Arkisto

Posts Tagged ‘Jorma Äijälä’

Joutsenlahti puolusteli valokuvien levittelyä: Maan tapa

3.2.2014 Kommentointi poissa käytöstä

juha joutsenlahti

Virkarikoksesta syytetyn Juha Joutsenlahden mukaan valokuvien näyttäminen ja useiden tunnistusten tekeminen on yleistä poliisin keskuudessa.

Syyttäjä Jorma Äijälän mukaan nykyiset säädökset määräävät, ettei ryhmätunnistusta tulisi tehdä, jos henkilö on jo osallistunut jollain tavoin tunnistukseen samassa rikosasiassa.

Joutsenlahti kiisti oikeudessa virkarikoksen, mutta myöntää tehneensä virheen.

– Tarkoitus oli vilpitön ja hyvä, mutta kiireessä nämä ohjeet ja määräykset olisi pitänyt tarkistaa paremmin. Myönnän, että toiminta oli kiireessä huolimatonta, Joutsenlahti totesi.

Auer tunnisti porilaisnäyttelijän kolme kertaa tapauksessa. Ensin poliisin lähettämästä valokuvasta, sen jälkeen kahdeksasta eri valokuvasta ja lopulta myös tunnistusrivistöstä.

Joutsenlahden mukaan hän ei peitellyt huppukuvien lähettämistä Auerille, vaan kuvat olivat julkisesti nähtävillä hänen työpöydällään. Hän myös pyysi alaistaan lähettämään Auerille kuvan eikä tehnyt sitä itse.

Joutsenlahti vetosi myös siihen, että kaksi jälkimmäistä tunnistusta olivat tiedossa muun muassa näyttelijän vangitsemisoikeudenkäynnissä.

– Minun täytyy myöntää, ettei minulla ollut nämä säännökset hallussa, mutta täytyy puolustukseksi sanoa, ettei ollut kyllä kellään muullakaan. Ei sitä huomanneet muut poliisit, eikä käräjäoikeus, Joutsenlahti totesi.

Hänen mukaansa on yleistä, että poliisi näyttää valokuvia esitutkinnan aikana.

– Tämä on jokapäiväistä toimintaa poliisissa. Esimerkiksi myöhemmin tässä tutkinnassa Anneli Auerin ja hänen tyttärensä kuvia käytiin näyttämässä eläinkaupoissa. Se on täysin virheellistä ja vastoin tätä, Joutsenlahti kertoo.

Joutsenlahden mukaan hän on joutunut tikun nokkaan asian takia. Hän epäilee syyksi sitä, että on avoimesti kertonut uskovansa Anneli Auerin syyttömyyteen.

– Kun todistin toukokuussa 2010 käräjäoikeudessa Auerin puolesta, kesäkuussa minut siirrettiin toisiin tehtäviin, Joutsenlahti kertoo.

Joutsenlahti on tällä hetkellä pidätettynä virastaan. Häneltä on viety virka-ase sekä virkamerkki.

 

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014020318005130_uu.shtml

Ulvilan ex-tutkinnanjohtajan virkarikosjuttu yhä vanhenemisvaarassa

1.10.2012 1 kommentti

Murhajutun ensimmäistä tutkinnanjohtajaa Juha Joutsenlahtea epäillään virka-aseman väärinkäyttämisestä. Syyteharkinta ei kuitenkaan valtakunnan-syyttäjäviraston mukaan etene, ennen kuin Vaasan hovioikeus ratkaisee syyteoikeuden jatkoaikaa koskevan kantelun.

Virkarikosjutun tutkinnanjohtajan Anssi Hiivalan mukaan Anneli Auerin epäillään saaneen poliisilta murhasta epäillyn kuvan etukäteen ennen tunnistamistilaisuutta heinäkuussa 2007. Samalla Auer oli saanut tietää, että kuva esitti poliisin Ulvilan murhasta tuolloin epäilemää porilaisnäyttelijää. Komisario Joutsenlahden epäillään määränneen kuvan lähettämisestä Auerille. Kuvan varsinaista lähettäjää ei epäillä rikoksesta.

– Painotan, että hänen (lähettäjän) kohdallaan on selvinnyt, ettei hän ole syyllistynyt rikokseen. Häntä on kuultu rikoksesta epäiltynä, mutta todettu jo elokuussa, ettei hän ole syyllistynyt rikokseen, sanoi Hiivala STT:lle.

