Jari Aarnio, kuka hän oikeasti on?

Korruptoitunut, mätä poliisipomo, joka häikäilemättömästi asemaansa hyväksikäyttäen kääri miljoonatulot satojen kilojen huumekaupoista? Vai dekkari, jolla oli ehkä maan paras kontaktiverkosto alamaailmaan? Liiankin tehokas nyrkki järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan?

Rikosylikomisario Jari Aarnio on jo edellisenä päivänä havainnut perässään olevat miehet. Hän ymmärtää, että nyt eivät varjostajat ole minkään rikollisjengin jäseniä. Hän tietää, että pian tapahtuu jotain.

Kun Helsingin Sanomat oli viime syyskuussa julkaissut prostituoidun haastattelun, jossa tämä väitti Aarnion auttaneen häntä seksibisneksen pyörittämisessä, Aarnio aavisti, että uusi kujanjuoksu oli alkamassa.

– Aika iso vastus tällä kierroksella. Katotaan kuin äijän käy. Täysin samat tahot takana. Pitkä show tulossa otaksun, Aarnio vastasi perheystävän kannustavaan tekstiviestiin.

Aarnio viittasi runsaat kaksi vuotta aiemmin päättyneeseen ”Suomen itsenäisyyden ajan vakavimpana” pidettyyn poliisirikostutkintaan ja oikeusprosessiin, jonka lopputuloksena Aarnio kollegoineen sai puhtaat paperit. Ketään yli kymmenestä syytetystä poliisista ei tuomittu minkäänlaiseen rangaistukseen.

Nyt tilanne on kuitenkin toinen. Aarnio ymmärtää, että tällä kertaa ”vastapuoli” on valmistautunut paremmin. Hän aavistaa, että prostituoidun ulostulo on keppihevonen, jonka avulla ”samat tahot” eli Keskusrikospoliisi saa käyttöönsä pakkokeinot, joilla päästään muun muassa hänen pankkitileilleen.

Tähän saakka Aarniosta on voitu kerätä vain tiedustelutietoa.

Varjot perässä

On maanantai-ilta 11. marraskuuta. Aarnio ei puhu vaimolleen seuraajista, jotka ovat olleet koko päivän hänen kannassaan. Tosin myös vaimo on kiinnittänyt huomiota kotirapun kulmilla oleskelevaan outoon mieheen.

Keskusrikospoliisin varjostajat pitävät läpi yön vahtia Radiokadulla niin, ettei kukaan pääse ulos tai mene sisään heidän huomaamattaan.
Aamulla sitten repeää. Aarnio on tavalliseen tapaan lähdössä kotoa parinsadan metrin päässä sijaitsevalle työpaikalleen Pasilan poliisitalolle, kun virkamerkkinsä esittävät poliisit ottavat hänet kiinni ja saattavat autoon.

Paikalla on toistakymmentä vahvasti aseistettua poliisia. Aarnio viedään pois ja poliisit menevät sisään. He näyttävät virkamerkkinsä ja ilmoittavat ryhtyvänsä kotietsintään.

Muita ei ole paikalla, vain järkyttynyt puoliso on kotona.

Asunto myllätään perusteellisesti, joka laatikko, kaappi – kaikki mahdolliset paikat tutkitaan. Poliisit pakkaavat laatikoihin varmuuden vuoksi kaiken, jonka voidaan vähänkin kuvitella liittyvän Aarnion epäiltyihin rikoksiin. Tässä vaiheessa ne ovat törkeä virka-aseman väärinkäyttö ja törkeä lahjuksen ottaminen.

Puoliso on sokissa. Hänellä on vaikea hahmottaa, mitä on tapahtumassa. Hän ei kykene katsomaan vierestä, kun perheen yksityisyyttä revitään auki. Nainen vetäytyy toiseen huoneeseen.

Nuori idealisti

Tämä on kuitenkin vasta alkua. Kohta vuoden eristettynä tutkintavankina ollutta Aarniota epäillään nyt lähes kolmestakymmenestä eri rikoksesta. Vakavin niistä on törkeä huumerikos. Epäilyn mukaan Aarnio pyöritti ns. tynnyriliigaa, joka toi Hollannista hasista yli puolentoista miljoonan euron arvosta.

Miten tähän tilanteeseen päätyi Vuoden poliisiksikin valittu mies, joka jo nuorukaisena koki huumepoliisin työn suureksi kutsumuksekseen?
1970-luvulla pahamaineisen Maunulan huumelähiön kasvattama futishullu teinipoika ajatteli, että hän voisi ehkä tehdä jotain tilanteen korjaamiseksi.

– Eräänä kesänä puolet joukkueesta oli liimatukkia; seuraavana kesänä heitä ei enää näkynyt joukkueessa… Ajatukseni huumepoliisin urasta kypsyi, 30-vuotias Aarnio muisteli nuoruuttaan Iltalehdessä joulukuussa 1987.

– Vastapelureinamme ovat ammattirikollisten organisaatiot, jotka käyttävät häikäilemättömiä keinoja ansaitakseen suuria rahoja.
Valmistuttuaan Tampereelta poliisin kokelaskurssilta Aarnio pääsi vuonna 1979 töihin Helsingin järjestyspoliisiin, mistä edelleen passintarkastukseen, rikospoliisin varkaustoimistoon – ja vihdoin keväällä 1981 huumetoimistoon, mihin hän oli alusta alkaen tähdännyt.

 

Koston kohde

Motivoitunut, sosiaalisesti lahjakas ja nopeasti niin alamaailmaan kuin kollegoihinsa kontakteja rakentanut nuori Aarnio nousi pian toimiston päällikön, legendaarisen Torsti Koskisen luottomieheksi.

Luottamus oli jo tuolloin vankkumaton, kertoo Koskisen tuntenut liikemies.

– Olin huomannut, että toimistomme lähellä käytiin laajaa huumeiden tuontia ja välitystä. Kysyin Torstilta, olisiko hänellä laittaa tilanteeseen joku oikeasti luotettava poliisi. Torsti totesi, että on hänellä yksi. Yksi, johon hän sanoi luottavansa 110-prosenttisesti. Se oli Jari Aarnio, mies muistelee.

Alamaailma ei katsonut hyvällä kovaa tulosta tekevän, huumekomisarioksi ylenneen Aarnion toimia. Eikä sitä, että tämä vielä palkittiin tehokkuudestaan poliisin ansioristillä vuonna 1995.

Jo seuraavana vuonna Aarnio joutui kostoiskun kohteeksi, kun perheen talon terassille heitettiin pommi. Aarnio havahtui kolahdukseen, meni ulos ja ehti viime hetkellä katkaista palavan sytytyslangan. Iskun taustalta paljastui yksi maan vaarallisimpina pidetyistä rikollisista.

Pelote ei kuitenkaan lannistanut Aarniota – päinvastoin. Vuonna 1999 Paavo Selinin siirryttyä huumeyksiköstä Supoon johtamaan turvallisuusyksikköä Aarnio sai rikosylikomisarion natsat ja hänet nimitettiin johtamaan yksikköä, jolle hän oli tehnyt töitä jo reilut kymmenen vuotta.

Usein kateissa

Jari Aarnion menetelmät ja toimintatavat herättivät paitsi vihaa rikollispiireissä myös närää kollegoiden parissa. Omassa talossakin ihmeteltiin omintakeista päällikköä, joka ei sopeutunut perinteiseen poliisimuottiin sen enempää olemukseltaan kuin edesottamuksiltaan.
Mies häipyi usein kesken päivän omille teilleen ilmoittamatta kenellekään menoistaan. Aarnio starttasi poliisitalolta milloin omalla, milloin virka-autolla.

– Tuntui, että hänellä oli ihan omat säännöt ja vapaudet, joita muilla päälliköillä ei ollut, omaisuusrikospuolella työskentelevä päällystötason poliisi sanoo.

Puhelimella Aarniota oli hankala tavoittaa. Kännykkä oli kyllä päällä, mutta siihen oli vaikea saada vastausta. Edes alaiset eivät tahtoneet saada kiinni esimiestään.

– Jos Jari välttämättä piti saada kiinni, oli yksi dekkari, joille hän aina vastasi, Aarnion kanssa vuosia työskennellyt poliisi sanoo.
Takaisin hommiin

Kun Aarnio syksyllä 2010 sai Elisalta omien sanojensa mukaan ”tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä”, hän oli valmis uusiin kuvioihin. Taustalla oli puoli vuotta aiemmin päättynyt, vuosia kestänyt koko huumetoimistoa rassannut rikostutkinta ja oikeusprosessi.

Aarnio koki, että nyt oli aika vaihtaa maisemaa. Hän sai vuoden virkavapauden ja siirtyi turvallisuusasiantuntijaksi yhtiön Business Security Consulting -liiketoimintayksikköön. Aarnio – samoin kuin Elisan johtokin uskoi, että yhtiö voisi hyödyntää rikosylikomisarion laajaa kokemusta turvallisuusasioissa.

Virkavapaus ei kuitenkaan ehtinyt edes puoliväliin, kun Aarnio palasi virkapaikalleen huhtikuussa 2011. Hän halusi takaisin ”oikeisiin hommiin”, actioniin.

– Hän irtisanoutui tehtävästä omasta pyynnöstään siirtyäkseen takaisin poliisin palvelukseen. Työsuhteen päättyminen oli aidosti hänen oma ratkaisunsa. Hän ei kokenut kyseistä tehtävää omakseen, Elisan johdosta kerrotaan.

Rahaa vai ei?

Jari Aarnion tehdessä comebackin poliisiin oli tynnyrivyyhti juuri alkamassa. KRP:n tutkinnassa on paljastunut, että vain pari viikkoa Aarnion paluun jälkeen tuotiin Hollannista Suomeen tynnyrivyyhdin ensimmäinen lasti, jossa lasketaan olleen noin 140 kiloa hasista.

Viidessä tynnyrilähetyksessä epäillään tuodun yhteensä ainakin 600 kiloa hasista.

Virkarikosepäilyistä alkanut rikostutkinta on paisunut nyt jättimäiseksi vyyhdiksi, jossa Aarnion epäillään organisoineen koko tynnyrisalakuljetuksen ja tehneen rikoksella miljoonaluokan tulot.

Tuo näkemys on tutkintaa johtavien syyttäjien sekä tutkintaa suorittavan KRP:n. Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä.

– Vaikea kuvitella, että hänellä olisi ollut tuollaiset ”sivutulot”. Porvoon omakotitontille piti nousta vielä erillinen saunarakennus, mutta Jari joutui luopumaan siitä rahanpuutteen vuoksi, yksi Aarnion kaveripiiriin kuuluva viranomainen sanoo.

Ainakaan autoilla ja suurilla seteleillä Aarnio ei rehvastellut. Vaikka perheen menopeleinä nähtiin mersuja ja bemareita, ne olivat käytettyjä, usein Saksasta tuotuja.

Meneillään olevan rikosvyyhdin tutkinnanjohto kuitenkin laskee, että Aarniolla olisi ollut kymmenen vuoden aikana puolen miljoonan euron käteisvarat. Rahojen alkuperää epäillään rikolliseksi. Epäilyjen mukaan Aarnio olisi käyttänyt käteisvaroja muun muassa autokauppoihin ja rakennustarvikkeiden ostamiseen.

Töissä 24/7

Rikosepäilyjen mukaan Aarnio on laskelmoiva, kovan luokan rikollinen, joka häikäilemättömästi käytti hyväkseen alamaailmaa, alaisiaan ja jopa poliisijohtoa saavuttaakseen päämääränsä.

Useiden kollegoiden mielestä Aarnio on erittäin ammattilainen poliisi, joka osaa käyttää hyväkseen poikkeuksellisen korkeatasoista ja laajaa kontaktiverkostoaan alamaailmaan tavoitteenaan paljastaa niin paljon huumerikollisuutta kuin mahdollista.

Läheisten mukaan hän on työlleen ja perheelleen omistautuva, luotettava ja lojaali ystävä.

– Työ on hänelle elämäntapa, johon perhe oli sopeutunut. Kesken rapujuhlienkin Jari saattoi poistua pöydästä ja palata hetken kuluttua. ”Nyt on tilanne päällä”, Jari totesi laittaen kännyn takaisin taskuunsa, perheen läheinen ystävä muistelee.

Aarniota kuvaillaan myös loistavaksi seuramieheksi, jalkapalloa ja musiikkia rakastavaksi ikiliikkujaksi.
– Hän on loistava laulaja. Karaokessa suosikkeja ovat erityisesti Mamban biisit, perheystävä paljastaa.

”Toivon totuutta”

Rikosylikomisario Jari Aarnioon kohdistuvat rankat rikosepäilyt ovat vielä epäilyjä. Edes syytteitä ei vielä ole nostettu. Ja syyttömänähän epäiltyä tulisi pitää siihen saakka, kunnes oikeus mahdollisesti toisin tuomitsee.

– Utopistinen toiveeni on, että totuus tulee lopulta ilmi. Juridinen totuus varmasti selviää. Mutta aineellinen totuus – se, mitä todellisuudessa on tapahtunut, sen toivon paljastuvan, sanoo ”vastapuolella” eli Keskusrikospoliisissa tilannetta seuraava poliisipomo.

 

Iltalehti Risto Kunnas 27.9.2014

 

Artikkeli perustuu lähes 30 Jari Aarnion kolegan,virkamiehen, kaverin ja perheystävän kertomuksiin.

 

 

Helsingin huumepoliisi sai kuuntelulupia antamalla tuomareille väärää tietoa

Helsingin huumepoliisi on antanut käräjäoikeudelle vääriä tietoja hakiessaan lupia puhelinkuunteluun.

Helsingin Sanomien selvityksen mukaan huumepoliisi on ainakin kaksi kertaa väittänyt hakemuksessaan teleliittymän haltijan ja käyttäjän olevan tuntemattomia, vaikka tosiasiassa liittymät on rekisteröity tietyille henkilöille.

Helsingin käräjäoikeus ei huomannut poliisin vääriä tietoja, vaan se on myöntänyt luvat.

Molemmissa tapauksissa numero on julkinen, eli se olisi löytynyt numerohakupalveluista.

Poliisilla on oikeus saada tietoja myös salaisista puhelinnumeroista. Ainoastaan pre paid -liittymien haltijaa ei poliisikaan pysty selvittämään helposti.

Aiemman HS:n selvityksen perusteella huumepoliisin telepakkokeinohakemukset ovat olleet hyvin ylimalkaisia kautta linja. Lisäksi huumepoliisin toimista on paljastunut useita rikosepäilyjä yksikön entiseen päällikköön Jari Aarnioon liittyvässä esitutkinnassa.

Uudet hämärät telepakkokeinotapaukset tulivat esille, kun HS kävi läpi Helsingin käräjäoikeuden telepakkokeinopäätöksiä vuosilta 2010–2013.

Selvityksen kohteiksi poimittiin sellaiset julkisiksi tulleet, huumausainerikoksiin liittyvät telepakkokeinopäätökset, joissa pakkokeinon kohde oli tuntematon

HS tarkasti kaikki noin 300 numeroa julkisista numeropalveluista. Kahdelle numerolle löytyi haltija, vaikka poliisi oli väittänyt tuomioistuimelle sekä liittymän haltijan että käyttäjän olevan tuntemattomia.

Numerot oli rekisteröity samoille henkilöille jo silloin, kun poliisi haki kuuntelulupaa.

”Poliisi on kohdistanut telekuuntelua vaatimuksessa mainitun tuntemattoman henkilön kanssa epäiltyyn. Telekuuntelusta saadut tiedot ovat vahvistaneet epäilyjä siitä, että kyse on huumausaineen levittämisestä ja vaatimuksessa mainitun teleliittymän käyttäjällä on rooli huumausaineen levityksessä”, tutkinnanjohtaja perusteli.

Vantaalaismies ei kertomansa mukaan ole koskaan ollut tekemisissä kokaiinin kanssa.

Operaattorin mukaan numero rekisteröitiin miehelle jo 2006. Miehen mukaan numero on koko ajan ollut hänen käytössään.

Tiistaina tapahtui yllättävä käänne. Vantaalaismies sai Helsingin poliisista soiton, jossa kerrottiin hänen olleen pari vuotta aiemmin kuuntelussa. Hänelle luvattiin postittaa asiaan liittyvät asiakirjat ja kerrottiin, ettei häntä epäillä mistään.

Soitto tuli muutama tunti sen jälkeen, kun HS oli kysynyt tutkinnanjohtajalta kuunteluun liittyvistä epäselvyyksistä. Päätös esitutkinnan lopettamisesta on tehty tiistaina. Tutkintailmoituksessa ei mainita miestä lainkaan.

Tutkinnanjohtaja kertoi HS:lle, että miehen numero oli ilmoitettu tuntemattomaksi inhimillisen erehdyksen vuoksi.

Toinen tapaus koskee helsinkiläismiestä. Helsingin huumepoliisi sai miehen puhelimen kuunteluun maaliskuussa 2010. Se sai myös tiedot miehen puhelinliikenteestä edeltäneiltä kuudelta kuukaudelta.

Myös tämä kuuntelu liittyi kokaiinijutun tutkintaan.

”Poliisin esitutkinnalla, rikostiedustelulla ja kanssaepäiltyjen telepakkokeinoilla hankkimien tietojen perusteella on syytä epäillä, että toistaiseksi tuntemattomalla henkilöllä on rooli huumausaineiden levitysorganisaatiossa”, rikoskomisario kuvaili hakemuksessaan.

Kuukauden päästä poliisi haki jatkolupaa täsmälleen samoilla tiedoilla. Hakemukseen oli lisätty maininta, että ”kuuntelu- ja valvontatiedot tukevat epäilyjä”. Poliisi väitti, että liittymän haltija on edelleen tuntematon.

Helsinkiläismies sanoo tuntevansa rikoksesta tuomittuja, mutta korostaa, ettei hänellä ole minkäänlaista rikollista taustaa.

Miehen mukaan numero on ollut hänen käytössään ainakin vuodesta 2001. Kukaan muu ei ole käyttänyt numeroa.

Oikeus on jo käsitellyt tapauksen, johon kuuntelu liittyi. Miehen nimeä löydy esitutkintapöytäkirjasta.

Tutkinnanjohtaja ei halunnut kommentoida tapausta. Kumpikaan tutkinnanjohtaja ei ole epäiltynä Aarnio-jutussa.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1411449768925?jako=60b24b7412806c841e7b84316cc48999

 

 

Poliisin erehdys vai tahallinen sumutus

Lähtökohta on, että kun poliisi jotain virkavastuulla esittää, se pitää paikkansa.

Näin sanoi Helsingin käräjäoikeuden pakkokeinoasioiden vastuutuomari Jukka Jaakkola vajaa kuukausi sitten, kun Helsingin Sanomat kertoi oikeuden myöntävän poliisille lupia telekuunteluun ja -valvontaan heikoin perustein.

HS:n selvityksen perusteella valtaosa Helsingin huumepoliisin lupahakemuksista oli ympäripyöreitä ja yksilöimättömiä. Niistä ei ilmennyt, onko luvan myöntämiselle laissa säädetyt perusteet.

Hakemusten huteruus ei ole käräjäoikeuden tuomareita haitannut, vaan poliisi on saanut haluamansa luvat. Tuomioistuin on tullut lähettäneeksi poliisille selvän viestin: poliisi voi sepustaa oikeudelle mitä tahansa, sillä kaikki menee läpi.

Nyt on selvinnyt, että poliisin virkavastuulla antamat tiedot eivät aina pidä paikkaansa. Poliisi on väittänyt puhelinliittymän haltijan olevan tuntematon, vaikka numerohausta asian oikea laita olisi selvinnyt. Yhdeksi selitykseksi poliisi tarjosi tiistaina inhimillistä virhettä.

Asia on erittäin vakava, oli kyse sitten vahingosta tai tahallisesta sumutuksesta.

Telepakkokeinoilla tunkeudutaan syvälle ihmisen yksityisyyteen. Siksi poliisin pitää olla niiden kanssa erityisen tarkkana. Jokainen voi miettiä, miltä tuntuisi, jos poliisi olisi ollut langoilla kuuntelemassa omia puheluita jonkin sortin kämmin takia.

Olisi käsittämätön virhe, jos rikostutkinnassa unohtuisi sellainen perusasia kuin puhelinnumeron tarkastaminen. Ensimmäisenähän poliisia kiinnostaa juuri se, kuka rikoksia juonii.

Kaksi kokenutta virkamiestä tyrmääkin erehdyksen mahdollisuuden. ”Täysin absurdi ajatus”, sanoo ensimmäinen. ”Selkeä vedätys”, toteaa toinen.

Olisi myös aikamoinen onnenkantamoinen, jos HS:n selvityksessä olisivat tulleet ilmi kaikki virheelliset telepakkokeinopäätökset, varsinkin kun suuri osa niistä on vielä salaisia eivätkä toimittajat pääse niitä näkemään.

Kuinka monta vastaavaa virhettä vuosien saatossa on tehty, ja miten pitkään asioita voi selittää lipsahduksina?

Helsingin huumepoliisiin liittyen on tullut ilmi jo melkoinen läjä epäselvyyksiä. Kasautuessaan ne saavat epäilemään, että organisaation toimintakulttuuri on mätä.

http://www.hs.fi/kotimaa/Poliisin+erehdys+vai+tahallinen+sumutus/a1411449711198

Aarnio-tutkijat iskivät Kuopioon – kolme poliisia pidätetty

Kolmea Kuopion huumepoliisia epäillään tiettävästi Jari Aarnioon liittyvistä rikoksista.

Loppusuoralla oleva Jari Aarnioon liittyvä rikostutkinta sai maanantaina uuden yllätyskäänteen, kun toispaikkakuntalaiset poliisit iskivät Kuopion pääpoliisiasemalle.

Operaatiota johti Iltalehden tietojen mukaan Aarnio-vyyhdin tutkinnanjohtaja, kihlakunnansyyttäjä Jukka Haavisto. Iskun suorittaneet poliisit oli tiettävästi tuotu paikalle Oulusta saakka.

IL:n tietojen mukaan poliisitalolla syntyi jonkinasteinen konflikti, kun paikalliset poliisit eivät olisi päästäneet Aarnio-tutkijoita kotietsinnälle. Vahvistamattomien tietojen mukaan tutkijat takavarikoivat poliisin tiloista muun muassa tietokoneita ja tallenteita.

Iskun yhteydessä otettiin kiinni ja pidätettiin kolme Kuopion huumepoliisia.

IL:n tietojen mukaan kolmikkoa epäillään Helsingin huumepoliisin entiseen päällikköön, rikosylikomisario Jari Aarnioon liittyvistä rikoksista. Kyse on tiettävästi muutaman vuoden takaisesta yhteisestä huumetutkinnasta, jossa Kuopio olisi antanut Aarniolle laittomia teletietoja.

 

ltalehti ei tiistai-iltana tavoittanut tutkinnanjohtaja Jukka Haavistoa. Itä-Suomen poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Kai Markkula vahvisti kuitenkin, että maanantaiseen operaatioon liittyvää esitutkintaa on jatkettu tänään. Hänen mukaansa epäillyt rikokset ovat luonteeltaan virkarikoksia.

Iltalehden Helsinki-Vantaan lentoasemalta tavoittama Markkula ei kertomansa mukaan tiennyt, olivatko kiinniotetut poliisit yhä pidätettyinä.

– Odottelemme esitutkinnan etenemistä. Tästä (iskusta) ei meillä ollut etukäteistietoa, Markkula toteaa.

 

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014092318689608_uu.shtml

Rikosylikomisario Jari Aarnion epäillään pelastaneen pitkäaikaisen naispuolisen huumekontaktinsa tämän jouduttua muiden poliisien kynsiin.

Keskusrikospoliisi epäilee, että ottamalla jutun tutkinnan itselleen Helsingin huumepoliisin pomo pelasti huumeista kärynneen naisen.

 

KRP epäilee naisen järjestäneen Aarniolle huumekontakteja Hollannista.
Aarnio-vyyhtiin liittyviksi epäillyt hasistynnyrit olivat peräisin juuri Hollannista. Iltalehden tietojen mukaan KRP lähtee tutkinnassaan siitä, että Aarnio ja nainen olisivat pitäneet tiiviisti yhteyttä toisiinsa jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien.

Huumerikostaustainen nainen kärysi vuosi sitten syyskuussa, kun Helsingin poliisin kenttäryhmä iski yöllä tämän asuntoon. Asunnossa ollut nainen sekä kaksi muuta henkilöä otettiin kiinni. Kotietsinnässä löydettiin vähäinen määrä huumetta sekä liki 4 000 euroa rahaa.
Jutulle määrättiin normaalin kierron mukaan tutkinnanjohtaja. Seuraavana päivänä tutkinnanjohtaja kuitenkin vaihtui, nainen vapautettiin ja hänelle palautettiin takavarikoidut rahat.

KRP epäilee nyt, että tieto naisen putkaan joutumisesta oli kantautunut Aarniolle, joka olisi käskenyt alaistaan sopimaan, että tämä ottaisi tutkinnanjohtajuuden itselleen. Näin Aarnio pääsisi ohjailemaan tilannetta.

 

”Ohjeet Aarniolta”

Hollannin huumepiireissä liikkunut nainen kertoi KRP:lle tavanneensa Aarnion ensi kertaa vuonna 2002 Pukinmäen asemalla. Naisen mukaan Aarnio olisi tiedustellut häneltä kontakteja. Niitä hän oli kertomansa mukaan myös järjestänyt.

Aarnio olisi myöhemmin tiedustellut naiselta, olisiko tällä sopivaa henkilöä purkamaan iso hasislasti Pohjois-Suomessa ja toimittamaan se edelleen autojunalla etelään. Naisen mukaan yhteydenpidossa toimittiin Aarnion ohjeiden mukaan. Nainen kertoi, että hänellä oli ollut Aarnio-yhteyttä varten kymmeniä puhelimia ja sitäkin enemmän prepaid-liittymiä.

Nainen on kertonut pitäneensä Aarnioon tiiviisti yhteyttä yli kymmenen vuoden ajan.

Aarnion puolestaan epäillään tehneen naiselle useita vastapalveluksia. Sen lisäksi, että Aarnio olisi viime syksynä junaillut naisen vapaaksi ja palauttanut ulosottoon kuuluneet varat, hän olisi myös järjestänyt tälle uuden asunnon. Tuolloin nainen oli saanut häädön edellisestä asunnostaan.

Aarnio on johdonmukaisesti kiistänyt syyllistyneensä asiassa mihinkään rikokseen. Hän tiettävästi kuitenkin myöntänyt tunteneensa naisen ja auttaneensa tätä joskus raha-asioissa.

Nainen on yksi epäillyistä Aarnioon liittyvässä törkeässä huumerikosvyyhdissä.

 

Iltalehti 20.9.2014

Ex-huumerikollisen väite – Poliisi ehdotti oman huumeliigan perustamista

Tunnettu alamaailman vaikuttaja väittää Docventuresin Riku Rantalan haastattelussa, että Jari Aarnion johtama Helsingin huumepoliisi ehdotti hänelle huumeliigan perustamista.

Mies väittää poliisin tarjonneen mahdollisuutta tuoda huumeita maahan vapaasti sillä ehdolla, että hän myöhemmin ilmiantaa toverinsa.

Väitteen esittäjä Risto Kolari tunnettiin 2000-luvun alussa ”Ruoveden huumekeisarina”. Hänet tuomittiin tuolloin pitkään vankeuteen suuren hasisliigan johtajana.

Kolaria haastatellaan illalla Yle TV2:llä Docventures-ohjelmassa, jonka aiheena tänään on korruptio.

– Kysyttiin, onko minulla edelliset suhteet vielä tallella Eurooppaan, lähinnä Hollantiin, Espanjaan ja Marokkoon. Vastasin kyllä. Sanottiin, että jos haluaisit perustaa jengin, saisit touhuta aivan rauhassa, poliisi ei puutu tekemisiisi ja saat pitää fyffesi, Kolari sanoo ohjelmassa.

Kolarin luettelemat valtiot ovat yleisesti tunnettuja hasiksen tuottaja- tai kauttakulkumaita. Hänen mukaansa poliisin tarjouksen ehtona olisi ollut, että rikoskumppanit olisi pitänyt ilmiantaa siinä vaiheessa, kun hän itse vetäytyy toiminnasta.

Aarnio-jutun tutkinnanjohtajana toimiva kihlakunnansyyttäjä Jukka Haavisto ei ole törmännyt Kolarin väittämään tarjoukseen.

– Tämä on täysin uusi asia. Tällaista ei ole tullut tutkinnassa vastaan, Haavisto sanoo IS:lle.

Kolarin väittämän mukaan tarjous esitettiin hänelle noin kolme kuukautta ennen kuin Aarnio otettiin kiinni lahjusepäilyn takia. Huumepoliisin ex-päällikkö pidätettiin viime vuoden marraskuussa, joten Kolarin kertoma olisi tapahtunut loppukesästä tai alkusyksystä 2013.

Kolarin mukaan väitettyä tarjousta ei tehnyt Aarnio vaan tämän alainen, jota hän ei tahdo nimetä tv-ohjelmassa. Vangittuna oleva Aarnio on kiistänyt epäilyt lahjuksista, huumekaupasta, syyttömän lavastamisesta ja erilaisista virkarikoksista.

Kolari on ollut viime vuodet vapaalla jalalla. Viimeisimmän tuomionsa hän sai Ruotsissa vuonna 2008 leikkiaseella tehdystä pankkiryöstöstä.

 

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288739204025.html

”Toimin vuosikausia poliisin tietolähteenä”

Alamaailmassa pitkään pyörinyt Raine Sievälä, 55, tiesi olevansa jatkuvasti paljastumisvaarassa. Silti hän toimi vuosikaudet poliisin tietolähteenä ja apuna lukuisissa rikosjutuissa. Miksi?

Tällä hetkellä vangittuna olevaan Helsingin huumepoliisin entisen pomoon Jari Aarnioon kytketystä ns. tynnyrihuumevyyhdistä yli 12 vuoden tuomion saanut Raine Sievälä istuu parhaillaan eteläsuomalaisen vankilan liskolla eli turvaosastolla.

Sievälä hakeutui turvaan helmikuussa sen jälkeen, kun julkisuuteen oli annettu tietoja poliisin tietolähteenä tai lähteinä toimineista henkilöistä, jotka voisivat liittyä rikosylikomisario Aarniota koskevaan huumerikosvyyhtiin.

Sievälä ymmärsi vankilan käytävillä leviävistä puheista, että oli korkea aika pyytää päästä turvaan. Nyt hän istuu yksin sellissään. Ovi on lukittuna 20 tuntia vuorokaudessa.
Näin ei pitänyt käydä.

 
Ei menetettävää

– Tän ei pitänyt koskaan eikä mitenkään, ei missään olosuhteissa tulla esiin, Sievälä puuskahtaa vankilan karussa tapaamishuoneessa.
Hän tarkoittaa rooliaan poliisin tietolähteenä ja epävirallisena avustajana – elokuvistakin tuttuna henkilönä, jonka olemassaolon viranomaiset tiukan paikan tullen kieltäisivät.
– Ehdoton edellytys oli, ettei mua rekisteröidä mihinkään (tietolähderekisteriin).

Tynnyrihuumejutun tutkinnan aikana Helsingin poliisilaitos yritti viestiä Keskusrikospoliisille, että sillä oli väärä käsitys muun muassa Sievälän osallisuudesta rikokseen. Yhteistyötä Sievälän tai muiden vyyhtiin kytkettyjen kanssa ei Helsingin huumepoliisi kuitenkaan paljastanut. Oman tiedottajan salassapysyminen oli ehdoton.

Oikeudenkäynnin aikanakaan tuota salaisuutta ei paljastettu.

