Arkisto

Posts Tagged ‘poliisirekisteri’

Rikosylikomisario: Kannabiksen käytöstä aiheutuva rikosrekisterimerkintä kohtuuton

13.9.2014 Kommentointi poissa käytöstä

kannabis

Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Thomas Elfgren sanoo kannabiksen käytöstä aiheutuvan rikosmerkinnän olevan kohtuuton. Hänen mielestä rangaistukset eivät ole oikea tapa hoitaa päihdeongelmaisten asioita.

– Yhdenkin kokeilun takia nuori voi saada rikosmerkinnän ja se näkyy poliisin rekistereissä. Se voi vaikuttaa, kun työnantajat pyytävät poliisia tekemään turvallisuusselvityksen.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että alkoholi on kannabista haitallisempi aine. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen kuitenkin muistuttaa, että erilaisten haittojen takia aineita on vaikea vertailla.

– Kaikki riippuu paljon käyttötavasta. Jos ajatellaan fyysisiä vaikutuksia, alkoholin runsaalla käytöllä voi olla vakavia seurauksia kuten maksakirroosi.

Moniin muihin huumeisiin verrattuna kannabis on suhteellisen vaaraton. Kansanedustaja Osmo Soininvaara (vihr.) pitääkin kaikkien huumeiden yhteen niputtamista vaarallisena.

– Huumeita ei haluta jakaa vaarallisiin ja vähemmän vaarallisiin, jotta emme anna viestiä jonkun huumeen vaarattomuudesta. Mutta silloin annamme viestin, että heroiini on yhtä vaaratonta kuin kannabis.

Soininvaara ei vapauttaisi kannabista ennen muita Euroopan maita, jotta Suomesta ei tule huumeparatiisia.

Kannabis on tänä vuonna jo onnistunut raivaamaan tietä laillisille markkinoille. Uruguay päätti alkuvuodesta laillistaa marihuanan. Yhdysvalloissa Coloradon ja Washingtonin osavaltioissa on tästä vuodesta lähtien voinut ostaa marihuanaa viihdekäyttöön kannabismyymälästä.

Portugali dekriminalisoi kaikki huumeet jo vuonna 2001. Yhdysvaltalaisen Cato Instituutin tutkimuksen mukaan huumeiden aiheuttamat terveysongelmat ovat vähentyneet Portugalissa huomattavasti, eikä huumeiden käyttö ole kuitenkaan lisääntynyt.

Coloradossa terveysvaikutuksia ei osata vielä arvioida. Osavaltio on neljässä kuukaudessa kerännyt lähes kahdeksan miljoonaa euroa verotuloina marihuanan myymisestä.

 

http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/09/13/rikosylikomisario-kannabiksen-kaytosta-aiheutuva-rikosrekisterimerkinta-kohtuuton

Aarnio-jutun tutkinta viittä vaille valmis: maanantaina osin syyteharkintaan

5.9.2014 Kommentointi poissa käytöstä

aarnio jari

Raskaista rikoksista epäillyn, huumepoliisin päällikön virasta hyllytetyn Jari Aarnion rikosvyyhti on osin valmis syyteharkintaan. Raskaimpia rikosvyyhtejä, kuten petoksia ja huumausainerikoksia koskeva esitutkinta jatkuu kuitenkin yhä.

 

Aarnio-tutkinta siirtyy osin valtakunnansyyttäjän syyteharkintaan ensi viikon alussa. Esitutkintaa tekevien syyttäjien poikkeuksellisesta ratkaisusta kertova tutkinnanjohtaja Krista Soukola sanoo myös, että nyt Aarnio-tutkinnassa on saatu valmiiksi juttukokonaisuuden kannalta kaikkein pienimmät osat.

– Törkeisiin petoksiin ja huumausainerikoksiin eli isoimmissa juttukokonaisuuksissa esitutkinnan tekijät antavat vielä aikaa uusille loppulausunnoille aina syyskuun 15. päivään saakka. Tämän jälkeen on arvion aika. On pohdittava, antavatko uudet loppulausunnot aihetta lisätutkintaan, kertoo Soukola.

Syyskuun puolivälin jälkeen koko esitutkinnan on määrä olla valmis. Aarnio-kokonaisuus siirtyy näin valtakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen johtaman tutkintaryhmän syyteharkintaan.

Aarniota epäillään kaikkiaan liki 30 rikoksesta, mm. huume-, lahjus- ja virkarikoksista.

Yksi erikoinen yksityiskohta järeiden epäilyjen joukossa liittyy ns. Putin-vuotoon. Tutkinnanjohtaja, kihlakunnansyyttäjä Krista Soukola sanoo, että Aarniota ei kuitenkaan epäillä Venäjän presidentti Vladimir Putinin nimen merkitsemisestä poliisin epäiltyjen EPRI-rekisteriin.

– Sen sijaan olemme selvittäneet sitä, mistä Putinin nimen poliisirekisterimerkintä vuosi julkisuuteen. Soukola sanoo, että tämä vuoto medialle on ollut osanen Itä-Uudenmaan syyttäjänviraston Aarnio-tutkintaa.

 

http://yle.fi/uutiset/aarnio-jutun_tutkinta_viitta_vaille_valmis_maanantaina_osin_syyteharkintaan/7455708

Poliisin rekisteriurkinnan valvonta epäuskottavaa

9.8.2013 2 kommenttia

C

Informaatio-oikeuden professori Tomi Voutilainen kritisoi ankarasti viranomaisten suhtautumista poliisien luvattomaan rekisteritietojen katseluun. Hän myös siirtäisi henkilörekisterien käytön valvonnan kokonaan pois poliisilta.

 

Voutilaisen mukaan poliisin rekisteriurkintaan suhtaudutaan sekä tutkinnassa että oikeudessa pehmeämmin kuin esimerkiksi

– Käsittelyssä on alueellisia eroja. Joissain tilanteissa on tehty syyttämättäjättämispäätöksiä tai esitutkinta on lopetettu esimerkiksi taloudellisiin syihin vedoten. Joskus on katsottu, että tapaus ei ole yhteiskunnallisesti merkityksellinen. Myös hallinnollisia huomautuksia on annettu, mutta näin ei voi kuitenkaan menetellä, kun kysymyksessä on rikosasia.

Voutilainen arvioi, että poliisien kohdalla tutkintaa rajataan tiukemmin. Urkinnasta epäillyn terveydenhuollon työntekijän osalta saatetaan selvittää paljonkin rekisterinkäyttöhistoriaa, mutta poliisin kohdalla keskitytään helposti pienempään kokonaisuuteen.

Vedottu muistamattomuuteen ja vähäisyyteen

Syyttämättäjättämispäätöksissä on vedottu muun muassa muistamattomuuteen, teon vähäisyyteen, puuttuviin atk-taitoihin ja siihen, että luvattomasta katselusta ei ole aiheutunut vahinkoa kenellekään.

– Tämähän tarkoittaisi sitä, että jos henkilöllä on mielenkiintoinen työ, niin siinä olisi luontaisetuna oikeus katsella muiden tietoja vain uteliaisuudesta.

Voutilainen pitää erikoisena myös vaatimusta, että katselusta pitäisi aiheutua haittaa, jotta se johtaisi syytteeseen. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rekisteristä selvinneitä tietoja vuodettaisiin ulkopuolisille.

– Silloinhan kyseessä on jo toinen rikosnimike eli virkasalaisuuden rikkominen.

Voutilainen huomauttaa, että myös Valtakunnansyyttäjän virasto on ohjeistanut syyttäjiä kiinnittämään huomiota asian vakavuuteen.

– Nämä eivät ole vähämerkityksisiä asioita. Henkilörekisteririkoksessa on aina kyse yksityistä henkilöä koskevasta asiasta. Silloin yksityinen etu vaatii, että nämä asiat tutkitaan.

”Valvonta Tietosuojavaltuutetulle”

Voutilainen siirtäisi henkilötietojen käsittelyn valvonnan kokonaan poliisin ulkopuolelle. Käytännössä se tarkoittaisi Tietosuojavaltuutetun toimiston resurssien lisäämistä.

– Nämä urkinnat syövät poliisin uskottavuutta. Poliisi vaatii uusia teknisiä menetelmiä käyttöönsä esimerkiksi tietoverkon valvonnassa. Jos tällaisia vaatimuksia esitetään, myös poliisin oma valvonta on saatava uskottavalle tasolle. Sitä se ei tällä hetkellä ole, Voutilainen sanoo.

Tällä hetkellä poliisi neuvoo väärinkäytöstä epäilevän omalle poliisilaitokselle, jossa arvioidaan, onko tutkinnalle tarvetta. Poliisin virkarikosepäilyissä tutkintaa johtaa syyttäjä.

”Myllylän urkinnasta sakot poikkeuksellisen pieniä”

Entisen hiihtäjän Mika Myllylän kuoleman jälkeen poliisihallitus teki pistokokeen, jossa kävi ilmi, että Myllylän tietoja oli katsellut toistasataa virkamiestä. Yli 90 sai syytteen.

Voutilaisen mukaan ensimmäiset oikeuden tuomiot ovat olleet poikkeuksellisia.

– Pohjois-Karjalan käräjäoikeus poikkesi merkittävästi vallitsevasta käytännöstä. Päiväsakot olivat huomattavasti alakanttiin eli 20-30 päiväsakkoa alle sen, mitä vastaavissa tapauksissa on annettu.

Urkki 19 000 kertaa – vetosi puutteellisiin atk-taitoihin

Myllylän tapauksessa käräjäoikeus uskoi yhtä poliisia, joka kertoi opetelleensa atk-taitoja urkinnan yhteydessä. Voutilaisen mukaan perustelu ei ole uusi. Lapin käräjäoikeudessa käsiteltiin vuonna 2007 tapausta, jossa vanhempi konstaapeli oli katsonut rekisteritietoja luvatta 19 000 kertaa. Hänet jätettiin tuomitsematta rangaistukseen.

– Hän selvitti oikeudessa, että ei osannut käyttää järjestelmää. Mies oli kuitenkin osannut käyttää sitä todistetusti 19 000 kertaa, Voutilainen ihmettelee.

Urkinta tulee tyypillisesti ilmi, kun poliisi lipsauttaa puheissaan jotain, mikä saa epäilemään luvatonta katselua.

