EIT on tukkeutunut suomalaisten valituksista poliisin laittomasta toiminnasta työssään.

11.12.2012

cedh_42199_26_1011_2012-09-21

Suomessa poliisilla on poikkeuksellisen laajat valtuudet kotietsintään. Poliisi päättää niistä itse, kynnys on alhainen, ja niitä tehdään paljon. Suomen on todennäköisesti pakko karsia poliisin oikeuksia, sillä Euroopan ihmisoikeus tuomioistuimen käsittelyssä on suma valituksia laittomista kotietsinnöistä.

Syyskuussa 2011 eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja antoi huomautuksen KRP:n rikostarkastajalle, joka oli määrännyt tehtäväksi salaisen koti etsinnän.

Poliisit olivat tarkkailleet asuntoa ja epäiltyä voidakseen tunkeutua kotiin ja penkoa paikat salaa. Toimenpiteitä ei siis tehty vahingossa, vaan vakaasti harkiten, eikä etsinnästä ilmoitettu edes jälkikäteen.

Tutkinta liittyi Liedossa vuonna 2007 tehtyyn rahankuljetusryöstöön.

Rikos oli vakava, mutta jälleen kerran oikeusasiamies muistutti poliisia, ettei se anna oikeutta rikkoa lakia. Laki ei tunne salaisia kotietsintöjä, sellaisia ei voi tehdä.

Poliisi ei jäänyt ensimmäistä kertaa kiinni kyseenalaisista etsinnöistä.

Niistä tehdään yksin eduskunnan oikeusasiamiehelle muutamia kymmeniä kanteluja joka vuosi  joka vuosi

niistä myös tulee moitteita, mutta oppi ei tahdo mennä perille, vaikka pakkokeinolaki on tältä osin selvä. Paikan haltijan, tai ”hänen talonväkeensä kuuluvan” on annettava olla etsinnän aikana paikalla. Hänellä on myös oikeus kutsua paikalle todistaja. Ellei tämä ole mahdollista, etsinnästä on viipymättä kerrottava sille, jonka luona se tehtiin.

 

Tietyt kotietsinnät ovat laittomia

 

Lakimuutos pakon edessä

Lakia muutettiin viime vuonna hätäisesti lisäämällä kansalaiselle oikeus viedä kotietsinnän laillisuus käräjäoikeuden tutkittavaksi, 30 vuorokauden kuluessa etsinnästä. Myönnytys tehtiin pakon edessä. Eduskunnan käsittelyssä oli pakkokeino , esitutkinta  ja poliisilain muuttamisesta esitys, joka ei olisi parantanut oikeusturvaa.

Kesken käsittelyn EIT antoi Suomelle kaksi tuomiota laittomista kotietsinnöistä, ja sen pakottamana lakiin lisättiin jälkikäteinen mahdollisuus selvittää lainmukaisuus. Uudistus jäi pahasti vajaaksi, laittomista kotietsinnöistä ei säädetty  korvausta.

Säädöstä korvausten maksamisesta ei ehditty valmistelemaan, puolusteli tuolloinen oikeusministeri Tuija Brax keväällä 2011.

Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja totesi syyskuussa kovasanaisessa lausunnossaan, ettei tämä muutos ole antanut riittävää oikeussuojaa kotietsinnöissä, ja lisää EIT tuomioita voi olla tulossa.

Oikeusasiamiehen kanslia oli käynyt läpi tapaukset, joissa etsinnän laittomuus oli viety käräjille, Ilmeni, ettei uudistus ollut muuttanut juuri mitään.

Tutkitusta 22 jutusta käräjäoikeus oli todennut lakia rikotun 8 tapauksessa, tavallisimmin siten ettei asukas saanut olla paikalla. Kukaan ei kuitenkaan ollut saanut korvauksia, sillä käräjäoikeudet eivät olleet suostuneet käsittelemään korvausvaatimuksia.

Ainakin yhdestä päätöksestä oli valitettu hovioikeuteen, joka äskettäin katsoi, ettei vahingonkorvausta voitu käsitellä tässä samassa yhteydessä.

Pakkokeinoilla aiheutettujen vahinkojen korvaaminen on kaikkiaan puutteellisesti säädelty, toteaa esittelijäneuvos Juha Haapamäki eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta.

Euroopan ihmisoikeussopimus säätää 13 artiklassaan, että jokaisella on oltava tehokkaat oikeussuojakeinot myös silloin, kun perusoikeuksia rikkoo viranomainen.

EIT:n vakiintunut linja on, että jos valtio loukkaa kansalaisen oikeuksia, sen on maksettava siitä hyvitys. Pelkkä virheen toteaminen ei riitä.

Siksi saattaa olla, ettei viime vuoden lakimuutos pelasta Suomea tuomioilta myös sen jälkeen tehdyistä kotietsinnöistä.

Myös oikeudenkäyntikulujen maksaja on säätämättä. Useimmat kansalaiset eivät lähde käräjille ilman avustajaa. Nykykäytännöllä he joutuvat maksamaan avustajan palkkion itse, vaikka vika olisi viranomaisessa.

 

EIT:ssä muhii jytky

EIT:n käsittelyssä on tällä hetkellä Suomen kotietsinnöistä ainakin kahdeksan valitusta, joista on pyydetty

valtion vastaus. Ne ovat näin ylittäneet kynnyksen, johon yli 95 prosenttia EIT:lle jätetyistä kanteluista kompastuu. Kynnyksen ylittäneistä tapauksista keskimäärin 5/6 johtaa valtion tuomitsemiseen.

On siis mahdollista, että vuoden parin sisällä Suomi saa Strasbourgista sellaisen nipun tuomioita, että kotietsintäsäädökset on pakko panna uusiksi.

Kaikissa tapauksissa yhtenä valitus perusteena on, ettei kansalaisella ollut missään vaiheessa mahdollisuus vedota tuomioistuimeen. Etsinnät ovat tapahtuneet ennen viimevuotista laki  muutosta, mutta lakiuudistuksen vajavaisuuden vuoksi on mahdollista, ettei valitusten virta Strasbourgiin edes hidastu.

Valitusten mukaan kotietsinnöissä on hutiloitu muutoinkin. Kahdessa tapauksessa asianosaista oli estetty olemasta paikalla, ja etsintöjen perusteetkin ovat olleet osin heikot.

Yhdessä tapauksessa ei ilmennyt mitään rikosta, eikä ollut aihetta esitutkintaan. Etsinnän syyksi oli ilmoitettu epäily huumausainerikoksesta, mutta epäilylle ei löytynyt katetta.

Toisessa tapauksessa poliisit tunkeutuivat yöllä asuntoon, ja väittivät siellä vieraana olleen miehen ajaneen aiemmin illalla autoa humalassa. Etsinnän aikana poliisi suostui soittamaan vieraan isälle, joka kertoi aja neensa itse kyseistä autoa   jonka hän myös omisti.

Eräässä tapauksessa ulkona oleva asukas tarjosi poliisille avainta asuntoonsa, jossa olevaa miestä poliisi epäili taposta,  jostain syystä avain ei kelvannut, vaan asuntoon mentiin niin sanotusti raamit kaulassa.

Ainakin kuudessa tapauksessa ei joko ole ollut lainkaan rikosta, tai asia on ollut niin vähäinen, että syyttäjä on päättänyt jättää esitutkinnan sikseen.

 

ALIBI LEHTI 12/2012

Mainokset
%d bloggers like this: