Arkisto

Posts Tagged ‘sisäministeriö’

Koko poliisitoiminta on arvioitava uudelleen

20.2.2012 Kommentointi poissa käytöstä

Poliisia odottaa iso vyönkiristys.

Sisäministeri Päivi Räsäsen (kd) mukaan poliisi joutuu merkittävien säästö- ja tehostamistoimien kohteeksi riippumatta siitä, lieventääkö hallitus omaan ohjelmaansa kirjattua säästövaatimusta.

”Meille on luettu kovat madonluvut hallituksessa. Toki toivon lisäresursseja poliisille, mutta en uskalla luvata mitään tällä hetkellä”, hän sanoo HS:n haastattelussa.

Hallitusohjelman mukaan poliisin on karsittava menojaan kymmenellä miljoonalla eurolla vuoteen 2015 mennessä. Samaan aikaan poliisin toimitilamenot ovat kasvamassa 15 miljoonalla eurolla.

Sisäministeri nostaa yhdeksi merkittäväksi säästö- ja tehostamiskohteeksi ”hallinnon ja seinät”.

Räsäsen mukaan se voi tarkoittaa poliisilaitosten määrän vähentämistä ja poliisilaitosten sivupisteiden sulkemista.
Siten entistä useampi kunta on jäämässä ilman omaa poliisin toimipistettä. Räsänen kiistää, että poliisi olisi katoamassa näiltä alueilta.

”Tämä ratkaisu edellyttää poliisipartioinnin läsnäoloa siellä, missä toimitiloja joudutaan karsimaan.”

Myös keskusrikospoliisin, liikkuvan poliisin ja suojelupoliisin toiminta ja toimitilat joutuvat tarkasteltavaksi.

”Kaikki pitää nostaa ennakkoluulottomasti pöydälle”, Räsänen sanoo.

Toinen merkittävä säästö- ja tehostamiskohde on Räsäsen mukaan poliisin lupapalvelut. Tarkoituksena on lisätä sähköistä asiointia, jolloin poliisilaitokset voisivat vähentää lupapalvelujen työntekijöitä.

Ministeri linjaa, että ensisijaista on turvata paikallispoliisien perustoiminta. Hänen mukaansa pitää myös miettiä, onko poliisin tehtäviä muutettava jollakin tavalla.

Räsänen myöntää, että poliisihallinnossa on liikaa päälliköitä.

”Meillä on erittäin hyviä päälliköitä. Kaikki kunnia heille. Heidän määränsä ei vähentynyt, kun poliisilaitoksia vähennettiin vuonna 2009. Päälliköiden määrä on sen jälkeen vähentynyt ja vähenee koko ajan.”

Säästökohteet ja poliisin tulevien vuosien voimavarat alkavat tarkentua vasta, kun asiaa käsittelevä sisäministeriön työryhmä saa raporttinsa valmiiksi parin viikon päästä.

Sen jälkeen sisäministeri Räsänen tekee hallitukselle oman esityksensä poliisin rahoituksesta ja toiminnasta.

Myös poliisien tuleva määrä on vielä arvailujen varassa.

Hallitusohjelman mukaan poliisien määrän pitäisi määrärahojen leikkauksesta huolimatta säilyä viime kesän tasolla hallituskauden loppuun asti.

Sisäministerin mukaan yhtälö on mahdoton. ”Vaikka tehostamme poliisitoimintaa, poliisien määrä ei säily nykytasolla ilman lisärahaa.”

Räsäsen mukaan ilman rakenteellisia uudistuksia poliisin henkilöstö voisi vähentyä noin 7 700:sta jopa tuhannella vuoteen 2016 mennessä, kuten myös poliisiylijohtaja Mikko Paatero on arvioinut.

Sisäministeri uskoo, että poliisien työmoraali ja kansalaisten luottamus virkavaltaan säilyvät entisellään säästöistä huolimatta tulevaisuudessakin.

Helsingin Sanomat 20.2.2012

Mainokset

Poliisi puhuu rahaa (pahaa)

4.2.2012 Kommentointi poissa käytöstä

Poliisi levittää kauhukuvia resurssipulasta. Tosiasiassa poliisin määrärahat ovat vuosi vuodelta kasvaneet & väkimäärä on ennallaan. Se selviää, kun tarkistaa poliisijohdon väitteet.

”Poliisitoimen säästöt ovat johtamassa siihen, ettei poliisi pysty enää takaamaan kansalaisten turvallisuutta koko maassa”, valitti poliisiylijohtaja Mikko Paatero Ylen Ykkösaamussa tammikuun 14. päivänä. Paatero myös väitti rikollisuuden, erityisesti väkivaltarikollisuuden, kasvavan jyrkästi, samaan aikaan kun poliisin resurssit vähenevät.

Poliisiylijohtajan maalaama kuva ei ole tosi, vaikka samaa poliisin pulapuhetta julkaistiin viime vuoden lopulla runsaasti eri medioissa. Jo useamman vuoden ajan on ihmisille luotu kuvaa, että poliisien määrä on romahtanut. Tämä käsitys on iskostunut myös kadunmieheen. Kun poliisi jättää vaikkapa metsästysrikoksen tutkimatta, kansalainen toteaa alistuneesti, etteivät ”ne ehdi, kun on säästetty ja vähennetty väkeä”.

Poliisijohto käynnisti tämän tuoreimman pulapropagandan viime vuonna marraskuun viimeisenä päivänä oikeustoimittajille järjestetyllä poliisiylijohdon briiffaustilaisuudella. Sen jälkeen eri lehtiin alkoi ilmestyä kauhistelevia uutisia poliisin niukkenevista resursseista.

Kun tilasin joulukuussa poliisihallinnosta tiedot poliisin rahoista ja miesvahvuudesta, niiden toimittaminen kesti toista viikkoa. Ilmeisesti taulukot eivät olleet valmiina, ne täytyi koota.

Todellisuudessa poliisin määrärahat eivät ole pienentyneet, vaan kasvaneet voimalla. Vuoden 2005 alusta viime vuoden loppuun valtion budjetissa ja lisäbudjeteissa poliisin vuotuiset määrärahat ovat nousseet 140 miljoonaa euroa. Lisäystä on yhden Guggenheim-museon verran, 25 prosenttia. Määrärahoja on joka vuosi nostettu, eikä suinkaan leikattu.

Myös tälle vuodelle määrärahat nousivat, viime vuoden varsinaiseen talousarvioon verraten 12 miljoonaa euroa. Lisäksi poliisin erilaisista luvista, passeista ja vastaavista keräämät maksut ovat nousseet.

Viime vuonna poliisi keräsi niillä 56 miljoonaa euroa, tälle vuodelle on laskettu viisi miljoonaa enemmän. Maksut tulevat suoraan poliisin käyttöön, budjettivarojen päälle, joten rahanlisäys on tälle vuodelle yhteensä 17 miljoonaa euroa.

Tämä siis ennen valtion lisätalousarvioita, joissa poliisi suurella todennäköisyydellä saa lisää varoja, kuten on saanut aiempinakin vuosina.

Poliiseja ei myöskään ole vähennetty. 2000-luvulla poliiseja on ollut virassa keskimäärin 7 725, ja viime vuoden lopulla heitä oli 7 750. Tosin vuosina 2009 ja varsinkin 2010 poliiseja oli hieman enemmän, mutta se saatiin aikaiseksi väliaikaisin poikkeusjärjestelyin. Vuosikymmenen keskitaso on vakaa.

Tämä on poliisilta huomattavan hyvä saavutus, sillä Matti Vanhasen toisen hallituksen tarkoitus oli vähentää poliisista 600 henkilötyövuotta.

Vanhasen hallitus leikkasi monelta hallinnonalalta, esimerkiksi ympäristöhallintoa se amputoi tehokkaasti, mutta poliiseihin leikkaukset eivät yltäneet. Poliisin tiedotuksessa puhe jatkuvasti uhkaavista vähennyksistä säilyi, mikä ei varmasti ole vahinko.

Poliisiylijohtaja Paatero liioittelee myös rikollisuustilannetta. Se on tosiasiassa varsin vakaa. Poliisi kirjaa vuosittain rikoslakirikoksia noin 420 000–440 000 kappaletta. Luvusta puuttuvat pääosin liikennerikokset, jotka tilastoidaan erikseen. Tosin väkivaltarikoksissa on nousua, mutta tilanne ei ole niin paha, kuin Mikko Paatero antoi ymmärtää.

Vakavin väkivalta ei lisäänny vaan vähenee. Henkirikoksia on 2000-luvulla tehty selvästi vähemmän kuin 1990-luvulla, vaikka lukuja nostavat kolme Suomen historiassa täysin poikkeuksellista joukkomurhaa. Samoin törkeiden pahoinpitelyjen määrät ovat laskussa, joskin loivassa.

Lieviä ja tavallisia pahoinpitelyjä kirjataan vuosittain 28 000–32 000 kappaletta. Viime vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana on tässä selvä, noin 5??000 tapauksen nousu verrattuna edellisen vuoden vastaavaan aikaan.

Tämä on se Paateron mainostama väkivaltarikosten nousu, ja tämä on myös rikostilastojen ainoa merkittävä nousu. Onko siis väkivaltarikollisuus karkaamassa käsistä? Tuskin.

Kevään 2011 lakimuutoksella virallisen syyttäjän syyteoikeus laajeni koskemaan perheen ja lähisukulaisten keskeisiä lieviä pahoinpitelyjä, jotka aiemmin olivat asianomistajarikoksia. Tämä on lisännyt rikosilmoitusten määrää, senhän voi nyt tehdä myös sivullinen. Se ei siis välttämättä kerro itse väkivallan lisääntymisestä.

