selvittämään, onko poliisissa menetelty tietolähteiden käytössä tai sitten tietolähdetoiminnassa poliisilain ja annettujen asetusten ja Poliisihallituksen määräysten mukaisesti. Pyydetään myös, että tähän liittyvän toiminnan valvonta otettaisiin tarkastelussa huomioon”, Kalske siteeraa Räsäsen tutkintapyyntöä.
Helsingin huumepoliisin valvonta on olematonta
Helsingin poliisi on vastustanut yhtenäisiä ohjeita tietolähdetoiminnasta ja sen valvonnasta. Kaiken kontrollin kiivas vastustaminen on luonut otollisen maaperän huhuille. Helsingin poliisin johto kieltäytyi keskustelemasta asiasta.
Helsingin poliisin johto on laiminlyönyt huumepoliisin toiminnan valvomisen. Näin kertovat useat HS:n haastattelemat viranomaislähteet. Osa lähteistä on Helsingin poliisin sisältä.
Eräs korkea poliisimies kiteyttää asian seuraavasti: kukaan, ei edes laitoksen johto, pysty eikä ole koskaan pystynyt valvomaan, mitä huumepoliisissa tapahtuu.
Huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio on vangittuna epäiltynä törkeistä virka- ja lahjusrikoksista. Epäilyt liittyvät Trevoc-yhtiöön, joka on toimittanut poliisille seurantalaitteita. Aarnio on kiistänyt epäilyt.
Tutkinnanjohtajien mukaan tutkinta kohdistuu ainoastaan yksittäisiin poliisin työntekijöihin, eikä Helsingin poliisilaitosta ole syytä epäillä mistään.
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ei osaa arvioida, onko Helsingin laitos laiminlyönyt valvontaa.
”En pysty arvioimaan sitä. Tutkinta varmaan selvittää sitä.”
HS:n lähteiden mukaan Aarnio nautti laitoksen johdon täyttä luottamusta aina viimeviikkoiseen pidätykseensä asti.
Monet pitävät luottamusta uskaliaana, koska Helsingin huumepoliisin ympärillä on jo vuosia pyörinyt huhumylly siitä, ettei yksikön toiminta kestä päivänvaloa kaikilta osin.
Sitkeistä huhuista huolimatta poliisijohto ei ole tutkinut epäselvyyksiä, eikä ryhmän valvontaa ole kiristetty.
Helsingin poliisi on kuitannut väitteet epäselvyyksistä muiden poliisien – erityisesti keskusrikospoliisin tutkijoiden – kateellisuudella.
”Helsinki pyöritti 1990-luvulla käytännössä koko huumetutkintaa. Siitä se kateellisuus lähti”, sanoo yksi entinen helsinkiläispoliisi.
HS keskusteli yhteensä 73 lähteen kanssa. Heistä suurin osa on poliiseja ja muita viranomaisia.
Laaja soittokierros paljasti, että pelkästä kateudesta tuskin on kyse.
Monet yksiköt kertovat, että yhteistyö Helsingin huumepoliisin kanssa toimii todella hyvin.
Toiset taas ovat sitä mieltä, ettei yhteistyö suju huumepoliisin kanssa yhtä hyvin kuin muiden poliisiyksiköiden kanssa. Keskusteluissa nousi esiin yksi ja sama asia, johon ongelmat näyttävät kiteytyvän, eli tietolähdetoiminta.
Kolme lähdettä kertoo, että yhteistyö myös Helsingin huumepoliisin ja krp:n välillä toimii hyvin niin kauan kun tietolähteitä ei ole pelissä mukana.
”Se, missä kaikki ongelmat tulee, on tietolähdetoiminta. Jos on juttu, jossa ei ole yhtään tiedottajaa mukana, ei ole mitään ongelmaa.”
”Helsingillä on erilainen linja tietolähteiden kanssa.”
Tietolähdetoiminta nousi ensimmäistä kertaa esiin vuonna 2007, kun Helsingin huumepoliiseista aloitettiin virkarikostutkinta. Tutkinnassa oli pohjimmiltaan kyse siitä, katsotaanko tiedonantajien rikoksia sormien läpi Helsingin poliisissa. Tutkinta kuivahti pääosin kasaan, mutta kaksi Helsingin huumepoliisia tuomittiin tuottamuksellisesta virkarikoksesta. He olivat laiminlyöneet erään amfetamiinijutun tutkinnan.
Espoon poliisi määrättiin tutkimaan juttu loppuun, ja epäilty sai kolme vuotta vankeutta yhden amfetamiinikilon hallussapidosta.
Osa poliiseista epäilee yhteistyökitkan johtuvan siitä, ettei Helsingin huumepoliisin toiminta kestä ulkopuolista tarkastelua.