Valtakunnansyyttäjänviraston mukaan Joutsenlahti vaati Auerin ”tunnistamaa” miestä vangittavaksi heinäkuussa 2007. Syyttömänä vangittu porilaisnäyttelijä sai myöhemmin korvauksia valtiolta aiheettomasta vangitsemisesta.

Näiden tunnistamis- ja vangitsemistoimiensa vuoksi Joutsenlahtea epäillään virkarikoksesta. Hän on Hiivalan mukaan virkarikosjutun ainoa epäilty.

Joutsenlahti kiistää rikosepäilyn

Komisario Joutsenlahti kiistää virkarikosepäillyn. Tutkinnanjohtaja Hiivala ei kerro tarkemmin, mikä on Joutsenlahden esitutkinnassa kertoma oma näkemys tunnistamis- ja vangitsemistoimista. STT ei maanantaina tavoittanut Joutsenlahtea.

Joutsenlahti kanteli hovioikeuteen, koska Satakunnan käräjäoikeus antoi viime heinäkuussa lisäaikaa syyteoikeudelle virkarikosjutussa. Ilman tätä virkarikosjuttu olisi vanhentunut.

Valtakunnansyyttäjänviraston mukaan Joutsenlahtea koskevat epäilykset heräsivät, kun Satakunnan poliisi löysi Auerin koneelta porilaisnäyttelijän kuvan viime kesänä. Heinäkuussa koko juttu olisi ollut jo vanhentunut.

Syyteharkintaa jutussa tekee valtionsyyttäjä Jorma Äijälä. Hän kertoi maanantaina, että syyteharkinnan aloittaminen odottaa Vaasan hovioikeuden ratkaisua syyteoikeuskanteluun.

Hovioikeudesta on aiemmin kerrottu STT:lle, että asia käsitellään kiireellisenä.

Asiasta tänään aimmin:

Poliisin epäillään johdatelleen Anneli Aueria tunnistuksessa

28.9.2012 Kommentointi poissa käytöstä

Murhan ensimmäisen tutkinnanjohtajan Juha Joutsenlahden epäillään lähettäneen Anneli Auerille epäillyn kuvaa ennen tunnistustilaisuutta. Siten Auer olisi jo ennen tunnistusta tiennyt, ketä rikoksesta epäillään

Tiedot käyvät ilmi asiakirjoista, jotka Vaasan hovioikeus päätti julkistaa tänään. Joutsenlahtea epäillään virka-aseman väärinkäyttämisestä.

Nyt julkistettujen asiakirjojen mukaan Joutsenlahden epäillään lähettäneen sähköpostilla Anneli Auerille kuvan miehestä, jota poliisi epäili joulukuussa 2006 tapahtuneesta Ulvilan murhasta. Kuvan lähettämisen jälkeen Auer olisi tullut poliisiasemalle, jossa hän olisi ensin kuvista ja sitten ryhmätunnistuksessa osoittanut juuri poliisin epäilemän miehen.

Tämän jälkeen Joutsenlahti vaati oikeudessa miehen vangitsemista murhasta epäiltynä.

”Joutsenlahti ei kuitenkaan ollut paljastanut tuomioistuimelle eikä (epäillylle), että hän oli jo ennen valokuvatunnistusta lähettänyt (epäillyn) valokuvan tunnistajalle ja kertonut, että (epäilty) oli rikoksesta epäilty”, valtionsyyttäjä Jorma Äijälän kirjelmässä todetaan.

Epäilty vangittiin, mutta hänet vapautettiin muutaman päivän kuluttua Joutsenlahden pyynnöstä.

Joutsenlahti johti Ulvilan murhajutun tutkintaa ensimmäiset puolitoista vuotta, mutta tutkinnanjohtaja vaihdettiin kesällä 2008.

Anneli Auer vangittiin epäiltynä miehensä murhasta syksyllä 2009. Sittemmin käräjäoikeus tuomitsi hänet elinkautiseen vankeusrangaistukseen murhasta, mutta heinäkuussa 2011 Turun hovioikeus vapautti hänet. Juttu on parhaillaan korkeimman oikeuden käsittelyssä.

Valtionsyyttäjä Äijälän kirjelmän mukaan tieto Joutsenlahden menettelystä tuli valtakunnansyyttäjänvirastoon kesäkuun alussa, kun paikallinen syyttäjä soitti sinne ja kertoi asiasta. Asia oli noussut ilmeisesti esille poliisien ja syyttäjien välisessä kokouksessa. Siellä poliisit olivat ihmetelleet, miten Anneli Auerin tietokoneella saattoi olla valokuva epäillystä miehestä.

Kuvatiedostojen aikaleimojen mukaan epäillyn kuvaa koskeva tiedosto oli luotu Auerin tietokoneeseen 4. heinäkuuta 2007.

Poliisilaitokselle Auer oli kutsuttu kuvatunnistukseen 10. heinäkuuta, ja ryhmätunnistus oli järjestetty 12. heinäkuuta.

Rikostutkinta asiassa käynnistettiin kesällä, kun tieto tunnistamisen mahdollisista virheistä tuli valtakunnansyyttäjänviraston (VKSV) tietoon.

Epäilty rikos olisi kuitenkin vanhentunut jo kesällä, koska tunnistus ja syyttömän miehen vangitseminen tapahtuivat kesällä 2007. Syyttäjä kuitenkin haki jatkoaikaa syyteajan vanhenemiselle.

Satakunnan käräjäoikeus myönsi sitä ensi kesään saakka, mutta Joutsenlahti valitti asiasta Vaasan hovioikeuteen. Itse asian käsittely on edelleen kesken, mutta hovioikeus päätti siis tänään julkistaa jutun asiakirjoja.

Valtionsyyttäjä Äijälä pitää asiaa niin vakavana, että lisäaikaa pitäisi myöntää. Hän toteaa, että kyse on julkista valtaa väärinkäyttäen tehdystä rikoksesta, joka tuli tietoon myöhään.

Syyteoikeuden vanhentuminen heikentäisi Nelosen mukaan huomattavasti rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuutta, Äijälä perustelee.

Kirjelmästä ilmenee, että Äijälä oli jo juhannuksen kynnyksellä laatinut haastehakemuksen, jolla Joutselahti oli tarkoitus haastaa Satakunnan käräjäoikeuden istuntoon 22. elokuuta. Miestä ei kuitenkaan saatu kiinni, vaikka poliisit yrittivät hakea häntä sekä kotoa että mökiltä. Tämän vuoksi Joutsenlahti etsintäkuulutettiin. Häntä ei kuitenkaan ehditty haastamaan oikeuteen ennen syyteoikeuden vanhenemista.

Äijälän mukaan syyteoikeus pääsi siis vanhenemaan Joutselahden pakoilun takia.

Omissa vastauksissaan Juha Joutsenlahti katsoo, ettei syyteajan jatkamiselle ole syytä. Hänen mielestään syyttäjät ja poliisit ovat olleet tietoisia epäillystä menettelystä jo hyvissä ajoin ennen jutun vanhenemista. Hänen mukaansa asia on tullut poliisin tietoon jo syksyllä 2009.

”Tuolloin on Anneli Auerin asunnosta löydetystä Wings-merkkisestä tietokoneesta löydetty esitutkintaan liittyvä kuvatiedosto. Poliisi on siis tällöin eli 19.9.2009 kirjannut havaitsemansa tiedon tietojärjestelmäänsä ja se on ollut tuosta ajasta lähtien poliisin ja syyttäjien tiedossa.”

Joutsenlahti myös korostaa, että hänen tutkinnanjohtaja-aikanaan syyttäjät ja tutkintaryhmään kuuluneet poliisit olivat viikkopalavereissa saaneet tietoonsa kaiken, mitä tutkinnassa oli tapahtunut.

Vastauksessaan Joutsenlahti ei ota lainkaan kantaa siihen, onko hän lähettänyt Auerille pidätetyn miehen kuvan ennen tunnistustilaisuuksia, kuten syyttäjä väittää.

Joutsenlahti myös kiistää Nelosen mukaan pakoilleensa haastetta. Hän kertoo olleensa sairauslomalla kipeän selkänsä vuoksi.

Joutsenlahti epäilee suoranaista salaliittoa.

”Valtionsyyttäjän kertomus kielii suunnitelmallisuudesta, johon minuun kohdistettu vakava ajojahti on suunnattu. Kyse on mielestäni siitä, että minun todistuslausumani todistusvoimaa Ulvilan murhan mahdollisessa korkeimman oikeuden käsittelyssä voitaisiin heikentää leimaamalla minut itseni rikolliseksi”, Joutsenlahti arvioi.