”Myös uhritutkimus tukee tätä tulkintaa. Niissä ei ilmene väkivallan lisääntymistä, mutta väkivallan ilmitulo on lisääntynyt. Ilmoituksia siis tehdään herkemmin. Yleensäkin, kun joissain rikosten määrissä tapahtuu äkillinen nousu, selittäjää kannattaa ensimmäiseksi etsiä muuttuneesta laista”, tutkija Reino Siren oikeuspoliittiselta tutkimuslaitokselta toteaa. Kirjoittaja on vapaa oikeustoimittaja.

_______________

Poliisirekisteriin joutuvat kaikki

Kun poliisi valittaa raha- ja väkipulaa, sillä usein pohjustetaan uusia valtuuksia. Ikään kuin kompensoidaan resurssien vähyyttä valtuuksien määrällä.

Poliisilla on koko ajan vireillä hankkeita valtuuksien laajentamisesta. Juuri nyt tavoitteena on laajentaa poliisin oikeutta merkitä tietoja poliisiasiain tietojärjestelmään eli Patjaan.

Sisäministeriön esitys on, että Patjaan saadaan jatkossa kirjata kenestä tahansa mitä tahansa tietoja, joilla voidaan olettaa saattavan olla tekemistä jonkin rikoksen kanssa.

Esimerkiksi jos joku nähdään lähellä taloa, jota poliisi seuraa, koska epäilee jotain siinä asuvaa huumekaupasta, asia voitaisiin kirjata Patjaan. Sillä, onko henkilöllä mitään tekemistä talon, tai huumekaupan kanssa, ei ole merkitystä.

Tämä ei ole viatonta. Poliisi käyttää myös suurta hallinnollista valtaa ja turvautuu siinä Patjaan, joka on kuitenkin erittäin epäluotettava. Siihen kirjataan ja siellä säilytetään kaikki rikosilmoitukset, jotka ikänään on tehty.

Siihen ei kuitenkaan kirjata, jos ilmoitus oli kokonaan aiheeton, jos rikosta ei edes ollut, jos syyllisyydestä ei ollut näyttöä, jos syyte hylättiin. Todellisten rikosten lisäksi järjestelmä on siis täynnä todistamattomia epäilyjä ja jopa ilkivaltaisesti tehtyjä vääriä ilmoituksia.

Silti poliisi antaa lausuntoja ja tekee hallintopäätöksiä myös tämän rekisterinsä pohjalta. Lisäksi käytetään keskusrikospoliisin lausuntoja, jotka perustuvat sen salaisiin tiedostoihin.

Korkeimmassa hallinto-oikeuden käsittelyssä on useita valituksia, joissa henkilöiltä on peruttu järjestysvalvojan luvat – viety siis ammatti – tai aseluvat, koska KRP:n salaisen tiedoston yksilöimättömien väitteiden mukaan henkilöllä väitetään olevan ”yhteyksiä” järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Näin kohdellaan täysin nuhteettomia kansalaisia, joilla ei ole mitään rikoksia tilillään. Lakimuutos laajentaisi epämääräisen ja epäluotettavan vihjetiedon rekisteröinnin ja käytön kaikille poliiseille.

Mikko Niskasaari

_______________

Kunnia maksaa

Kaksi esimerkkitapausta, jotka nielivät rutosti rahaa.

Poliisin määrärahat ovat kasvaneet, mutta mihin rahat menevät? Yksi vastaus on, ettei poliisi osaa priorisoida, vaan haaskaa valtavat voimavarat mitättömiin juttuihin.

Heinäkuussa 2010 Helsingin poliisille ilmoitettiin entisen kansanedustajan, liikuntajohtaja Anssi Rauramon lähteneen ravintolasta autolla, jonka kulkua kuvattiin hieman epävarmaksi.

Pari tuntia myöhemmin Rauramon ovelle ilmaantui poliisipartio, joka halusi puhalluttaa hänet. Rauramo kiisti ajaneensa juopuneena, kertoi juoneensa kotonaan konjakkia ja kieltäytyi puhaltamasta alkometriin.

Poliisit jäivät pyörimään paikalle ja soittelivat ohjeita. Kun he olivat aikansa hakanneet ovea ja uhanneet murtautua sisään, Rauramo suostui puhaltamaan. Ilmoituksesta oli nyt kulunut kolme tuntia. Mittarin lukema oli maltillinen.

Asiassa tehtiin täysimittainen esitutkinta, ja kihlakunnansyyttäjä Lasse Ylevä syytti Rauramoa törkeästä rattijuopumuksesta sekä poliisille niskoittelusta. Rattijuopumussyyte kaatui näytön puutteeseen, niskoittelusta tuli sakot.

Ei ole mitään järkevää syytä puhalluttaa ketään kotonaan kaksi tuntia väitetyn juopuneena ajon jälkeen. Jos mies sanoo juoneensa kotonaan, ei ole keinoa todistaa muuta.

Tämä on poliisin täytynyt ymmärtää, mutta mitä ilmeisimmin tilanne kävi poliisin kunnialle. Silloin poliisilla on käytössään rajattomasti resursseja. Kun ei voitu todistaa rattijuttua, rakennettiin syyte niskoittelusta. Sen puolestaan aiheutti yksin poliisi.

Syyskuussa 2011 ratkaistiin Helsingin käräjäoikeudessa surkuhupaisa veitsijuttu. Se alkoi, kun mies meni tapaamaan kaveriaan, jonka kotona olivat yllättäen poliisit tekemässä kotietsintää.

Etsintää vetänyt ylikonstaapeli teki miehelle henkilötarkastuksen – jonka laillisuus on vähintään kyseenalainen – ja havaitsi tämän avainketjussa pikkuisen veitsen. Mies hoitaa työkseen tavaran vastaanottoa ravintolassa, ja hän kertoi veitsen olevan työkalu, jolla aukaistaan pakkaukset.

Ylikonstaapeli kirjoitti sakot, mies vastusti.

Poliisi ei luovuttanut, koska poliisi ei luovu väitteistään. Seurasi esitutkinta, jossa poliisi kyseenalaisti jopa miehen työpaikan, koska jossain tiedostossa hänen ammatikseen on merkitty rakennusala. Apulaissyyttäjä Juha Heiskala syytti miestä ”toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen hallussapidosta”.

Todistajia kuultiin kaksin kappalein. Syyte hylättiin, koska kyseessä oli työkalu ja hallussapitoon siis pätevä syy.

Valtio tuomittiin maksamaan puolustuksen lasku ja palauttamaan veitsi. Jälkimmäinen ei onnistu, koska ylikonstaapeli oli ensitöikseen hävittänyt tärkeimmän todistuskappaleen.

Tällaisia täysin tyhjiä juttuja poliisi tutkii ja vie tuomioistuimiin vuosittain tuhansia. Siihen resurssit hupenevat.

 

_______________

Sivun artikkeli on julkaistu myös voiman numerossa 1/2012 s. 39-40

Poliisilta ei mene virka vaikka vähän rötöstelisi

6.1.2012 Kommentointi poissa käytöstä

Poliisi menettää virkansa harvoin, vaikka syyllistyisi laittomuuteen.

Noin kymmenen irtisanotun poliisin määrä vuodessa on pieni koko poliisivoimiin, noin 7 800 työntekijään suhteutettuna.
Poliiseihin kohdistuvia rikosepäilyjä syntyy sekä virantoimituksessa että vapaa-ajalla.
Yleinen syy aloittaa esitutkinta on asiakkaan kokema ja ilmoittama väkivalta poliisin voimankäytössä , jolloin rikosnimikkeenä on pahoinpitely.

Toinen syy on käyttäytyminen virkamiesvelvollisuuksien vastaisesti esimerkiksi kiinniotoissa.
Kurinpidollisista rajanvedoista ei ole ohjetta, mutta poliisipäälliköt seuraavat virkamieslautakunnan ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja, joista linja muodostuu.

Ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitut irtisanotaan aina. Esimerkiksi vuosina 2009 ja 2010 pääasialliset syyt irtisanomiseen olivat useita kertoja päihtyneenä olo virkatehtävissä, törkeä rattijuopumus sekä kieltäytyminen päihdeohjelman mukaisesta hoitoonohjauksesta.

Suomessa irtisanotaan kymmenkunta rötöksiin syyllistynyttä poliisia vuodessa, kertoo Savon Sanomat. Usein irtisanomisen taustalla on alkoholin käyttö.

Esimerkiksi vuosina 2009 ja 2010 poliisi on yleisimmin erotettu virasta, jos hän on ollut töissä useita kertoja humalassa, kieltäytynyt päihdehoidosta tai tuomittu törkeästä rattijuopumuksesta.

Irtisanomislinjaa on Savon Sanomien mukaan höllennetty 80- ja 90-luvuilta, kun tuomioistuinten päätökset ovat muovanneet oikeuskäytäntöä. Aiemmin esimerkiksi poliisin kärähtäminen ratista johti välittömästi irtisanomiseen, mutta nykyisin harkintaa käytetään enemmän.

Myös poliisin toiminta virkatehtävissä voi johtaa esitutkintaan. Yleinen syy on se, että poliiseja epäillään pahoinpitelystä, kun asiakkaat ovat tehneet ilmoituksen väkivallasta voimankäyttötilanteessa.

—Poliisi on lainkuuliaista porukkaa, mutta isoon joukkoon mahtuu myös hiukan vapaammilla moraalikäsityksillä olevia henkilöitä. Kun laillisuuden vartijoita ollaan, pitäisi systeemin pelata, Pohjois-Savon poliisipäällikkö Kari Helmonen sanoo.