Yksi arvioi, että toimintatavat ovat saattaneet jäädä 1980-luvulle eivätkä läpäisisi nykypäivän eettistä seulaa.
Helsingin poliisi on vastustanut poliisin yhteistä tietolähderekisteriä, eikä se ole myöskään halunnut sitoutua yhteiseen ohjeistukseen tietolähteiden käytöstä.
Itse asiassa koko ohjetta ei ole saatu luotua juuri Helsingin – ja erityisesti Aarnion – vastustuksen takia. Moni pitää täysin käsittämättömänä sitä, ettei poliisihallitus ole pystynyt tekemään ohjeita Helsingin vastarinnasta huolimatta.
Laki ja sisäministeriön asetus liikkuvat hyvin yleisellä tasolla.
Tarkempaa ohjeistusta on kirjattu poliisihallituksen määräykseen, joka koskee poliisin salaisen tiedonhankinnan järjestämistä, käyttöä ja valvontaa. Määräyksessä on noin kolmen sivun mittainen pätkä tietolähdetoiminnasta.
Määräyksen sisällöstä on vaikea saada tietoa, sillä poliisihallituksen käsityksen mukaan paperi on lähes kokonaan salainen. Poliisihallituksen mielestä määräys sisältää salaisia tietoja poliisin taktisista ja teknisistä menetelmistä.
HS on tehnyt poliisihallituksen salaamispäätöksestä valituksen Helsingin hallinto-oikeuteen.
Sen sijaan Ruotsin poliisilta saa helposti vastaavan määräyksen. Kymmensivuinen ohjeistus sisältää yksityiskohtaisia määräyksiä tietolähdetoiminnan järjestämisestä ja valvonnasta.
Ruotsin poliisin ohjeiden mukaan tietolähteelle nimetään kaksi käsittelijää, jotka tapaavat tietolähdettä aina yhdessä. Jokaisesta tapaamisesta tehdään tarkka raportti valvojalle. Myös valvoja tapaa tietolähdettä sopivin väliajoin yhdessä käsittelijöiden kanssa sen varmistamiseksi, että lähteen ja käsittelijöiden suhde pysyy ammatillisena.
Suomessakin sisäministeriön asetus edellyttää, että tietolähteen käyttäminen kirjataan. Lisäksi tietolähteeksi hyväksytty henkilö on rekisteröitävä.
Poliisihallituksen salainen määräys sisältää ohjeita kahdesta tapaajasta, heidän valvojastaan sekä tapaamisten dokumentoinnista.
Näitä säännöksiä voi kuitenkin kiertää, sillä ne eivät koske satunnaisia tietolähteitä.
”Mahdollistaako tämä rajanveto hieman liian laajaa tulkintaa sen osalta, mitä voidaan pitää satunnaisena?” yksi lähde pohtii.
Useiden lähteiden mukaan Helsingin poliisi käyttääkin tätä porsaanreikää hyväkseen kiertääkseen velvoittavia määräyksiä. Tämä on pääteltävissä esimerkiksi siitä, että useiden lähteiden mukaan Helsingissä on rekisteröityjä tietolähteitä olematon määrä. Toisin sanoen Helsingin poliisi tulkitsee jokseenkin kaikki tietolähteensä satunnaisiksi.
Kukaan ei kuitenkaan usko, että Helsingin huumepoliisilla olisi vain satunnaisia lähteitä. Päinvastoin monet poliisit jopa krp:ssä ovat sitä mieltä, että Helsingillä on parhaat tietolähteet.
Krp ja tulli ovat tehneet omat ohjeensa järjestäytyneestä tietolähdetoiminnasta. Ne noudattelevat Europolin asettamia suuntaviivoja, aivan kuten Ruotsissa. Samanlaisia ohjeistuksia on käytössä paikallispoliiseissa.
Yksi periaatteista on se, ettei virkamies koskaan tapaa tietolähdettään yksin. Aina pitää olla kaksi tapaajaa.
Tietolähteen kanssa tehdään kirjallinen sopimus, jossa määritellään toiminnan ehdot. Tietolähteelle muun muassa tehdään selväksi, ettei hänellä ole lupa tehdä rikoksia.
Kolmas sääntö on, että palkkio maksetaan tuloksen mukaan rahassa.
Kokeneet tutkijat tosin kertovat, että usein tietoa saa myös ilman rahaa. Rikollista voi motivoida puhumaan vaikkapa kateus, katkeruus, kilpailijoiden polttaminen tai tärkeilyn tarve. Tai pelkästään se, että joku kohtelee häntä vihdoin ihmisenä.
Tullissa ja krp:ssä jokaisesta tietolähdetapaamisesta kirjoitetaan raportti, joka toimitetaan valvojalle.
Näillä keinoilla varmistetaan, että tietolähdetoiminta pysyy lain oikealla puolella.
Helsingissä ohjeita ei ole.
”Omaa sisäistä ohjeistusta ei poliisilaitoksella ole, eikä sille myöskään ole erillistä toiminnallista tarvetta”, apulaispäällikkö Ilkka Koskimäki vastaa kirjallisesti Helsingin Sanomien haastattelupyyntöön. Tarkentaviin kysymyksiin laitos kieltäytyy vastaamasta virkasalaisuuden takia.
”Poliisilaitoksella on lain ja määräysten mukainen järjestelmä tietolähdetoimintaa varten, ja sen lainmukaisuutta voidaan aina arvioida ylimpien laillisuusvalvojien, poliisihallituksen ja poliisilaitoksen sisäisen laillisuusvalvonnan toimesta. Julkiseen selvittelyyn emme voi edellä mainittujen perustelujen vuoksi osallistua”, Koskimäki jatkaa.
Koskimäen mukaan ketään ei voi velvoittaa rekisteröitymään tietolähteeksi vastoin tahtoaan.
Poliisiylijohtajalla on toinen käsitys rekisteröinnistä.
”Rekisteröinti on todella tarpeen, ja esimerkiksi tässä meidän viimeisessä määräyksessä se on hyvin yksiselitteisesti sanottu”, Paatero sanoo.
Paateron mukaan ulkopuolinen valvonta on tehotonta, jos valvonta ei pelaa poliisilaitoksen sisällä. Hän ei osaa sanoa, noudattaako Helsingin laitos määräyksiä.
”Uskoisin ja toivoisin, että he noudattavat.”
Lukuisat poliisit ihmettelevät, miksi Helsingin poliisi ei näe tarvetta ohjeistaa ja valvoa tietolähdetoimintaa samalla tavalla kuin muut poliisiyksiköt.
Yhteisten pelisääntöjen ja tietolähderekisterin puuttuminen sekä olematon valvonta ovat luoneet otollisen maaston huhuille. Huhumyllyä on vielä kiihdyttänyt se, ettei esille nousseita epäselvyyksiä ja kummallisia sattumuksia ole haluttu selvittää ja tutkia.
Osa HS:n lähteistä arvioi, että Helsingin tapa käyttää tietolähteitä on täysin hämärän peitossa.
On vain yksittäisen virkamiehen tiedossa, keitä hän tapaa ja millaisia diilejä heidän kanssaan tehdään.
”Sitten on kiinni henkilön moraalista, haluaako hän pelata sääntöjen mukaan”, yksi lähde sanoo.
Hänen mukaansa Aarnio on keskittänyt lähes kaiken tietolähdetoiminnan itselleen. Tämä johtaa siihen, ettei toimintaa valvo kukaan. Ihannetilanteessa alempi taso tekee, esimies valvoo, hän kuvailee.
Yksi entinen Helsingin huumepoliisi myöntää, ettei yksikön toimintaa valvo kukaan.
”Tuon yksikön toimintaa on vaikea valvoa, kun sieltä ei tihku tietoa mihinkään.”
Hänen mielestään poliisilaitoksen johto ei edes välittänyt valvoa yksikköä.
”Kai poliisilaitoksen johtokin hieroo käsiään, kun tulee uutisotsikoita ja hyviä tuloksia. Ei ne ole olleet kiinnostuneita, miten ne tulee.”
Helsingin poliisilla on erilainen linja kuin muilla myös tietolähteiden palkitsemisessa.
Iltalehti uutisoi jo vuonna 2008, että Aarnio pitää tietolähteiden palkitsemista rahalla epäilyttävänä.
Millä Helsinki sitten palkitsee tietolähteitään, jos ei rahalla?
Yksi lähde kertoo, että Helsingillä on selkeästi paras tiedonantajaverkosto, mutta pohtii, millä hinnalla.
Moni on vakuuttunut siitä, että Helsingin poliisissa katsotaan tiedonantajien rikoksia sormien läpi. Siitä aiemmassa virkarikossopassakin oli pohjimmiltaan kyse.
Yhden lähteen mukaan oli jo 1990-luvulla yleinen totuus, että Helsingin huumepoliisi katsoo läpi sormien.
”Ne tekee diilejä. Annetaan anteeksi ja pelataan vapaaksi. Ei muualla anneta anteeksi, mutta ei muualla ole niin hyviä tietolähteitäkään”, toinen sanoo.
Kolmas on sitä mieltä, että muutkaan eivät ole viattomia tässä suhteessa.
”Kaikkihan sitä tekee. Ei lypsävää lehmää voi ottaa kiinni.”