– Näissä tapauksissa urkitaan naapureiden tietoja, katsotaan luvatta omia tietoja, tehdään ystävän palveluksia tai toimitaan ihan vahingoittamistarkoituksessa.

 

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2013/08/1789867/poliisi-urkki-riitakumppaninsa-rekisteritietoja—selvisi-syytteitta

 

 

Poliisi urkki riitakumppaninsa rekisteritietoja – selvisi syytteittä

9.8.2013 Kommentointi poissa käytöstä

img1308274

Pohjois-Savon poliisilaitoksen vanhempi konstaapeli katsoi lukuisia kertoja tuttunsa rekisteritietoja lainvastaisesti, mutta välttyi syytteiltä.

Vuonna 2009 poliisin tuttu alkoi epäillä rekisteritietojen asiatonta katselua. Kun tuttu ei saanut tietoja muuten, hän teki tutkintapyynnön poliisille.

Epäilyn taustalla oli perheen yksityinen, kärjistynyt riita poliisin perheen kanssa.

Esitutkinnassa kävi ilmi, että kyseinen poliisi oli katsonut tietoja ainakin neljänä ajankohtana. Poliisi itse perusteli, että hän oli pitänyt tuttunsa käytöstä uhkaavana ja oli tämän takia katsonut tarpeelliseksi selvittää rekisteritietoja.

Syyteoikeus vanheni viidellä päivällä

Syyttäjä totesi kesäkuussa 2012, että poliisi oli ollut esteellinen ja rekisterin katselu oli ollut lainvastaista. Syytteitä ei kuitenkaan nostettu.

Virkavelvollisuuden rikkomisen osalta syyttäjä katsoi teon vähäiseksi. Poliisia epäiltiin myös virkasalaisuuden rikkomisesta eli siitä, että hän olisi levittänyt rekisteritietoja eteenpäin. Tämän epäilyn osalta syyttäjä piti näyttöä riittämättömänä.

Henkilörekisteririkos ehti puolestaan vanhentua – vain viidellä päivällä. Esitutkinnan valmistumisen jälkeen syyttäjä työskenteli asian parissa kokonaisen vuoden. Hänen mukaansa syyteharkintaa pitkitti mm. tietosuojavaltuutetun lausuntojen viipyminen.

Henkilörekisteririkoksen syyteoikeuden vanhentumista selvitti myös Valtakunnansyyttäjänvirasto, joka ei nähnyt asiassa moitittavaa.

Vanhempaan konstaapeliin kohdistuneen tutkinnan ohella selvitettiin myös useiden muiden virkamiesten rekisterin katselua. Nekään eivät johtaneet syytteisin. Osa henkilöistä ei osannut selittää, miksi oli katsonut tietoja, vaan vetosi muistamattomuuteen.

Esimies tiesi, mutta ei puuttunut katseluun

Virkarikosten tutkinnan aikana vanhemman konstaapelin esimies kertoi kuulusteluissa olleensa tietoinen alaisensa yksityisestä riidasta ja siitä, että tämä oli katsellut riitakumppaninsa rekisteritietoja.

Esimies ei ollut puuttunut rekisterin käyttöön, vaan katsoi jälkikäteenkin, että katselu oli ollut lainmukaista.

– Olen kokenut oman roolini niin, että olen lähinnä kuunnellut ja tukenut alaistani (vaikeassa tilanteessa), esimies selitti kuulusteluissa.

Erikoinen lisätutkinta

Syyttäjä tilasi syyteharkinnan aikana myös erikoisen lisätutkinnan poliisilta.Tuolloin urkinnasta epäilty vanhempi konstaapeli toimitti tutkijoille monisivuisen listan vakavia väitteitä riitakumppaninsa epäilyttävästä käytöksestä. Epäilty oli itse tehnyt syyttäjälle pyynnön tällaisesta lisätutkinnasta.

Asiakirja leimattiin salaiseksi eikä sen olemassaolosta kerrottu urkinnan kohteelle tutkinnan kuluessa.

Hän kertoo saaneensa tietää siitä vasta kuukausia syyttäjän päätöksen jälkeen, kun oli vaatinut tapaukseen liittyviä asiakirjoja itselleen. Hänen mukaansa asiakirjassa esitetyt väitteet ovat valheellisia. Tietosuojavaltuutettu totesi myöhemmin, että asiakirjaa ei olisi saanut salata asianosaiselta.

Syyttäjä ei päätöksessään viittaa lisätutkinnan sisältöön, joten tietoa ei ole siitä, oliko kirjelmällä vaikutusta syyttämättäjättämispäätökseen.

MTV3 ei tavoittanut syyttäjää kommentoimaan tapausta. Vanhempi konstaapeli puolestaan ilmoitti, että asia on hänen osaltaan loppunkäsitelty eikä hän halua kommentoida tapausta julkisuudessa.

Poliisipäällikkö: Joskus uteliaisuus voittaa

Pohjois-Savon poliisilaitoksen päällikkö Kari Heimonen sanoo, että poliisin kanssa on käyty työnjohdollinen keskustelu, jotta vastaava ei enää toistu.

– Kyseinen poliisimies on kokenut ammattilainen, ja uskon tilanteen olevan nyt asianmukainen.

Heimonen vakuuttaa, että laitoksen työntekijöille on annettu riittävästi tietoa siitä, mihin rekistereitä voi käyttää.

– Omassa asiassaan poliisi on aina esteellinen. Poliisihallinto on viestinyt selkeästi, että rekistereitä saa käyttää vain omaan virkatehtävään liittyvissä tilanteissa. Meillä asiaa on käsitelty ainakin vuosina 2009-2011.

Heimonen ei halua ottaa kantaa poliisin esimiehen todistajankertomukseen, koska ei tiedä asiasta kaikkea. Hän myös arvioi, että poliisimiehet kokevat rekisterit vahvasti työvälineekseen.

– Toisaalta uteliaisuus voittaa joissain tilanteissa. Hallinto on lähtenyt henkilöstön ohjausasiassa aluksi liikkeelle lievemmin keinoin. Myllylän tapaus jo osoittaa, että ”kiristyvä ruuvi” on käytössä.

Kyseinen poliisimies näyttää tehneen työssään myös muita selvityksiä liittyen tuttuunsa, jonka kanssa hänellä on ollut riitaa. Onko tämä ollut sopivaa?

– Virallisen syyttäjän päätöksen perustelujen mukaan poliisimies on ollut tuossa tilanteessa ja sanotuissa olosuhteissa esteellinen.

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2013/08/1789867/poliisi-urkki-riitakumppaninsa-rekisteritietoja—selvisi-syytteitta

Uusi selvittely poliisien epäillystä tietourkinnasta

20.2.2013 Kommentointi poissa käytöstä

poliisi_www

Lisää poliiseja joutuu selvittämään poliisirekisterien käyttöään.

Lisää poliiseja joutuu selvittämään poliisirekisterien käyttöään. Kyse on Anneli Aueria sekä kansanedustaja Antti Kaikkosta (kesk) koskevista tietokyselyistä.

Valtakunnansyyttäjänvirasto selvittää, onko tietohauissa syytä epäillä rikosta. Selvittely koskee vajaata sataa poliisia ja muuta virkamiestä.

Nelosen uutiset pyysi viime vuonna Aueria ja Kaikkosta kysymään, kuinka moni virkamies oli vuonna 2011 käsitellyt heidän tietojaan.

Aiempi poliiseja koskeva tietourkintaselvitys koski edesmenneen hiihtäjän Mika Myllylän tietoja. Yli sataa poliisia epäillään Myllylän tietojen kaivelusta.

”Uteliaisuus ei enää kelpaa selitykseksi”

Poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan tietohaut ovat nyt seurannassa. Uteliaisuus ei enää kelpaa syyksi tietojen kaiveluun sillä tietohauista on nyt puhuttu runsaasti.

Paatero muistuttaa, ettei rajanveto virkatehtäviin kuuluvan tai kuulumattoman tietohaun välillä ole aina helppoa. Paaterosta on selvää, että poliisi voi tehdä vain virkatehtäviin liittyviä tietohakuja. Joskus voi kuitenkin olla perusteita hakea tietoja myös muista kuin omista jutuista.

– Tutkintaakaan ei pidä liikaa haitata sillä, ettei jotain rekisteriä voi katsoa, mutta sille täytyy olla peruste.

Paateron mukaan poliisijohto arvioi myöhemmin, onko tietohakujen ohjeistusta syytä tarkistaa.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013022016699821_uu.shtml

Poliisi otti viimein äänirekisterin käyttöön

30.11.2012 Kommentointi poissa käytöstä

Kiireellisenä pidetty hanke käynnistyi jo 20 vuotta sitten. Nyt poliisi käyttää sitä ensi kertaa.

 

Poliisi on kaikessa hiljaisuudessa ottanut uuden rikoksesta epäiltyjen äänirekisterin käyttöön muutama viikko sitten.

Sähköinen puheentunnistusjärjestelmä ja ääninäytteiden rekisteri ovat alkuvaiheessa käytössä vain yhdessä poliisiyksikössä keskusrikospoliisissa ja toisessa yksikössä Päijät-Hämeen poliisilaitoksella.

Mikäli pilottiyksiköiden kokemukset osoittautuvat myönteisiksi, äänirekisteri laajenee valtakunnalliseen käyttöön nykyisten sormenjälki-, dna- ja jalkineenjälkirekistereiden rinnalle.

”Suomi on nyt yksi harvoista maista, joissa poliisi on ottanut äänentunnistusjärjestelmän oikeasti käyttöön. Tätä ennen sitä ovat käyttäneet Euroopassa vain jotkin poliisiyksiköt Espanjassa ja Hollannissa”, kertoo tutkimusjohtaja Tapani Reinikainenkeskusrikospoliisista.

Äänirekisterihanke on kuitenkin edennyt Suomessa kaikkea muuta kuin rivakasti.

Ensi keväänä voidaan viettää hankkeen 20-vuotisjuhlia.

Sisäministeriö myönsi toukokuussa 1993 keskusrikospoliisille muutaman sadan tuhannen silloisen markan rahoituksen äänirekisterin kehittämiseen.

Krp piti tuolloin sähköistä puheentunnistusjärjestelmää yhtenä tärkeimmistä poliisin kehittämishankkeista. Sitä oli tarkoitus käyttää erityisesti uhkaus- ja kiristysrikosten tutkinnassa.

Reinikaisen mukaan keskusrikospoliisin äänentunnistusaikeet olivat 1990-luvun alkuvuosina liian paljon edellä aikaansa.

”Silloin ei ymmärretty, että jos jokin asia on osoitettu tieteellisesti, siitä on vielä pitkä matka sen asian käyttämiseen tavallisessa poliisitoiminnassa”, Reinikainen sanoo.

Äänirekisterihanke vaipuikin jäihin vuosikausiksi. Rekisterin kehittäminen alkoi uudelleen vasta vuosina 2006–2007.

Senkin jälkeen keskusrikospoliisi on lykännyt toistuvasti äänirekisterin käyttöönottoa, koska hanke jäi vuodesta toiseen ilman rahoitusta.

Viimein tänä vuonna poliisi osti äänirekisterijärjestelmän espanjalaiselta Agnitio-yritykseltä 642 000 eurolla. Tarjouskilpailuun osallistui kaksi muutakin yritystä, mutta niiden tarjoukset eivät vastanneet poliisin pyyntöä.

”Järjestelmä on nyt asennettu ja toimintakunnossa. Homma on lähtenyt vihdoin käyntiin”, Reinikainen sanoo.

Hän ei halua enää ennakoida, milloin äänirekisteri voi olla kaikkien rikostutkijoiden käytössä koko Suomessa.

”Tavoitteena on, että saisimme muutamassa vuodessa luotua vakiintuneet toimintatavat ääninäytteiden käyttämiseen”, Reinikainen sanoo.

Ääni on epävarma tunniste

 Äänirekisteriä on tarkoitus käyttää vakavien rikosten tutkinnassa.

Tällaisia ovat esimerkiksi henkirikokset ja törkeät huumausainerikokset.

Uudesta rekisteristä voi olla hyötyä rikostutkijoille etenkin silloin, kun he kuuntelevat salaa rikoksesta epäillyn puhelinta tai jotain paikkaa kuten rikollisjengin kerhotilaa.

Kun poliisi on tallentanut tuntemattoman ihmisen puhetta, tietokoneohjelma etsii rekisteristä mahdollisimman vastaavia ääninäytteitä. Äänen perusteella ei voi tunnistaa ihmistä varmasti, mutta äänirekisteri voi ohjata tutkintaa oikeaan suuntaan.

Poliisilla on oikeus taltioida rikoksesta epäiltyjen ääninäytteitä rekisteriin, kun heidän tietonsa rekisteröidään poliisitutkinnan yhteydessä.

http://www.hs.fi/kotimaa/Poliisi+otti+viimein+%C3%A4%C3%A4nirekisterin+k%C3%A4ytt%C3%B6%C3%B6n/a1354164925617

Hallinto-oikeus:Tiedot perheen rekisteritiedoissa käyneistä poliiseista olisi pitänyt antaa

16.10.2012 1 kommentti

Pohjois-Savon poliisilaitos ei aio tyytyä Kuopion hallinto-oikeuden ratkaisuun, jossa se velvoittaa poliisi luovuttamaan lokitiedot asiakkaalle.

– Haemme tästä lokitietoasiasta korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöstä, kertoo apulaispoliisipäällikkö Jorma Rannio.

Hallinto-oikeuden mukaan Pohjois-Savon poliisilaitos on tulkinnut virheellisesti viranomaisten toiminnasta annettua lakia.

Kuopiolaispariskunta oli pyytänyt keväällä 2011 poliisilaitokselta lokitietoja useiden vuosien ajalta kaikista niistä henkilöistä, jotka olivat katsoneet heidän ja heidän alaikäisten lastensa rekisteritietoja poliisin tietojärjestelmistä.

Poliisi kieltäytyi luovuttamasta tietoja vedoten siihen, että lokitiedot eivät ole asiakirjoja, jotka tulisi luovuttaa asianomaisille.

Pariskunta lapsineen valitti asiasta hallinto-oikeuteen, joka 11. lokakuuta antamassaan päätöksessä velvoittaa poliisin luovuttamaan perheelle lokitiedot.

Tietojen luovuttamisen sijaan poliisi ilmoitti pyytäjälle toukokuussa 2011 käynnistävänsä sisäisenä laillisuusvalvontana selvityksen, millä perusteilla poliisin henkilökuntaan kuuluvat olivat kysyneet valittajien tietoja poliisiasiaintietojärjestelmästä.

Selvityspyyntö lähetettiin kaikille, jotka olivat kysyneet kyseisistä henkilöistä tietoja. Poliisin mukaan selvitys ei anna aihetta muihin toimenpiteisiin.

Valittajat olivat epäilleet kahden poliisin syyllistyneen henkilörekisteririkokseen.

– Heidän osaltaan tutkinta on vielä kesken, kertoo Rannio.

Hallinto-oikeus kumosi marraskuussa 2011 poliisin päätöksen olla antamatta lokitietoja ja palautti asian poliisille uudelleen käsiteltäväksi.

Poliisi kuitenkin päätti luovuttaa perheelle vain suorittamaansa sisäiseen selvitykseen liittyvät lokikirjat. Tietoja muista rekisterissä käyneistä ei annettu.

Perhe haki tähän päätökseen muutosta maaliskuussa hallinto-oikeudelta. He vaativat jälleen itseään koskevaa lokitietorekisteriä kokonaisuudessaan.

Tietojen antamatta jättämistä poliisi perusteli tärkeän yleisen edun suojaamisella. Se voisi vaarantaa meneillään olevia poliisiin tehtäviä rikosten ehkäisemiseksi ja syytteeseen saattamiseksi.

Lisäperustelu oli, että lokitietojen hankkiminen on aikaa vievää ja kallista. Pelkona on, että kansalaiset saattaisivat ryhtyä pyytämään poliisilta lokitietoja haitantekomielessä.

Hallinto-oikeus toteaa perusteluissaan, että viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaan asianosaisella on oikeus saada tieto muustakin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä eli siis myös lokitiedoista. Poliisin esittämät perustelut eivät ole peruste evätä pyyntöä.

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/tiedot-perheen-rekisteritiedoissa-kayneista-poliiseista-olisi-pitanyt-antaa/1260746

Yli sataa poliisia epäillään Myllylä-urkinnasta

24.3.2012 Kommentointi poissa käytöstä

Yli sataa poliisia epäillään laittomuuksista edesmenneen hiihtäjän Mika Myllylän tietojen kaivelussa.

Nelosen uutisten mukaan esitutkinta alkaa noin 140 poliisin toiminnasta. Heitä epäillään henkilörekisteririkoksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Iso joukko poliiseja haki poliisin tietojärjestelmistä tietoja Myllylän kuoleman syystä.

Noin 50 poliisia on pystynyt todistamaan, että heillä oli tietojen katseluun perusteltu syy. Esitutkinnan aloittaminen on yhä ratkaisematta viiden poliisin osalta.

Tutkinnanjohtaja Krista Soukola valtakunnansyyttäjänvirastosta sanoi Nelosen uutisille, että pieni osa poliiseista on myöntänyt katselleensa tietoja uteliaisuudesta. Suuri osa kertoi, että tietohaku liittyi viranhoitoon. Asiaa selvitellään heidänkin osaltaan esitutkinnassa.

NELONEN 23.3.2012

Poliisi puhuu rahaa (pahaa)

4.2.2012 Kommentointi poissa käytöstä

Poliisi levittää kauhukuvia resurssipulasta. Tosiasiassa poliisin määrärahat ovat vuosi vuodelta kasvaneet & väkimäärä on ennallaan. Se selviää, kun tarkistaa poliisijohdon väitteet.

”Poliisitoimen säästöt ovat johtamassa siihen, ettei poliisi pysty enää takaamaan kansalaisten turvallisuutta koko maassa”, valitti poliisiylijohtaja Mikko Paatero Ylen Ykkösaamussa tammikuun 14. päivänä. Paatero myös väitti rikollisuuden, erityisesti väkivaltarikollisuuden, kasvavan jyrkästi, samaan aikaan kun poliisin resurssit vähenevät.

Poliisiylijohtajan maalaama kuva ei ole tosi, vaikka samaa poliisin pulapuhetta julkaistiin viime vuoden lopulla runsaasti eri medioissa. Jo useamman vuoden ajan on ihmisille luotu kuvaa, että poliisien määrä on romahtanut. Tämä käsitys on iskostunut myös kadunmieheen. Kun poliisi jättää vaikkapa metsästysrikoksen tutkimatta, kansalainen toteaa alistuneesti, etteivät ”ne ehdi, kun on säästetty ja vähennetty väkeä”.

Poliisijohto käynnisti tämän tuoreimman pulapropagandan viime vuonna marraskuun viimeisenä päivänä oikeustoimittajille järjestetyllä poliisiylijohdon briiffaustilaisuudella. Sen jälkeen eri lehtiin alkoi ilmestyä kauhistelevia uutisia poliisin niukkenevista resursseista.

Kun tilasin joulukuussa poliisihallinnosta tiedot poliisin rahoista ja miesvahvuudesta, niiden toimittaminen kesti toista viikkoa. Ilmeisesti taulukot eivät olleet valmiina, ne täytyi koota.

Todellisuudessa poliisin määrärahat eivät ole pienentyneet, vaan kasvaneet voimalla. Vuoden 2005 alusta viime vuoden loppuun valtion budjetissa ja lisäbudjeteissa poliisin vuotuiset määrärahat ovat nousseet 140 miljoonaa euroa. Lisäystä on yhden Guggenheim-museon verran, 25 prosenttia. Määrärahoja on joka vuosi nostettu, eikä suinkaan leikattu.

Myös tälle vuodelle määrärahat nousivat, viime vuoden varsinaiseen talousarvioon verraten 12 miljoonaa euroa. Lisäksi poliisin erilaisista luvista, passeista ja vastaavista keräämät maksut ovat nousseet.

Viime vuonna poliisi keräsi niillä 56 miljoonaa euroa, tälle vuodelle on laskettu viisi miljoonaa enemmän. Maksut tulevat suoraan poliisin käyttöön, budjettivarojen päälle, joten rahanlisäys on tälle vuodelle yhteensä 17 miljoonaa euroa.

Tämä siis ennen valtion lisätalousarvioita, joissa poliisi suurella todennäköisyydellä saa lisää varoja, kuten on saanut aiempinakin vuosina.

Poliiseja ei myöskään ole vähennetty. 2000-luvulla poliiseja on ollut virassa keskimäärin 7 725, ja viime vuoden lopulla heitä oli 7 750. Tosin vuosina 2009 ja varsinkin 2010 poliiseja oli hieman enemmän, mutta se saatiin aikaiseksi väliaikaisin poikkeusjärjestelyin. Vuosikymmenen keskitaso on vakaa.

Tämä on poliisilta huomattavan hyvä saavutus, sillä Matti Vanhasen toisen hallituksen tarkoitus oli vähentää poliisista 600 henkilötyövuotta.

Vanhasen hallitus leikkasi monelta hallinnonalalta, esimerkiksi ympäristöhallintoa se amputoi tehokkaasti, mutta poliiseihin leikkaukset eivät yltäneet. Poliisin tiedotuksessa puhe jatkuvasti uhkaavista vähennyksistä säilyi, mikä ei varmasti ole vahinko.

Poliisiylijohtaja Paatero liioittelee myös rikollisuustilannetta. Se on tosiasiassa varsin vakaa. Poliisi kirjaa vuosittain rikoslakirikoksia noin 420 000–440 000 kappaletta. Luvusta puuttuvat pääosin liikennerikokset, jotka tilastoidaan erikseen. Tosin väkivaltarikoksissa on nousua, mutta tilanne ei ole niin paha, kuin Mikko Paatero antoi ymmärtää.

Vakavin väkivalta ei lisäänny vaan vähenee. Henkirikoksia on 2000-luvulla tehty selvästi vähemmän kuin 1990-luvulla, vaikka lukuja nostavat kolme Suomen historiassa täysin poikkeuksellista joukkomurhaa. Samoin törkeiden pahoinpitelyjen määrät ovat laskussa, joskin loivassa.

Lieviä ja tavallisia pahoinpitelyjä kirjataan vuosittain 28 000–32 000 kappaletta. Viime vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana on tässä selvä, noin 5??000 tapauksen nousu verrattuna edellisen vuoden vastaavaan aikaan.

Tämä on se Paateron mainostama väkivaltarikosten nousu, ja tämä on myös rikostilastojen ainoa merkittävä nousu. Onko siis väkivaltarikollisuus karkaamassa käsistä? Tuskin.

Kevään 2011 lakimuutoksella virallisen syyttäjän syyteoikeus laajeni koskemaan perheen ja lähisukulaisten keskeisiä lieviä pahoinpitelyjä, jotka aiemmin olivat asianomistajarikoksia. Tämä on lisännyt rikosilmoitusten määrää, senhän voi nyt tehdä myös sivullinen. Se ei siis välttämättä kerro itse väkivallan lisääntymisestä.

”Myös uhritutkimus tukee tätä tulkintaa. Niissä ei ilmene väkivallan lisääntymistä, mutta väkivallan ilmitulo on lisääntynyt. Ilmoituksia siis tehdään herkemmin. Yleensäkin, kun joissain rikosten määrissä tapahtuu äkillinen nousu, selittäjää kannattaa ensimmäiseksi etsiä muuttuneesta laista”, tutkija Reino Siren oikeuspoliittiselta tutkimuslaitokselta toteaa. Kirjoittaja on vapaa oikeustoimittaja.

_______________

Poliisirekisteriin joutuvat kaikki

Kun poliisi valittaa raha- ja väkipulaa, sillä usein pohjustetaan uusia valtuuksia. Ikään kuin kompensoidaan resurssien vähyyttä valtuuksien määrällä.

Poliisilla on koko ajan vireillä hankkeita valtuuksien laajentamisesta. Juuri nyt tavoitteena on laajentaa poliisin oikeutta merkitä tietoja poliisiasiain tietojärjestelmään eli Patjaan.

Sisäministeriön esitys on, että Patjaan saadaan jatkossa kirjata kenestä tahansa mitä tahansa tietoja, joilla voidaan olettaa saattavan olla tekemistä jonkin rikoksen kanssa.

Esimerkiksi jos joku nähdään lähellä taloa, jota poliisi seuraa, koska epäilee jotain siinä asuvaa huumekaupasta, asia voitaisiin kirjata Patjaan. Sillä, onko henkilöllä mitään tekemistä talon, tai huumekaupan kanssa, ei ole merkitystä.

Tämä ei ole viatonta. Poliisi käyttää myös suurta hallinnollista valtaa ja turvautuu siinä Patjaan, joka on kuitenkin erittäin epäluotettava. Siihen kirjataan ja siellä säilytetään kaikki rikosilmoitukset, jotka ikänään on tehty.

Siihen ei kuitenkaan kirjata, jos ilmoitus oli kokonaan aiheeton, jos rikosta ei edes ollut, jos syyllisyydestä ei ollut näyttöä, jos syyte hylättiin. Todellisten rikosten lisäksi järjestelmä on siis täynnä todistamattomia epäilyjä ja jopa ilkivaltaisesti tehtyjä vääriä ilmoituksia.

Silti poliisi antaa lausuntoja ja tekee hallintopäätöksiä myös tämän rekisterinsä pohjalta. Lisäksi käytetään keskusrikospoliisin lausuntoja, jotka perustuvat sen salaisiin tiedostoihin.

Korkeimmassa hallinto-oikeuden käsittelyssä on useita valituksia, joissa henkilöiltä on peruttu järjestysvalvojan luvat – viety siis ammatti – tai aseluvat, koska KRP:n salaisen tiedoston yksilöimättömien väitteiden mukaan henkilöllä väitetään olevan ”yhteyksiä” järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Näin kohdellaan täysin nuhteettomia kansalaisia, joilla ei ole mitään rikoksia tilillään. Lakimuutos laajentaisi epämääräisen ja epäluotettavan vihjetiedon rekisteröinnin ja käytön kaikille poliiseille.

Mikko Niskasaari

_______________

Kunnia maksaa

Kaksi esimerkkitapausta, jotka nielivät rutosti rahaa.

Poliisin määrärahat ovat kasvaneet, mutta mihin rahat menevät? Yksi vastaus on, ettei poliisi osaa priorisoida, vaan haaskaa valtavat voimavarat mitättömiin juttuihin.

Heinäkuussa 2010 Helsingin poliisille ilmoitettiin entisen kansanedustajan, liikuntajohtaja Anssi Rauramon lähteneen ravintolasta autolla, jonka kulkua kuvattiin hieman epävarmaksi.

Pari tuntia myöhemmin Rauramon ovelle ilmaantui poliisipartio, joka halusi puhalluttaa hänet. Rauramo kiisti ajaneensa juopuneena, kertoi juoneensa kotonaan konjakkia ja kieltäytyi puhaltamasta alkometriin.

Poliisit jäivät pyörimään paikalle ja soittelivat ohjeita. Kun he olivat aikansa hakanneet ovea ja uhanneet murtautua sisään, Rauramo suostui puhaltamaan. Ilmoituksesta oli nyt kulunut kolme tuntia. Mittarin lukema oli maltillinen.

Asiassa tehtiin täysimittainen esitutkinta, ja kihlakunnansyyttäjä Lasse Ylevä syytti Rauramoa törkeästä rattijuopumuksesta sekä poliisille niskoittelusta. Rattijuopumussyyte kaatui näytön puutteeseen, niskoittelusta tuli sakot.

Ei ole mitään järkevää syytä puhalluttaa ketään kotonaan kaksi tuntia väitetyn juopuneena ajon jälkeen. Jos mies sanoo juoneensa kotonaan, ei ole keinoa todistaa muuta.

Tämä on poliisin täytynyt ymmärtää, mutta mitä ilmeisimmin tilanne kävi poliisin kunnialle. Silloin poliisilla on käytössään rajattomasti resursseja. Kun ei voitu todistaa rattijuttua, rakennettiin syyte niskoittelusta. Sen puolestaan aiheutti yksin poliisi.

Syyskuussa 2011 ratkaistiin Helsingin käräjäoikeudessa surkuhupaisa veitsijuttu. Se alkoi, kun mies meni tapaamaan kaveriaan, jonka kotona olivat yllättäen poliisit tekemässä kotietsintää.

Etsintää vetänyt ylikonstaapeli teki miehelle henkilötarkastuksen – jonka laillisuus on vähintään kyseenalainen – ja havaitsi tämän avainketjussa pikkuisen veitsen. Mies hoitaa työkseen tavaran vastaanottoa ravintolassa, ja hän kertoi veitsen olevan työkalu, jolla aukaistaan pakkaukset.

Ylikonstaapeli kirjoitti sakot, mies vastusti.

Poliisi ei luovuttanut, koska poliisi ei luovu väitteistään. Seurasi esitutkinta, jossa poliisi kyseenalaisti jopa miehen työpaikan, koska jossain tiedostossa hänen ammatikseen on merkitty rakennusala. Apulaissyyttäjä Juha Heiskala syytti miestä ”toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen hallussapidosta”.

Todistajia kuultiin kaksin kappalein. Syyte hylättiin, koska kyseessä oli työkalu ja hallussapitoon siis pätevä syy.

Valtio tuomittiin maksamaan puolustuksen lasku ja palauttamaan veitsi. Jälkimmäinen ei onnistu, koska ylikonstaapeli oli ensitöikseen hävittänyt tärkeimmän todistuskappaleen.

Tällaisia täysin tyhjiä juttuja poliisi tutkii ja vie tuomioistuimiin vuosittain tuhansia. Siihen resurssit hupenevat.

 

_______________

Sivun artikkeli on julkaistu myös voiman numerossa 1/2012 s. 39-40

Lukuisia poliiseja syytteessä, poliisin tietoja kaiveltiin

30.11.2011 Kommentointi poissa käytöstä

Lapin syyttäjävirastossa on käsiteltävänä tapaus, jossa useiden henkilöiden epäillään kaivelleen lappilaisen poliisimiehen tietojen luvattomasti.

Kolmea poliisia syytetään henkilörekisteririkoksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Espoossa toimivan poliisin epäillään katsoneen asianomistajana olevan poliisin tietoja lukuisia kertoja. Kahta muuta, Turussa ja Pirkanmaalla töissä olevia poliiseja epäillään vain tietojen yksittäiskyselyistä.

Muita jutussa epäiltynä olevia syytetään vain virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syytetyt ovat eri puolilta Suomea, Etelä-Suomen lisäksi muun muassa Oulusta ja Rovaniemeltä.

Teot ovat tapahtuneet vuosien 2009-2010 välillä.

 

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011113014850897_uu.shtml