Arkisto

Posts Tagged ‘Euroopan ihmisoikeustuomioistuin’

Poliisi otti lehtikuvaajan kiinni – EIT käsittelee tapauksen uudelleen

3.6.2014 Kommentointi poissa käytöstä

cedh_42199_26_1011_2012-09-21

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Smash Asem -ratkaisu otetaan uuteen käsittelyyn.

Tuomioistuimen paneeli on päättänyt hyväksyä tuomiosta jätetyn valituksen.

EIT päätti alkuvuodesta, että Suomi ei loukannut Suomen Kuvalehden kuvaajan sananvapautta, kun poliisi otti tämän kiinni Smash Asem -mielenosoituksen yhteydessä vuonna 2006.

Valituksen käsittelee tuomioistuimen suuri jaosto.

EIT on tukkeutunut suomalaisten valituksista poliisin laittomasta toiminnasta työssään.

11.12.2012 Kommentointi poissa käytöstä

cedh_42199_26_1011_2012-09-21

Suomessa poliisilla on poikkeuksellisen laajat valtuudet kotietsintään. Poliisi päättää niistä itse, kynnys on alhainen, ja niitä tehdään paljon. Suomen on todennäköisesti pakko karsia poliisin oikeuksia, sillä Euroopan ihmisoikeus tuomioistuimen käsittelyssä on suma valituksia laittomista kotietsinnöistä.

Syyskuussa 2011 eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja antoi huomautuksen KRP:n rikostarkastajalle, joka oli määrännyt tehtäväksi salaisen koti etsinnän.

Poliisit olivat tarkkailleet asuntoa ja epäiltyä voidakseen tunkeutua kotiin ja penkoa paikat salaa. Toimenpiteitä ei siis tehty vahingossa, vaan vakaasti harkiten, eikä etsinnästä ilmoitettu edes jälkikäteen.

Tutkinta liittyi Liedossa vuonna 2007 tehtyyn rahankuljetusryöstöön.

Rikos oli vakava, mutta jälleen kerran oikeusasiamies muistutti poliisia, ettei se anna oikeutta rikkoa lakia. Laki ei tunne salaisia kotietsintöjä, sellaisia ei voi tehdä.

Poliisi ei jäänyt ensimmäistä kertaa kiinni kyseenalaisista etsinnöistä.

Niistä tehdään yksin eduskunnan oikeusasiamiehelle muutamia kymmeniä kanteluja joka vuosi  joka vuosi

niistä myös tulee moitteita, mutta oppi ei tahdo mennä perille, vaikka pakkokeinolaki on tältä osin selvä. Paikan haltijan, tai ”hänen talonväkeensä kuuluvan” on annettava olla etsinnän aikana paikalla. Hänellä on myös oikeus kutsua paikalle todistaja. Ellei tämä ole mahdollista, etsinnästä on viipymättä kerrottava sille, jonka luona se tehtiin.

 

Tietyt kotietsinnät ovat laittomia

 

Lakimuutos pakon edessä

Lakia muutettiin viime vuonna hätäisesti lisäämällä kansalaiselle oikeus viedä kotietsinnän laillisuus käräjäoikeuden tutkittavaksi, 30 vuorokauden kuluessa etsinnästä. Myönnytys tehtiin pakon edessä. Eduskunnan käsittelyssä oli pakkokeino , esitutkinta  ja poliisilain muuttamisesta esitys, joka ei olisi parantanut oikeusturvaa.

Kesken käsittelyn EIT antoi Suomelle kaksi tuomiota laittomista kotietsinnöistä, ja sen pakottamana lakiin lisättiin jälkikäteinen mahdollisuus selvittää lainmukaisuus. Uudistus jäi pahasti vajaaksi, laittomista kotietsinnöistä ei säädetty  korvausta.

Säädöstä korvausten maksamisesta ei ehditty valmistelemaan, puolusteli tuolloinen oikeusministeri Tuija Brax keväällä 2011.

Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja totesi syyskuussa kovasanaisessa lausunnossaan, ettei tämä muutos ole antanut riittävää oikeussuojaa kotietsinnöissä, ja lisää EIT tuomioita voi olla tulossa.

Oikeusasiamiehen kanslia oli käynyt läpi tapaukset, joissa etsinnän laittomuus oli viety käräjille, Ilmeni, ettei uudistus ollut muuttanut juuri mitään.

Tutkitusta 22 jutusta käräjäoikeus oli todennut lakia rikotun 8 tapauksessa, tavallisimmin siten ettei asukas saanut olla paikalla. Kukaan ei kuitenkaan ollut saanut korvauksia, sillä käräjäoikeudet eivät olleet suostuneet käsittelemään korvausvaatimuksia.

Ainakin yhdestä päätöksestä oli valitettu hovioikeuteen, joka äskettäin katsoi, ettei vahingonkorvausta voitu käsitellä tässä samassa yhteydessä.

Pakkokeinoilla aiheutettujen vahinkojen korvaaminen on kaikkiaan puutteellisesti säädelty, toteaa esittelijäneuvos Juha Haapamäki eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta.

Euroopan ihmisoikeussopimus säätää 13 artiklassaan, että jokaisella on oltava tehokkaat oikeussuojakeinot myös silloin, kun perusoikeuksia rikkoo viranomainen.

EIT:n vakiintunut linja on, että jos valtio loukkaa kansalaisen oikeuksia, sen on maksettava siitä hyvitys. Pelkkä virheen toteaminen ei riitä.

Siksi saattaa olla, ettei viime vuoden lakimuutos pelasta Suomea tuomioilta myös sen jälkeen tehdyistä kotietsinnöistä.

Myös oikeudenkäyntikulujen maksaja on säätämättä. Useimmat kansalaiset eivät lähde käräjille ilman avustajaa. Nykykäytännöllä he joutuvat maksamaan avustajan palkkion itse, vaikka vika olisi viranomaisessa.

 

EIT:ssä muhii jytky

EIT:n käsittelyssä on tällä hetkellä Suomen kotietsinnöistä ainakin kahdeksan valitusta, joista on pyydetty

valtion vastaus. Ne ovat näin ylittäneet kynnyksen, johon yli 95 prosenttia EIT:lle jätetyistä kanteluista kompastuu. Kynnyksen ylittäneistä tapauksista keskimäärin 5/6 johtaa valtion tuomitsemiseen.

On siis mahdollista, että vuoden parin sisällä Suomi saa Strasbourgista sellaisen nipun tuomioita, että kotietsintäsäädökset on pakko panna uusiksi.

Kaikissa tapauksissa yhtenä valitus perusteena on, ettei kansalaisella ollut missään vaiheessa mahdollisuus vedota tuomioistuimeen. Etsinnät ovat tapahtuneet ennen viimevuotista laki  muutosta, mutta lakiuudistuksen vajavaisuuden vuoksi on mahdollista, ettei valitusten virta Strasbourgiin edes hidastu.

Valitusten mukaan kotietsinnöissä on hutiloitu muutoinkin. Kahdessa tapauksessa asianosaista oli estetty olemasta paikalla, ja etsintöjen perusteetkin ovat olleet osin heikot.

Yhdessä tapauksessa ei ilmennyt mitään rikosta, eikä ollut aihetta esitutkintaan. Etsinnän syyksi oli ilmoitettu epäily huumausainerikoksesta, mutta epäilylle ei löytynyt katetta.

Toisessa tapauksessa poliisit tunkeutuivat yöllä asuntoon, ja väittivät siellä vieraana olleen miehen ajaneen aiemmin illalla autoa humalassa. Etsinnän aikana poliisi suostui soittamaan vieraan isälle, joka kertoi aja neensa itse kyseistä autoa   jonka hän myös omisti.

Eräässä tapauksessa ulkona oleva asukas tarjosi poliisille avainta asuntoonsa, jossa olevaa miestä poliisi epäili taposta,  jostain syystä avain ei kelvannut, vaan asuntoon mentiin niin sanotusti raamit kaulassa.

Ainakin kuudessa tapauksessa ei joko ole ollut lainkaan rikosta, tai asia on ollut niin vähäinen, että syyttäjä on päättänyt jättää esitutkinnan sikseen.

 

ALIBI LEHTI 12/2012

Korkein oikeus hylkäsi poliisirallijutun syytteet

8.10.2012 Kommentointi poissa käytöstä

Poliisiylitarkastaja Keijo Suuripää sai vapauttavan tuomion poliisirallijutussa. Korkeimman oikeuden (KKO) mukaan väitetyistä rikoksista on kulunut niin kauan, ettei syytettä voi hyväksyä. Voimaan jäi hovioikeuden vuonna 2000 antama vapauttava ratkaisu.

Lahjusepäily liittyi vuonna 1998 ajettuun poliisien EM-ralliin ja yritykseltä saatuun sponsoritukeen.

Vuonna 2002 KKO tuomitsi Suuripään sakkoihin ja menettämisseuraamukseen lahjusrikkomuksesta. Aiemmin tänä vuonna se poisti edellisen tuomionsa ja määräsi jutun uuteen käsittelyyn. Taustalla oli KKO:n virhe, kun se ei järjestänyt jutussa suullista käsittelyä. Tuomion poistamista esitti oikeuskansleri Jaakko Jonkka. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on moittinut asiassa KKO:ta.

Tuoreimmasta käänteestä kertoi ensin Yle.

Asianajaja Simo Ellilän mukaan Suuripää helpottui, kun 15 vuotta kestänyt prosessi päättyi.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/399196/Korkein+oikeus+hylkasi+poliisirallijutun+syytteet

Asiasta aiemmin mm..

https://poliisirikollisena.wordpress.com/2000/06/23/suuripaan-lahjussyyte-nurin-hovioikeudessa/

https://poliisirikollisena.wordpress.com/2000/05/09/rikostarkastaja-suuripaalle-syyte-lahjusrikkomuksesta/

https://poliisirikollisena.wordpress.com/1999/10/04/suuripaalle-syytteet-lahjusrikkomuksesta-ja-vaarennyksesta/

https://poliisirikollisena.wordpress.com/2012/05/24/ex-rikosylitarkastajan-lahjustuomio-purettiin-rikkoi-ihmisoikeussopimusta/

Laillisuusvalvoja: Pakkokeinolaki yhä puutteellinen

28.9.2012 Kommentointi poissa käytöstä

Kotietsintää koskevan pakkokeinolain muutos ei ole riittävä, sanoo apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja. Hiljattain uusittu laki ei Pajuojan mielestä suojaa asunnon haltijaa kotietsinnässä tarvittavan tehokkaasti.

Muutoksen jälkeen henkilöllä, jonka luona on tehty kotietsintä, on ollut oikeus vaatia käräjäoikeutta tutkimaan kotietsinnän edellytykset. Lisäksi oikeutta voi vaatia selvittämään, toimittiinko kotietsinnässä lain mukaan.

Usein lainvastaisesti tehdyissä kotietsinnöissä on ollut kyse siitä, ettei asunnon haltijan oikeutta olla läsnä tai kutsua todistaja ollut kunnioitettu. Pajuojan oman seurannan mukaan käräjäoikeudet ovat vain todenneet virheen, eikä esimerkiksi vahingonkorvausvaatimuksia ole tutkittu.

Suomi on aiemmin saanut moitteita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta, jonka mielestä valtion vahingonkorvausjärjestelmässä on puutteita.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194769343671/artikkeli/laillisuusvalvoja+pakkokeinolaki+yha+puutteellinen.html

Poliisikoira puri, mistä saan korvauksia?

12.9.2012 Kommentointi poissa käytöstä

Poliisi on kansakunnan järjestyksenpitäjä, mutta mistä saa korvauksia, jos poliisi tekeekin työssään virheen?

Päivän Turun Sanomat kirjoittaa, kuinka valtiota on vaikea saada korvausvastuuseen virkamiesten tekemistä virheistä. Yhtä luukkua näille vahingonkorvausvaatimuksille ei Suomessa ole.

Poliisin virheestä voi tehdä vahingonkorvausvaatimuksen poliisin työnantajalle tai Poliisihallituksen laillisuusvalvontaan. Poliisihallitukseen korvausvaatimuksia tulee joitakin kymmeniä vuodessa.

– Perusasia on, että viranomainen on vahingonkorvauslain mukaan velvollinen maksamaan korvauksia virheestä tai laiminlyönnistä. Mistä tahansa pikkuvirheestä ei kuitenkaan makseta. On huomioitava tilanne, ja korvauksia saadakseen pitää olla syntynyt vahinko, joka on yhteydessä virheeseen, selventää Poliisihallituksen poliisitarkastaja Niina Uskali.

Nollasta tuhansiin euroihin

Uskalin mukaan korvauksia maksetaan suhteessa syntyneeseen vahinkoon ja niitä on maksettu muutamasta kympistä tai satasesta muutamaan tuhanteen euroon asti.

– Korvauksia voi saada esimerkiksi esinevahingoista tai kivusta ja särystä. Usein korvauksia ei makseta lainkaan. Virhettä ei ole mielestämme tapahtunut.

Tapaukset korvausvaatimusten taustalla vaihtelevat suuresti.

