Viranhoito humalassa toi sakot lääninkomisariolle

JYVÄSKYLÄ – Keski-Suomen lääninhallituksen lääninkomisario tuomittiin perjantaina Jyväskylän käräjäoikeudessa 30 päiväsakkoon virkavelvollisuuden rikkomisesta. Maksettavaa tuli 3090 markkaa.

Komisario esiintyi vuosi sitten virkapaikallaan lääninjohdon päivystäjänä kahden promillen humalassa. Suuronnettomuuden tai muun tapahtuman sattuessa hänen tehtäviinsä olisi kuulunut organisoida ja johtaa poliisin toimintaa.

Komisario oli vuonna 1994 kaksi kuukautta pidätettynä virastaan alkoholin väärinkäytön vuoksi. Nyt hän on kertomansa mukaan siirtymässä sairaseläkkeelle lähiaikoina.(HS)

Helsingin Sanomat 22.3.1997

Suojelupoliisi myöntää vain yhden laittoman salakuuntelutapauksen Sisäministeri sai selvityksen laittomasta kuuntelusta

HARRI NYKÄNEN Suojelupoliisi myöntää sisäministeri Jan-Erik Enestamille (r) antamassaan selvityksessä kuunnelleensa laittomasti erään KGB:n avustajaksi epäillyn virkailijan puhelinta. Supo kiistää syyllistyneensä missään muussa tapauksessa laittomaan kuunteluun. Enestam katsoo, ettei selvitys anna aihetta lisätutkintaan.

Ministeri Enestam pyysi asiassa selvityksen supon entisen etsivän, Veli-Eino Nykäsen kerrottua julkisuudessa kuunneellensa erään virkailijan puhelinta 60-luvun lopussa. Helsingin Sanomien tietojen mukaan supo oli harjoittanut laitonta teknistä kuuntelua myös niin sanotussa Kemiran maanpetosjutussa.

Ministeriön antamassa tiedotteessa todetaan, että suojelupoliisin selvityksen mukaan on hyvin todennäköistä, että ko. virkailijan puhelinta kuunneltiin.

”Suomeksi se tarkoittaa, että on kuunneltu”, Enestam tulkkaa. Kuuntelusta

ei löytynyt

mitään näyttöä Enestamin mukaan kuuntelusta ei kuitenkaan löytynyt minkäänlaista arkistonäyttöä, ei nauhoitusta eikä asiakirjaa. Selvitys ei myöskään paljastanut kuka tai mikä taso kuuntelumääräyksen antoi tai millä tasolla siitä tiedettiin.

Enestam myöntää, että suojelupoliisi toimi silloin laittomasti. Muista laittomista kuuntelutapauksista Enestam ei tiedä.

”Minulla ei ole syytä uskoa, että olisi muita tapauksia.”

Enestam kertoo, että kahden julkisuudessa mainitun tapauksen lisäksi supo selvitti aihetta laajemminkin, eikä selvitys tuonut mitään näyttöä kuuntelusta.

Enestam huomauttaa, että paljastunut kuuntelutapaus oli sikäli poikkeuksellinen ja yksinkertainen teknisessä mielessä, että epäilty oli sisäministeriön ulkomaalaisasioita hoitava virkailija. Häntä saatettiin kuunnella yhteisen keskuksen kautta. Enestam uskoo, että muunlaisen kuuntelun järjestäminen olisi tuolloin ollut teknisesti hyvin hankalaa.

Kuunneltu virkailija toimi supon antaman selvityksen mukaan sisäministeriön alaisessa virastossa ja piti säännöllisesti yhteyttä KGB:n upseeriin. Kuuntelun avulla pyrittiin selvittämään minkälaista tietoa tai asiakirjamateriaalia mies KGB:lle toimitti. Salakuuntelu ei kuitenkaan johtanut toimiin miestä vastaan.

Selvityksen mukaan kyseessä oli ”poikkeuksellisen vakava yritys saada vieraan valtion haltuun Suomen turvallisuuden kannalta salassapidettävää aineistoa”. Kuuntelu tapahtui epäillyn virkahuoneessa.

Lisäksi selvitys toteaa, että myöhemmin saadun tiedon mukaan virkailijaan kohdistunut epäily oli aiheellinen. Supo pitää miehen pitkän seurannan perusteella varmana, että tämä toimi tietoisesti KGB:n avustajana. Kemiran jutussa

puhelinta

ei kuunneltu Supo kiistää muut kuuntelutapaukset. Selvityksen mukaan ns. Kemiran maanpetosjutun tutkinnassa ei kuunneltu puhelinta tai harjoitettu teknistä kuuntelua seinän läpi. Maanpetoksesta epäilty informaatikko tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen.

Supon päällikön Seppo Nevalan (sd) tulkinnan mukaan informaatikon tekninen kuuntelu olisi kuitenkin ollut laillista eduskunnan lakivaliokunnan vuodelta 1972 olevan mietinnön perusteella.

Sisäministeri Enestam katsoo Nevalan tavoin, että vaikkakaan kotirauhan piirissä olevan tilan tekniselle kuuntelulle ei ollut valtuuksia laissa, muutti mietintö tilanteen. ”Selvää on, että lainsäätäjän tahto on ollut, että voidaan harrastaa. Muuten sitä ei olisi kirjoitettu tuolla tavalla mietintöön.”

Poliisi sai puhelinkuunteluoikeuden uuden poliisilain myötä vuoden 1995 kesällä, tulli ja puolustusvoimat vuotta myöhemmin.

Supo valvoo, nukkukaa hyvin

Suojelupoliisin omasta toiminnastaan tekemä selvitys ei yleisen elämänkokemuksen valossa tunnu uskottavalta: sen mukaan supon historian ainokainen lipsahdus laittoman kuunteluun olisi nyt paljastettu eikä uutta ole luvassa.

Kansalaisten ja poliitikkojen laimea reagointi paljastuneeseen kuuntelutapaukseen osoittaa, että supon kuuntelu ei tullut kenellekään yllätyksenä. Edes paljastuessaan supo ei yllättänyt: se, kuten kaikki muut tiedustelupalvelut, maailman sivu kiisti kaiken loppuun saakka.

Vasta pakon edessä supo paljasti sen, mikä oli jo paljastunut. Muu salataan uuteen paljastumiseen asti.

Supon selvitys epäilyttää myös siksi, että paljastunut kuuntelutapaus liittyi melko tavanomaiseen juttuun. On vaikea löytää syytä, miksei sitten kovemmissa jutuissa olisi käytetty kuuntelua.

Toisaalta näyttää siltä, ettei kuuntelu ole voinut olla kovin laajaa. Muussa tapauksessa se olisi vuotanut julkisuuteen jo huomattavasti aikaisemmin. Eräät Helsingin Sanomien saamat tiedot viittaavat siihen, että kuuntelu on myös saatettu teettää ”alihankintana” jo valmiiksi alalla toimivilla luottohenkilöillä, kuten puhelinasentajilla, keskusasentajilla jne.

Supon paljastuminen laittoman keinon käytöstä ei välttämättä naarmuta sen kuvaa. Monet jopa saattavat olla tyytyväisiä tiedosta, että supo on ajanut isänmaan asiaa pienistä kiusallisista esteistä, kuten laista huolimatta. Supo on valvonut, kun muut ovat nukkuneet. HARRI NYKÄNEN

 

Helsingin Sanomat 20.3.1997