Etusivu > Epäily, Muu hölmöily, MUUT POLIISI ASIAT, Oikeus- ja Apulaisoikeuskansleri, POLIISIN TEKEMÄT RIKOKSET, Syyte, Tuomiot > Poliisin sisäinen tutkinta kangertelee korruptiotapauksissa Mädistä johtajista eroon vain luonnollisen poistuman kautta

Poliisin sisäinen tutkinta kangertelee korruptiotapauksissa Mädistä johtajista eroon vain luonnollisen poistuman kautta

29.8.1994

 

Poliisin sisäinen rikostutkinta on voimaton, jos poliisijohtoon kuuluvaa epäillään korruptiosta. Suomessa ei ole saatu – eikä edes yritetty saada – yhtään poliisijohtajaa tilille lahjoman vastaanotosta.

Vuosien mittaan esille on kuitenkin tullut useita tapauksia: esimerkiksi 1970-luvulla poliisissa tiedettiin yleisesti, että Helsingin poliisikomentaja Nils-Olof Söderstöm teki tuon ajan nimekkäimmille talousrikollisille Aarne Mantilalle ja Tuomas Tapalalle palveluksia korvausta vastaan.

Poliisin sisäisen tutkinnan järjestämisestä on monta mielipidettä. Pääongelmana pidetään sitä, että nykyisin tutkijat ovat poliiseja. Useimmiten sisäiset jutut tutkii naapuripiiri tai läänin eri piireistä koottu ryhmä. Joissain tapauksissa tutkijat ovat tulleet keskusrikospoliisista.

Ongelmana on, että maan poliisikunta on niin pieni, että kaikki poliisijohtajat tuntevat toisensa ja usein he ovat riippuvaisia toistensa tuesta.

Tutkinta puree rattijuoppouden kaltaisissa selkeissä tapauksissa, mutta näyttöä vaativissa jutuissa, joissa on mukana poliisijohtoa, nostetaan kädet pystyyn.

Oikeuskansleri Jorma S. Aalto totesi jo 1988, että tutkiva poliisi samaistetaan helposti samaan organisaatioon kuuluvaksi kuin tutkittavakin, mikä aiheuttaa ongelmia tutkinnan tasapuolisuuden ja puolueettomuuden kannalta.

Oikeuskanslerin kirjeen jälkeen sisäministeriö asetti työryhmän selvittämään poliisien tekemien rikosten tutkinnan ongelmia.

Työryhmä esitti 1990 valmistuneessa mietinnössään kahta vaihtoehtoa: Joko poliisien tekemiksi väitetyissä vakavissa rikoksissa tutkintaa johtaisi poliisiorganisaatioon kuulumaton syyttäjä tai tutkinnan suorittaisi poliisiorganisaation ulkopuolinen tutkintaelin esimerkiksi lääninhallituksen alaisuudessa.

Mietintö on kuitenkin jäänyt pölyttymään sisäministeriön poliisiosastolle.

Luonnollinen poistuma on toistaiseksi ollut ainoa keino päästä eroon korruptiosta epäillyistä poliisijohtajista.

Ainoa tutkittu tapaus, jossa poliisia on epäilty lahjoman vastaanotosta, on melko tuore. Sisäministeriön asettama ryhmä tutki kevään aikana Helsingin rikospoliisin atari-ryhmän johtajaan Mauno Tuomisen ja muutaman muun poliisin tekemisiä. Järvenpään nimismiehen johtama ryhmä selvitti mm. väitteitä, joiden mukaan poliisi olisi myynyt tietoja rikollisille.

Tutkinta käynnistyi rikollisten antamista tiedoista. Komisario Tuominen pitää selvänä, että kyse on rikollisten kostosta. Mitään näyttöä ei löydetty ja tutkinta on keskeytetty. Tuominen jäi varhaiseläkkeelle vuoden alusta.

Nimismiehen vetämä tutkintaryhmä selvitteli myös vihjeita, joiden mukaan lahjontaa olisi esiintynyt mm. oikeuslaitoksessa ja vankiloissa. Mitään konkreettista tutkinta ei tuonut.

Helsingin poliisikomentajan Paavo Koskelan mielestä sisäisen tutkinnan järjestäminen on poliisin ikuisuuskysymyksiä.

Koskelan mukaan vallalla on uusi kulttuuri, joka ei mahdollista entisenkaltaista laajamittaista kähmintää. ”Nykyisin valvontaan kuuluu mahdollisimman suuri julkisuus ja yleisön ja tiedotusvälineiden kontrolli.” ”Kaikki muu on avointa paitsi tutkittavan intimiteettiasiat ja poliisin taktiikka.” Koskela ei pidä poliisin nykyisen sisäisen tutkinnan mallia parhaana mahdollisena, muttei huononakaan. Hän haluaisi, että etenkin vaikeat jutut tutkittaisin projekteina eli juttua varten koottaisiin paras mahdollinen tutkijavoima. Tutkijat voitaisiin ottaa oman talon ulkopuolisesta poliisikunnasta.

”Nykyisen pääsäännön mukaan Helsingissä rikospoliisi tutkii järjestyspoliisin jutut ja päinvastoin. Antaisin mielelläni laitosta koskevat jutut ulkopuolisille, mutta se ei nykyisin ole mahdollista. Joissakin erikoistapauksissa olemme käyttäneet esimerkiksi naapurikunnan poliisin tutkijaryhmää.” Koskela joutui pari vuotta sitten ottamaan kantaa päällystöön kuuluvan poliisin väitettyihin epäselvyyksiin, kun varkaustoimiston päällikköä Aulis Ahviota oltiin kampeamassa syrjään. Koskela teki Ahviolle armollisen ratkaisun päästämällä hänet odottamaan eläkettä.

”Jos kaikki nyt tiedettävät asiat olisivat olleet silloin tiedossa, olisi tapaus arvioitu toisella tavalla. Usein kokonaisuus hahmottuu vasta jälkeenpäin.” Koskela odottaa väärinkäytöksistä tietäviltä poliisimiehiltä niin paljon selkärankaa, että he seisovat juttujen takana myös tutkinnassa. Tosin hän myöntää, että alaiselle saattaa aiheutua rohkeudesta haittaa. ”Jos kaverit eivät kerro, on tutkijalla seinä vastassa.” Koskelan mukaan väärinkäytösten mahdollisuus poliisissa on kaventunut uuden tekniikan myötä. ”Poliisin työtä voidaan valvoa entistä tehokkaammin atk-järjestelmän avulla, samoin liikkumista.”

 

Helsingin Sanomat 29.8.1994

 

Advertisements
%d bloggers like this: