Arkisto

Archive for the ‘Lainsäädäntöä’ Category

Poliisi on venyttänyt sääntöjä jatkuvasti

25.4.2004 Kommentointi poissa käytöstä

Poliisi on venyttänyt sääntöjä jatkuvasti

Valeostoja tehty ja tolppalupia saatu jo ennen lainmuutoksia

Valtuuksien rajat löytyneet usein vasta kantelujen jälkeen

Jos jokin keino ei ole ollut kielletty, sitä on usein pidetty sallittuna

Lakiin kirjattujen tomivaltuuksien rinnalla poliisi on käyttänyt rikosten tutkinnassa muita keinoja. Osa niistä on sinänsä laillisia, kenelle tahansa kansalaiselle kuuluvia oikeuksia, mutta osassa poliisi on selvästi venyttänyt omia oikeuksiaan. Joissain tapauksissa poliisi näyttää ajatelleen niin, että jos jonkin keinon käyttöä ei nimenomaisesti ole kielletty, se on ollut sallittua.

Rajoja on ennen muuta joutunut vetämään eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia. Viime vuosina se on moittinut poliisia toistuvasti valtuuksien venyttämisestä telekuuntelussa ja -valvonnassa. Televalvontalupia on haettu ja saatu liian vähäisten rikosten ja jopa kuolinsyyn tutkintaan, johon ei lainkaan saa käyttää televalvontaa. Myös puhelinkuuntelussa on ongelmia. Poliisi esimerkiksi kuunteli epäillyn vaimon puhelua, vaikka vain epäillyn puhelua saa kuunnella.

Poliisin onnistui jo vuosia sitten saada henkirikoksen tutkintaan tolppalupa eli tiedot kaikista rikospaikan lähellä olleista kännyköistä, vaikka lupa on ollut laillinen vasta 2004 alusta. Keskusrikospoliisi haki lupaa määrätietoisesti: kun Imatran käräjäoikeus oli hylännyt hakemuksen lainvastaisena, poliisi kiikkutti saman paperin Helsingin käräjäoikeuteen. Lupa heltisi – apulaisoikeusasiamies Ilkka Raution mukaan lainvastaisesti.

Raution havaintojen mukaan poliisi on vitkutellut viedessään televalvontahakemuksia tuomioistuimille. Poliisi voi poikkeuksellisesti päättää tällaisesta televalvonnasta kiireellisessä tapauksessa. Hakemus on kuitenkin vietävä oikeuteen ”heti, kun se on mahdollista, kuitenkin viimeistään 24 tunnin kuluttua toimenpiteen aloittamisesta”. Raution mukaan ”poliisi on katsonut voivansa varsin vapaasti tehdä televalvontaa tuon 24 tuntia, vaikka tuomari olisi ollut selvästi nopeamminkin saatavissa päättämään asiasta”.

Esitutkinnan aikana poliisille kertyy usein materiaalia, jota ei liitetä varsinaiseen pöytäkirjaan, mutta joka kuitenkin jää talteen. Tiedot pysyvät poliisilla, ulkopuolisille niitä annetaan valikoiden. Usein kyse on tutkijoiden muistiinpanoista tai varmentamattomasta vihjetiedosta, joskus pois jätetään muutakin. Viime vuonna tuomitun rikollisliiga Rogues Galleryn erään jäsenen oikeusavustaja halusi saada tietoonsa televalvontatietoja, jotka saattoivat todistaa jäsenen puolesta. Avustaja sai aineistosta puuttuneet tiedot vasta oikeuden päätöksen jälkeen.

Oikeusasiamiehellä on myös tutkittavana tapaus, joka liittyy kuuntelussa saatuun ”ylimääräiseen tietoon”. Poliisi sai kuunteluluvan törkeän huumerikoksen tutkintaan, mutta sellaista ei koskaan viety oikeuteen. Sen sijaan käräjille päätyi Kotkan ”Punaisen talon” paritusjuttu. Syytettyjen avustajilla ei ole tietoa väitetystä huumejutusta. Parituksen tutkintaan kuuntelulupaa ei lain mukaan olisi voitu myöntää.

Myös valeostoa poliisi kokeili ennen kuin se tuli sallituksi. Espoon poliisi pyysi 1996 tutkintavankia soittamaan tuttavalleen, joka vangin mukaan myi huumeita. Puhelimessa sovittiin kilon hasiskaupasta. Kun myyjä oli tuomassa lastia, hänet pidätettiin. Kaksi poliisia tuomittiin virkavelvollisuuden rikkomisesta, mutta heidät jätettiin ilman rangaistusta. Poliisin on epäilty käyttäneen myös sivullisia valeostajina huumekaupoissa.

Helsingin Sanomat 25.4.2004 s. A6: