Archive

Archive for the ‘Kuulustelu’ Category

Kolme huumepoliisia on yhä pidätettynä, Aarnion lisäksi

14.12.2013 Kommentointi poissa käytöstä

poliisi virkamerkki

Kolme poliisia on edelleen pidätettynä Helsingin huumepoliisin päällikköä Jari Aarniota koskevassa törkeässä huumaus-ainerikosepäilyssä. Neljäs kiinni otettu poliisi on päästetty vapaaksi.

-Häntä ei ollut syytä pidättää tutkinnallisista syistä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö häntä yhä epäiltäisi rikoksesta, sanoo tutkinnanjohtaja Jukka Haavisto.

Kyse on siitä, ovatko poliisit rikkoneet virkatoiminnassa noudatettavia säännöksiä. Tutkinta jatkuu koko viikonlopun.

Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio on vangittu.

15.11.2013 Kommentointi poissa käytöstä

aarnio

Helsingin huumepoliisin päällikkö Aarnio on vangittu epäiltynä törkeästä lahjuksen ottamisesta, törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja avunannosta törkeään petokseen. Hän kiistää epäilyt.

Aarnio vangittiin Helsingin käräjäoikeudessa. Siististi ja vapaaseen tyyliin pukeutunut Aarnio oli silminnähden allapäin.

Asianajaja Riitta Leppiniemen mukaan Aarnio kiistää syyllisyytensä.

Käräjäoikeus vangitsi Aarnion todennäköisin syin epäiltynä rikoksista, mikä on kahdesta vaihtoehdosta vankempi peruste.

Epäilyt kytkeytyvät poliisin seurantalaitehankintoihin ja näitä laitteita valmistavaan yritykseen Trevociin.

Epäilty törkeä virka-aseman väärinkäyttö ajoittuu vuoden 2008 toukokussta kuluneen viikon tiistaille. Avunanto törkeään petokseen alkoi puolestaan vuoden 2007 heinäkuussa. Törkeä lahjuksen vastaanotto ajoittuu viime vuoden tammikuulta tälle viikolla.

Aarnion epäillään saaneen yhtiöstä etuuksia ja osallistuneen esteellisenä hankintoihin, joita hänen työnantajansa yhtiöstä teki.

Vangittavaksi vaaditaan lisäksi kolmea muutakin ihmistä, joilla on kytköksiä Trevociin ja sen tytäryhtiöön. Yksi epäillyistä on suojelupoliisin työntekijä.

Päätös Aarnion virasta pidättämisestä on tarkoitus tehdä myöhemmin tänään. Vangitsemisistunnon jälkeen Aarnio on tarkoitus kuljettaa kuultavaksi laitokselle, minkä jälkeen Helsingin poliisikomentaja Jukka Riikonen tekee päätöksensä.

Poliisin rekisteriurkinnan valvonta epäuskottavaa

9.8.2013 2 kommenttia

C

Informaatio-oikeuden professori Tomi Voutilainen kritisoi ankarasti viranomaisten suhtautumista poliisien luvattomaan rekisteritietojen katseluun. Hän myös siirtäisi henkilörekisterien käytön valvonnan kokonaan pois poliisilta.

 

Voutilaisen mukaan poliisin rekisteriurkintaan suhtaudutaan sekä tutkinnassa että oikeudessa pehmeämmin kuin esimerkiksi

– Käsittelyssä on alueellisia eroja. Joissain tilanteissa on tehty syyttämättäjättämispäätöksiä tai esitutkinta on lopetettu esimerkiksi taloudellisiin syihin vedoten. Joskus on katsottu, että tapaus ei ole yhteiskunnallisesti merkityksellinen. Myös hallinnollisia huomautuksia on annettu, mutta näin ei voi kuitenkaan menetellä, kun kysymyksessä on rikosasia.

Voutilainen arvioi, että poliisien kohdalla tutkintaa rajataan tiukemmin. Urkinnasta epäillyn terveydenhuollon työntekijän osalta saatetaan selvittää paljonkin rekisterinkäyttöhistoriaa, mutta poliisin kohdalla keskitytään helposti pienempään kokonaisuuteen.

Vedottu muistamattomuuteen ja vähäisyyteen

Syyttämättäjättämispäätöksissä on vedottu muun muassa muistamattomuuteen, teon vähäisyyteen, puuttuviin atk-taitoihin ja siihen, että luvattomasta katselusta ei ole aiheutunut vahinkoa kenellekään.

– Tämähän tarkoittaisi sitä, että jos henkilöllä on mielenkiintoinen työ, niin siinä olisi luontaisetuna oikeus katsella muiden tietoja vain uteliaisuudesta.

Voutilainen pitää erikoisena myös vaatimusta, että katselusta pitäisi aiheutua haittaa, jotta se johtaisi syytteeseen. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rekisteristä selvinneitä tietoja vuodettaisiin ulkopuolisille.

– Silloinhan kyseessä on jo toinen rikosnimike eli virkasalaisuuden rikkominen.

Voutilainen huomauttaa, että myös Valtakunnansyyttäjän virasto on ohjeistanut syyttäjiä kiinnittämään huomiota asian vakavuuteen.

– Nämä eivät ole vähämerkityksisiä asioita. Henkilörekisteririkoksessa on aina kyse yksityistä henkilöä koskevasta asiasta. Silloin yksityinen etu vaatii, että nämä asiat tutkitaan.

”Valvonta Tietosuojavaltuutetulle”

Voutilainen siirtäisi henkilötietojen käsittelyn valvonnan kokonaan poliisin ulkopuolelle. Käytännössä se tarkoittaisi Tietosuojavaltuutetun toimiston resurssien lisäämistä.

– Nämä urkinnat syövät poliisin uskottavuutta. Poliisi vaatii uusia teknisiä menetelmiä käyttöönsä esimerkiksi tietoverkon valvonnassa. Jos tällaisia vaatimuksia esitetään, myös poliisin oma valvonta on saatava uskottavalle tasolle. Sitä se ei tällä hetkellä ole, Voutilainen sanoo.

Tällä hetkellä poliisi neuvoo väärinkäytöstä epäilevän omalle poliisilaitokselle, jossa arvioidaan, onko tutkinnalle tarvetta. Poliisin virkarikosepäilyissä tutkintaa johtaa syyttäjä.

”Myllylän urkinnasta sakot poikkeuksellisen pieniä”

Entisen hiihtäjän Mika Myllylän kuoleman jälkeen poliisihallitus teki pistokokeen, jossa kävi ilmi, että Myllylän tietoja oli katsellut toistasataa virkamiestä. Yli 90 sai syytteen.

Voutilaisen mukaan ensimmäiset oikeuden tuomiot ovat olleet poikkeuksellisia.

– Pohjois-Karjalan käräjäoikeus poikkesi merkittävästi vallitsevasta käytännöstä. Päiväsakot olivat huomattavasti alakanttiin eli 20-30 päiväsakkoa alle sen, mitä vastaavissa tapauksissa on annettu.

Urkki 19 000 kertaa – vetosi puutteellisiin atk-taitoihin

Myllylän tapauksessa käräjäoikeus uskoi yhtä poliisia, joka kertoi opetelleensa atk-taitoja urkinnan yhteydessä. Voutilaisen mukaan perustelu ei ole uusi. Lapin käräjäoikeudessa käsiteltiin vuonna 2007 tapausta, jossa vanhempi konstaapeli oli katsonut rekisteritietoja luvatta 19 000 kertaa. Hänet jätettiin tuomitsematta rangaistukseen.

– Hän selvitti oikeudessa, että ei osannut käyttää järjestelmää. Mies oli kuitenkin osannut käyttää sitä todistetusti 19 000 kertaa, Voutilainen ihmettelee.

Urkinta tulee tyypillisesti ilmi, kun poliisi lipsauttaa puheissaan jotain, mikä saa epäilemään luvatonta katselua.

– Näissä tapauksissa urkitaan naapureiden tietoja, katsotaan luvatta omia tietoja, tehdään ystävän palveluksia tai toimitaan ihan vahingoittamistarkoituksessa.

 

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2013/08/1789867/poliisi-urkki-riitakumppaninsa-rekisteritietoja—selvisi-syytteitta

 

 

Poliisin yleinen moka: Vääränlainen kysymys lapselle

1.8.2013 Kommentointi poissa käytöstä

poliisi pelkää pehmolelu

Pahimmillaan vääränlainen kysymys poliisikuulemisessa johtaa väärille jäljille rikosepäilyn selvittelyssä.

Poliisi kysyy lapselta, oliko miehellä parta vai ei. Lapsi vastaa aikuisen mieliksi kyllä, vaikka ei tiedä vastausta. Näin poliisi saattaa vahingossa tulla johdatelleeksi lasta, joka on joutunut rikoksen uhriksi.

– Jos lapsen kykyjä kertoa ei huomioida, saattaa asioita jäädä pimentoon tai suurin osa kertomuksesta voi tulla haastattelijan suusta, kertoo oikeuspsykologi Julia Korkman.

Usein lapsen kertoma on ainut saatavissa oleva näyttö.

Korkmanin mukaan kuuleminen voi olla lapselle epämiellyttävä kokemus, jos haastattelija ei osaa tehtäväänsä. Lapsi voi esimerkiksi ajatella, että on poliisiasemalla, koska on tehnyt jotain väärin.

Korkman on ollut mukana kirjoittamassa aiheesta kirjaa.

Koulutettuja poliiseja liian vähän

Lasten kuulemiseen täydennyskoulutettuja tutkijoita ja tutkinnanjohtajia on nyt muutamia kymmeniä. Poliisiammattikorkeakoulun rehtorin Kimmo Himbergin mukaan koulutettuja poliiseja on vielä liian vähän.

– Heitä ei ole ollut käytettävissä kaikissa tilanteissa, mutta tämä on hyvää vauhtia korjaantumaan päin, Himberg sanoo.

Ensi vuoden alusta tutkinta pitää pyrkiä antamaan perehtyneelle tutkijalle. Tätä edellyttää uusi laki.

Alle 15-vuotiaan lausunto tulee oikeudessa yleensä videolta, joka on nauhoitettu esitutkinnan kuulemisesta. Esimerkiksi Ulvilan murhajutun tulevassa oikeudenkäynnissä kuullaan lasten kertomuksia tallenteina. Ainoastaan perheen vanhinta lasta aiotaan pyytää oikeuteen, sillä hän on ehtinyt täyttää 15 vuotta.

Videokuulemisessa poliisin sijaan lasta voi haastatella myös asiantuntija, kuten psykologi.

Aina lapsi ei puhu mitään

Lapselle pitäisi kertoa lapsen ikään sopivalla tavalla kuulemisen säännöistä. Alle 10-vuotiaalle voi havainnollista valehtelua konkreettisella esimerkillä: ”Jos sanoisin sinulle, että minulla on punaiset sukat, onko se sinun mielestä totta vai ei?”

Korkmanin mukaan lasta pyritään kuulemaan ilman vanhempaa.

– Jos pienen lapsen äiti tai isä istuu vieressä, lapselle on kummallista, ettei vanhempi vastaa, Korkman sanoo.

Itä-Uudenmaan poliisin rikosylikonstaapeli Sanna Rentola kertoo, että lapsi voi myös yrittää säästää vanhempiansa.

– Lapsen on helpompi kertoa, kun hänen ei tarvitse vilkuilla, missä vaiheessa äitiä alkaa itkettää.

Teinien taas voi olla vaikea kertoa esimerkiksi alkoholin käytöstä vanhemman ollessa vieressä. Vanhemmat voivat seurata kuulemista televisiosta toisesta huoneesta tai myöhemmin videolta.

Hyvin ujoa lasta kuullaan mahdollisuuksien mukaan useamman kerran.

– Asiaan mennään vasta, kun lapsi on saatu juttelemaan jostain ihan muusta, kuten vaikka kesälomaretkestä. Joskus jos lapsi on hyvin jännittynyt, ei ensimmäisellä kerralla edes yritetä päästä aiheeseen.

Joskus on hyväksyttävä, ettei lapsi kerro epäilystä yhtään mitään.

 

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2013/08/1786999/poliisin-yleinen-moka-vaaranlainen-kysymys-lapselle

Poliisi ”väärentää” telekuuntelu materiaalia, suorittaa ”laitonta” telekuuntelua jatkuvasti, asianajia salakuunnellaan..ym…

4.1.2013 Kommentointi poissa käytöstä

poliisi katon valopaneeli

 

Poliisihallitus myönsi, että yhden epäilyn kohdalta saattaa olla satojatuhansia taltioituja puheluja. Poliisitoiminnan valvoja pitää arveluttavana, että poliisi myös kuuntelee yleisiä puhelimia ja lisäksi arkistoi nämä puhelut vuosikausiksi.

Tälläkin hetkellä jossain vankilan sellissä kirjoituskone vaikeroi. Vanki kirjoittaa valitusta tai vastine tai jotain hakemusta viranomaista. Virkamiehet kutsuvat tätä valitus tehtailuksi.

Tehtailuksi sen vuoksi, että valitusten ja hakemusten lukumäärä on niin suuri. Ei kukaan vakavissaan oleta,että niitä käsiteltäisiin huolellisesti. Vastaukset syntyvät yleensä nopeasti ja ovat pääsääntöisesti kielteisiä.

Mutta ei sääntöä ilman poikkeusta. Tehtailijoiden joukossa on muutama huippulahjakkuus, joista yksi on Kylmäkosken vankilassa istuva Markus Pönkä  (tuomittu Tallinnan paloittelusurmasta ja huijauslaskuista).

Pönkä on saanut vankeutensa aikana jo viisi valituslupaa korkeimpaan oikeuteen.  Määrä panee lakimiehet haukkomaan kateudesta henkeään.

 

Sellityön sankaria jäljitettiin

Toinen sellityön sankari on Riihimäen vankilassa toista kierrosta istuva Keijo Smolander (tuomittu törkeästä huumausainerikoksesta). Sinnikäs Smolander nappasi nolosti poliisin rysänpäältä nauhoittamassa puheluita, joiden taltioimiseen ei olisi koskaan pitänyt myöntää lupaa.

Keijo Smolanderia on jäljitetty salaa useiden maiden poliisien yhteistoimin ainakin viiden vuoden ajan. Se voi johtua siitä, että suomalainen osapuoli on luonut hänestä pari numeroa todellisuutta suuremman tekijän, ehkä ajatuksella, että Smolanderin avulla voisi parantaa onnistumisprosenttiaan.

Tosiasiahan on, ettei huumekaupan todellisia rahoittajia ole milloinkaan onnistuttu vangitsemaan Suomessa.

Suurista painista huolimatta, Smolanderiakin jäljittäessä poliisin on täyty nyt todeta, ettei mitään rikollista ole ilmennyt telekuuntelun avulla. Pikemmin päinvastoin, hän on saanut jäljittäjiltään asiallisia kirjeitä Espanjasta, Virosta ja Suomesta, joissa kerrotaan muun muassa: ”Teidän käyttämiin teleliittymiin Suomessa ja Espanjassa kohdennetuissa telepakkokeinoissa ei ole ilmennyt sellaisia rikosepäilykseen liittyviä seikkoja, joiden perusteella rikosilmoituksessa mainitun asian esitutkintaa pitäisi jatkaa.”

Tästä huolimatta Smolander saatettiin viime vuoden alkukesästä toiselle kierrokselle 9 vuoden 6 kuukauden tuomiolla. Ratkaisevaa oli tunnetun vasikan esitutkinnassa kertoma väite Smolanderin syyllisyydestä.

On myös syytä muistaa, että väitettyjen huumekauppojen aikana Smolander koko ajan istui vankilassa edellistä tuomiotaan.

 

Asianajajia salakuunneltiin

Tuomion jälkeen tämä neuvokas vanki paljasti miten vankilan niin sanottua asiamiespuhelinta, eli kännykkää, jonka avulla vanki ja hänen asiamiehensä hoitavat vangin oikeusturvaa, oli poliisin toimesta kuunneltu useiden kuukausien ajan.

Asianajajan ja päämiehen suhdetta on pidetty oikeusvaltion kulmakivenä, eikä tämän suhteen väliin ole ollut hyväksyttävää mennä.

– Kiinnitin kuulusteluissa ensimmäisenä huomiota siihen, kun poliisi puhui samoista asioista kun mitä itse olin puhunut asianajajan kanssa. Mä sanoin, että onpa erikoinen homma poliisilta tulee samat lainaukset!  Näin kertoo Keijo Smolander hetkestä, jolloin hän oivalsi miten myös asiamiespuhelinta salakuunnellaan.

Vangin lahjakkuus ei jäänyt ilman palkkiota, sillä hänet määrättiin varmuusosastolle, vaikka osastokäyttäytymisessä ei ole ollut huomautettavaa.

Käytännössä se merkitsi myös, ettei hän pääse tapaamaan alaikäisiä lapsiaan, koska Riihimäen vankilassa tehdyn turvallisuusarvioinnin mukaan peruskouluikäiset tytöt ovat selkeä turvallisuusriski.

”Tapaaminen aiheuttaa vaaraa vankilan järjestykselle ja turvallisuudelle”, kuuluu perustelu.
Jotenkin pelottavaa on, mikäli alle kymmenvuotias tyttö on Riihimäen vangeille turvallisuusriski. Toivotaan että muurit kestävät, mikäli hän joskus äitinsä seurassa pääsee tapaamisiin.

 

Oikeutta on helppo harhauttaa

Pakkokeinolain mukaan teleliittymien kuuntelusta on vuoden kuluessa ilmoitettava kohteelle. Mutta näin ei automaattisesti menetelty Smolanderin kohdalla. Alkoi vähitellen selvitä, että viranomaiset olivat hakeneet ja saaneet luvan laajamittaiseen teleliittymien kuunteluun lähellä Joensuuta sijaitsevaan Pyhäselän vankilaan, jossa Smolander suoritti silloista tuomiotaan

Lahden käräjäoikeus oli myöntänyt kuunteluluvat kolmeen puhelimeen, joista kaksi oli maksullisia ns. yleisö puhelimia vankilan käytävillä. Kolmas oli maksuton matkapuhelin ja tarkoitettu ainoastaan vankien ja asianajajien välisille puheluille.

Kävi ilmi, että kaikkia asiamiesten ja vankien välisiä puheluja oli kuunneltu yhdeksän ja puolen kuukauden ajan.

Smolander laati itse Lahden käräjäoikeudelle luovutusvaatimuksen, jossa viittasi siihen, että telekuuntelun asiakirjat on luovutettava kun siitä ei enää ole haittaa esitutkinnalle.

Papereista selvisi, että nimellä ”asiointipuhelin” oli haettu kuuntelulupa kännykkälaitteeseen, joka saatiin vartijoilta, kun haluttiin soittaa asianajajalle. Siinä puhelimessa luki vielä, että ”asianajajapuhelin”.

– Jos kuuntelulupahakemukseen olisi kirjoitettu totuudenmukaisesti ”asiamiespuhelin”, ei yksikään tuomari olisi antanut sellaiseen lupaa, arvelee Smolander varmuusosaston pienessä tapaamistilassa.

Kun oikeuskäsittelyä varten pyydettiin telekuuntelusta selvitys, Pohjois-Savon poliisilaitos ilmoitti, ettei puheluja oltu saatu taltioitua kuin yhdestä yleisöpuhelimesta ja että asianajajapuhelut on kaikki hävitetty.

 

Vankilassa kuunneltiin 9 kuukautta

Tosiasiassa poliisin arkistosta löytyi levykkeeltä molemmasta yleisöpuhelimesta taltioituja puheluita, sekä ainakin neljän eri asianajajan ja päämiesten välisiä puheluja.

Teletiedot kerättiin yli yhdeksän kuukautta kestäneen kuunteluvaiheen aikana kerran kuukaudessa Pyhäselän vankilasta. On perin merkillistä, ettei poliisi tuona aikana kertaakaan huomannut, että toisesta yleisöpuhelimesta ei saatu taltioitua puheluja.

Tutkinnanjohtajan kirjallisessa päätöksessä telekuuntelun pimittämisestä todetaan, että tiedoissa voi ilmetä seikkoja, joiden julkitulo voi vaikeuttaa tutkintaa. Pyhäselän vankilan johtoa on kielletty vastaamasta kysymyksiin, vaikka vankila on ollut täysin tietoinen telekuuntelusta.

Poliisihallituksen ylin johto ei halunnut ottaa kantaa tähän kuunteluun vetoamalla asian keskeneräisyyteen. Poliisihallitus suostui viime syksynä vain yleisellä tasolla kommentoimaan mikä on sallittua ja mikä ei.

– Laki lähtee siitä, että rikoksesta epäillyn ja avustajan puhelua ei saa kuunnella. Eli tällainen kuuntelu on absoluuttisen kuuntelukiellon alainen ja tällä menettelyllä suojataan asianajosalaisuutta, selvittää poliisiylitarkastaja Arto Hankilanoja.

Kuuntelulupa oli annettu vain yhden vangin puheluiden kuuntelemiseen Pyhäselän vankilassa. Silti poliisi oli tallennelupien avulla saanut arviolta yli 20 000 puhelua taltioitua. Operaattorin keräämät tiedot haettiin vankilasta kymmenessä erässä.

 

Poliisi toimii harmaalla alueella

– Kyllä, yhden epäillyn kohdalta saattaa olla kerättynä satojatuhansia puheluita. Kun puhelu kestää esimerkiksi minuutin, se käytännössä vaatii kolminkertaisen työmäärän siltä, joka käsittelee nauhoitetta.

Hankilanojan mukaan työajan käyttö on siis kolminkertainen suhteessa puhelun kestoon. Kirjallisessa yhteenvedossa todetaan, ettei aineistosta löytynyt mitään rikolliseen toimintaan viittaavaa. Mutta rahaa paloi juhannuskokon verran.

Smolanderin kansalaistottelemattomuus otettiin sekavin tuntein vastaan lakimiespiireissä. Toiset olivat riemuissaan   syy on luonnollisesti taloudellinen.

– Ennen riitti soitto päämiehelle, mutta nyt ”täytyy” matkustaa päämiehen luo vankilaan, koska puhelinlangat laulavat vähän liiankin kovaa, lahtelainen asianajaja ilmaisi.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että asiamies osoittaa kululaskun Suomen valtiolle.

Toinen asianajaja kertoi hien nousseen pintaan, kun hän ajatteli miten poliisi ei kunnioita edes perussääntöjä. Miten on mahdollista, että näitä puheluja tällaisessa laajuudessa kuunnellaan?

Vastaus on helppo;  Ensin poliisi määrittelee tietyn puhelimen (asianajajapuhelimen) oikeudelle muuksi (asiointipuhelimeksi) kuin mikä se todellisuudessa on, tai lupaa kuunnella vain tiettyjä puheluja ja hävittää loput.

Toiseksi, poliisi vakuuttaa kirjallisesti oikeudelle ja epäilylle, tässä tapauksessa Smolanderille, että hävittäminen on tapahtunut.

Todellisuudessa näin ei välttämättä ole, vaan poliisi massa kuuntelee puheluita, ja saattaa käyttää aineistoa periaatteella ”nyt ja tulevaisuudessa”.

Lakikin suo melkoiset mahdollisuudet säilyttää telekuuntelun tuloksia.

– Jos kyseessä on kuuntelukiellon alaista aineistoa, niin se säilytetään siihen saakka kunnes kyseisestä asiasta on saatu lainvoimainen tuomio.

On erityisiä syitä, minkä perusteella tallenneaineisto voidaan säilyttää tuomion jälkeenkin. Esimerkiksi törkeän rikoksen estäminen, täsmentää Poliisihallituksen poliisiylitarkastaja Arto Hankilanoja.

-Lainvoimaisen tuomion jälkeen viimeistään viiden vuoden kuluttua tällainenkin aineisto on hävitettävä.

 

Laillisuusvalvoja huolestui

Eli käytännössä teletiedot säilyvät poliisin arkistossa helposti kymmenenvuotta. Valtavan työmäärän ohella tilanpuute lienee telekuuntelun toiseksi suurin ongelma.

Oikeustieteellisesti tästä epäkohdasta käytetään ilmaisua ”aukko”. Yhden henkilön puheluiden kuunteluun tarkoitettujen lupien avulla poliisintiedustelu voi tunkeutua muihin juttuihin, myös asiamiesten ja päämiesten keskusteluihin.

Oikeusturvan kannalta on muutenkin arveluttavaa, että poliisi kuuntelee yleisiä puhelimia ja lisäksi arkistoi nämä puhelut vuosiksi.

Poliisitoiminnan valvoja, eduskunnan apulaisoikeusasiamies Juha Haapamäki on huolissaan nykykäytännöstä.

– Se on epäkohta, koska massakuuntelu ei ole säännelty. Kyse on puhesalaisuuteen puuttumalla saaduista tiedoista. On katsottu, että tämä ehdottomasti on asia, joka pitäisi säännellä.

–  Jo perustuslaissa todetaan puhesalaisuudesta, että se on loukkaamaton ja että siitä voidaan säätää poikkeuksia vain lailla.

Onko sellaista säädöstä tai lakia nyt?  -Ei tällä hetkellä. Säätely on aika harsosta.

Jo telekuuntelun laajuus viitaa siihen, että viranomaiset ovat alkaneet käyttää ns. joustavia keinoja huumerikollisuutta vastaan. Mutkat vedetään suoriksi. Esitutkinta  ja pakkokeinolain säännöksiä ja henkeä venytetään.

Vallan noloa on, että Smolanderin jäljittämät telekuuntelutiedot ovat edelleen olemassa, hävittämisvakuuttelusta huolimatta. Kun Alibi oli kuunnellut Smolanderin aineiston cd -taltioinnilta, kävivät vankilan työntekijät tukka tuulispäänä hakemassa

Smolanderilta aineiston pois, poliisin määräyksestä.

Nyt on kuitenkin selvästi todistettu, että poliisilla on salaista aineistoa, josta se ei kerro tuomioistuimelle. Ainakin tähän saakka poliisi on kieltänyt aineiston olemassaolon. Sitä ei luovutettu puolustukselle, vaikka syyttäjäpuoli tiesi sen olemassaolosta ennen Smolanderin viimeistä tuomiota keväällä 2012.

 

Puheluita perheenjäseniltä

Mikäli vangilla ja vasikalla olisi ollut käytettävissä sama aineisto kuin syyttäjällä, eli nauhoitukset, jotka poliisi oli hankkinut ”joustavin” keinoin, olisi Smolanderin tuomitseminen ollut vaikeaa, kenties mahdotonta. Smolanderin cd on läpileikkaus suomalaisesta perhe elämästä. Eräänlainen rikosmaailman ”Finn Hits”.

Puheluita on tuhansia. Sadat perheenjäsenet keskustelevat luottamuksellisista asioista vankilassa olevan läheisen kanssa. Kaltereiden takana olevat isät kysyvät lastensa koulumenestyksestä, vaimot arjen vaikeuksista.

Cd ei tietenkään ole pelkkää päätalomaista perhekuvausta, vaan väliin mahtuu mojovaa tekstiä rikoksista   sekä tapahtuneista että tulevista.

Nämä viimeksi mainitut ovat poliisille sellaista tietoa, jota on mahdollista hyödyntää työssä. Ehkä on syytä muistuttaa, että poliisin ilmoituksen mukaan tätä aineistoa ei ole edes olemassa, koska lain mukaan se tuli hävittää…

Valtaosa poliiseista haluaa noudattaa Suomen lakia sekä näyttää osaamistaan omilla taidoillaan. Useat poliisit ovat pettyneitä oikealta ohittaviin virkatovereihin, joiden keinovalikko muistuttaa menneiden aikojen Itä Saksaa.

Pyhäselän vankilan telekuuntelua vaatinut tutkinnanjohtaja, Eteläisen tullipiirin entinen tulliylitarkastaja, toimii nykyisin Poliisihallituksessa tietohallinnon rikosylikomisariona.

Hän vakuuttaa, että kaikki toimenpiteet tehtiin esitutkinta ja pakkokeinolakien sääntöjä noudattaen.

Nyt cd taltiointi on kuitenkin olemassa, joka on hieman kiusallinen asia tutkinnanjohtajalle ja asiasta päättäneille tuomareille. Tässä suhteessa Smolanderin valitustehtailu on ollut mallikelpoinen, varsinkin kun hän suoritti yhden miehen tutkintansa alkeellisissa oloissa vankilan varmuusosastolla.

Mutta tämä ei Smolanderille riittänyt.

 

Äänite oikeussalikuntoon

Seuraavaksi hän luki oikeudenkäynteihin liittyvät ja ja hänelle luovutetun aineiston läpi huolella ja vertaili sitä omiin muistiinpanoihinsa Sitkeän tutkinnan tuloksena selvisi, että poliisi oli muokannut nauhoitteiden puhtaaksikirjoitusta ja korjannut nauhojen sisältöä.

Hänen onnekseen poliisin rikoslaboratorion virkailija ei ollut oppinut talon tavoille, vaan tunnusti rehellisesti näin tehneensä.  Smolanderia oli äänitetty myös vankilassa ja nämä äänitteet viilattiin ”oikeussalikuntoon”.

Kun nauhoitteet purettiin sekunti sekunnilta, oli helppo havaita, että viilauksessa oli käytetty mikseriä. Smolander selätti tarkkuudellaan poliisilaboratorion Käräjäoikeus oli niin tyytyväinen Smolanderin työn laatuun, ettäse kirjasi:

”Käräjäoikeus toteaa, että Smolanderin puhtaaksi kirjoittama versio vastaa parhaiten tallenteelta kuultua.”

Kiusallista tämäkin, mutta mikään ei muuta tulosta.

Ehkä aikanaan joku uskoon tullut poliisi kuvailee toimintaa muistelmissaan ja pyytää anteeksi.

 

 

Alibi lehti  1/2013

 

 

 

Syyttömille maksettavat korvaukset kasvavat räjähdysmäisesti

27.10.2012 Kommentointi poissa käytöstä

Syyttömästi vangituille ja tuomituille maksetut korvaukset ovat lähes kolminkertaistuneet muutamassa vuodessa. Tänä vuonna korvauksia maksetaan todennäköisesti ennätysmäärä, lähes kaksi miljoonaa euroa.

Kiinnostavaksi ilmiön tekee se, että yksikään viranomainen ei tiedä, mistä korvaussummien voimakas kasvu johtuu.

Vuosina 2007-2009 korvauksia maksettiin vuosittain vajaat 750 000 euroa. Vuonna 2010 korvaussumma lähes tuplaantui lähes 1,4 miljoonaan euroon. Kasvu on jatkunut ripeänä, ja tänä vuonna korvaussumman ennakoidaan olevan lähellä kahta miljoonaa euroa.

Myös korvaushakemusten määrä on jonkin verran noussut. Aiemmin hakemuksia tuli vuosittain noin 400, mutta viime vuonna hakemusten määrä ylitti 500 rajan. Myös tänä vuonna ennakoidaan yli 500:aa hakemusta.

Hakemusten määrä ei kuitenkaan selitä korvaussumman kasvua. Keskimääräinen korvaussumma näyttää nousseen alle 2000 eurosta yli kolmanneksen.

Ilmiön syytä on yritetty selvittää niin oikeusministeriössä, valtiokonttorissa kuin poliisihallituksessakin. Edes valistuneita arvauksia ei ole.

– Ei valitettavasti ole sitäkään. Mietitty kyllä on kovasti, mutta mitään vastausta ei ole suoraan löydetty, sanoo lakiasiain päällikkö Pekka Syrjänen valtiokonttorista.

