Etusivu > Lain "rajoilla", LAKI JA OIKEUS > ”Toimin vuosikausia poliisin tietolähteenä”

”Toimin vuosikausia poliisin tietolähteenä”

13.9.2014

poliisi_www

Alamaailmassa pitkään pyörinyt Raine Sievälä, 55, tiesi olevansa jatkuvasti paljastumisvaarassa. Silti hän toimi vuosikaudet poliisin tietolähteenä ja apuna lukuisissa rikosjutuissa. Miksi?

Tällä hetkellä vangittuna olevaan Helsingin huumepoliisin entisen pomoon Jari Aarnioon kytketystä ns. tynnyrihuumevyyhdistä yli 12 vuoden tuomion saanut Raine Sievälä istuu parhaillaan eteläsuomalaisen vankilan liskolla eli turvaosastolla.

Sievälä hakeutui turvaan helmikuussa sen jälkeen, kun julkisuuteen oli annettu tietoja poliisin tietolähteenä tai lähteinä toimineista henkilöistä, jotka voisivat liittyä rikosylikomisario Aarniota koskevaan huumerikosvyyhtiin.

Sievälä ymmärsi vankilan käytävillä leviävistä puheista, että oli korkea aika pyytää päästä turvaan. Nyt hän istuu yksin sellissään. Ovi on lukittuna 20 tuntia vuorokaudessa.
Näin ei pitänyt käydä.

 
Ei menetettävää


– Tän ei pitänyt koskaan eikä mitenkään, ei missään olosuhteissa tulla esiin, Sievälä puuskahtaa vankilan karussa tapaamishuoneessa.
Hän tarkoittaa rooliaan poliisin tietolähteenä ja epävirallisena avustajana – elokuvistakin tuttuna henkilönä, jonka olemassaolon viranomaiset tiukan paikan tullen kieltäisivät.
– Ehdoton edellytys oli, ettei mua rekisteröidä mihinkään (tietolähderekisteriin).

Tynnyrihuumejutun tutkinnan aikana Helsingin poliisilaitos yritti viestiä Keskusrikospoliisille, että sillä oli väärä käsitys muun muassa Sievälän osallisuudesta rikokseen. Yhteistyötä Sievälän tai muiden vyyhtiin kytkettyjen kanssa ei Helsingin huumepoliisi kuitenkaan paljastanut. Oman tiedottajan salassapysyminen oli ehdoton.

Oikeudenkäynnin aikanakaan tuota salaisuutta ei paljastettu.

Nyt, kun Aarnio-tutkinnan myötä huumetutkinnassa tapahtunut yhteistyö alamaailman kanssa on tullut esiin, Sievälä katsoo, ettei hänellä ole mitään menetettävää. Hän kokee jo olevansa merkitty mies. Ja sen vuoksi hän voi kertoa loputkin.

 
”Tarvitsin tuen”


Raine Sievälä sanoo ryhtyneensä yhteistyöhön Helsingin poliisin kanssa jo 1990-luvun loppupuolella.

– Oon ollut vankilassa vuodesta -75 lähtien. Kun pääsin pois -99, olin sinä aikana lusinut yhteensä jo parikymmentä vuotta. Alkoi tuntua siltä, että elämässä pitää olla jotain hohdokkaampaa kuin mädäntyä vankilassa. Se on samaa kuin huuhtoisi itsensä alas paskapöntöstä, Sievälä muistelee.

Rikollisen taustansa vuoksi hän oli ollut tekemisissä useiden poliisien kanssa. Joidenkin kanssa yhteys ei katkennut edes vankilavuosiin.
Tiiviimpi yhteydenpito joihinkin poliiseihin alkoi vähitellen, ilman suurempia suunnitelmia.

– Joku voittaa lotossa, jotkut rupeaa uskoviksi, jotkut ryhtyvät yhteistyöhön poliisin kanssa. Halusin vain pysyä poissa rötöksistä. Tarvitsin jonkun ikään kuin tueksi. Jonkun, jolle voisi puhua asioista. Joka voisi sanoa, että noin ei kannata tehdä.

– Tiesin, että jos en olisi poliisin kanssa yhteistyössä, olisin konnien kanssa lusimassa.
Sievälän mukaan yhteistyö stadin myrkkyjen (huumepoliisien) kanssa sujui hienosti vuosikaudet.

– Ne ei koskaan paljastaneet mua kellekään eikä muita mulle.

”Satanen tai kaksi”

Päämotiivina oli Raine Sievälän mukaan se, että vaikka hänellä oli paljon kontakteja rikollismaailmaan, hän halusi itse välttyä rikosten tekemiseltä.

Raha ei Sievälän mukaan ollut motiivina. Hän ei käynyt tiedoilla kauppaa, eikä tehnyt toimeksiantoja rahasta.

– Silloin tällöin sain satasen tai kaksi.

Sievälä kertoo, että osa jutuista oli sellaisia, joissa poliisi oli aloitteellinen ja ehdotti jotain ”hommaa”. Osa taas oli sellaisia, joista hän informoi poliisia liikkuessaan rikollispiireissä ja kuullessaan asioita.

– Konnien luottamus täytyi olla.

Sievälä kertoo palaveeranneensa poliisin kanssa lukuisista tehtävistä. Nyt hän on kertonut viranomaisille kahdesta, jotka liittyivät tynnyrivyyhtiin. Tarkemmin hän ei muita hankkeita ryhdy luettelemaan.

– Kaikenlaista suunniteltiin yhdessä. Kaikkea ei kuitenkaan voinut ennakoida. Tilanteet elivät ja sen mukaan piti mennä. Se oli kuitenkin koko ajan selvää, että rikokseen ei itse saanut syyllistyä.

– Etukäteen pohdittiin, että kannattaako johonkin ylipäätään lähteä mukaan jos jutussa ilmenisi liikaa liikkuvia tekijöitä.

Sievälän mukaan tehtävät olivat usein postauksia eli seurantakeikkoja. Poliisi kertoi paikan ja antoi seurattavan henkilön tuntomerkit.
– Minulle annettiin mahdollisimman vähän tietoa kohdehenkilöstä. En edes tiennyt, mihin rikoksiin tehtävät liittyivät.

Sovittu ennalta

Raine Sievälä kertoo, että hänellä oli lähinnä yksi huumepoliisi, joka toimi hänen kontaktinaan. Yhteyttä pidettiin prepaid-kännyköillä ja vain tekstiviesteillä.

Poliisi tiesi etukäteen viikot, jolloin Sievälä olisi lastensa kanssa. Tällöin hänen olisi vaikea irtautua. Muuna aikana hän oli kuitenkin nopeasti ”lähtövalmiudessa”.

Sievälällä oli luottopoliisinsa kanssa sovitut tapaamispaikat, joita kukaan muu kuin poliisi ei voinut tietää. Etukäteen sovituille paikoille oli vain yksi sana, kuten ”maja” tai ”puu”. Kellonaika tarkoitti yleensä samaa päivää.

Tapaamisia oli normaalisti kerran-kaksi viikossa. Ne hoidettiin yleensä Pasilan suunnalla siksi, että siellä oli huumepoliisin toimisto ja sinne
Sievälä pääsi helposti ja nopeasti.

– Meillä oli myös automaattitällejä eli varmuuden vuoksi sovittuja tapaamisia. Vaihdettiin kuulumisia ja kyseltiin, onko mitään uutta. Joskus taas oli pitempiä taukoja.

– Tapaamiset koodasin kalenteriin eri tavoin.

Merkitty mies

Poliisihommat olivat kuitenkin satunnaisia, eivätkä niiden satunnaiskorvaukset riittäneet elämiseen. Sievälän varsinaiset työt olivat nekin enemmän tai vähemmän pätkätöitä.
– Poliisi oli antanut ymmärtää, että he voisivat ohjata mut lopulta joihinkin oikeisiin hommiin. Oletin, että kyse olisi ollut jostain vakuutusyhtiön etsivänä toimimisesta tai vastaavasta. Tynnyrijuttuun liittyvät poliisin avustustehtävät pitivät mulla jäädä viimeisiksi.

Viimeisiksi ne jäivätkin, tosin täysin eri syistä kuin mitä Sievälä oli odottanut. Toiveet dekkarihommista vaihtuivat vankilan karuun todellisuuteen.

Sievälä ymmärtää palaneensa alamaailman silmissä jo ennen tätä haastattelua. Hän osoittaa syyttävällä sormellaan Aarnio-vyyhdin tutkijoita, jotka hänen mukaansa ovat ”ryssineet” koko kuvion.
– Mietin pitkään, mitä voisin (kuulusteluissa) kertoa joutumatta järjettömään liemeen. Sitten alkoivat nuo jutut, että tynnyrivyyhdissä jotkut olivat olleet yhteydessä Aarnioon. Nyt mun oli pakko kertoa, miten tähän tilanteeseen on ajauduttu, Raine Sievälä sanoo.

Iltalehden tietojen mukaan Helsingin poliisilaitokselta voidaan vahvistaa Raine Sievälän väitteet siitä, että hän toimi vuosia poliisin rekisteröimättömänä tiedottajana.

ILTALEHTI RISTO KUNNAS 13.9.2014

Mainokset
%d bloggers like this: