Arkisto
Reinikainen takaisin
Poliisi on Suomen suosituin viranomainen. Suomalainen luottaa poliisiin enemmän kuin tuomariin tai kirkkoherraan poliitikoista ja toimittajista nyt puhumattakaan.
Erehtymätön ei suomalainenkaan poliisi kuitenkaan ole. Sen osoitti Alpo Rusin tapaus sekä kotoinen versiomme, jossa ristiinalainen Jaakko Väänänen joutui poliisin hampaisiin yli vuodeksi.
Väänäsen piina alkoi kesäkuussa 2009, jolloin hän ajautui sanaharkkaan verkkoyhtiö Fingridin miesten kanssa. Kiista koski voimalinjan alueluovutuksia, joissa yhtiö oli ottamassa maata Väänäsen mielestä liian halvalla.
Väänänen oli kieltänyt Fingridin edustajia tulemaan mailleen ja todennut tekevänsä kaikkensa, ettei linjaa rakenneta. Se oli liikaa voimayhtiön miehille, jotka tekivät virka-apupyynnön Mikkelin poliisille.
Poliisi otti asian tunnontarkasti ja lähetti kahden koiran partion Väänäsen maille. Marjatilan isäntä itse ei ollut kotosalla, mutta poliisi vei mukanaan 10 asetta.
Kuulusteluissa selvisi sittemmin, etteivät Fingridin miehet olleet kokeneet itseään Väänäsen uhkaamiksi. Se siis siitä, mutta asia ei ollut likimainkaan loppuun käsitelty.
Ikänsä metsästäneen Väänäsen aseista yhdeksällä oli luvat, mutta yhdellä ei. Tähän poliisi tarttui, vaikka luvaton ase oli museokapine ja yhtä vaarallinen kuin polkupyörän pumppu. Ampumiseen sitä ei voinut käyttää.
Mutta niin vaan huomasi Ristiinan kunnanvaltuuston varapuheenjohtaja olevansa tammikuussa raastuvassa vastaamassa ampuma-aserikokseen.
Oikeuden päätös tuli vihdoin huhtikuussa. Se hylkäsi Väänästä vastaan nostetun syytteen. Oikeus määräsi, että ase tulee palauttaa omistajalleen.
Olisi luullut, että tämä olisi riittänyt Mikkelin poliisille, mutta eipä riittänyt. Väänäsen ase pysyi edelleen lukkojen takana.
Poliisi käytti veto-oikeuttaan oikeuden päätökseen eikä luovuttanut asetta. Vihdoin heinäkuussa 2010 sai Väänänen perintöpistoolinsa takaisin.
Väänänen otti tapauksen ymmärrettävästi raskaasti. Hän erosi syytteen takia Ristiinan valtuuston varapuheenjohtajan tehtävästä.
Kovimmin koetteli se, että 30 vuotta kunnallispolitiikassa vaikuttanutta miestä oli syyttä suotta pidetty yhteiskunnalle vaarallisena henkilönä.
Väänänen ei jätä juttua tähän. Hän aikoo valittaa poliisin toimista tuomion täytäntöönpanossa. Asia päätynee vielä oikeusasiamiehen pöydälle.
Miksi Jaakko Väänänen joutui kokemaan moisen ruljanssin? Miksi maailman parhaat poliisivoimat kohtelivat nuhteetonta kansalaista näin kehnosti?
On ymmärrettävää, että poliisi reagoi viime vuosien ampumatapausten vuoksi herkästi.
Se sen sijaan ei ole lainkaan ymmärrettävää, että syyttömäksi havaittua miestä simputetaan arvovaltasyistä kuukausikaupalla.
Takavuosien tv-poliisi konstaapeli Reinikainen tuli juttuun kaikkien kanssa. Hänessä yhdistyivät piirteet, joita suomalaiset poliisissa arvostavat.
Myös Mikkelissä poliisin kannattaa viljellä edelleen talonpoikaisjärkeä, oikeudentuntoa ja leppoisaa huumoria.
Tapio Honkamaa
Länsi-Savon Päätoimittaja
Poliisirikollisena 