Syrjäsen mukaan pidätysvuorokauden hinta on 100-120 euroa. Tyypillinen korvaus maksetaan lyhyestä, 1-3 päivän pidätyksestä.
Pidätettyjen määrässä tai vapaudenmenetysaikojen pituudessa ei ole tapahtunut muutoksia, jotka selittäisivät ilmiötä. Pidätettyjen määrä on pysynyt jo vuosikausia reilussa 10 000:ssa. Vuosituhannen alkuun verrattuna pidätettyjen määrä on itse asiassa hieman vähentynyt.

Poliisihallituksessa arvellaan, että laajojen sarjajuttujen yleistyminen saattaa selittää ilmiötä ainakin osittain. Isossa jutussa saattaa alkuvaiheessa olla paljon pidätettyjä.

– Heidän asemansa tutkinnan myöhemmässä vaiheessa muuttuu. Joko voidaan todeta, että ei ole syytä viedä heidän osaltaan asiaa syyttäjälle tai sitten voi olla myöskin, että heidän asemansa muuttuu muuksi kuin rikoksesta epäilty, arvioi poliisiylitarkastaja Heikki Lausmaa poliisihallituksesta.

Lausmaa myös pohtii, voisiko ulkomaisten epäiltyjen määrän lisääntyminen selittää ilmiötä. Ulkomaalaisia saatetaan joutua pitämään pidätettynä ja vangittuna pidempään, sillä heidän henkilöllisyytensäkin voi alussa olla epäselvä. Esitutkinnan tekeminen tulkin avulla myös vie enemmän aikaa.

 

http://www.nelonen.fi/uutiset/kotimaa/uutinen/syytt%C3%B6mille-maksettavat-korvaukset-kasvavat-r%C3%A4j%C3%A4hdysm%C3%A4isesti

Suomalaiset POLIISIPELLET taas vauhdissa!

16.10.2012 Kommentointi poissa käytöstä

Ulvilan murhatutkinnan aineisto kateissa – tai ei ehkä sittenkään

Kahdella komisariolla on eri näkemys siitä, onko Ulvilan murhatutkintaan liittyvää aineistoa kateissa.

Kyse on ryhmätunnistuksen aineistosta, jossa Anneli Auer osoitti rivistä miehen, joka vaikutti hänen miehensä murhaajalta.

Tapauksen entisen tutkinnanjohtajan Juha Joutsenlahden mukaan ryhmätunnistukseen liittyvä aineisto on joutunut kadoksiin.

– Näin minulle on ilmoitettu, ettei videota tai pöytäkirjaa löydy, sanoo Joutsenlahti Ylen uutisten verkkosivujen mukaan.

Rikoskomisario Erik Salonsaaren mukaan taas ainakaan video ei ole kateissa.

– Voin sanoa vain, että videotallenne ryhmätunnistustilanteesta on tallessa. (Sitä koskevasta) pöytäkirjasta en osaa sanoa, kertoo Salonsaari.

Salonsaari tarkentaa, että hän ei tiedä kovin paljoa Ulvilan surman tutkintaan liittyvistä asioista, koska ei ollut tutkinnassa mukana alusta lähtien.

Tunnistus johti virkarikosepäilyyn

Anneli Auer osoitti tunnistustilanteessa rivistä porilaismiehen, joka sittemmin todettiin syyttömäksi. Mies ehti viettää viikon epäiltynä poliisivankilassa.

Käräjäoikeus katsoi sittemmin Auerin syylliseksi miehensä murhaan, mutta hovioikeus vapautti hänet. Tapaus on menossa korkeimman oikeuden käsittelyyn.

Joutsenlahtea epäillään virkarikoksesta juuri tunnistustilanteen vuoksi. Epäilyn mukaan Joutsenlahti määräsi lähettämään murhasta epäilemänsä miehen kuvan Auerille ennen tunnistustilaisuutta.

Veriteko tapahtui vuonna 2006, ja porilaismies oli epäiltynä vuonna 2007.

Juha Joutsenlahti siirrettiin pois murhajutun tutkinnanjohtajan tehtävästä vuonna 2008. Hän kertoo koko tapauksen ja myös kadonneeksi väittämänsä materiaalin siirtyneen silloin muille.

Erik Salonsaari puolestaan johti vuonna 2011 seksuaalirikostutkintaa, jossa epäiltyinä olivat Anneli Auer ja hänen miesystävänsä Jens Kukka. Käräjäoikeus tuomitsi heidät vankeuteen, ja molemmat ovat valittaneet hovioikeuteen.

Joutsenlahtea ei tavoitettu haastattelua varten.

Kyseisistä poliisipelleistä aiemmin:

https://poliisirikollisena.wordpress.com/2012/10/16/ulvilan-surma-tutkinta-aineistoa-kadonnut-mystisesti/