– Vaatimus voi liittyä vaikkapa esitutkinnan virheeseen tai poliisikoiran puremaan, Uskali havainnollistaa.

Sen sijaan esimerkiksi laittomasta kotietsinnästä ei ole haettu Poliisihallituksesta vielä yksiäkään korvauksia. Itse asiassa laittomia kotietsintöjä ei ole käräjäoikeuksien mukaan vielä todettukaan, mutta niissä on todettu menettelyvirheitä.

Poliisin toimintaan tyytymätön voi hakea korvauksia myös nostamalla suoran kanteen käräjäoikeuteen. Lisäksi rikoksesta voi tehdä rikosilmoituksen.

 

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/09/1615028/poliisikoira-puri-mista-saan-korvauksia

 

Liittyy asiaa:

https://poliisirikollisena.wordpress.com/2012/09/12/suomi-haraa-vahingonkorvauslakien-uudistusta-vastaan/

Ex-rikosylitarkastajan lahjustuomio poistettiin – rikkoi ihmisoikeussopimusta, jutun käsittely jatkuu.

24.5.2012 1 kommentti

Korkein oikeus on poistanut entisen poliisiosaston rikosylitarkastajan Keijo Suuripään lahjusrikkomustuomion. Korkein oikeus antoi tuomionsa vuonna 2002.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka esitti tuomion poistamista jo kaksi vuotta sitten. Hänen mukaansa tehtiin oikeudenkäyntivirhe, kun KKO tuomitsi Suuripään järjestämättä suullista oikeudenkäyntiä. Asiaa oli käsitellyt ensimmäisenä oikeusasteena hovioikeus, joka hylkäsi syytteet.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että menettely rikkoi ihmisoikeussopimusta. Sen mukaan KKO ei olisi saanut ratkaista asiaa ilman suullista oikeudenkäyntiä.

Lahjusjupakka liittyi Belgiassa vuonna 1998 ajettuun poliisien EM-ralliin. Oikeuden mukaan Suuripää oli kerännyt sponsoritukea yritykseltä, jolta sisäministeriön poliisiosasto hankki atk-laitteita.

Suuripää työskenteli tuomitsemisensa aikaan poliisiosaston rikosylitarkastajana ja hänet siirrettiin tuomionsa vuoksi siviilivirkaan. Nykyisin hän toimii poliisiylitarkastajana sisäministeriössä.

Suuripään tuomio on siis poistettu, poistaminen tarkoittaa että jutun käsittely jatkuu.

http://www.hs.fi/kotimaa/Korkein+oikeus+poisti+Keijo+Suurip%C3%A4%C3%A4n+lahjustuomion/a1305570957853

Rikoksesta epäillyllä on oikeus keskustella avustajan kanssa ennen kuulustelua

20.5.2012 Kommentointi poissa käytöstä

Rikoksesta epäillyllä on oikeus keskustella avustajan kanssa ennen kuulustelua. Tämä ei aina toteudu suomalaisen esitutkinnan arkipäivässä, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ja valmisteilla oleva esitutkintadirektiivi sitä edellyttäisivät. Kysymys on sekä epäillyn oikeusturvasta että rikosvastuun toteutumisesta. Asiantila huolestuttaa muun muassa valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä, joka on tehnyt aloitteen jotta Suomeen saataisiin avustajien päivystysjärjestelmä. Asianajajat kannattavat järjestelmää periaatteessa, mutta ratkottavana on paljon käytännön ongelmia.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen kutsui maaliskuussa toimistoonsa koolle keskustelutilaisuuden, jonka tarkoituksena oli kiinnittää esitutkintaviranomaisten huomio puutteisiin epäillyn niin sanotussa itsekriminointisuojassa. Samalla oli ajatuksena laittaa liikkeelle oikeudenkäyntiavustajien päivystysjärjestelmän suunnittelu. Päivystysjärjestelmä liittyy siten isompaan kokonaisuuteen, jossa taustalla ovat Euroopan ihmisoikeussopimus, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ja niiden edellyttämät uudistukset suomalaisessa oikeudenkäytössä.

Kysymys on siitä, täyttääkö Suomi kansainvälisten sopimusten mukaiset velvoitteensa. Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) aiemmin nuhteita oikeusjuttujen viivästymisestä. Valtakunnansyyttäjä pelkää nyt, että ETT alkaa seuraavaksi tukistaa Suomea siitä, että epäillyn itsekriminointisuojaa, eli oikeutta olla puhumatta itseään vastaan, ei Suomessa kunnioiteta riittävästi. Asiantila on tahra epäillyn oikeusturvassa, mutta huolestuttava myös siinä mielessä, että esitutkinnan puutteet saattavat johtaa tuomioiden kaatumiseen. Näin voi käydä, jos tunnustus on annettu ilman avustajaa tehdyssä esitutkinnassa.

— Suomessa hyvin suuri osa tuomioista perustuu epäillyn tunnustukseen, mikä on sinänsä hyvä asia. Jos kuitenkin käy ilmi, että tunnustusta ei voikaan käyttää todisteena, koska epäillylle ei ole riittävän selvästi kerrottu itsekriminointisuojasta eikä hänelle ole järjestetty mahdollisuutta keskusteluun avustajan kanssa, on vaarana, että rikosvastuu ei toteudu, Nissinen sanoo

— Näen mahdollisena sellaisen kauhu skenaarion, että isot tunnustetut jutut menevät nurin. Tässä on eväät eräänlaiseen kasapanos-ilmiöön, Meillä ei tosiaankaan olisi varaa siihen, että jo moneen kertaan käsitellyt jutut menevät nurin samaan aikaan, kun jonossa on uusia juttuja ja syyttäjät ovat täystyöllistettyjä muutoinkin.

—Suomessa ollaan vasta heräämässä siihen, että itsekriminointisuoja on otettava vakavasti. Meillä on vähän sellaista ilmapiiriä, että meille vieraampia maita koskevat EIT:n ratkaisut eivät oikeastaan koske meitä, koska meillä asiat ovat kunnossa. Meillä on huonot valmiudet lukea heikkoja signaaleja. Luotetaan liikaa siihen, että vanhat, hyväksi havaitut menettelytavat toimivat. Niistä on vaikea luopua, Nissinen pohtii.

Olennaista on myös. että epäillylle kerrotaan selkeästi, että hänellä on oikeus avustajaan jos hän luopuu tästä oikeudesta, on tärkeää varmistaa, että hän on ymmärtänyt, mistä on kysymys ja mikä merkitys oikeudesta luopumisella saattaa olla. Pelkkä rutiininomainen ilmoitus ja rasti ruutuun -menettely ei siis aina riitä.
— Toivon, että viranomaiset ottavat asian nyt vakavasti ja se hoidetaan pikaisesti kuntoon. Samalla kyllä pelkään, että se hoituu vasta kun käsillä on kriisi ja päädytään kiireellä tehtyihin hätäratkaisuihin.

POLIISI AVAINASEMASSA Nissinen heittää pallon poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille.

— Vastuu kuuluu tietysti koko rikosprosessiketjulle, mutta kyllä poliisi on ihan avainasemassa, samoin kuin tulli ja rajavartiolaitos. Heillähän voi tulla vastaan isojakin juttuja, joihin liittyy vaikkapa ihmiskauppaa tai huumeiden maahantuontia ja joiden kuulustelut halutaan hoitaa nopeasti.

Näiden juttujen kannalta on aivan olennaista, että esitutkinta on tehty huolellisesti eikä siinä ole moittimista.
— Myös syyttäjille kuuluu vastuuta tässä asiassa. Syyttäjän tulisi toimia poliisiin päin oikeudellisena opastajana. Kun syyttäjä saa ilmoituksen jutusta, jossa tunnustamisen merkitys on erityisen tärkeä, syyttäjän tulisi muistuttaa poliisia epäillyn oikeusturvatakeista.

Esitutkintaviranomaiset voivat Nissisen mukaan tehdä asiassa paljonkin ilman, että luodaan uutta normistoa. Kysymys on työtavoista — yksinkertaisimmillaan siitä, mitä kuulustelulomakkeeseen kirjataan ja millaisia kohtia lomakkeeseen on valmiiksi painettu. Lisäksi avustajan tavoitettavuus tulisi turvata päivystysjärjestelmällä. Nissinen odottaa ja toivoo, että oikeusministeriö ja Asianajajaliitto ryhtyisivät yhdessä selvittämään päivystysjärjestelmän käyttöönottoa ja sen vaatimia resursseja.

— Iso osa esitutkinnan asiakkaista on julkisen oikeusavun varassa. Tässä on kysymys myös yhdenvertaisuudesta. Voi kysyä, onko oikeudenmukaista, että itse avustajansa maksavat asiakkaat saavat paremman kohtelun itsekriminointisuojassa kuin ne epäillyt, joilla ei ole varaa itse maksaa omaa avustajaansa, Nissinen huomauttaa. Hänen mukaansa vuonna 2014 voimaan tuleva uusi esitutkintalaki ei täysin vastaa EU:ssa valmisteilla olevan uuden esitutkinta direktiivin sisältöä. Tästäkään syystä asiassa ei pitäisi viivytellä lakiuudistuksen varjolla.

Oikeusministeriössä on valmisteltavana hallitusohjelman edellyttämä oikeusturva ohjelma, jonka luonnokseen valtakunnan syyttäjänvirasto otti lausunnossaan kantaa. Lausunnon mukaan luonnoksen avustajankäyttöä koskeva kohta “vaikuttaa jotenkin tekniseltä tai ohuelta siihen nähden, että oikeusturvanäkökulmasta kyse on erityisesti itsekriminointisuojan toteuttamisesta tavalla, jota epäillyn ihmisoikeudet velvoittavasti Suomessakin edellyttävät”. Valtakunnansyyttäjä toivoisi siis asiaan suhtauduttavan nykyistä vakavammin.

LIITTO KANNATTAA Suomen Asianajajaliitto kannattaa valtakunnansyyttäjän aloitetta oikeudenkäyntiavustajien valtakunnallisesta päivystysjärjestelmästä. Liitto on ilmaissut valmiutensa osallistua järjestelmän suunnitteluun ja toimintaan. Järjestelmän toteuttamisesta vastaisivat käytännössä Asianajajaliiton paikallisosastot. Asianajajat korostavat, että järjestelemän tulee perustuavapaaehtoisuuteen ja siihen on saatava rahoitus jostakin.

Asianajajaliiton hallituksen jäsen Jouko Pelkonen oli paikalla valtakunnansyyttäjän maaliskuisessa keskustelutilaisuudessa ja kiittelee Matti Nissistä hyvästä aloitteesta. Hän toivoisi, että se ei jäisi vain hurskaaksi toiveeksi, joka kaatuu rahan puutteeseen tai muihin käytännön ongelmiin.

— Liitto ei oikein voi ryhtyä toimiin ennen kuin saamme varmuuden, että järjestelmä tulisi julkisen oikeusavun piiriin ja oikeusministeriössä tunnustetaan lisäresurssien tarve, Pelkonen kuvailee tilannetta.

Muitakin pulmia nousee esiin, kun Pelkonen ryhtyy visioimaan järjestelmän käytännön toteuttamista.
— Välimatkat ovat Suomessa pitkiä. Pelkästään yhden liiton osaston sisällä päivystyskeikka voisi merkitä satojen kilometrien ajoja. Voi olla haasteellista saada järjestelmä toimimaan tarkoituksenmukaisesti niin, että se ei tarpeettomasti hidasta esitutkintaa ja on toisaalta kustannustehokas, Pelkonen pohtii.

Hän ymmärtää, jos poliisi ei valtavasti innostu siitä, että puoli tuntia kestävän rutiini kuulustelun takia täytyisi ryhtyä soittamaan päivystäjää paikalle monen tunnin matkan päästä.

Isoja periaatteellisiskin kysymyksiä herää.
— Olisiko niin, että joissain tilanteissa epäillyn olisi tyytyminen päivystävään epäillyn olisi tyytyminen päivystävään avustajaan, vaikka Euroopan ihmisoikeus sopimuksen mukaan epäillyllä on oikeus itse valita avustajansa? Ja seuraako päivystysjärjestelmästä se, että paikalle saapuneelle päivystäjälle syntyy velvollisuus avustaa jutussa myöhemminkin? Entäpä jääviys kysymykset — saattaahan ilmetä, että päivystäjä onkin jutussa jäävi. Miten silloin meneteltäisiin?

Pelkonen näkee myös vaaran, että järjestelmää ryhdytään suunnittelemaan ja suunnitelmien valossa se todetaan liian kalliiksi ja hanke haudataan vähin äänin.
— Käsitykseni mukaan Belgiassa on kokemusta asianajajapäivystysjärjestelmästä ja siellä on tarvittu huomattavia lisäresursseja paikalliseen oikeusapujärjestelmään. Kustannusvaikutukset pitäisi ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa.

Haasteista ja nähtävissä olevista pulmakohdista huolimatta Pelkonen kannattaa päivystysjärjestelmää samoin perustein kuin valtakunnansyyttäjäkin. Suomi ei yksinkertaisesti voi lipsua velvoitteistaan. Hän muistuttaa myös siitä, että kysymys ei ole pelkästään epäillyn oikeusturvasta, vaan myös uhrien. Asianmukaisesti suoritettu esitutkinta edesauttaa rikosvastuun toteutumista.

Pelkonen näkee paljon parantamisen mahdollisuuksia nykyisissäkin toimintamalleissa, kunhan avustajan läsnäolon tärkeys ymmärrettäisiin ja muistettaisiin.

— Kun kysymys on tärkeästä kuulustelusta vakavassa rikosasiassa tai mahdollisesti muuten isossa asiassa, kuulustelujen aloitta mista voitaisiin lykätä, kunnes epäillyn itse valitsemaan avustajaan saadaan yhteys. Usein ajatellaan, että avustajan tulisi olla kuulustelussa läsnä, mutta minusta se ei suinkaan aina ole tarpeen. Riittää, että epäillyllä on ollut mahdollisuus keskustella avustajansa kanssa vaikka puhelimessa ennen kuulustelua ja hän tämän keskustelun perusteella ymmärtää oikeutensa tai vaikkapa sen, mitkä ovat tunnustamisen mahdolliset seuraamukset.

Oikeusministeriössä niin ikään kiitellään valtakunnansyyttäjän aloitetta.

— Olemme käynnistäneet keskustelun esitutkinta-asiasta yhdessä sisäasiainministeriön kanssa, kertoo hallitusneuvos Merja Muilu ministeriön oikeusapuyksiköstä.Hän ei halua ennakoida, miten asia seuraavaksi etenee. Hän korostaa näkemyksenään, että mahdollista päivystysjärjestelmää olen naisempi kysymys on epäillyn oikeusturvan tosiasiallinen toteutuminen.

— On selvää, että EIT:n ratkaisujen tulee heijastua muutoksena esitutkintakäytäntöihin. Käytäntöjen kehittämisessä tärkeää on yhteistyö poliisihallinnon kanssa.

NYKYINENKIN TOIMII Asianajaja, varatuomari Kaarle Gummerus tamperelaisesta Asianajotoimisto Gummeruksesta ei koe nykyistä avustajakäytäntöä oikeusturvan kannalta erityisen suureksi ongelmaksi. Ainakin Tampereella systeemi toimii Gummeruksen mielestä nytkin.

— Kun puhutaan vakavasta rikoksesta, niin poliisi sanoo syytetylle, että paikalle tarvitaan avustaja ja hän saa myös valita tämän itse. Joskus minullekin tulee viikonloppuna soittoja, että joku tuttu asiakas tarvitsee avustajaa, mutta usein riittää, että vain keskustelemme tilanteesta puhelimessa.

Gummerus huomauttaa, että avustaja ei saa puuttua kuulusteluun, vaan hän saa esittää lopuksi kysymyksiä. Jos avustajan pitäisi aina olla paikalla jo esitutkintavaiheessa, Gummerusta mietityttää, muodostuuko järjestelmän myötä erillinen ammattikunta, joka kiertää vain istumassa muodon vuoksi kuulusteluissa ja jota ei oikeasti kiinnosta asian hoitaminen eteenpäin.

— Siihen ei saa mennä, että avustajan läsnäolosta tulee vain kumileimasin, jotta muodollinen puoli täytetään.

Gummeruksen mukaan käytännön syyt ajavat usein siihen, että syytetty antaa kertomuksen ilman avustajaa, koska avustajanodottaminen pitkittäisi kiinnioloa. Jos tämä pystytään estämään päivystyksellä, se on hänestä kannatettava ajatus.

— Esimerkiksi jos täällä Tampereella Koskipuistossa tulee viikonloppuna tappelu, josta porukka viedään poliisilaitokselle, niin poliisi kysyy, kertooko kuulusteltava oman näkemyksensä nyt ilman avustajaa ja pääsee heti pois, vai odottaako avustajaa poliisivankilassa pari päivää. Käytännössä tilanne menee niin, että kuulusteltava myöntää ennemmin tekonsa heti ilman avustajaa kuin odottelee pari yötä putkassa ja myöntää tekonsa avustajan läsnäollessa.

—Jos kiinniotettu kuitenkin sanoo, ettei halua tulla kuulluksi ilman avustajaa tai poliisi toteaa myöhemmin, että tämä on myöntänyt lyöneensä jotakuta, niin kuka sinne paikalle lähtee? Avustaja ei saa siitä nyt mitään palkkiota. Tällaisiin tilanteisiin päivystysjärjestelmä sopii.

Gummerusta kuitenkin mietityttää, kuka uuden järjestelmän maksaa, sillä kustannukset tulisivat olemaan huomattavat.

— Päivystävien avustajien täytyy saada korvaus päivystysajasta, kun pitää olla valmiina olemaan esimerkiksi puolen tunnin, tunnin sisällä jossain päin Tamperetta.


ENNAKKOPÄÄTÖS TULOSSA

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on muutaman viime vuoden aikana antanut
sarjan ratkaisuja, joissa se on ottanut kantaa rikoksesta epäillyn oikeuteen saadakäyttää avustajaa esitutkinnassa.

Merkittäviä Suomen käytäntöjen kannalta ovat etenkin ratkaisut Salduz (2008) ja Plonka (2009). Ratkaisuissa on Linjattu sitä, missä prosessin vaiheessa epäillyllä tulee olla oikeus saada avustaja, millä edellytyksillä epäillyn voidaan katsoa pätevästi luopuneen oikeudestaan avustajaan ja mitä seuraa, jos oikeus avustajaan jää toteutumatta.

EIT:n ratkaisukäytännön mukaan on olennaista, että epäilty saa avustajan heti
vapaudenmenetyksen ja kuulustelujen alkamisen alusta lähtien. Toiseksi EIT
on tähdentänyt, että jos epäilty ilmoittaa luopuvansa oikeudestaan avustajaan,
tämä ei välttämättä riitä, vaan oikeudesta luopumiselle tulee asettaa erityisiä vaatimuksia. Olennaista on, että epäilty on ymmärtänyt, mistä on kysymys ja mikä
merkitys oikeudesta luopumisella saattaa olla. Esimerkiksi tapaus Plonkassa EIT
katsoi, että henkilö oli niin pahasti alkoholisoitunut, ettei hänen ilmoitustaan voitu pitää pätevänä.

EIT:n ratkaisukäytännön pohjalta Euroopan komissio teki viime vuonna
ehdotuksen direktiiviksi oikeudesta avustajaan rikosoikeudellisissa menettelyissä. Ehdotuksen mukaan epäillylle olisi myönnettävä oikeus käyttää avustajaa niin pian kuin mahdollista, jo ennen kuulustelun aloittamista. Epäillyn tai syytetyn lausumia ja todisteita, joita hankittaessa on loukattu epäillyn tai syytetyn oikeutta avustajaan tai poikettu tästä oikeudesta, ei saisi käyttää todisteina häntä vastaan.

Suomessakin on asiasta tulossa merkittävä ennakkopäätös. Korkein oikeus on
myöntänyt valitusluvan paljon julkisuutta saaneessa ns. Glo-hotellin jutussa. Siinä on kysymys siitä, oliko rikoksesta epäilty pätevästi luopunut oikeudestaan avustajaan esitutkintakuulusteluissa ja voidaanko hänen esitutkintakertomuksiaan
käyttää näyttönä asiassa. Korkein oikeus kuuli asiassa suullisesti maaliskuussa
poliiseja ja avustajia. KKO:n päätöstä odotetaan viimeistään alkukesästä.

NÄILLÄ JO PÄÄSTÄISIIN PITKÄLLE

Valtakunnansyyttäjä luettelee aloitteessaan harkittavaksi muutamia käytännön
toimia, jotka parantaisivat esitutkinnantasoa.

  • Tulisi varmistaa, että epäilty tosiasiallisesti kykenee arvioimaan avustajan tarpeen.
  • Avustajasta Luopuminen tulisi dokumentoida nykyistä paremmin.
  • Kuultavaa kehotetaan jo kutsuttaessa ottamaan avustaja mukaan kuulusteluun.
  • Avustaja kutsutaan paikalle viranpuolesta riippumatta siitä, pyytääkö kuultava avustajaa. – Jos kuultava haluaa Luopua oikeudestaan avustajaan, avustaja kutsutaan kuitenkin paikalle niin, että luopuminen tapahtuu avustajan läsnäollessa.
  • Vaihtoehtona edelliseen kuultava on puhelimitse yhteydessä avustajaan.
  • Jos henkilö otetaan kiinni yöaikaan niin, ettei avustajan paikalle kutsuminen ole käytännössä mahdollista, tulisi kuuleminen ajoittaa seuraavallepäivälle, jolloin avustajaan saadaan puhelinyhteys.


ADVOKAATTI 17.5.2012