Poliiseihin kohdistuvia rikosepäilyjä syntyy sekä virantoimituksessa että vapaa-ajalla. Yleinen syy aloittaa esitutkinta on asiakkaan kokema ja ilmoittama väkivalta poliisinvoimankäytössä, jolloin rikos nimikkeenä on pahoinpitely.

Toinen syy on käyttäytyminen virkamiesvelvollisuuksien vastaisesti esimerkiksi kiinniotoissa.
– Ihmiset ovat entistä valveutuneimpia oikeuksistaan, Heimonen sanoo.

Kurinpidollisista rajanvedoista ei ole ohjetta, mutta poliisipäälliköt seuraavat virkamieslautakunnan ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja, joista linja muodostuu.

Ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitut irtisanotaan aina.
— Mutta irtisanomisen raja on paljon alempana, Heimonen toteaa.

Esimerkiksi vuosina 2009 ja 2010 pääasialliset syyt irtisanomiseen olivat useita kertoja päihtyneenä olo virkatehtävissä, törkeä rattijuopumus sekä kieltäytyminen päihdeohjelman mukaisesta hoitoonohjauksesta.

JOHTOA ANKARAMMIN

Linja poliisin tekemien rötöstelyjen seuraamuksista on höllentynyt.

Aikaisemmin esimerkiksi rattijuopumus johti automaattisesti irtisanomiseen, mutta nykyisin harkintaa käytetään enemmän.

Linja alkoi muuttua 1980- ja 1990-luvulla, kun korkeimmasta hallinto-oikeudesta saatiin uutta oikeuskäytäntöä.

—Virassa jatkaminen riippuu myös omasta tehtävästä. Jos
saa tuomion rattijuopumuksesta, harkinta on sitä ankarampaa, mitä lähempänä liikennevalvontaa työskentelee.
Päällikkötasoa kohdellaan ankarammin kuin suorittavassa portaassa olevia, henkilöstöpäällikkö Tiina Eränkö Poliisihallituksesta sanoo.

TUOMIO KAVALLUKSESTA

Tuorein esimerkki poliisin tekemästä rikoksesta on Pohjois-Savon käräjäoikeudesta viimemarraskuulta. Eteläsuomalainen vanhempi konstaapeli sai
viiden kuukauden ehdollisen vankeustuomion törkeästä kavalluksesta.

Hän oli kavaltanut anoppinsa rahoja reilut 8000 euroa omaan ja vaimonsa käyttöön.

Mies työskentelee Helsingin poliisilaitoksella järjestyspoliisissa. Hänet on pidätetty virastaan, kunnes lainvoimainen päätös tulee. Hän on valittanut tuomiosta hovioikeuteen.

Helsingin poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Lasse Aapio kertoo, että Helsingissä tulee vuosittain ilmi noin 15 tapausta, joissa virassa toimivaa

poliisia kohtaan aloitetaan esitutkinta tai poliisi saa tuomionrikoksesta.

—Yleensä tapaukset ovat rattijuopumuksia tai pahoinpitelyjä kotona. virantoimituksessa tai muissa tilanteissa. Harvemmin kyse on omaisuuteen kohdistuvista rikoksista, Aupio kertoo.

Vanhemman konstaapelin tapauksessa Aapio joutuu miettimään viran jatkoa tavallista perusteellisemmin, koska tuomio tuli yksityiselämään kuuluvasta
asiasta eikä se liittynyt poliisin tehtävänhoitoon.

TEHOKASTA SUOJELUA!

Tämän jutun tietojen keraaminen oli harvinaisen vaikeaa.
Usein tiedon etsintä alkaa organisaation viestintävastaavasta.

Helsingin poliisin viestinnästä vastaava ylikomisario Jukka Mäkelä totesi puhelimessa, että “virkamieslain mukaiset toimenpiteet on aloitettu, mikä
tarkoittaa arviota ja harkintaa mahdollisista toimenpiteistä.

Tapauskohtaisesti katsotaan, voiko poliisi toimia virassa’

Koska uutista varten piti saada tarkempaa tietoa, soitin Helsingin Itäisen poliisipiirin ylikomisariolle Veli Hukkaselle, joka käski lyhytsanaisesti soittaa samaiselle Mäkelälle.

Soitin Helsingin poliisilaitoksen poliisipäällikölle Jukka Riikoselle, jonka sihteeri sanoi, ettei päällikkö ole paikalla, mutta apulaispoliisipäällikkö
Lasse Aapio voi vastata kysymyksiin.

Aapion sihteeri sanoi, ettei päällikkö ole paikalla, mutta otti soittopyynnön vastaan. Aapio soitti pian takaisin, mutta vaikeni, kun kuuli kysymysten
aiheen. Asia oli kesken eikä kyseistä poliisia ollut vielä kuultu.

Poliisilaitosten toiminta kuuluu sisäasiainministeriön toimialaan. Ministeriön poliisiylitarkastaja Keijo Suuripää käski kysyä poliisihallituksesta poliisien kurinpitomenettelyistä ja valtakunnallisista poliisien rikos tilastoista.

Poliisihallituksen ylitarkastaja Maija Herranen sanoi, että hänen täytyy kysyä asiaa esimieheltään Tiina Erängöltä.

Aikaa tiedonkeruuseen kului noin kuukausi. Yleensä tiedot uutisjuttua varten kerätään päivässä tai kahdessa.

SAVONSANOMAT 6.1.2012

MUUT MEDIAT AIHEESTA:

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/01/savon_sanomat_suomessa_irtisanotaan_kymmenkunta_poliisia_vuodessa_3155306.html

Ongelma: Poliisin esteellisyydestä ei ole yleistä säännöstä

2.1.2012 Kommentointi poissa käytöstä


Eduskunnan apulaisoikeusasia miehen Jussi Pajuojan mielestä on ongelmallista, ettei Suomessa ole poliisin esteellisyyttä koskevaa yleistä säännöstä.

Sisäministeriö selvittää poliisin esteellisyyssäännökset pirkanmaalaisen
rikoskomisarion jääviystapauksen seurauksena.

Apulaisoikeusasiamies pyytää sisäministeriötä maaliskuun loppuun mennessä ilmoittamaan, ryhtyykö se asiassa toimiin.

Sisäministeri Päivi Räsäsen(kd) mukaan asiaa harkitaan huolellisesti ministeriön lainsäädäntöyksikössä alkuvuoden aikana. Hän ei ota tässä vaiheessa kantaa säännöksen tarpeeseen.

Räsäsen mielestä on tärkeätä, miltä poliisin tutkintajärjestelyt näyttävät ulkopuolisen silmin, vaikka esitutkinnassa ei Pirkanmaan tapauksessa sinänsä tullutkaan ilmi puutteita.

— Poliisin pitää myös ulospäin vahvistaa luottamusta virkatoimien puolueettomuuteen. Se on poliisin toiminnan onnistumisen yksi kulmakivi,
Räsänen korostaa.

Apulaisoikeusasiamies antoi Pirkanmaan poliisilaitoksen huumetutkinnasta vastaavalle rikoskomisariolle moitteet siitä, että tämä oli osallistunut hyvän
ystävänsä huumerikosepäilyjen selvittämiseen ja keskustellut asian esitutkinnasta tutkinnanjohtajan kanssa.

Esitutkinnasta Laissa

Nuhteiden keskeisenä perusteena oli esitutkintaa koskeva laki.
Sen mukaan tutkinnanjohtaja tai tutkija on esteellinen silloin,
jos luottamus hänen puolueettomuuteensa erityisestä syystä vaarantuu.

Apulaisoikeusasiamiehen mukaan säännös ulottaa vaikutuksensa myös aikaan ennen
esitutkinnan muodollista aloittamista. Esteellinen poliisi ei siten saa tehdä päätöstä siitä, että esitutkintaa ei aloiteta.

Tulkintaa tukee apulaisoikeusasiamiehen mielestä poliisilaki,
jossa edellytetään puolueettomuutta kaikessa poliisitoiminnassa.

Lain mukaan poliisi ei saa myöskään käyttäytymisellään vaarantaa luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen suorittamiseen.

Vuoden 2014 alussa esteellisyys esitutkinnassa ulotetaan koskemaan myös muita poliiseja kuin tutkinnanjohtajaa ja

tutkijaa. Silloin voimaan tulevaesitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain
kokonaisuudistus ei tuo tilanteeseen muuta muutosta.

— Sitä lakia valmisteltaessa lähdettiin siitä, että esteellisyys ratkaistaan tutkintatoimintaa lukuun ottamatta nykyisen hallintolain perusteella, sisäasianministeri Päivi Räsänen sanoo.

Muutenkin takaraivossa Poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan esteellisyyttä koskevasta yleissäännöksestä ei olisi poliisille ainakaan haittaa.

— Mutta kyllä jääviys asioiden pitäisi muutenkin olla poliisien takaraivossa, Paatero sanoo.

Tausta:

Poliisilla on myös eettiset säännöt

Uusi poliisi vannoo poliisin eettisen valan. Poliisin toimitilojen seinällä on Hyvän poliisitoiminnanjulistus.

Säännöt ovat melko yleisluonteisia. Noudattamista valvoo poliisin esimies. Ammattietikkaa käsitellään myös poliisin yli johdon julkaisussa:

Puheenvuoroja poliisin ammattietiikasta.

Lähde: Aamulehti 2.1.2012

Poliisi jakoi sakkoja lain vastaisesti!

8.12.2010 Kommentointi poissa käytöstä

Oikeusasiamies Petri Jääskeläisen mukaan poliisin automaattisen liikennevalvonnan tuottamat rikesakkomääräykset ovat kielilain vastaisia silloin, kun sakon saavan äidinkieli on ruotsi. Näissä tapauksissa järjestelmä täyttää valmiiseen lomakepohjaan tiedot pääosin suomeksi.

Laillisuusvalvojan ratkaisusta ilmenee, että kielelliset puutteet olivat tiedossa, kun järjestelmä otettiin käyttöön koko maassa toissa vuonna. Puutteita ei ole saatu kuntoon, vaikka on kulunut lähes kolme vuotta.

Sisäministeriö on saanut eduskunnan oikeusasiamieheltä huomautuksen laiminlyönnistä, joka liittyy automaattisen kameravalvonnan perusteella mätkäistyihin sakkoihin.
Sisäministeriö on nyt ilmoittanut oikeusasiamiehelle, että se hoitaa asian kuntoon tämän kuun aikana.

STT

Apulaisoikeusasiamies arvostelee peitetoiminnan salaamista

9.9.2010 Kommentointi poissa käytöstä

Tämä poliisiin liittyvä ilmiö on oikeusasiamiehen mielestä kestämätön.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja pitää kestämättömänä sitä, että poliisin valeosto- ja peitetoiminta salataan oikeudenkäynnin asianosaisilta.

Valeosto- ja peitetoimintaa on käytetty vuodesta 2002 lähtien kymmenissä tapauksissa, mutta saatuja tietoja ei ole tiettävästi koskaan käytetty suorana todisteena oikeudessa. Kun tietoja ei käytetä näyttönä, menetelmien käyttöä ei tarvitse paljastaa epäillylle, syyttäjälle eikä tuomioistuimelle.

Ulvilan surmajutussakin peitetoiminnan käytön nosti esiin puolustus. Se epäili, että murhasta syytetyn naisen taannoinen miesystävä ”Seppo” olisi ollut oikeasti peitetoimintaan koulutettu poliisi. Keskusrikospoliisin edustaja joutui lopulta myöntämään peitetoiminnan käytön.

– On oudoksuttavaa, jos tilanne tosiaan on se, että yhdessäkään näistä kymmenistä tapauksista ei ole käytetty esimerkiksi jotain valeostolla saatua esinettä todisteena tai kuultu toimintaa harjoittanutta poliisia suoraan todistajana, sanoo oikeusasiamiehen sihteeri Pasi Pölönen.

Toisaalta anonyymi todistelu ei ole mahdollista, ja tällöin peitehenkilön tai valeostajan paljastumista on vaikea välttää.

Lain sanamuodon ylittäviä valeostoja

Neljää valeostotapausta koskeva salainen aineisto vuosilta 2002 ja 2004 ilmentää useita toimintaan ja sitä koskevaan sääntelyyn liittyviä ongelmia. Pajuojan mielestä lainsäädäntö on niukkaa ja tulkinnanvaraista ja kaipaa täsmentämistä.

Poliisi on esimerkiksi tehnyt aikoinaan ostotarjousten ohella varsinaisia valeostoja.

Poliisilakia muutettiin vasta vuonna 2005 niin, että myös varsinaiset kaupat ovat mahdollisia. Lisäksi esitutkintaa ei näytä aina suoritetun sellaisen poliisin tuntemankaan ihmisen kohdalla, jonka hallusta on saatu valeostolla huumeita tai laittomia esineitä.

Laista ei saa selvää vastausta, voiko salaisen tiedonhankintamenetelmän paljastumisen estämiseksi laatia vääränsisältöisiä esitutkintapöytäkirjoja tai tutkintailmoituksia. Pajuoja ei kuitenkaan näe mahdollisena, että huume merkittäisiin ostetuksi ”tuntemattomalta”, jos virkavalta tietää hänet.

Rikosilmoituksen kirjaamista ei hänestä voi kiertää jättämällä asia toisen poliisiyksikön hoidettavaksi tilanteessa, jossa yksiköllä ei ole oikeasti mahdollisuuksia selvittää asiaa.

eitetoiminnan salaaminen

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja vaatii täsmentämään poliisin valeostoja ja peitetoimintaa koskevaa lainsäädäntöä. Hänen mukaansa toimintaan liittyy useita ongelmia. Kestämättömänä hän pitää muun muassa valeostojen ja peitetoiminnan salaamista oikeudenkäynnin asianosaisilta.

Pajuojan mukaan valeosto- tai peitetoiminta on tuotu ilmi oikeudenkäynnin asianosaisille äärimmäisen harvoin. Tänä kesänä laajasti uutisoitu niin sanottu Ulvilan surma-asia on tiettävästi ainoa tapaus, Pajuoja toteaa.

Poliisi on kuitenkin käyttänyt valeosto- ja peitetoimintaa jo vuodesta 2002 lähtien kymmenissä eri tapauksissa. Näissä tapauksissa toiminta on siis jäänyt ilmeisesti vain esitutkintaa ohjaavaan rooliin, Pajuoja sanoo.

Pajuoja pitää kuitenkin oudoksuttavana, jos yhdessäkään näistä tapauksista ei ole ollut tarvetta käyttää valeostolla saatuja tietoja suorana todisteena oikeudenkäynnissä. Hänen mukaansa herääkin kysymys, onko valeostoja ja peitetoimintaa todella käytetty vain niin vähäisten rikosten kohdalla, joissa rikosoikeudellisista toimista on aina katsottu voitavan luopua.

Silti sisäministeriö on oikeusasiamiehelle toimittamissaan vuosiraporteissaan toistuvasti pitänyt valeostotoiminnan tuloksellisuutta hyvänä, Pajuoja toteaa.
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti turvattava

Pajuoja huomauttaa, että valeostotoiminnan valvonta on jäänyt pitkälti esitutkintaviranomaisille itselleen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin katsonut, että jos valittaja vetoaa oikeudenkäynnissä uskottavasti poliisin rikosprovokaatioon, viranomaisten ja tuomioistuinten tulee perusteellisesti tutkia, onko peitetoiminnan tai valeoston hyväksyttävät rajat ylitetty, eli olivatko poliisit yllyttäneet vastaajaa rikokseen.

Tuomioistuin katsoo myös, etteivät yleiset intressit oikeuta käyttämään todisteena rikosprovokaatiolla saatua näyttöä.

Jos tietoa valeostoista tai peitetoiminnasta ei anneta esitutkintaorganisaation ulkopuolelle, tällaiset oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseen liittyvät takeet eivät tule asianomaisen käytettäviksi, Pajuoja toteaa.
Lakia muutettu ehkä nurinkurisesti

Pajuojan mukaan salaisten pakkokeinojen sääntelyssä on käytännössä saatettu edetä sillä tavoin nurinkurisesti, että lakia on muutettu jälkikäteen kattamaan käytännössä jo suoritetun toiminnan.

Ilman lain tukea on käytetty muun muassa myönnetty ja käytetty lupia teleyritysten tukiasemien televalvontaan. Poliisi on myös tehnyt valeostoja jo ennen vuotta 2005, vaikka siihen asti sai tehdä vain ostotarjouksia.

Valeostotoimintaan liittyy apulaisoikeusasiamiehen mukaan myös muita tulkinnanvaraisia piirteitä. Laista ei saa selvää vastausta esimerkiksi siihen, voidaanko ja missä määrin laatia vääränsisältöisiä esitutkintapöytäkirjoja tai tutkintailmoituksia, jotta estettäisiin salaisen tiedonhankintamenetelmän paljastuminen.

Koetukselle näyttää joutuneen myös velvollisuus tutkia kaikki rikokset. Esitutkintaa ei näytetä aina viedyn asianmukaisesti päätökseen sellaisen poliisille tunnetunkaan henkilön kohdalla, jonka hallusta on saatu valeostolla huumeita tai laittomasti hallussa pidettyjä esineitä, Pajuoja toteaa.

Pajuojan mukaan ohjeet valeostoista ja peitetoiminnasta eivät ole olleet kaikilta osin yksiselitteiset. Hänen mukaansa ei ole hyväksyttävää, että kaikkein vaikeimmat toiminnan laillisuutta koskevat rajanvedot on jätetty pitkälti suorittavan tason vastuulle.

Oikeusasiamies otti kantaa valeostotoimitnaan liittyviin kysymyksiin saatuaan sisäasiainministeriön poliisiosastolta tietoja, jotka koskivat eräitä vuosina 2002 ja 2004 tehtyjä valeostotapauksia. Sisäasianministeriö katsoi, että valeostoon liittyvissä menetelmissä oli ollut horjuvuutta.

Supo voi tarkkailla ihmistä vuosia

3.12.2009 Kommentointi poissa käytöstä

Sisäministeriö on huomauttanut suojelupoliisia teknisen tarkkailun jatkamisesta vuosia ilman riittävän tiheää uudelleenharkintaa, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Sisäministeriön poliisiosaston esikunta määrää, että Supon tekemä tekninen katselu ja kuuntelu pitää harkita uudelleen vähintään kuuden kuukauden välein.

Lehti kirjoittaa, että ministeriön tarkastuskertomuksen mukaan Supolla on käytössä vuosia kestäneitä tarkkailuja, joiden aloittamisesta on tehty asianmukaiset päätökset, mutta joiden jatkosta ei ole päätetty riittävän usein tai päätös on jäänyt kirjaamatta.

Päätökset tulee ministeriön mukaan dokumentoida huolellisesti. Lisäksi päätös tarkkailun jatkamisesta tai lopettamisesta täytyy tehdä tarvehankintaan perustuen.

Sinänsä laissa ei ole määrätty teknisen tarkkailun kestolle ylärajaa.

Supon apulaispäällikkö Petri Knape sanoo lehdessä, että suojelupoliisissa toimitaan tarkastuksessa esille otettujen näkökohtien mukaan.

Ministeriön tarkastus liittyy sisäministeriön poliisiosaston erikoistoimiin, joihin se ryhtyi niin sanotun Soneran teleurkintaskandaalin jälkeen.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009120310705440_uu.shtml