Nyt, kun Aarnio-tutkinnan myötä huumetutkinnassa tapahtunut yhteistyö alamaailman kanssa on tullut esiin, Sievälä katsoo, ettei hänellä ole mitään menetettävää. Hän kokee jo olevansa merkitty mies. Ja sen vuoksi hän voi kertoa loputkin.

 
”Tarvitsin tuen”

Raine Sievälä sanoo ryhtyneensä yhteistyöhön Helsingin poliisin kanssa jo 1990-luvun loppupuolella.

– Oon ollut vankilassa vuodesta -75 lähtien. Kun pääsin pois -99, olin sinä aikana lusinut yhteensä jo parikymmentä vuotta. Alkoi tuntua siltä, että elämässä pitää olla jotain hohdokkaampaa kuin mädäntyä vankilassa. Se on samaa kuin huuhtoisi itsensä alas paskapöntöstä, Sievälä muistelee.

Rikollisen taustansa vuoksi hän oli ollut tekemisissä useiden poliisien kanssa. Joidenkin kanssa yhteys ei katkennut edes vankilavuosiin.
Tiiviimpi yhteydenpito joihinkin poliiseihin alkoi vähitellen, ilman suurempia suunnitelmia.

– Joku voittaa lotossa, jotkut rupeaa uskoviksi, jotkut ryhtyvät yhteistyöhön poliisin kanssa. Halusin vain pysyä poissa rötöksistä. Tarvitsin jonkun ikään kuin tueksi. Jonkun, jolle voisi puhua asioista. Joka voisi sanoa, että noin ei kannata tehdä.

– Tiesin, että jos en olisi poliisin kanssa yhteistyössä, olisin konnien kanssa lusimassa.
Sievälän mukaan yhteistyö stadin myrkkyjen (huumepoliisien) kanssa sujui hienosti vuosikaudet.

– Ne ei koskaan paljastaneet mua kellekään eikä muita mulle.

”Satanen tai kaksi”

Päämotiivina oli Raine Sievälän mukaan se, että vaikka hänellä oli paljon kontakteja rikollismaailmaan, hän halusi itse välttyä rikosten tekemiseltä.

Raha ei Sievälän mukaan ollut motiivina. Hän ei käynyt tiedoilla kauppaa, eikä tehnyt toimeksiantoja rahasta.

– Silloin tällöin sain satasen tai kaksi.

Sievälä kertoo, että osa jutuista oli sellaisia, joissa poliisi oli aloitteellinen ja ehdotti jotain ”hommaa”. Osa taas oli sellaisia, joista hän informoi poliisia liikkuessaan rikollispiireissä ja kuullessaan asioita.

– Konnien luottamus täytyi olla.

Sievälä kertoo palaveeranneensa poliisin kanssa lukuisista tehtävistä. Nyt hän on kertonut viranomaisille kahdesta, jotka liittyivät tynnyrivyyhtiin. Tarkemmin hän ei muita hankkeita ryhdy luettelemaan.

– Kaikenlaista suunniteltiin yhdessä. Kaikkea ei kuitenkaan voinut ennakoida. Tilanteet elivät ja sen mukaan piti mennä. Se oli kuitenkin koko ajan selvää, että rikokseen ei itse saanut syyllistyä.

– Etukäteen pohdittiin, että kannattaako johonkin ylipäätään lähteä mukaan jos jutussa ilmenisi liikaa liikkuvia tekijöitä.

Sievälän mukaan tehtävät olivat usein postauksia eli seurantakeikkoja. Poliisi kertoi paikan ja antoi seurattavan henkilön tuntomerkit.
– Minulle annettiin mahdollisimman vähän tietoa kohdehenkilöstä. En edes tiennyt, mihin rikoksiin tehtävät liittyivät.

Sovittu ennalta

Raine Sievälä kertoo, että hänellä oli lähinnä yksi huumepoliisi, joka toimi hänen kontaktinaan. Yhteyttä pidettiin prepaid-kännyköillä ja vain tekstiviesteillä.

Poliisi tiesi etukäteen viikot, jolloin Sievälä olisi lastensa kanssa. Tällöin hänen olisi vaikea irtautua. Muuna aikana hän oli kuitenkin nopeasti ”lähtövalmiudessa”.

Sievälällä oli luottopoliisinsa kanssa sovitut tapaamispaikat, joita kukaan muu kuin poliisi ei voinut tietää. Etukäteen sovituille paikoille oli vain yksi sana, kuten ”maja” tai ”puu”. Kellonaika tarkoitti yleensä samaa päivää.

Tapaamisia oli normaalisti kerran-kaksi viikossa. Ne hoidettiin yleensä Pasilan suunnalla siksi, että siellä oli huumepoliisin toimisto ja sinne
Sievälä pääsi helposti ja nopeasti.

– Meillä oli myös automaattitällejä eli varmuuden vuoksi sovittuja tapaamisia. Vaihdettiin kuulumisia ja kyseltiin, onko mitään uutta. Joskus taas oli pitempiä taukoja.

– Tapaamiset koodasin kalenteriin eri tavoin.

Merkitty mies

Poliisihommat olivat kuitenkin satunnaisia, eivätkä niiden satunnaiskorvaukset riittäneet elämiseen. Sievälän varsinaiset työt olivat nekin enemmän tai vähemmän pätkätöitä.
– Poliisi oli antanut ymmärtää, että he voisivat ohjata mut lopulta joihinkin oikeisiin hommiin. Oletin, että kyse olisi ollut jostain vakuutusyhtiön etsivänä toimimisesta tai vastaavasta. Tynnyrijuttuun liittyvät poliisin avustustehtävät pitivät mulla jäädä viimeisiksi.

Viimeisiksi ne jäivätkin, tosin täysin eri syistä kuin mitä Sievälä oli odottanut. Toiveet dekkarihommista vaihtuivat vankilan karuun todellisuuteen.

Sievälä ymmärtää palaneensa alamaailman silmissä jo ennen tätä haastattelua. Hän osoittaa syyttävällä sormellaan Aarnio-vyyhdin tutkijoita, jotka hänen mukaansa ovat ”ryssineet” koko kuvion.
– Mietin pitkään, mitä voisin (kuulusteluissa) kertoa joutumatta järjettömään liemeen. Sitten alkoivat nuo jutut, että tynnyrivyyhdissä jotkut olivat olleet yhteydessä Aarnioon. Nyt mun oli pakko kertoa, miten tähän tilanteeseen on ajauduttu, Raine Sievälä sanoo.

Iltalehden tietojen mukaan Helsingin poliisilaitokselta voidaan vahvistaa Raine Sievälän väitteet siitä, että hän toimi vuosia poliisin rekisteröimättömänä tiedottajana.

ILTALEHTI RISTO KUNNAS 13.9.2014

Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion tontilta keväällä löytyneen suuren rahakätkön sormenjälkitutkimusten tulokset ovat selvillä.

MTV Uutisten Vinkkimiehet-ohjelman tietojen mukaan seteleistä on löydetty useiden poliisin rekistereissä olevien ihmisten sormenjälkiä, mutta ei Jari Aarnion sormenjälkiä. Sormenjälkiin yhdistettyjä henkilöitä on kuultu tutkinnassa. Nämä ovat kiistäneet kytkökset mihinkään rikollisjengiin.

Aarnion rakenteilla olevan omakotitalon työmaalta Porvoosta löytyi 6. toukokuuta noin 70 000 euron rahakätkö. Kätkö sijaitsi talon pihapenkereen istutusten seassa. Setelit oli kätketty salaojaputken pätkän sisään laitettuun muovikoteloon. Kätköä ei ollut kaivettu kovinkaan syvälle maahan.

Seteleistä on sittemmin etsitty sormenjälkiä ja mahdollisia dna-tunnisteita. Alustavat tulokset valmistuivat jo kesällä. Seteleistä löytyi kaikkiaan yli puolenkymmenen ihmisen sormenjälkiä.

Aarnion puolustuksen mukaan rahakätkö on ollut lavastus häntä vastaan.

Kymmenen kuukautta tutkintavankeudessa ollutta Aarniota epäillään useista törkeistä huumerikoksista ja törkeästä lahjuksen ottamisesta. Yhteensä epäiltyjä rikoksia on lähes 30. Aarnio kiistää kaikki rikosepäilyt.   http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/vinkkimiehet-aarnion-tontin-rahakatkossa-ei-aarnion-sormenjalkia/4326126 http://www.katsomo.fi/?progId=380420

Aarnio-jutun tutkinta viittä vaille valmis: maanantaina osin syyteharkintaan

Raskaista rikoksista epäillyn, huumepoliisin päällikön virasta hyllytetyn Jari Aarnion rikosvyyhti on osin valmis syyteharkintaan. Raskaimpia rikosvyyhtejä, kuten petoksia ja huumausainerikoksia koskeva esitutkinta jatkuu kuitenkin yhä.

 

Aarnio-tutkinta siirtyy osin valtakunnansyyttäjän syyteharkintaan ensi viikon alussa. Esitutkintaa tekevien syyttäjien poikkeuksellisesta ratkaisusta kertova tutkinnanjohtaja Krista Soukola sanoo myös, että nyt Aarnio-tutkinnassa on saatu valmiiksi juttukokonaisuuden kannalta kaikkein pienimmät osat.

– Törkeisiin petoksiin ja huumausainerikoksiin eli isoimmissa juttukokonaisuuksissa esitutkinnan tekijät antavat vielä aikaa uusille loppulausunnoille aina syyskuun 15. päivään saakka. Tämän jälkeen on arvion aika. On pohdittava, antavatko uudet loppulausunnot aihetta lisätutkintaan, kertoo Soukola.

Syyskuun puolivälin jälkeen koko esitutkinnan on määrä olla valmis. Aarnio-kokonaisuus siirtyy näin valtakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen johtaman tutkintaryhmän syyteharkintaan.

Aarniota epäillään kaikkiaan liki 30 rikoksesta, mm. huume-, lahjus- ja virkarikoksista.

Yksi erikoinen yksityiskohta järeiden epäilyjen joukossa liittyy ns. Putin-vuotoon. Tutkinnanjohtaja, kihlakunnansyyttäjä Krista Soukola sanoo, että Aarniota ei kuitenkaan epäillä Venäjän presidentti Vladimir Putinin nimen merkitsemisestä poliisin epäiltyjen EPRI-rekisteriin.

– Sen sijaan olemme selvittäneet sitä, mistä Putinin nimen poliisirekisterimerkintä vuosi julkisuuteen. Soukola sanoo, että tämä vuoto medialle on ollut osanen Itä-Uudenmaan syyttäjänviraston Aarnio-tutkintaa.

 

http://yle.fi/uutiset/aarnio-jutun_tutkinta_viitta_vaille_valmis_maanantaina_osin_syyteharkintaan/7455708

Luvan puhelinkuunteluun voi saada kevyin perustein Helsingin huumepoliisin ja krp:n telepakkokeinohakemuksissa on selvä laatuero

Po­lii­si pää­see kä­sik­si huu­me­ri­kok­ses­ta epäil­ty­jen pu­he­lin­kes­kus­te­lui­hin ja te­le­tie­toi­hin hy­vin yli­mal­kai­sil­la ha­ke­muk­sil­la. Hel­sin­gin Sa­no­mien sel­vi­tyk­sen mu­kaan myös Hel­sin­gin kä­rä­jäoi­keu­den pää­tök­set ovat usein niin huo­nos­ti pe­rus­tel­tu­ja, et­tä sa­lais­ten pak­ko­kei­no­jen käyt­töä on jäl­ki­kä­teen mah­do­ton­ta val­voa.

 

Sel­vi­tyk­sen pe­rus­teel­la Hel­sin­gin huu­me­po­lii­sin ja kes­kus­ri­kos­po­lii­sin (krp) ha­ke­mus­ten vä­lil­lä on sel­vä laa­tue­ro.

Hel­sin­gin po­lii­si pe­rus­te­lee ha­ke­muk­siaan yleen­sä erit­täin niu­kas­ti. Sen si­jaan krp:n ha­ke­muk­set si­säl­tä­vät pal­jon yk­si­tyis­koh­tais­ta tie­toa tut­kit­ta­vas­ta ta­pauk­ses­ta. Li­säk­si niis­sä se­los­te­taan, mil­lä pe­rus­teil­la juu­ri tiet­ty pu­he­lin­liit­ty­mä ha­lu­taan po­lii­sin seu­ran­taan.

Myös tul­lin ha­ke­muk­set oli­vat yleen­sä yk­si­tyis­koh­tai­sia, mut­ta jou­kos­sa on myös yli­mal­kai­sia ha­ke­muk­sia.

HS al­koi teh­dä sel­vi­tys­tä ke­vät­tal­vel­la sen jäl­keen, kun kä­vi il­mi, et­tä muu­ta­maa Hel­sin­gin huu­me­po­lii­sia epäil­lään pe­rus­teet­to­mien te­le­pak­ko­kei­no­jen ha­ke­mi­ses­ta ja käyt­tä­mi­ses­tä. Hei­dän epäil­lään esit­tä­neen tuo­miois­tui­mel­le vää­riä tie­to­ja.

 

Po­lii­si pää­see kä­sik­si huu­me­ri­kok­ses­ta epäil­ty­jen pu­he­lin­kes­kus­te­lui­hin ja te­le­tie­toi­hin hy­vin yli­mal­kai­sil­la ha­ke­muk­sil­la. Hel­sin­gin Sa­no­mien sel­vi­tyk­sen mu­kaan myös Hel­sin­gin kä­rä­jäoi­keu­den pää­tök­set ovat usein niin huo­nos­ti pe­rus­tel­tu­ja, et­tä sa­lais­ten pak­ko­kei­no­jen käyt­töä on jäl­ki­kä­teen mah­do­ton­ta val­voa.

Sel­vi­tyk­sen pe­rus­teel­la Hel­sin­gin huu­me­po­lii­sin ja kes­kus­ri­kos­po­lii­sin (krp) ha­ke­mus­ten vä­lil­lä on sel­vä laa­tue­ro.

Hel­sin­gin po­lii­si pe­rus­te­lee ha­ke­muk­siaan yleen­sä erit­täin niu­kas­ti. Sen si­jaan krp:n ha­ke­muk­set si­säl­tä­vät pal­jon yk­si­tyis­koh­tais­ta tie­toa tut­kit­ta­vas­ta ta­pauk­ses­ta. Li­säk­si niis­sä se­los­te­taan, mil­lä pe­rus­teil­la juu­ri tiet­ty pu­he­lin­liit­ty­mä ha­lu­taan po­lii­sin seu­ran­taan.

Myös tul­lin ha­ke­muk­set oli­vat yleen­sä yk­si­tyis­koh­tai­sia, mut­ta jou­kos­sa on myös yli­mal­kai­sia ha­ke­muk­sia.

HS al­koi teh­dä sel­vi­tys­tä ke­vät­tal­vel­la sen jäl­keen, kun kä­vi il­mi, et­tä muu­ta­maa Hel­sin­gin huu­me­po­lii­sia epäil­lään pe­rus­teet­to­mien te­le­pak­ko­kei­no­jen ha­ke­mi­ses­ta ja käyt­tä­mi­ses­tä. Hei­dän epäil­lään esit­tä­neen tuo­miois­tui­mel­le vää­riä tie­to­ja.

Sel­vi­tys kos­ki Hel­sin­gin kä­rä­jäoi­keu­des­sa jul­ki­sik­si tul­lei­ta te­le­pak­ko­kei­no­pää­tök­siä vuo­sil­ta 2010–2013. Tar­kas­te­luun va­lit­tiin huu­me­ri­kok­sia kos­ke­vat pää­tök­set, jois­sa pak­ko­kei­non koh­de oli tun­te­ma­ton eli po­lii­si ei tien­nyt, ku­ka pu­he­lin­liit­ty­mää käyt­tää. Pää­tök­siä oli yh­teen­sä yli 300.

Sa­lai­sis­sa pak­ko­kei­nois­sa se­kä ha­ke­muk­sen et­tä pää­tök­sen pe­rus­te­lu­jen mer­ki­tys ko­ros­tuu, sil­lä is­tun­nos­sa ovat läs­nä vain lu­van ha­ki­ja ja tuo­ma­ri.

