Arkisto

Archive for heinäkuu 2004

Kko tuomitsi henkisesti sairaan vesurimiehen ampuneen poliisin sakkoihin

10.7.2004 Kommentointi poissa käytöstä

Merikarvialla vesuria heiluttaneen mielenterveyspotilaan ampunut poliisimies tuomittiin korkeimmassa oikeudessa (KKO) 120 päiväsakkoon. Maksettavaa kertyi runsaat 3100 euroa.

Tuomio tuli hätävarjelun liioitteluna tehdyistä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta.

Tapausta voi pitää merkittävänä ennakkoratkaisuna, koska se linjaa poliisin voimankäytön rajoja.

Toinen vesurimiestä taltuttanut poliisi tuomittiin niin ikään hätävarjelun liioitteluna tehdystä pahoinpitelystä, mutta hänet jätettiin rangaistukseen tuomitsematta. Tilanne oli niin nopea, ettei häneltä voinut kohtuudella vaatia muunlaista käytöstä.

Muut syytteet eli virkavelvollisuuden rikkomiset KKO hylkäsi.

Tapahtumat alkoivat Merikarvialla 2001, kun mielenterveysongelmista kärsinyt mies lähti kotipihastaan karkuun sairaankuljettajia. Mukaansa hän otti 80-senttisen vesurin.

Etsintöjen jälkeen kolmihenkinen poliisipartio ja poliisikoira yhyttivät miehen hakkuuaukealta. Mies lähti vesuri koholla kohti koiraa ja sen takana ollutta koirapoliisia.

Toinen poliisi ampui miestä sääreen kahdesti, sitten koira päästettiin irti. Koira nappasi miestä kädestä, kaatoi hänet, mutta päästi irti, kun mies löi sitä vesurilla päähän.

Mies nousi ja tarttui uudelleen vesuriin, jolloin koirapoliisi ampui häntä reiteen. Tähän mies kuoli sairaalassa.

Käräjä- ja hovioikeus vapauttivat poliisit syytteistä. KKO oli toista mieltä.

Pääkysymyksinä olivat, ylittivätkö poliisit hätävarjeluoikeuden rajat ampumalla hoitoon toimitettavan mielenterveyspotilaan ja käyttivätkö he keinoja, jotka eivät olleet välttämättömiä ja joita ei voi puolustaa.

Poliisien oli tarkoitus hoitaa kiinniotto käskyttämällä, väsyttämällä ja koiran avulla. Poliisit kertoivat, että koira oli jäljestyksestä väsynyt eikä reagoinut miehen hyökkäykseen.

Laukauksien aikana mies ei ollut sellaisella etäisyydellä, että hän olisi voinut vesurilla vahingoittaa poliiseja.

KKO katsoikin, että säärilaukaukset ampuneen poliisin käyttämät voimakeinot eivät olleet välttämättömiä, ja tämä teki miehelle ruumiillista väkivaltaa.

Kuolettavan, kolmannen laukauksen ampuneen poliisin aseenkäyttökään ei ollut puolustettavissa eikä välttämätöntä, kun otetaan huomioon hakkuaukealla vallinneet olot ja hyökkääjä henkilönä, KKO toteaa. Muitakin keinoja olisi voinut harkita ja käyttää.

Oikeuden mielestä poliisimieheltä edellytetään tavallista enemmän joustavuutta, kun hyökkääjä on psyykkisesti sairas – poliisi voi esimerkiksi väistää ja perääntyä.

Sakkorangaistus on KKO:n mielestä kuitenkin riittävä tekijän vähäisen syyllisyyden vuoksi. Hänet velvoitettiin myös korvaamaan henkisestä kärsimyksestä uhrin vanhemmille 3400 euroa kummallekin, mutta korvaukset maksaa valtio.

Asian ratkaisivat äänestämällä oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Kati Hidén, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki ja Pasi Aarnio.

Päätös oli harvinaisen erimielinen:

Aarnio ja Bygglin olisivat jättäneet kuolettavan laukauksen ampuneen poliisin tuomitsematta, koska muunlaista käyttäytymistä ei tilanteessa voinut vaatia.

Mansikkamäki ja Hidén olisivat antaneet hänelle kuusi kuukautta ehdollista hätävarjelun liioitteluna tehdyistä törkeistä kuolemantuottamuksesta ja pahoinpitelystä. Toinen poliisi olisi saanut sakot.

Taipale puolestaan olisi hylännyt toisen poliisin syytteet kokonaan, koska tämä suojeli koirapoliisia ja toimi oli välttämätön.

Helsingin Sanomat 10.7.2004