Rikoksesta epäillyllä on oikeus keskustella avustajan kanssa ennen kuulustelua

Rikoksesta epäillyllä on oikeus keskustella avustajan kanssa ennen kuulustelua. Tämä ei aina toteudu suomalaisen esitutkinnan arkipäivässä, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ja valmisteilla oleva esitutkintadirektiivi sitä edellyttäisivät. Kysymys on sekä epäillyn oikeusturvasta että rikosvastuun toteutumisesta. Asiantila huolestuttaa muun muassa valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä, joka on tehnyt aloitteen jotta Suomeen saataisiin avustajien päivystysjärjestelmä. Asianajajat kannattavat järjestelmää periaatteessa, mutta ratkottavana on paljon käytännön ongelmia.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen kutsui maaliskuussa toimistoonsa koolle keskustelutilaisuuden, jonka tarkoituksena oli kiinnittää esitutkintaviranomaisten huomio puutteisiin epäillyn niin sanotussa itsekriminointisuojassa. Samalla oli ajatuksena laittaa liikkeelle oikeudenkäyntiavustajien päivystysjärjestelmän suunnittelu. Päivystysjärjestelmä liittyy siten isompaan kokonaisuuteen, jossa taustalla ovat Euroopan ihmisoikeussopimus, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ja niiden edellyttämät uudistukset suomalaisessa oikeudenkäytössä.

Kysymys on siitä, täyttääkö Suomi kansainvälisten sopimusten mukaiset velvoitteensa. Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) aiemmin nuhteita oikeusjuttujen viivästymisestä. Valtakunnansyyttäjä pelkää nyt, että ETT alkaa seuraavaksi tukistaa Suomea siitä, että epäillyn itsekriminointisuojaa, eli oikeutta olla puhumatta itseään vastaan, ei Suomessa kunnioiteta riittävästi. Asiantila on tahra epäillyn oikeusturvassa, mutta huolestuttava myös siinä mielessä, että esitutkinnan puutteet saattavat johtaa tuomioiden kaatumiseen. Näin voi käydä, jos tunnustus on annettu ilman avustajaa tehdyssä esitutkinnassa.

— Suomessa hyvin suuri osa tuomioista perustuu epäillyn tunnustukseen, mikä on sinänsä hyvä asia. Jos kuitenkin käy ilmi, että tunnustusta ei voikaan käyttää todisteena, koska epäillylle ei ole riittävän selvästi kerrottu itsekriminointisuojasta eikä hänelle ole järjestetty mahdollisuutta keskusteluun avustajan kanssa, on vaarana, että rikosvastuu ei toteudu, Nissinen sanoo

— Näen mahdollisena sellaisen kauhu skenaarion, että isot tunnustetut jutut menevät nurin. Tässä on eväät eräänlaiseen kasapanos-ilmiöön, Meillä ei tosiaankaan olisi varaa siihen, että jo moneen kertaan käsitellyt jutut menevät nurin samaan aikaan, kun jonossa on uusia juttuja ja syyttäjät ovat täystyöllistettyjä muutoinkin.

—Suomessa ollaan vasta heräämässä siihen, että itsekriminointisuoja on otettava vakavasti. Meillä on vähän sellaista ilmapiiriä, että meille vieraampia maita koskevat EIT:n ratkaisut eivät oikeastaan koske meitä, koska meillä asiat ovat kunnossa. Meillä on huonot valmiudet lukea heikkoja signaaleja. Luotetaan liikaa siihen, että vanhat, hyväksi havaitut menettelytavat toimivat. Niistä on vaikea luopua, Nissinen pohtii.

Olennaista on myös. että epäillylle kerrotaan selkeästi, että hänellä on oikeus avustajaan jos hän luopuu tästä oikeudesta, on tärkeää varmistaa, että hän on ymmärtänyt, mistä on kysymys ja mikä merkitys oikeudesta luopumisella saattaa olla. Pelkkä rutiininomainen ilmoitus ja rasti ruutuun -menettely ei siis aina riitä.
— Toivon, että viranomaiset ottavat asian nyt vakavasti ja se hoidetaan pikaisesti kuntoon. Samalla kyllä pelkään, että se hoituu vasta kun käsillä on kriisi ja päädytään kiireellä tehtyihin hätäratkaisuihin.

POLIISI AVAINASEMASSA Nissinen heittää pallon poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille.

— Vastuu kuuluu tietysti koko rikosprosessiketjulle, mutta kyllä poliisi on ihan avainasemassa, samoin kuin tulli ja rajavartiolaitos. Heillähän voi tulla vastaan isojakin juttuja, joihin liittyy vaikkapa ihmiskauppaa tai huumeiden maahantuontia ja joiden kuulustelut halutaan hoitaa nopeasti.

Näiden juttujen kannalta on aivan olennaista, että esitutkinta on tehty huolellisesti eikä siinä ole moittimista.
— Myös syyttäjille kuuluu vastuuta tässä asiassa. Syyttäjän tulisi toimia poliisiin päin oikeudellisena opastajana. Kun syyttäjä saa ilmoituksen jutusta, jossa tunnustamisen merkitys on erityisen tärkeä, syyttäjän tulisi muistuttaa poliisia epäillyn oikeusturvatakeista.

Esitutkintaviranomaiset voivat Nissisen mukaan tehdä asiassa paljonkin ilman, että luodaan uutta normistoa. Kysymys on työtavoista — yksinkertaisimmillaan siitä, mitä kuulustelulomakkeeseen kirjataan ja millaisia kohtia lomakkeeseen on valmiiksi painettu. Lisäksi avustajan tavoitettavuus tulisi turvata päivystysjärjestelmällä. Nissinen odottaa ja toivoo, että oikeusministeriö ja Asianajajaliitto ryhtyisivät yhdessä selvittämään päivystysjärjestelmän käyttöönottoa ja sen vaatimia resursseja.

— Iso osa esitutkinnan asiakkaista on julkisen oikeusavun varassa. Tässä on kysymys myös yhdenvertaisuudesta. Voi kysyä, onko oikeudenmukaista, että itse avustajansa maksavat asiakkaat saavat paremman kohtelun itsekriminointisuojassa kuin ne epäillyt, joilla ei ole varaa itse maksaa omaa avustajaansa, Nissinen huomauttaa. Hänen mukaansa vuonna 2014 voimaan tuleva uusi esitutkintalaki ei täysin vastaa EU:ssa valmisteilla olevan uuden esitutkinta direktiivin sisältöä. Tästäkään syystä asiassa ei pitäisi viivytellä lakiuudistuksen varjolla.

Oikeusministeriössä on valmisteltavana hallitusohjelman edellyttämä oikeusturva ohjelma, jonka luonnokseen valtakunnan syyttäjänvirasto otti lausunnossaan kantaa. Lausunnon mukaan luonnoksen avustajankäyttöä koskeva kohta “vaikuttaa jotenkin tekniseltä tai ohuelta siihen nähden, että oikeusturvanäkökulmasta kyse on erityisesti itsekriminointisuojan toteuttamisesta tavalla, jota epäillyn ihmisoikeudet velvoittavasti Suomessakin edellyttävät”. Valtakunnansyyttäjä toivoisi siis asiaan suhtauduttavan nykyistä vakavammin.

LIITTO KANNATTAA Suomen Asianajajaliitto kannattaa valtakunnansyyttäjän aloitetta oikeudenkäyntiavustajien valtakunnallisesta päivystysjärjestelmästä. Liitto on ilmaissut valmiutensa osallistua järjestelmän suunnitteluun ja toimintaan. Järjestelmän toteuttamisesta vastaisivat käytännössä Asianajajaliiton paikallisosastot. Asianajajat korostavat, että järjestelemän tulee perustuavapaaehtoisuuteen ja siihen on saatava rahoitus jostakin.

Asianajajaliiton hallituksen jäsen Jouko Pelkonen oli paikalla valtakunnansyyttäjän maaliskuisessa keskustelutilaisuudessa ja kiittelee Matti Nissistä hyvästä aloitteesta. Hän toivoisi, että se ei jäisi vain hurskaaksi toiveeksi, joka kaatuu rahan puutteeseen tai muihin käytännön ongelmiin.

— Liitto ei oikein voi ryhtyä toimiin ennen kuin saamme varmuuden, että järjestelmä tulisi julkisen oikeusavun piiriin ja oikeusministeriössä tunnustetaan lisäresurssien tarve, Pelkonen kuvailee tilannetta.

Muitakin pulmia nousee esiin, kun Pelkonen ryhtyy visioimaan järjestelmän käytännön toteuttamista.
— Välimatkat ovat Suomessa pitkiä. Pelkästään yhden liiton osaston sisällä päivystyskeikka voisi merkitä satojen kilometrien ajoja. Voi olla haasteellista saada järjestelmä toimimaan tarkoituksenmukaisesti niin, että se ei tarpeettomasti hidasta esitutkintaa ja on toisaalta kustannustehokas, Pelkonen pohtii.

Hän ymmärtää, jos poliisi ei valtavasti innostu siitä, että puoli tuntia kestävän rutiini kuulustelun takia täytyisi ryhtyä soittamaan päivystäjää paikalle monen tunnin matkan päästä.

Isoja periaatteellisiskin kysymyksiä herää.
— Olisiko niin, että joissain tilanteissa epäillyn olisi tyytyminen päivystävään epäillyn olisi tyytyminen päivystävään avustajaan, vaikka Euroopan ihmisoikeus sopimuksen mukaan epäillyllä on oikeus itse valita avustajansa? Ja seuraako päivystysjärjestelmästä se, että paikalle saapuneelle päivystäjälle syntyy velvollisuus avustaa jutussa myöhemminkin? Entäpä jääviys kysymykset — saattaahan ilmetä, että päivystäjä onkin jutussa jäävi. Miten silloin meneteltäisiin?

Pelkonen näkee myös vaaran, että järjestelmää ryhdytään suunnittelemaan ja suunnitelmien valossa se todetaan liian kalliiksi ja hanke haudataan vähin äänin.
— Käsitykseni mukaan Belgiassa on kokemusta asianajajapäivystysjärjestelmästä ja siellä on tarvittu huomattavia lisäresursseja paikalliseen oikeusapujärjestelmään. Kustannusvaikutukset pitäisi ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa.

Haasteista ja nähtävissä olevista pulmakohdista huolimatta Pelkonen kannattaa päivystysjärjestelmää samoin perustein kuin valtakunnansyyttäjäkin. Suomi ei yksinkertaisesti voi lipsua velvoitteistaan. Hän muistuttaa myös siitä, että kysymys ei ole pelkästään epäillyn oikeusturvasta, vaan myös uhrien. Asianmukaisesti suoritettu esitutkinta edesauttaa rikosvastuun toteutumista.

Pelkonen näkee paljon parantamisen mahdollisuuksia nykyisissäkin toimintamalleissa, kunhan avustajan läsnäolon tärkeys ymmärrettäisiin ja muistettaisiin.

— Kun kysymys on tärkeästä kuulustelusta vakavassa rikosasiassa tai mahdollisesti muuten isossa asiassa, kuulustelujen aloitta mista voitaisiin lykätä, kunnes epäillyn itse valitsemaan avustajaan saadaan yhteys. Usein ajatellaan, että avustajan tulisi olla kuulustelussa läsnä, mutta minusta se ei suinkaan aina ole tarpeen. Riittää, että epäillyllä on ollut mahdollisuus keskustella avustajansa kanssa vaikka puhelimessa ennen kuulustelua ja hän tämän keskustelun perusteella ymmärtää oikeutensa tai vaikkapa sen, mitkä ovat tunnustamisen mahdolliset seuraamukset.

Oikeusministeriössä niin ikään kiitellään valtakunnansyyttäjän aloitetta.

— Olemme käynnistäneet keskustelun esitutkinta-asiasta yhdessä sisäasiainministeriön kanssa, kertoo hallitusneuvos Merja Muilu ministeriön oikeusapuyksiköstä.Hän ei halua ennakoida, miten asia seuraavaksi etenee. Hän korostaa näkemyksenään, että mahdollista päivystysjärjestelmää olen naisempi kysymys on epäillyn oikeusturvan tosiasiallinen toteutuminen.

— On selvää, että EIT:n ratkaisujen tulee heijastua muutoksena esitutkintakäytäntöihin. Käytäntöjen kehittämisessä tärkeää on yhteistyö poliisihallinnon kanssa.

NYKYINENKIN TOIMII Asianajaja, varatuomari Kaarle Gummerus tamperelaisesta Asianajotoimisto Gummeruksesta ei koe nykyistä avustajakäytäntöä oikeusturvan kannalta erityisen suureksi ongelmaksi. Ainakin Tampereella systeemi toimii Gummeruksen mielestä nytkin.

— Kun puhutaan vakavasta rikoksesta, niin poliisi sanoo syytetylle, että paikalle tarvitaan avustaja ja hän saa myös valita tämän itse. Joskus minullekin tulee viikonloppuna soittoja, että joku tuttu asiakas tarvitsee avustajaa, mutta usein riittää, että vain keskustelemme tilanteesta puhelimessa.

Gummerus huomauttaa, että avustaja ei saa puuttua kuulusteluun, vaan hän saa esittää lopuksi kysymyksiä. Jos avustajan pitäisi aina olla paikalla jo esitutkintavaiheessa, Gummerusta mietityttää, muodostuuko järjestelmän myötä erillinen ammattikunta, joka kiertää vain istumassa muodon vuoksi kuulusteluissa ja jota ei oikeasti kiinnosta asian hoitaminen eteenpäin.

— Siihen ei saa mennä, että avustajan läsnäolosta tulee vain kumileimasin, jotta muodollinen puoli täytetään.

Gummeruksen mukaan käytännön syyt ajavat usein siihen, että syytetty antaa kertomuksen ilman avustajaa, koska avustajanodottaminen pitkittäisi kiinnioloa. Jos tämä pystytään estämään päivystyksellä, se on hänestä kannatettava ajatus.

— Esimerkiksi jos täällä Tampereella Koskipuistossa tulee viikonloppuna tappelu, josta porukka viedään poliisilaitokselle, niin poliisi kysyy, kertooko kuulusteltava oman näkemyksensä nyt ilman avustajaa ja pääsee heti pois, vai odottaako avustajaa poliisivankilassa pari päivää. Käytännössä tilanne menee niin, että kuulusteltava myöntää ennemmin tekonsa heti ilman avustajaa kuin odottelee pari yötä putkassa ja myöntää tekonsa avustajan läsnäollessa.

—Jos kiinniotettu kuitenkin sanoo, ettei halua tulla kuulluksi ilman avustajaa tai poliisi toteaa myöhemmin, että tämä on myöntänyt lyöneensä jotakuta, niin kuka sinne paikalle lähtee? Avustaja ei saa siitä nyt mitään palkkiota. Tällaisiin tilanteisiin päivystysjärjestelmä sopii.

Gummerusta kuitenkin mietityttää, kuka uuden järjestelmän maksaa, sillä kustannukset tulisivat olemaan huomattavat.

— Päivystävien avustajien täytyy saada korvaus päivystysajasta, kun pitää olla valmiina olemaan esimerkiksi puolen tunnin, tunnin sisällä jossain päin Tamperetta.

ENNAKKOPÄÄTÖS TULOSSA

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on muutaman viime vuoden aikana antanut
sarjan ratkaisuja, joissa se on ottanut kantaa rikoksesta epäillyn oikeuteen saadakäyttää avustajaa esitutkinnassa.

Merkittäviä Suomen käytäntöjen kannalta ovat etenkin ratkaisut Salduz (2008) ja Plonka (2009). Ratkaisuissa on Linjattu sitä, missä prosessin vaiheessa epäillyllä tulee olla oikeus saada avustaja, millä edellytyksillä epäillyn voidaan katsoa pätevästi luopuneen oikeudestaan avustajaan ja mitä seuraa, jos oikeus avustajaan jää toteutumatta.

EIT:n ratkaisukäytännön mukaan on olennaista, että epäilty saa avustajan heti
vapaudenmenetyksen ja kuulustelujen alkamisen alusta lähtien. Toiseksi EIT
on tähdentänyt, että jos epäilty ilmoittaa luopuvansa oikeudestaan avustajaan,
tämä ei välttämättä riitä, vaan oikeudesta luopumiselle tulee asettaa erityisiä vaatimuksia. Olennaista on, että epäilty on ymmärtänyt, mistä on kysymys ja mikä
merkitys oikeudesta luopumisella saattaa olla. Esimerkiksi tapaus Plonkassa EIT
katsoi, että henkilö oli niin pahasti alkoholisoitunut, ettei hänen ilmoitustaan voitu pitää pätevänä.

EIT:n ratkaisukäytännön pohjalta Euroopan komissio teki viime vuonna
ehdotuksen direktiiviksi oikeudesta avustajaan rikosoikeudellisissa menettelyissä. Ehdotuksen mukaan epäillylle olisi myönnettävä oikeus käyttää avustajaa niin pian kuin mahdollista, jo ennen kuulustelun aloittamista. Epäillyn tai syytetyn lausumia ja todisteita, joita hankittaessa on loukattu epäillyn tai syytetyn oikeutta avustajaan tai poikettu tästä oikeudesta, ei saisi käyttää todisteina häntä vastaan.

Suomessakin on asiasta tulossa merkittävä ennakkopäätös. Korkein oikeus on
myöntänyt valitusluvan paljon julkisuutta saaneessa ns. Glo-hotellin jutussa. Siinä on kysymys siitä, oliko rikoksesta epäilty pätevästi luopunut oikeudestaan avustajaan esitutkintakuulusteluissa ja voidaanko hänen esitutkintakertomuksiaan
käyttää näyttönä asiassa. Korkein oikeus kuuli asiassa suullisesti maaliskuussa
poliiseja ja avustajia. KKO:n päätöstä odotetaan viimeistään alkukesästä.

NÄILLÄ JO PÄÄSTÄISIIN PITKÄLLE

Valtakunnansyyttäjä luettelee aloitteessaan harkittavaksi muutamia käytännön
toimia, jotka parantaisivat esitutkinnantasoa.

• Tulisi varmistaa, että epäilty tosiasiallisesti kykenee arvioimaan avustajan tarpeen.
• Avustajasta Luopuminen tulisi dokumentoida nykyistä paremmin.
• Kuultavaa kehotetaan jo kutsuttaessa ottamaan avustaja mukaan kuulusteluun.
• Avustaja kutsutaan paikalle viranpuolesta riippumatta siitä, pyytääkö kuultava avustajaa. – Jos kuultava haluaa Luopua oikeudestaan avustajaan, avustaja kutsutaan kuitenkin paikalle niin, että luopuminen tapahtuu avustajan läsnäollessa.
• Vaihtoehtona edelliseen kuultava on puhelimitse yhteydessä avustajaan.
• Jos henkilö otetaan kiinni yöaikaan niin, ettei avustajan paikalle kutsuminen ole käytännössä mahdollista, tulisi kuuleminen ajoittaa seuraavallepäivälle, jolloin avustajaan saadaan puhelinyhteys.

ADVOKAATTI 17.5.2012