Koh­de saa tie­don hä­neen koh­dis­tu­nees­ta pak­ko­kei­nos­ta vas­ta myö­hem­min. Tun­te­ma­ton koh­de ei vält­tä­mät­tä saa tie­toa lain­kaan, jos hä­nen hen­ki­löy­ten­sä ei sel­viä.

HS:n sel­vi­tyk­sen pe­rus­teel­la kym­me­nis­sä ha­ke­muk­sis­sa ja pää­tök­sis­sä jää täy­sin epä­sel­väk­si, mik­si po­lii­si epäi­lee jon­kin tie­tyn te­le­liit­ty­män käyt­tä­jää huu­me­ri­kok­sis­ta.

Eri­tyi­ses­ti Hel­sin­gin huu­me­po­lii­sil­la on ta­pa­na vii­ta­ta esi­mer­kik­si ”ri­kos­tie­dus­te­lul­la saa­tui­hin tie­toi­hin” tai ”luo­tet­ta­vi­na pi­det­tä­viin vih­je­tie­toi­hin” il­man tar­kem­paa erit­te­lyä, mi­tä nä­mä tie­dot ovat.

Kä­rä­jäoi­keu­den pää­tök­siin ei yleen­sä kir­ja­ta, mil­lais­ta tar­ken­ta­vaa kes­kus­te­lua tuo­ma­ri oli käy­nyt po­lii­sin kans­sa en­nen lu­van myön­tä­mis­tä. Kai­kis­sa ta­pauk­sis­sa lu­pa myön­net­tiin po­lii­sin ha­ke­muk­sen mu­kai­ses­ti.

Hel­sin­gin kä­rä­jäoi­keu­des­sa ta­soe­ro krp:n ja Hel­sin­gin po­lii­sin ha­ke­mus­ten vä­lil­lä on huo­mat­tu, ker­too pak­ko­kei­noa­sioi­den vas­tuu­tuo­ma­ri Jukka Jaakkola Hel­sin­gin kä­rä­jäoi­keu­des­ta.

”Kyl­lä sii­nä on ero. Voi sa­noa jo­pa, et­tä ky­sees­sä on kult­tuu­rie­ro”, Jaak­ko­la sa­noo.

Jos ha­ke­mus on yleis­luon­toi­nen, tuo­ma­rit ker­to­vat ky­se­le­vän­sä li­sä­tie­to­ja is­tun­nos­sa. Esi­mer­kik­si kä­rä­jä­tuo­ma­ri Eero Nikkarinen ker­too var­mis­ta­van­sa ai­na, kuin­ka suu­res­ta huu­me­ju­tus­ta on ky­se. Li­säk­si hän tar­kas­taa, mi­kä yh­teys te­le­liit­ty­män käyt­tä­jäl­lä on asiaan.

 

 

Se­kä Nik­ka­ri­nen et­tä Jaak­ko­la myön­tä­vät, et­tä kes­kus­te­lu­jen kir­jaa­mi­ses­sa on pa­ho­ja puut­tei­ta. Jaak­ko­la huo­maut­taa, et­tä Hel­sin­gin kä­rä­jäoi­keus kä­sit­te­lee vuo­sit­tain noin 5 000 pak­ko­kei­noa­siaa. Jos jo­kai­seen pää­tök­seen käy­tet­täi­siin kym­me­nen mi­nuut­tia enem­män, sii­tä ker­tyi­si yli sa­ta työ­päi­vää.

Jaak­ko­lan mu­kaan oi­keus ei ole ol­lut yh­tey­des­sä Hel­sin­gin po­lii­siin ha­ke­mus­ten puut­tei­den ta­kia, mut­ta niis­tä saa­te­taan huo­maut­taa is­tun­nos­sa.

”Jo­ka ker­ta oi­keas­taan käy­dään täs­tä kes­kus­te­lua, kun ha­ke­mus on niin vail­li­nai­nen, et­tä sii­hen pi­tää saa­da tar­ken­nuk­sia. Tä­mä on to­del­la pit­käai­kais­ta kes­kus­te­lua ol­lut, ei­kä se ole mi­hin­kään joh­ta­nut”, Jaak­ko­la myön­tää.

Uut­ta poh­dit­ta­vaa an­taa me­neil­lään ole­va tut­kin­ta, jos­sa muu­ta­man hel­sin­ki­läis­po­lii­sin epäil­lään ha­ke­neen lu­pia vää­ril­lä tie­doil­la.

”Tuo­ma­ril­la ei ole mi­tään mah­dol­li­suut­ta tie­tää, mil­loin ih­mi­set va­leh­te­le­vat. Läh­tö­koh­ta on, et­tä kun po­lii­si jo­tain vir­ka­vas­tuul­la esit­tää, se pi­tää paik­kan­sa”, Jaak­ko­la sa­noo.

Hel­sin­gin apu­lais­po­lii­si­pääl­lik­kö Ilkka Koskimäki oli­si toi­vo­nut oi­keu­den vies­tit­tä­vän ha­ke­mus­ten puut­teis­ta.

”Har­mi, et­tä vuo­si­kau­det sa­to­ja [lu­pia] myön­ne­tään, ei­kä kos­kaan ole tul­lut pa­lau­tet­ta meil­le po­lii­si­lai­tok­sel­le sii­tä, et­tä ha­ke­muk­set ovat puut­teel­li­sia. Tä­mä on tie­tys­ti eri­koi­nen ti­lan­ne.”

Kos­ki­mä­ki huo­maut­taa, et­tä po­lii­si­lai­tok­sen kan­nal­ta olen­nai­nen laa­dun kri­tee­ri on se, et­tä kaik­ki ta­pah­tuu lail­li­ses­ti. Ha­ke­muk­sen puut­teet kor­ja­taan käy­mäl­lä tar­ken­ta­vaa kes­kus­te­lua is­tun­nos­sa. Oi­keu­den pi­täi­si hä­nen mie­les­tään myös kir­ja­ta pää­tök­sen pe­rus­te­lut.

”Kyl­lä­hän vas­tuu asian lail­li­suu­des­ta on kä­rä­jäoi­keu­del­la. Jos edel­ly­tyk­siä [lu­van myön­tä­mi­sel­le] ei ole, ha­ke­mus täy­tyy hy­lä­tä. Mi­nun tie­dos­sa­ni ei ole yh­tään hyl­ky­ta­paus­ta. Kyl­lä täs­sä var­mas­ti on tar­kas­te­lun paik­ka, se on ihan sel­vä”, Kos­ki­mä­ki poh­tii.

 

Helsingin Sanomat 31.8.2014

Näin selvitys tehtiin

 Sel­vi­tyk­sen ai­neis­to­na oli Hel­sin­gin kä­rä­jä­oi­keu­den pak­ko­kei­no­diaa­ri vuo­sil­ta 2010–2013.

 Sel­vi­tyk­sen koh­teik­si poi­mit­tiin sel­lai­set jul­ki­sik­si tul­leet, huu­maus­ai­ne­ri­kok­siin liit­ty­vät te­le­pak­ko­kei­no­pää­tök­set, jois­sa pak­ko­kei­non koh­de oli tun­te­ma­ton.

 Pää­tök­siä oli yh­teen­sä 318. Näis­tä luet­tiin kaik­ki asia­kir­jat.

 Ha­ke­muk­sis­ta 189 oli Hel­sin­gin po­lii­sin te­ke­miä, 72 kes­kus­ri­kos­po­lii­sin, 55 tul­lin ja kak­si Län­si-Uu­den­maan po­lii­sin.

 Esi­merk­ke­jä sel­vi­tyk­ses­sä käy­te­tyis­tä ha­ke­muk­sis­ta ja pää­tök­sis­tä löy­tyy HS.fi:s­tä

 

 

// Epäillyssä lavastushankkeessa oli löperöt luvat – Kotimaa – Päivän lehti – Helsingin Sanomat

Epäil­lys­sä la­vas­tus­hank­kees­sa Hel­sin­gin huu­me­po­lii­si sai Hel­sin­gin kä­rä­jäoi­keu­des­ta lu­vat te­le­kuun­te­luun ja -val­von­taan hy­vin yli­mal­kai­sil­la ha­ke­muk­sil­la.