Hän myös toistaa käsityksensä, ettei Anneli Auer ole voinut olla Ulvilan murhan tekijä.

http://www.hs.fi/kotimaa/Nelonen+Poliisin+ep%C3%A4ill%C3%A4%C3%A4n+johdatelleen+Anneli+Aueria+tunnistuksessa/a1305602243683

Poliisirikosten tutkinnasta valmistuivat uudet ohjeet

21.2.1998 Kommentointi poissa käytöstä

Valtakunnansyyttäjävirasto nimesi tutkintaa johtavat syyttäjät

 

Poliisirikosten tutkintaa varten luotu uusi käytäntö ja ohjeistus on saatu valmiiksi. Esitutkintalain muutos tutkinnasta tuli voimaan joulukuun alussa ja valtakunnansyyttäjänvirasto nimesi alkuvuodesta kuutisenkymmentä syyttäjää, joiden vastuulla on johtaa epäiltyjen poliisirikosten tutkintaa. Sisäministeriön poliisiosaston ohjeet tutkinnasta lähtevät kentälle lähipäivinä.

Joitakin syyttäjävetoisia rikostutkintoja on jo vireillä eri puolilla maata. Tapauksia näyttää tulevan reilusti enemmän kuin alun perin arvioitiin. Alustavien tilastojen perusteella arvioidaan, että juttuja kertyy satakunta vuodessa. Uusi käytäntö ulottuu myös poliisin vapaa-aikana tekemiin rikoksiin.

”Idea on, ettei oman piirin syyttäjä tutki poliisirikoksia”, sanoo valtionsyyttäjä Jorma Äijälä valtakunnansyyttäjänvirastosta .Esimerkiksi Helsingin poliisirikoksissa tutkinnanjohto on vantaalaisella tai espoolaisella syyttäjällä. Lääninhallitus puolestaan määrää jutun poliisitutkijat. Myös poliisit ovat eri piiristä kuin tutkinnan kohde.

Jos asian selvittäminen edellyttää useamman kihlakunnan tai läänin alueelle ulottuvaa tutkintaa, annetaan se pääsääntöisesti keskusrikospoliisille. Samoin silloin jos tutkinta vaatii erityistä asiantuntemusta.

”Tutkinnanjohtajia on 22 kihlakunnassa, ja kihlakuntaa kohden on nimetty 2-4 tutkinnanjohtajaa.” Johtava kihlakunnansyyttäjä määrää kuka nimetyistä syyttäjistä saa jutun tutkinnanjohdon. Valtakunnansyyttäjä antaa tarvittaessa yleismääräyksestä poikkeavia määräyksiä. Valtakunnansyyttäjä puuttuu lähinnä erittäin vakavien rikosten tutkintaan tai tapauksiin, joissa epäilty on korkea poliisiviranomainen.

PUOLUEETTOMUUTTA

korostetaan ”Systeemi on luotu, jotta puolueettomuus korostuisi”, sanoo ylikomisario Kimmo Markkulasisäministeriön poliisiosastosta.

Markkula arvelee, että joissain tapauksissa saattaa silti tulla uskottavuusongelmia. ”Esimerkiksi liikennerikoksissa poliisi tekee joka tapauksessa tapahtumapaikkatutkinnan ja piirrokset, eli näyttö perustuu lähinnä poliisin keräämään tietoon. Jos osallisena on poliisimies, voi herätä kysymys, onko kaikki puolueettomasti tehty.” Markkulan mukaan ihannetilanne olisi, että syyttäjä ja tutkija olisivat samasta kihlakunnasta. Hän kuitenkin ennakoi, ettei tähän aina päästä.

Oma ongelmansa on syyttäjien puutteellinen tutkinnanjohtokokemus. Tähän haetaan parannusta järjestämällä syyttäjille erityistä tutkinnanjohtajakoulutusta.

TIEDON MENTÄVÄ

aina syyttäjälle Uuden lain mukaan poliisin on aina kirjattava ilmoitus ”kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa rikoksesta tai tapahtumasta, jota pitää rikoksena”. Kirjaamisen jälkeen poliisi toimittaa tapahtumasta tiedon suoraan nimetylle syyttäjävirastolle.

Rikesakkoasiana tai rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita ei lain mukaan oteta syyttäjäjohtoiseen tutkintaan. Käytäntö rajaa esimerkiksi pienehköt liikennerikkeet tutkinnan ulkopuolelle.

Poliisirikostyöryhmän mietintä vuodelta 1990 arvioi, että poliisirikoksia tulisi vuosittain tutkittavaksi noin 30. ”Kyllä niitä aika paljon enemmän tulee”, Markkula sanoo.

Helsingissä on tänä vuonna kirjattu jo kahdeksan tutkintaa odottavaa tapausta. Alustavassa tilastossa puolestaan on viitisenkymmentä juttua, vaikka lukuja ei ole vielä saatu koko maasta. Markkula arvioi, että vuositasolla juttuja tulee satakunta.

Tapaukset antavat hyvän kuvan tulevasta tutkinnasta. Helsingissä kaikki jutut ovat eri nimikkeellä. Yksi ilmoitus koskee pahoinpitelyä, toinen herjausta, kolmas liikenteen vaarantamista ja neljäs koiran valvonnan laiminlyöntiä. Koko maan tilastossa pahoinpitelyt ovat isohko ja selvästi erottuva ryhmänsä.

Markkula uskoo, että pahoinpitelyjen takaa löytyy pitkälle kiinniottotilanne, jossa poliisi ja asiakas ovat eri mieltä tilanteeseen sopivasta voimankäytöstä.

POLIISIN EPÄILEMINEN

aina herkkä asia Helsinkiläisestä huumepoliisista tehty tutkintapyyntö osoittaa, että epäiltyjen poliisirikosten tutkinta on ongelmallista ja herkkää. Helsinkiläisnainen teki Itäkeskuksen poliisille tutkintapyynnön, jossa kertoi kuulleensa pojaltaan, että kyseinen huumepoliisi olisi tarjonnut pojalle ja tämän kavereille huumeita. Poika seurusteli huumepoliisin sisaren kanssa, joka hänkin oli narkomaani.

Itäkeskuksen poliisi tutki asian, mutta ei löytänyt mitään näyttöä väitteiden tueksi. Tutkinnassa poika kiisti kertoneensa äidilleen tämän väittämiä asioita. Tutkija päätti olla viemättä juttua syyttäjälle.

Tämän jälkeen konstaapeli puolestaan teki rikosilmoituksen naisesta, vaatien 25000 markkaa henkisistä kärsimyksistä. Konstaapeli katsoo tutkintapyynnön aiheuttaneen hänen työpaikallaan ja poliisin keskuudessa hänestä kyselyjä. Lisäksi konstaapeli sanoo ilmoituksen aiheuttaneen hänelle henkisiä kärsimyksiä ja myös fyysisiä vaivoja. Konstaapelin mukaan muun muassa hänen verenpainelääkitystään jouduttiin tuplaamaan. Herjausjuttu on siirretty syyteharkintaan.

Nainen puolestaan katsoo ettei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen. Hän sanoo kuulustelupöytäkirjassa että on vain kertonut poliisille asioita, jotka on kuullut pojaltaan. Hän huomauttaa että olisi voinut tehdä konstaapelista ilmoituksen vaikka nimettömänä huumevihjepuhelimeen. Hän kuitenkin päätti, että omalla nimellä esiintyminen oli rehellisempää.

 

Poliisirikosten tutkintaa varten luotu uusi käytäntö ja ohjeistus on saatu valmiiksi. Esitutkintalain muutos tutkinnasta tuli voimaan joulukuun alussa ja valtakunnansyyttäjänvirasto nimesi alkuvuodesta kuutisenkymmentä syyttäjää, joiden vastuulla on johtaa epäiltyjen poliisirikosten tutkintaa. Sisäministeriön poliisiosaston ohjeet tutkinnasta lähtevät kentälle lähipäivinä.

Joitakin syyttäjävetoisia rikostutkintoja on jo vireillä eri puolilla maata. Tapauksia näyttää tulevan reilusti enemmän kuin alun perin arvioitiin. Alustavien tilastojen perusteella arvioidaan, että juttuja kertyy satakunta vuodessa. Uusi käytäntö ulottuu myös poliisin vapaa-aikana tekemiin rikoksiin.

”Idea on, ettei oman piirin syyttäjä tutki poliisirikoksia”, sanoo valtionsyyttäjä Jorma Äijälä valtakunnansyyttäjänvirastosta .Esimerkiksi Helsingin poliisirikoksissa tutkinnanjohto on vantaalaisella tai espoolaisella syyttäjällä. Lääninhallitus puolestaan määrää jutun poliisitutkijat. Myös poliisit ovat eri piiristä kuin tutkinnan kohde.

Jos asian selvittäminen edellyttää useamman kihlakunnan tai läänin alueelle ulottuvaa tutkintaa, annetaan se pääsääntöisesti keskusrikospoliisille. Samoin silloin jos tutkinta vaatii erityistä asiantuntemusta.

”Tutkinnanjohtajia on 22 kihlakunnassa, ja kihlakuntaa kohden on nimetty 2-4 tutkinnanjohtajaa.” Johtava kihlakunnansyyttäjä määrää kuka nimetyistä syyttäjistä saa jutun tutkinnanjohdon. Valtakunnansyyttäjä antaa tarvittaessa yleismääräyksestä poikkeavia määräyksiä. Valtakunnansyyttäjä puuttuu lähinnä erittäin vakavien rikosten tutkintaan tai tapauksiin, joissa epäilty on korkea poliisiviranomainen.

PUOLUEETTOMUUTTA

korostetaan ”Systeemi on luotu, jotta puolueettomuus korostuisi”, sanoo ylikomisario Kimmo Markkulasisäministeriön poliisiosastosta.

Markkula arvelee, että joissain tapauksissa saattaa silti tulla uskottavuusongelmia. ”Esimerkiksi liikennerikoksissa poliisi tekee joka tapauksessa tapahtumapaikkatutkinnan ja piirrokset, eli näyttö perustuu lähinnä poliisin keräämään tietoon. Jos osallisena on poliisimies, voi herätä kysymys, onko kaikki puolueettomasti tehty.” Markkulan mukaan ihannetilanne olisi, että syyttäjä ja tutkija olisivat samasta kihlakunnasta. Hän kuitenkin ennakoi, ettei tähän aina päästä.

Oma ongelmansa on syyttäjien puutteellinen tutkinnanjohtokokemus. Tähän haetaan parannusta järjestämällä syyttäjille erityistä tutkinnanjohtajakoulutusta.

TIEDON MENTÄVÄ

aina syyttäjälle Uuden lain mukaan poliisin on aina kirjattava ilmoitus ”kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa rikoksesta tai tapahtumasta, jota pitää rikoksena”. Kirjaamisen jälkeen poliisi toimittaa tapahtumasta tiedon suoraan nimetylle syyttäjävirastolle.

Rikesakkoasiana tai rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita ei lain mukaan oteta syyttäjäjohtoiseen tutkintaan. Käytäntö rajaa esimerkiksi pienehköt liikennerikkeet tutkinnan ulkopuolelle.

Poliisirikostyöryhmän mietintä vuodelta 1990 arvioi, että poliisirikoksia tulisi vuosittain tutkittavaksi noin 30. ”Kyllä niitä aika paljon enemmän tulee”, Markkula sanoo.

Helsingissä on tänä vuonna kirjattu jo kahdeksan tutkintaa odottavaa tapausta. Alustavassa tilastossa puolestaan on viitisenkymmentä juttua, vaikka lukuja ei ole vielä saatu koko maasta. Markkula arvioi, että vuositasolla juttuja tulee satakunta.

Tapaukset antavat hyvän kuvan tulevasta tutkinnasta. Helsingissä kaikki jutut ovat eri nimikkeellä. Yksi ilmoitus koskee pahoinpitelyä, toinen herjausta, kolmas liikenteen vaarantamista ja neljäs koiran valvonnan laiminlyöntiä. Koko maan tilastossa pahoinpitelyt ovat isohko ja selvästi erottuva ryhmänsä.

Markkula uskoo, että pahoinpitelyjen takaa löytyy pitkälle kiinniottotilanne, jossa poliisi ja asiakas ovat eri mieltä tilanteeseen sopivasta voimankäytöstä.

POLIISIN EPÄILEMINEN

aina herkkä asia Helsinkiläisestä huumepoliisista tehty tutkintapyyntö osoittaa, että epäiltyjen poliisirikosten tutkinta on ongelmallista ja herkkää. Helsinkiläisnainen teki Itäkeskuksen poliisille tutkintapyynnön, jossa kertoi kuulleensa pojaltaan, että kyseinen huumepoliisi olisi tarjonnut pojalle ja tämän kavereille huumeita. Poika seurusteli huumepoliisin sisaren kanssa, joka hänkin oli narkomaani.

Itäkeskuksen poliisi tutki asian, mutta ei löytänyt mitään näyttöä väitteiden tueksi. Tutkinnassa poika kiisti kertoneensa äidilleen tämän väittämiä asioita. Tutkija päätti olla viemättä juttua syyttäjälle.

Tämän jälkeen konstaapeli puolestaan teki rikosilmoituksen naisesta, vaatien 25000 markkaa henkisistä kärsimyksistä. Konstaapeli katsoo tutkintapyynnön aiheuttaneen hänen työpaikallaan ja poliisin keskuudessa hänestä kyselyjä. Lisäksi konstaapeli sanoo ilmoituksen aiheuttaneen hänelle henkisiä kärsimyksiä ja myös fyysisiä vaivoja. Konstaapelin mukaan muun muassa hänen verenpainelääkitystään jouduttiin tuplaamaan. Herjausjuttu on siirretty syyteharkintaan.

Nainen puolestaan katsoo ettei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen. Hän sanoo kuulustelupöytäkirjassa että on vain kertonut poliisille asioita, jotka on kuullut pojaltaan. Hän huomauttaa että olisi voinut tehdä konstaapelista ilmoituksen vaikka nimettömänä huumevihjepuhelimeen. Hän kuitenkin päätti, että omalla nimellä esiintyminen oli rehellisempää.

Poliisirikosten tutkintaa varten luotu uusi käytäntö ja ohjeistus on saatu valmiiksi. Esitutkintalain muutos tutkinnasta tuli voimaan joulukuun alussa ja valtakunnansyyttäjänvirasto nimesi alkuvuodesta kuutisenkymmentä syyttäjää, joiden vastuulla on johtaa epäiltyjen poliisirikosten tutkintaa. Sisäministeriön poliisiosaston ohjeet tutkinnasta lähtevät kentälle lähipäivinä.

Joitakin syyttäjävetoisia rikostutkintoja on jo vireillä eri puolilla maata. Tapauksia näyttää tulevan reilusti enemmän kuin alun perin arvioitiin. Alustavien tilastojen perusteella arvioidaan, että juttuja kertyy satakunta vuodessa. Uusi käytäntö ulottuu myös poliisin vapaa-aikana tekemiin rikoksiin.

”Idea on, ettei oman piirin syyttäjä tutki poliisirikoksia”, sanoo valtionsyyttäjä Jorma Äijälä valtakunnansyyttäjänvirastosta .Esimerkiksi Helsingin poliisirikoksissa tutkinnanjohto on vantaalaisella tai espoolaisella syyttäjällä. Lääninhallitus puolestaan määrää jutun poliisitutkijat. Myös poliisit ovat eri piiristä kuin tutkinnan kohde.

Jos asian selvittäminen edellyttää useamman kihlakunnan tai läänin alueelle ulottuvaa tutkintaa, annetaan se pääsääntöisesti keskusrikospoliisille. Samoin silloin jos tutkinta vaatii erityistä asiantuntemusta.

”Tutkinnanjohtajia on 22 kihlakunnassa, ja kihlakuntaa kohden on nimetty 2-4 tutkinnanjohtajaa.” Johtava kihlakunnansyyttäjä määrää kuka nimetyistä syyttäjistä saa jutun tutkinnanjohdon. Valtakunnansyyttäjä antaa tarvittaessa yleismääräyksestä poikkeavia määräyksiä. Valtakunnansyyttäjä puuttuu lähinnä erittäin vakavien rikosten tutkintaan tai tapauksiin, joissa epäilty on korkea poliisiviranomainen.

PUOLUEETTOMUUTTA

korostetaan ”Systeemi on luotu, jotta puolueettomuus korostuisi”, sanoo ylikomisario Kimmo Markkulasisäministeriön poliisiosastosta.

Markkula arvelee, että joissain tapauksissa saattaa silti tulla uskottavuusongelmia. ”Esimerkiksi liikennerikoksissa poliisi tekee joka tapauksessa tapahtumapaikkatutkinnan ja piirrokset, eli näyttö perustuu lähinnä poliisin keräämään tietoon. Jos osallisena on poliisimies, voi herätä kysymys, onko kaikki puolueettomasti tehty.” Markkulan mukaan ihannetilanne olisi, että syyttäjä ja tutkija olisivat samasta kihlakunnasta. Hän kuitenkin ennakoi, ettei tähän aina päästä.

Oma ongelmansa on syyttäjien puutteellinen tutkinnanjohtokokemus. Tähän haetaan parannusta järjestämällä syyttäjille erityistä tutkinnanjohtajakoulutusta.

TIEDON MENTÄVÄ

aina syyttäjälle Uuden lain mukaan poliisin on aina kirjattava ilmoitus ”kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa rikoksesta tai tapahtumasta, jota pitää rikoksena”. Kirjaamisen jälkeen poliisi toimittaa tapahtumasta tiedon suoraan nimetylle syyttäjävirastolle.

Rikesakkoasiana tai rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita ei lain mukaan oteta syyttäjäjohtoiseen tutkintaan. Käytäntö rajaa esimerkiksi pienehköt liikennerikkeet tutkinnan ulkopuolelle.

Poliisirikostyöryhmän mietintä vuodelta 1990 arvioi, että poliisirikoksia tulisi vuosittain tutkittavaksi noin 30. ”Kyllä niitä aika paljon enemmän tulee”, Markkula sanoo.

Helsingissä on tänä vuonna kirjattu jo kahdeksan tutkintaa odottavaa tapausta. Alustavassa tilastossa puolestaan on viitisenkymmentä juttua, vaikka lukuja ei ole vielä saatu koko maasta. Markkula arvioi, että vuositasolla juttuja tulee satakunta.

Tapaukset antavat hyvän kuvan tulevasta tutkinnasta. Helsingissä kaikki jutut ovat eri nimikkeellä. Yksi ilmoitus koskee pahoinpitelyä, toinen herjausta, kolmas liikenteen vaarantamista ja neljäs koiran valvonnan laiminlyöntiä. Koko maan tilastossa pahoinpitelyt ovat isohko ja selvästi erottuva ryhmänsä.

Markkula uskoo, että pahoinpitelyjen takaa löytyy pitkälle kiinniottotilanne, jossa poliisi ja asiakas ovat eri mieltä tilanteeseen sopivasta voimankäytöstä.

POLIISIN EPÄILEMINEN

aina herkkä asia Helsinkiläisestä huumepoliisista tehty tutkintapyyntö osoittaa, että epäiltyjen poliisirikosten tutkinta on ongelmallista ja herkkää. Helsinkiläisnainen teki Itäkeskuksen poliisille tutkintapyynnön, jossa kertoi kuulleensa pojaltaan, että kyseinen huumepoliisi olisi tarjonnut pojalle ja tämän kavereille huumeita. Poika seurusteli huumepoliisin sisaren kanssa, joka hänkin oli narkomaani.

Itäkeskuksen poliisi tutki asian, mutta ei löytänyt mitään näyttöä väitteiden tueksi. Tutkinnassa poika kiisti kertoneensa äidilleen tämän väittämiä asioita. Tutkija päätti olla viemättä juttua syyttäjälle.

Tämän jälkeen konstaapeli puolestaan teki rikosilmoituksen naisesta, vaatien 25000 markkaa henkisistä kärsimyksistä. Konstaapeli katsoo tutkintapyynnön aiheuttaneen hänen työpaikallaan ja poliisin keskuudessa hänestä kyselyjä. Lisäksi 

konstaapeli sanoo ilmoituksen aiheuttaneen hänelle henkisiä kärsimyksiä ja myös fyysisiä vaivoja. Konstaapelin mukaan muun muassa hänen verenpainelääkitystään jouduttiin tuplaamaan. Herjausjuttu on siirretty syyteharkintaan.

Nainen puolestaan katsoo ettei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen. Hän sanoo kuulustelupöytäkirjassa että on vain kertonut poliisille asioita, jotka on kuullut pojaltaan. Hän huomauttaa että olisi voinut tehdä konstaapelista ilmoituksen vaikka nimettömänä huumevihjepuhelimeen. Hän kuitenkin päätti, että omalla nimellä esiintyminen oli rehellisempää.

 

Helsingin Sanomat 21.2.1998