Neljäs arvioi, että olennainen ero on talon johdon suhtautumisessa. Jos jossain muualla yksittäinen poliisi katsoo vinkkimiehen rikoksia läpi sormien, hän ei tee sitä johdon siunauksella, mutta Helsingissä tekee, lähde kuvailee.
Laki ja määräykset ovat tässä suhteessa selviä: poliisin on puututtava myös tietolähteiden tekemiin rikoksiin.
Moni kertoo erikoisista sattumuksista, jotka ovat saaneet epäilemään, että Helsingin huumepoliisi ei puutu.
Yksi viranomainen oli antanut Helsingille hyvät todisteet jutusta, mutta tutkinta ei jostain syystä lähtenyt käyntiin. ”Olin varma, että olin osunut Helsingin tiedonantajaan.”
Toinen kertoo, että tietyn ihmisen kotiin ei olisi Helsingin huumepoliisin mielestä saanut tehdä kotietsintää.
Kolmas miettii, että yhteistyön kangertelun taustalla on jotain sellaista, mitä ei haluttaisi tutkittavan.
Neljäs kertoo, että tiedonantajista on ollut ristiriitoja ja huutoa myös Helsingin poliisin sisällä. ”On sanottu suoraan, että Aarnion kalvit (tietolähteet) eivät saa palaa.”
Viides kertoo, että Aarnio tuli puhelinlankoja pitkin ja haukkui amatööriksi, kun eräs huume-epäilty oli otettu kiinni. Siitä syntyi käsitys, että koppiin oli päätynyt Aarnion tiedottaja.
Kuudes kertoo, että Aarnio raivosi, kun toinen yksikkö iski kiinni hänen tiedottajaansa.
Yksi Helsingin huumepoliisin entinen tutkija vahvistaa epäilyt: vinkkimiesten rikosten anteeksiantaminen oli aivan normaalia ja kuului yksikön kulttuuriin.
”Et sä saa tuloksia, ellet sä anna jotain anteeksi. Jos sä annat jotakin, niin sä saat jotakin. Ei se ole sen kummempaa.”
Jotkut epäilevät, ettei sormien läpi katsottaisi vain pikkutekijöiden pikkujuttuja. Erityistä ihmetystä on herättänyt Aarnion ja erään rikollispomon suhde.
HS kertoi sunnuntaina, että miehet ovat tavanneet toistuvasti kahden kesken. Kukaan ei tiedä, mistä tapaamisissa on ollut kyse.
Ihmetystä on herättänyt myös poliisikomentaja Jukka Riikosen varaukseton luottamus Jari Aarnioon.
Kaksi lähdettä kertoo, että Aarnio ohittaa väliportaat ja asioi suoraan poliisikomentajan luona.
Kolmas ihmettelee, miten Riikonen uskaltaa antaa Aarnion touhuta vapaasti. ”Jos tulee viitteitä väärinkäytöksistä, miten Riikonen näyttää, että hän on valvonut toimintaa?”
Aarniosta alkoi virkarikostutkinta keväällä, kun helsinkiläinen prostituoitu kertoi Aarnion toiminnasta tietoja, joiden todenperäisyyttä ja laillisuutta alettiin selvittää. Tieto tutkinnasta tuli julki syyskuussa.
Helsingin poliisilaitoksen johto ilmoitti välittömästi, että Aarniolla on johdon täysi luottamus.
Poliisikomentaja Jukka Riikonen ja muu poliisijohto saivat tiedon esitutkinnasta Aarniolta itseltään, eikä heillä ollut asiasta muuta tietoa kuin Aarnion oma versio. Mitään muuta johto ei tarvinnutkaan. Heille riitti Aarnion sana.
Laitos ryhtyi myös vastaiskuun Aarnion puolustamiseksi. Helsingin poliisilaitoksen kolmimiehinen delegaatio – Jukka Riikonen, Ilkka Koskimäki ja viestintäjohtaja Juha Hakola – kävi heti seuraavana aamupäivänä luovuttamassa valtakunnansyyttäjälle tutkintapyynnön, jossa tutkinnanjohtajia ja koko tutkintaryhmää epäiltiin jääveiksi.
Tutkintapyyntö on todettu kaikilta osin aiheettomaksi.
Monet viranomaiset ovat ihmetelleet, miksei Aarniota siirretty muihin tehtäviin heti tutkinnan alettua.
Aarnion virasta pidättämistä alettiin valmistella vasta, kun hänet pidätettiin viime viikolla epäiltynä törkeistä lahjus- ja virkarikoksista. Hänet pidätettiin virasta sen jälkeen, kun käräjäoikeus oli vanginnut hänet.
Poliisirikollisena 