Oi­keu­den pää­tök­ses­tä ei il­me­ne, et­tä tuo­ma­ri oli­si myös­kään is­tun­nos­sa ky­sel­lyt tar­ken­nuk­sia ha­ke­muk­seen.

Tut­kin­ta­van­keu­des­sa ole­van ri­ko­sy­li­ko­mi­sa­rio Jari Aarnion epäil­lään yrit­tä­neen la­vas­taa syy­tön­tä mies­tä syyl­li­sek­si tör­keään huu­mau­sai­ne­ri­kok­seen. Myös muu­ta­maa hä­nen alais­taan epäil­lään osal­li­suu­des­ta sa­maan ri­kok­seen.

HS:n tie­to­jen mu­kaan la­vas­tuk­sen uh­ri on Aar­nion ri­kos­kump­pa­nik­si epäil­lyn ri­kol­lis­po­mon tut­ta­va.

Yk­si Aar­nion alai­sis­ta, vi­ras­ta pi­dä­tet­ty ri­kos­ko­mi­sa­rio, ha­ki al­ku­vuo­des­ta 2012 en­sim­mäi­sen lu­van epäil­lyn uh­rin te­le­kuun­te­luun ja -val­von­taan. Ha­ke­muk­sen pe­rus­te­lut mah­tu­vat seit­se­mään ri­viin.

Pe­rus­te­lu­jen mu­kaan po­lii­sin tut­kit­ta­va­na on laa­ja am­fe­ta­mii­nin ja ha­sik­sen maa­han­tuon­ti- ja le­vi­tys­ta­paus, jo­hon mie­hen epäil­lään kes­kei­ses­ti liit­ty­vän.

”Po­lii­sin saa­mien luo­tet­ta­vi­na pi­det­tä­vien vih­jei­den mu­kaan [mie­hen] epäil­lään le­vit­tä­vän huu­mau­sai­nei­ta pää­kau­pun­ki­seu­dul­la. Po­lii­sin ri­kos­tie­dus­te­lu­tie­to­jen mu­kaan [mies] on jat­ku­vas­ti yh­tey­des­sä mui­hin tör­keis­tä huu­mau­sai­ne­ri­kok­sis­ta epäil­tyi­hin hen­ki­löi­hin olo­suh­teis­sa, jot­ka vah­vis­ta­vat hä­neen koh­dis­tu­via ri­ko­se­päi­ly­jä. [Mie­hen] epäil­lään ole­van vaa­ti­muk­ses­sa mai­ni­tul­la te­le­liit­ty­mäl­lä yh­tey­des­sä ri­kos­kump­pa­nei­hin­sa”, ri­kos­ko­mi­sa­rio kir­joit­taa ha­ke­muk­ses­sa.

Kä­rä­jäoi­keus myön­si lu­van. Kuu­kau­den ku­lut­tua kä­rä­jäoi­keus myön­si jat­ko­lu­van täs­mäl­leen sa­moil­la tie­doil­la.

Kuu­kau­den ku­lut­tua täs­tä myön­net­tiin uu­si jat­ko­lu­pa. Ha­ke­muk­seen oli li­sät­ty mai­nin­ta aiem­mis­ta lu­vis­ta ja to­det­tiin, et­tä te­le­tie­to­jen kaut­ta on saa­tu vah­vis­tus­ta mie­heen koh­dis­tu­vil­le ri­ko­se­päi­lyil­le.

Sa­maan mie­heen koh­dis­tet­tiin li­säk­si kak­si muu­ta te­le­pak­ko­kei­no­ha­ke­mus­ta. Ne oli­vat lä­hes sa­nas­ta sa­naan sa­mo­ja kuin en­sim­mäi­nen lu­pa­ha­ke­mus.

Mies ei kos­kaan jou­tu­nut syyt­tee­seen huu­me­ri­kok­sis­ta.

 

 

Onko Jari Aarnio ”Pasilan mies”

Epäily: Aarnio hämäsi krp:ta lavastuksella

Aarnion epäillään yrittäneen kääntää huomiota pois itsestään lavastuksella

Rikosepäilyt Helsingin huumepoliisin ympärillä laajenevat. Nyt myös muutamia Jari Aarnion alaisia epäillään osallisuudesta syyttömän lavastukseen.

HS:n tietojen mukaan lavastusepäilyt liittyvät siihen, että Aarnion epäillään yrittäneen lavastaa syyttömän miehen niin sanotuksi Pasilan mieheksi.

Pasilan miehellä tarkoitetaan satojen kilojen hasistynnyrijutussa tuntematonta epäiltyä, jonka kännykkä liikkui teletunnistetietojen mukaan paljon Pasilassa.

Marraskuusta lähtien tutkintavankeudessa istuneen Aarnion epäillään itse olevan Pasilan mies.

Keskusrikospoliisi ja Helsingin huumepoliisi tekivät hasisjutun tutkinnassa yhteistyötä, mutta yhteispeli sujui takkuillen. Krp:ssä syntyi jo silloin ihmettelyä Aarnion ja hänen alaistensa tekemisistä.

Kiinnijäämistä pelännyt Aarnio olisi uusien rikosepäilyjen mukaan alkanut etsiä sopivaa henkilöä, joka lavastettaisiin Pasilan mieheksi. Sopivaksi uhriksi valikoitui alkuvuonna 2012 mies, jonka Aarnion rikoskumppaniksi epäilty rikollispomo tuntee hyvin.

Mies päätyi uhriksi muun muassa sen takia, että hän asui Pasilassa. Miehellä on rikostaustaa.

Lavastuksen takia Aarnion alaisen epäillään hakeneen Helsingin käräjäoikeudesta televalvontalupia väärillä tiedoilla.

Lupien hakemisesta epäilty poliisi on ollut tällä viikolla pidätettynä asian takia. Lisäksi muutamia muitakin Aarnion alaisia on ollut asian takia kiinniotettuina. Kaikki heistä on kuitenkin jo vapautettu.

Tutkinnanjohtaja Jukka Haavisto vahvistaa kiinniotot, mutta ei halua kertoa epäiltyjen tarkkaa määrää. Hänen mukaansa epäillyt alaiset ovat samoja, joita on jo aiemmin epäilty muista rikoksista.

Aarniota ja hänen alaisiaan epäillään törkeästä todistusaineiston vääristelemisestä ja törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Myös rikollispomon epäillään osallistuneen lavastushankkeeseen. Häntä epäillään avunannosta törkeään todistusaineiston vääristelemiseen.

Haavisto ei suostu kommentoimaan, mihin tapaukseen epäilyt liittyvät.

Hasistynnyrijutusta on tuomittu viisi miestä pitkiin vankeusrangaistuksiin.

Kaksi heistä on jo kirjelmöinyt korkeimmalle oikeudelle sen jälkeen, kun Aarniota alettiin epäillä osallisuudesta juttuun. He vaativat koko jutun palauttamista käräjäoikeuteen.

Aarniota epäillään useista törkeistä huumausainerikoksista tynnyrijuttuun liittyen, ja myös Aarnioon yhdistetty rikollispomo on epäiltynä.

Aarnion asianajaja Riitta Leppiniemi on kertonut, että huumausainerikosepäilyt liittyvät Helsingin huumepoliisin ja keskusrikospoliisin yhteiseen operaatioon.

”Sen tutkinnan yhteydessä tuli erimielisyyksiä, joita on laitosten johtotasoisten henkilöiden kanssa käyty läpi”, Leppiniemi on sanonut.

Aarniota epäillään yhteensä yli 20 rikoksesta. Hän on kiistänyt kaikki epäilyt.

Aarnio on ollut vangittuna viime marraskuusta lähtien, ja hänet on pidätetty virasta.

Oikeudenkäynti alkanee marraskuun alussa.

 

http://www.hs.fi/kotimaa/Ep%C3%A4ily+Aarnio+h%C3%A4m%C3%A4si+krpta+lavastuksella/a1408687700751