Etusivu > Lain "rajoilla", LAKI JA OIKEUS > Helsingin huumepoliisin valvonta on olematonta

Helsingin huumepoliisin valvonta on olematonta

19.11.2013

Helsingin poliisi on vastustanut yhtenäisiä ohjeita tietolähdetoiminnasta ja sen valvonnasta. Kaiken kontrollin kiivas vastustaminen on luonut otollisen maaperän huhuille. Helsingin poliisin johto kieltäytyi keskustelemasta asiasta.

Helsingin poliisin johto on laiminlyönyt huumepoliisin toiminnan valvomisen. Näin kertovat useat HS:n haastattelemat viranomaislähteet. Osa lähteistä on Helsingin poliisin sisältä.

Eräs korkea poliisimies kiteyttää asian seuraavasti: kukaan, ei edes laitoksen johto, pysty eikä ole koskaan pystynyt valvomaan, mitä huumepoliisissa tapahtuu.

Huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio on vangittuna epäiltynä törkeistä virka- ja lahjusrikoksista. Epäilyt liittyvät Trevoc-yhtiöön, joka on toimittanut poliisille seurantalaitteita. Aarnio on kiistänyt epäilyt.

Tutkinnanjohtajien mukaan tutkinta kohdistuu ainoastaan yksittäisiin poliisin työntekijöihin, eikä Helsingin poliisilaitosta ole syytä epäillä mistään.

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ei osaa arvioida, onko Helsingin laitos laiminlyönyt valvontaa.

”En pysty arvioimaan sitä. Tutkinta varmaan selvittää sitä.”

HS:n lähteiden mukaan Aarnio nautti laitoksen johdon täyttä luottamusta aina viimeviikkoiseen pidätykseensä asti.

Monet pitävät luottamusta uskaliaana, koska Helsingin huumepoliisin ympärillä on jo vuosia pyörinyt huhumylly siitä, ettei yksikön toiminta kestä päivänvaloa kaikilta osin.

Sitkeistä huhuista huolimatta poliisijohto ei ole tutkinut epäselvyyksiä, eikä ryhmän valvontaa ole kiristetty.

Helsingin poliisi on kuitannut väitteet epäselvyyksistä muiden poliisien – erityisesti keskusrikospoliisin tutkijoiden – kateellisuudella.

”Helsinki pyöritti 1990-luvulla käytännössä koko huumetutkintaa. Siitä se kateellisuus lähti”, sanoo yksi entinen helsinkiläispoliisi.

HS keskusteli yhteensä 73 lähteen kanssa. Heistä suurin osa on poliiseja ja muita viranomaisia.

Laaja soittokierros paljasti, että pelkästä kateudesta tuskin on kyse.

Monet yksiköt kertovat, että yhteistyö Helsingin huumepoliisin kanssa toimii todella hyvin.

Toiset taas ovat sitä mieltä, ettei yhteistyö suju huumepoliisin kanssa yhtä hyvin kuin muiden poliisiyksiköiden kanssa. Keskusteluissa nousi esiin yksi ja sama asia, johon ongelmat näyttävät kiteytyvän, eli tietolähdetoiminta.

Kolme lähdettä kertoo, että yhteistyö myös Helsingin huumepoliisin ja krp:n välillä toimii hyvin niin kauan kun tietolähteitä ei ole pelissä mukana.

”Se, missä kaikki ongelmat tulee, on tietolähdetoiminta. Jos on juttu, jossa ei ole yhtään tiedottajaa mukana, ei ole mitään ongelmaa.”

”Helsingillä on erilainen linja tietolähteiden kanssa.”

Tietolähdetoiminta nousi ensimmäistä kertaa esiin vuonna 2007, kun Helsingin huumepoliiseista aloitettiin virkarikostutkinta. Tutkinnassa oli pohjimmiltaan kyse siitä, katsotaanko tiedonantajien rikoksia sormien läpi Helsingin poliisissa. Tutkinta kuivahti pääosin kasaan, mutta kaksi Helsingin huumepoliisia tuomittiin tuottamuksellisesta virkarikoksesta. He olivat laiminlyöneet erään amfetamiinijutun tutkinnan.

Espoon poliisi määrättiin tutkimaan juttu loppuun, ja epäilty sai kolme vuotta vankeutta yhden amfetamiinikilon hallussapidosta.

Osa poliiseista epäilee yhteistyökitkan johtuvan siitä, ettei Helsingin huumepoliisin toiminta kestä ulkopuolista tarkastelua.

Yksi arvioi, että toimintatavat ovat saattaneet jäädä 1980-luvulle eivätkä läpäisisi nykypäivän eettistä seulaa.

Helsingin poliisi on vastustanut poliisin yhteistä tietolähderekisteriä, eikä se ole myöskään halunnut sitoutua yhteiseen ohjeistukseen tietolähteiden käytöstä.

Itse asiassa koko ohjetta ei ole saatu luotua juuri Helsingin – ja erityisesti Aarnion – vastustuksen takia. Moni pitää täysin käsittämättömänä sitä, ettei poliisihallitus ole pystynyt tekemään ohjeita Helsingin vastarinnasta huolimatta.

Laki ja sisäministeriön asetus liikkuvat hyvin yleisellä tasolla.

Tarkempaa ohjeistusta on kirjattu poliisihallituksen määräykseen, joka koskee poliisin salaisen tiedonhankinnan järjestämistä, käyttöä ja valvontaa. Määräyksessä on noin kolmen sivun mittainen pätkä tietolähdetoiminnasta.

Määräyksen sisällöstä on vaikea saada tietoa, sillä poliisihallituksen käsityksen mukaan paperi on lähes kokonaan salainen. Poliisihallituksen mielestä määräys sisältää salaisia tietoja poliisin taktisista ja teknisistä menetelmistä.

HS on tehnyt poliisihallituksen salaamispäätöksestä valituksen Helsingin hallinto-oikeuteen.

Sen sijaan Ruotsin poliisilta saa helposti vastaavan määräyksen. Kymmensivuinen ohjeistus sisältää yksityiskohtaisia määräyksiä tietolähdetoiminnan järjestämisestä ja valvonnasta.

Ruotsin poliisin ohjeiden mukaan tietolähteelle nimetään kaksi käsittelijää, jotka tapaavat tietolähdettä aina yhdessä. Jokaisesta tapaamisesta tehdään tarkka raportti valvojalle. Myös valvoja tapaa tietolähdettä sopivin väliajoin yhdessä käsittelijöiden kanssa sen varmistamiseksi, että lähteen ja käsittelijöiden suhde pysyy ammatillisena.

Suomessakin sisäministeriön asetus edellyttää, että tietolähteen käyttäminen kirjataan. Lisäksi tietolähteeksi hyväksytty henkilö on rekisteröitävä.

Poliisihallituksen salainen määräys sisältää ohjeita kahdesta tapaajasta, heidän valvojastaan sekä tapaamisten dokumentoinnista.

Näitä säännöksiä voi kuitenkin kiertää, sillä ne eivät koske satunnaisia tietolähteitä.

”Mahdollistaako tämä rajanveto hieman liian laajaa tulkintaa sen osalta, mitä voidaan pitää satunnaisena?” yksi lähde pohtii.

Useiden lähteiden mukaan Helsingin poliisi käyttääkin tätä porsaanreikää hyväkseen kiertääkseen velvoittavia määräyksiä. Tämä on pääteltävissä esimerkiksi siitä, että useiden lähteiden mukaan Helsingissä on rekisteröityjä tietolähteitä olematon määrä. Toisin sanoen Helsingin poliisi tulkitsee jokseenkin kaikki tietolähteensä satunnaisiksi.

Kukaan ei kuitenkaan usko, että Helsingin huumepoliisilla olisi vain satunnaisia lähteitä. Päinvastoin monet poliisit jopa krp:ssä ovat sitä mieltä, että Helsingillä on parhaat tietolähteet.

Krp ja tulli ovat tehneet omat ohjeensa järjestäytyneestä tietolähdetoiminnasta. Ne noudattelevat Europolin asettamia suuntaviivoja, aivan kuten Ruotsissa. Samanlaisia ohjeistuksia on käytössä paikallispoliiseissa.

Yksi periaatteista on se, ettei virkamies koskaan tapaa tietolähdettään yksin. Aina pitää olla kaksi tapaajaa.

Tietolähteen kanssa tehdään kirjallinen sopimus, jossa määritellään toiminnan ehdot. Tietolähteelle muun muassa tehdään selväksi, ettei hänellä ole lupa tehdä rikoksia.

Kolmas sääntö on, että palkkio maksetaan tuloksen mukaan rahassa.

Kokeneet tutkijat tosin kertovat, että usein tietoa saa myös ilman rahaa. Rikollista voi motivoida puhumaan vaikkapa kateus, katkeruus, kilpailijoiden polttaminen tai tärkeilyn tarve. Tai pelkästään se, että joku kohtelee häntä vihdoin ihmisenä.

Tullissa ja krp:ssä jokaisesta tietolähdetapaamisesta kirjoitetaan raportti, joka toimitetaan valvojalle.

Näillä keinoilla varmistetaan, että tietolähdetoiminta pysyy lain oikealla puolella.

Helsingissä ohjeita ei ole.

”Omaa sisäistä ohjeistusta ei poliisilaitoksella ole, eikä sille myöskään ole erillistä toiminnallista tarvetta”, apulaispäällikkö Ilkka Koskimäki vastaa kirjallisesti Helsingin Sanomien haastattelupyyntöön. Tarkentaviin kysymyksiin laitos kieltäytyy vastaamasta virkasalaisuuden takia.

”Poliisilaitoksella on lain ja määräysten mukainen järjestelmä tietolähdetoimintaa varten, ja sen lainmukaisuutta voidaan aina arvioida ylimpien laillisuusvalvojien, poliisihallituksen ja poliisilaitoksen sisäisen laillisuusvalvonnan toimesta. Julkiseen selvittelyyn emme voi edellä mainittujen perustelujen vuoksi osallistua”, Koskimäki jatkaa.

Koskimäen mukaan ketään ei voi velvoittaa rekisteröitymään tietolähteeksi vastoin tahtoaan.

Poliisiylijohtajalla on toinen käsitys rekisteröinnistä.

”Rekisteröinti on todella tarpeen, ja esimerkiksi tässä meidän viimeisessä määräyksessä se on hyvin yksiselitteisesti sanottu”, Paatero sanoo.

Paateron mukaan ulkopuolinen valvonta on tehotonta, jos valvonta ei pelaa poliisilaitoksen sisällä. Hän ei osaa sanoa, noudattaako Helsingin laitos määräyksiä.

”Uskoisin ja toivoisin, että he noudattavat.”

Lukuisat poliisit ihmettelevät, miksi Helsingin poliisi ei näe tarvetta ohjeistaa ja valvoa tietolähdetoimintaa samalla tavalla kuin muut poliisiyksiköt.

Yhteisten pelisääntöjen ja tietolähderekisterin puuttuminen sekä olematon valvonta ovat luoneet otollisen maaston huhuille. Huhumyllyä on vielä kiihdyttänyt se, ettei esille nousseita epäselvyyksiä ja kummallisia sattumuksia ole haluttu selvittää ja tutkia.

Osa HS:n lähteistä arvioi, että Helsingin tapa käyttää tietolähteitä on täysin hämärän peitossa.

On vain yksittäisen virkamiehen tiedossa, keitä hän tapaa ja millaisia diilejä heidän kanssaan tehdään.

”Sitten on kiinni henkilön moraalista, haluaako hän pelata sääntöjen mukaan”, yksi lähde sanoo.

Hänen mukaansa Aarnio on keskittänyt lähes kaiken tietolähdetoiminnan itselleen. Tämä johtaa siihen, ettei toimintaa valvo kukaan. Ihannetilanteessa alempi taso tekee, esimies valvoo, hän kuvailee.

Yksi entinen Helsingin huumepoliisi myöntää, ettei yksikön toimintaa valvo kukaan.

”Tuon yksikön toimintaa on vaikea valvoa, kun sieltä ei tihku tietoa mihinkään.”

Hänen mielestään poliisilaitoksen johto ei edes välittänyt valvoa yksikköä.

”Kai poliisilaitoksen johtokin hieroo käsiään, kun tulee uutisotsikoita ja hyviä tuloksia. Ei ne ole olleet kiinnostuneita, miten ne tulee.”

Helsingin poliisilla on erilainen linja kuin muilla myös tietolähteiden palkitsemisessa.

Iltalehti uutisoi jo vuonna 2008, että Aarnio pitää tietolähteiden palkitsemista rahalla epäilyttävänä.

Millä Helsinki sitten palkitsee tietolähteitään, jos ei rahalla?

Yksi lähde kertoo, että Helsingillä on selkeästi paras tiedonantajaverkosto, mutta pohtii, millä hinnalla.

Moni on vakuuttunut siitä, että Helsingin poliisissa katsotaan tiedonantajien rikoksia sormien läpi. Siitä aiemmassa virkarikossopassakin oli pohjimmiltaan kyse.

Yhden lähteen mukaan oli jo 1990-luvulla yleinen totuus, että Helsingin huumepoliisi katsoo läpi sormien.

”Ne tekee diilejä. Annetaan anteeksi ja pelataan vapaaksi. Ei muualla anneta anteeksi, mutta ei muualla ole niin hyviä tietolähteitäkään”, toinen sanoo.

Kolmas on sitä mieltä, että muutkaan eivät ole viattomia tässä suhteessa.

”Kaikkihan sitä tekee. Ei lypsävää lehmää voi ottaa kiinni.”

Neljäs arvioi, että olennainen ero on talon johdon suhtautumisessa. Jos jossain muualla yksittäinen poliisi katsoo vinkkimiehen rikoksia läpi sormien, hän ei tee sitä johdon siunauksella, mutta Helsingissä tekee, lähde kuvailee.

Laki ja määräykset ovat tässä suhteessa selviä: poliisin on puututtava myös tietolähteiden tekemiin rikoksiin.

Moni kertoo erikoisista sattumuksista, jotka ovat saaneet epäilemään, että Helsingin huumepoliisi ei puutu.

Yksi viranomainen oli antanut Helsingille hyvät todisteet jutusta, mutta tutkinta ei jostain syystä lähtenyt käyntiin. ”Olin varma, että olin osunut Helsingin tiedonantajaan.”

Toinen kertoo, että tietyn ihmisen kotiin ei olisi Helsingin huumepoliisin mielestä saanut tehdä kotietsintää.

Kolmas miettii, että yhteistyön kangertelun taustalla on jotain sellaista, mitä ei haluttaisi tutkittavan.

Neljäs kertoo, että tiedonantajista on ollut ristiriitoja ja huutoa myös Helsingin poliisin sisällä. ”On sanottu suoraan, että Aarnion kalvit (tietolähteet) eivät saa palaa.”

Viides kertoo, että Aarnio tuli puhelinlankoja pitkin ja haukkui amatööriksi, kun eräs huume-epäilty oli otettu kiinni. Siitä syntyi käsitys, että koppiin oli päätynyt Aarnion tiedottaja.

Kuudes kertoo, että Aarnio raivosi, kun toinen yksikkö iski kiinni hänen tiedottajaansa.

Yksi Helsingin huumepoliisin entinen tutkija vahvistaa epäilyt: vinkkimiesten rikosten anteeksiantaminen oli aivan normaalia ja kuului yksikön kulttuuriin.

”Et sä saa tuloksia, ellet sä anna jotain anteeksi. Jos sä annat jotakin, niin sä saat jotakin. Ei se ole sen kummempaa.”

Jotkut epäilevät, ettei sormien läpi katsottaisi vain pikkutekijöiden pikkujuttuja. Erityistä ihmetystä on herättänyt Aarnion ja erään rikollispomon suhde.

HS kertoi sunnuntaina, että miehet ovat tavanneet toistuvasti kahden kesken. Kukaan ei tiedä, mistä tapaamisissa on ollut kyse.

Ihmetystä on herättänyt myös poliisikomentaja Jukka Riikosen varaukseton luottamus Jari Aarnioon.

Kaksi lähdettä kertoo, että Aarnio ohittaa väliportaat ja asioi suoraan poliisikomentajan luona.

Kolmas ihmettelee, miten Riikonen uskaltaa antaa Aarnion touhuta vapaasti. ”Jos tulee viitteitä väärinkäytöksistä, miten Riikonen näyttää, että hän on valvonut toimintaa?”

Aarniosta alkoi virkarikostutkinta keväällä, kun helsinkiläinen prostituoitu kertoi Aarnion toiminnasta tietoja, joiden todenperäisyyttä ja laillisuutta alettiin selvittää. Tieto tutkinnasta tuli julki syyskuussa.

Helsingin poliisilaitoksen johto ilmoitti välittömästi, että Aarniolla on johdon täysi luottamus.

Poliisikomentaja Jukka Riikonen ja muu poliisijohto saivat tiedon esitutkinnasta Aarniolta itseltään, eikä heillä ollut asiasta muuta tietoa kuin Aarnion oma versio. Mitään muuta johto ei tarvinnutkaan. Heille riitti Aarnion sana.

Laitos ryhtyi myös vastaiskuun Aarnion puolustamiseksi. Helsingin poliisilaitoksen kolmimiehinen delegaatio – Jukka Riikonen, Ilkka Koskimäki ja viestintäjohtaja Juha Hakola – kävi heti seuraavana aamupäivänä luovuttamassa valtakunnansyyttäjälle tutkintapyynnön, jossa tutkinnanjohtajia ja koko tutkintaryhmää epäiltiin jääveiksi.

Tutkintapyyntö on todettu kaikilta osin aiheettomaksi.

Monet viranomaiset ovat ihmetelleet, miksei Aarniota siirretty muihin tehtäviin heti tutkinnan alettua.

Aarnion virasta pidättämistä alettiin valmistella vasta, kun hänet pidätettiin viime viikolla epäiltynä törkeistä lahjus- ja virkarikoksista. Hänet pidätettiin virasta sen jälkeen, kun käräjäoikeus oli vanginnut hänet.

 

http://www.hs.fi/kotimaa/Helsingin+huumepoliisin+valvonta+on+olematonta/a1384761211270?ref=tf_iHStsboksi&jako=d6f7a66f70b79f4fa8a290ebd4fa1224&sivu=2

Mainokset
%d bloggers like this: