Etusivu > Lain "rajoilla", LAKI JA OIKEUS, POLIISIN PAKKOKEINOT > Luvan puhelinkuunteluun voi saada kevyin perustein Helsingin huumepoliisin ja krp:n telepakkokeinohakemuksissa on selvä laatuero

Luvan puhelinkuunteluun voi saada kevyin perustein Helsingin huumepoliisin ja krp:n telepakkokeinohakemuksissa on selvä laatuero

31.8.2014

Huumeliigan käytössä oli lukuisia puhelinliittymiä.

Po­lii­si pää­see kä­sik­si huu­me­ri­kok­ses­ta epäil­ty­jen pu­he­lin­kes­kus­te­lui­hin ja te­le­tie­toi­hin hy­vin yli­mal­kai­sil­la ha­ke­muk­sil­la. Hel­sin­gin Sa­no­mien sel­vi­tyk­sen mu­kaan myös Hel­sin­gin kä­rä­jäoi­keu­den pää­tök­set ovat usein niin huo­nos­ti pe­rus­tel­tu­ja, et­tä sa­lais­ten pak­ko­kei­no­jen käyt­töä on jäl­ki­kä­teen mah­do­ton­ta val­voa.

 

Sel­vi­tyk­sen pe­rus­teel­la Hel­sin­gin huu­me­po­lii­sin ja kes­kus­ri­kos­po­lii­sin (krp) ha­ke­mus­ten vä­lil­lä on sel­vä laa­tue­ro.

Hel­sin­gin po­lii­si pe­rus­te­lee ha­ke­muk­siaan yleen­sä erit­täin niu­kas­ti. Sen si­jaan krp:n ha­ke­muk­set si­säl­tä­vät pal­jon yk­si­tyis­koh­tais­ta tie­toa tut­kit­ta­vas­ta ta­pauk­ses­ta. Li­säk­si niis­sä se­los­te­taan, mil­lä pe­rus­teil­la juu­ri tiet­ty pu­he­lin­liit­ty­mä ha­lu­taan po­lii­sin seu­ran­taan.

Myös tul­lin ha­ke­muk­set oli­vat yleen­sä yk­si­tyis­koh­tai­sia, mut­ta jou­kos­sa on myös yli­mal­kai­sia ha­ke­muk­sia.

HS al­koi teh­dä sel­vi­tys­tä ke­vät­tal­vel­la sen jäl­keen, kun kä­vi il­mi, et­tä muu­ta­maa Hel­sin­gin huu­me­po­lii­sia epäil­lään pe­rus­teet­to­mien te­le­pak­ko­kei­no­jen ha­ke­mi­ses­ta ja käyt­tä­mi­ses­tä. Hei­dän epäil­lään esit­tä­neen tuo­miois­tui­mel­le vää­riä tie­to­ja.

 

Po­lii­si pää­see kä­sik­si huu­me­ri­kok­ses­ta epäil­ty­jen pu­he­lin­kes­kus­te­lui­hin ja te­le­tie­toi­hin hy­vin yli­mal­kai­sil­la ha­ke­muk­sil­la. Hel­sin­gin Sa­no­mien sel­vi­tyk­sen mu­kaan myös Hel­sin­gin kä­rä­jäoi­keu­den pää­tök­set ovat usein niin huo­nos­ti pe­rus­tel­tu­ja, et­tä sa­lais­ten pak­ko­kei­no­jen käyt­töä on jäl­ki­kä­teen mah­do­ton­ta val­voa.

Sel­vi­tyk­sen pe­rus­teel­la Hel­sin­gin huu­me­po­lii­sin ja kes­kus­ri­kos­po­lii­sin (krp) ha­ke­mus­ten vä­lil­lä on sel­vä laa­tue­ro.

Hel­sin­gin po­lii­si pe­rus­te­lee ha­ke­muk­siaan yleen­sä erit­täin niu­kas­ti. Sen si­jaan krp:n ha­ke­muk­set si­säl­tä­vät pal­jon yk­si­tyis­koh­tais­ta tie­toa tut­kit­ta­vas­ta ta­pauk­ses­ta. Li­säk­si niis­sä se­los­te­taan, mil­lä pe­rus­teil­la juu­ri tiet­ty pu­he­lin­liit­ty­mä ha­lu­taan po­lii­sin seu­ran­taan.

Myös tul­lin ha­ke­muk­set oli­vat yleen­sä yk­si­tyis­koh­tai­sia, mut­ta jou­kos­sa on myös yli­mal­kai­sia ha­ke­muk­sia.

HS al­koi teh­dä sel­vi­tys­tä ke­vät­tal­vel­la sen jäl­keen, kun kä­vi il­mi, et­tä muu­ta­maa Hel­sin­gin huu­me­po­lii­sia epäil­lään pe­rus­teet­to­mien te­le­pak­ko­kei­no­jen ha­ke­mi­ses­ta ja käyt­tä­mi­ses­tä. Hei­dän epäil­lään esit­tä­neen tuo­miois­tui­mel­le vää­riä tie­to­ja.

Sel­vi­tys kos­ki Hel­sin­gin kä­rä­jäoi­keu­des­sa jul­ki­sik­si tul­lei­ta te­le­pak­ko­kei­no­pää­tök­siä vuo­sil­ta 2010–2013. Tar­kas­te­luun va­lit­tiin huu­me­ri­kok­sia kos­ke­vat pää­tök­set, jois­sa pak­ko­kei­non koh­de oli tun­te­ma­ton eli po­lii­si ei tien­nyt, ku­ka pu­he­lin­liit­ty­mää käyt­tää. Pää­tök­siä oli yh­teen­sä yli 300.

Sa­lai­sis­sa pak­ko­kei­nois­sa se­kä ha­ke­muk­sen et­tä pää­tök­sen pe­rus­te­lu­jen mer­ki­tys ko­ros­tuu, sil­lä is­tun­nos­sa ovat läs­nä vain lu­van ha­ki­ja ja tuo­ma­ri.

Koh­de saa tie­don hä­neen koh­dis­tu­nees­ta pak­ko­kei­nos­ta vas­ta myö­hem­min. Tun­te­ma­ton koh­de ei vält­tä­mät­tä saa tie­toa lain­kaan, jos hä­nen hen­ki­löy­ten­sä ei sel­viä.

HS:n sel­vi­tyk­sen pe­rus­teel­la kym­me­nis­sä ha­ke­muk­sis­sa ja pää­tök­sis­sä jää täy­sin epä­sel­väk­si, mik­si po­lii­si epäi­lee jon­kin tie­tyn te­le­liit­ty­män käyt­tä­jää huu­me­ri­kok­sis­ta.

Eri­tyi­ses­ti Hel­sin­gin huu­me­po­lii­sil­la on ta­pa­na vii­ta­ta esi­mer­kik­si ”ri­kos­tie­dus­te­lul­la saa­tui­hin tie­toi­hin” tai ”luo­tet­ta­vi­na pi­det­tä­viin vih­je­tie­toi­hin” il­man tar­kem­paa erit­te­lyä, mi­tä nä­mä tie­dot ovat.

Kä­rä­jäoi­keu­den pää­tök­siin ei yleen­sä kir­ja­ta, mil­lais­ta tar­ken­ta­vaa kes­kus­te­lua tuo­ma­ri oli käy­nyt po­lii­sin kans­sa en­nen lu­van myön­tä­mis­tä. Kai­kis­sa ta­pauk­sis­sa lu­pa myön­net­tiin po­lii­sin ha­ke­muk­sen mu­kai­ses­ti.

Hel­sin­gin kä­rä­jäoi­keu­des­sa ta­soe­ro krp:n ja Hel­sin­gin po­lii­sin ha­ke­mus­ten vä­lil­lä on huo­mat­tu, ker­too pak­ko­kei­noa­sioi­den vas­tuu­tuo­ma­ri Jukka Jaakkola Hel­sin­gin kä­rä­jäoi­keu­des­ta.

”Kyl­lä sii­nä on ero. Voi sa­noa jo­pa, et­tä ky­sees­sä on kult­tuu­rie­ro”, Jaak­ko­la sa­noo.

Jos ha­ke­mus on yleis­luon­toi­nen, tuo­ma­rit ker­to­vat ky­se­le­vän­sä li­sä­tie­to­ja is­tun­nos­sa. Esi­mer­kik­si kä­rä­jä­tuo­ma­ri Eero Nikkarinen ker­too var­mis­ta­van­sa ai­na, kuin­ka suu­res­ta huu­me­ju­tus­ta on ky­se. Li­säk­si hän tar­kas­taa, mi­kä yh­teys te­le­liit­ty­män käyt­tä­jäl­lä on asiaan.

 

 

Se­kä Nik­ka­ri­nen et­tä Jaak­ko­la myön­tä­vät, et­tä kes­kus­te­lu­jen kir­jaa­mi­ses­sa on pa­ho­ja puut­tei­ta. Jaak­ko­la huo­maut­taa, et­tä Hel­sin­gin kä­rä­jäoi­keus kä­sit­te­lee vuo­sit­tain noin 5 000 pak­ko­kei­noa­siaa. Jos jo­kai­seen pää­tök­seen käy­tet­täi­siin kym­me­nen mi­nuut­tia enem­män, sii­tä ker­tyi­si yli sa­ta työ­päi­vää.

Jaak­ko­lan mu­kaan oi­keus ei ole ol­lut yh­tey­des­sä Hel­sin­gin po­lii­siin ha­ke­mus­ten puut­tei­den ta­kia, mut­ta niis­tä saa­te­taan huo­maut­taa is­tun­nos­sa.

”Jo­ka ker­ta oi­keas­taan käy­dään täs­tä kes­kus­te­lua, kun ha­ke­mus on niin vail­li­nai­nen, et­tä sii­hen pi­tää saa­da tar­ken­nuk­sia. Tä­mä on to­del­la pit­käai­kais­ta kes­kus­te­lua ol­lut, ei­kä se ole mi­hin­kään joh­ta­nut”, Jaak­ko­la myön­tää.

Uut­ta poh­dit­ta­vaa an­taa me­neil­lään ole­va tut­kin­ta, jos­sa muu­ta­man hel­sin­ki­läis­po­lii­sin epäil­lään ha­ke­neen lu­pia vää­ril­lä tie­doil­la.

”Tuo­ma­ril­la ei ole mi­tään mah­dol­li­suut­ta tie­tää, mil­loin ih­mi­set va­leh­te­le­vat. Läh­tö­koh­ta on, et­tä kun po­lii­si jo­tain vir­ka­vas­tuul­la esit­tää, se pi­tää paik­kan­sa”, Jaak­ko­la sa­noo.

Hel­sin­gin apu­lais­po­lii­si­pääl­lik­kö Ilkka Koskimäki oli­si toi­vo­nut oi­keu­den vies­tit­tä­vän ha­ke­mus­ten puut­teis­ta.

”Har­mi, et­tä vuo­si­kau­det sa­to­ja [lu­pia] myön­ne­tään, ei­kä kos­kaan ole tul­lut pa­lau­tet­ta meil­le po­lii­si­lai­tok­sel­le sii­tä, et­tä ha­ke­muk­set ovat puut­teel­li­sia. Tä­mä on tie­tys­ti eri­koi­nen ti­lan­ne.”

Kos­ki­mä­ki huo­maut­taa, et­tä po­lii­si­lai­tok­sen kan­nal­ta olen­nai­nen laa­dun kri­tee­ri on se, et­tä kaik­ki ta­pah­tuu lail­li­ses­ti. Ha­ke­muk­sen puut­teet kor­ja­taan käy­mäl­lä tar­ken­ta­vaa kes­kus­te­lua is­tun­nos­sa. Oi­keu­den pi­täi­si hä­nen mie­les­tään myös kir­ja­ta pää­tök­sen pe­rus­te­lut.

”Kyl­lä­hän vas­tuu asian lail­li­suu­des­ta on kä­rä­jäoi­keu­del­la. Jos edel­ly­tyk­siä [lu­van myön­tä­mi­sel­le] ei ole, ha­ke­mus täy­tyy hy­lä­tä. Mi­nun tie­dos­sa­ni ei ole yh­tään hyl­ky­ta­paus­ta. Kyl­lä täs­sä var­mas­ti on tar­kas­te­lun paik­ka, se on ihan sel­vä”, Kos­ki­mä­ki poh­tii.

 

Helsingin Sanomat 31.8.2014

Advertisements
%d bloggers like this: