Etusivu > Eduskunnan oikeusasiamies, LAKI JA OIKEUS, MUUT POLIISI ASIAT, POLIISIN PAKKOKEINOT > Apulaisoikeusasiamies arvostelee peitetoiminnan salaamista

Apulaisoikeusasiamies arvostelee peitetoiminnan salaamista

9.9.2010

Tämä poliisiin liittyvä ilmiö on oikeusasiamiehen mielestä kestämätön.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja pitää kestämättömänä sitä, että poliisin valeosto- ja peitetoiminta salataan oikeudenkäynnin asianosaisilta.

Valeosto- ja peitetoimintaa on käytetty vuodesta 2002 lähtien kymmenissä tapauksissa, mutta saatuja tietoja ei ole tiettävästi koskaan käytetty suorana todisteena oikeudessa. Kun tietoja ei käytetä näyttönä, menetelmien käyttöä ei tarvitse paljastaa epäillylle, syyttäjälle eikä tuomioistuimelle.

Ulvilan surmajutussakin peitetoiminnan käytön nosti esiin puolustus. Se epäili, että murhasta syytetyn naisen taannoinen miesystävä ”Seppo” olisi ollut oikeasti peitetoimintaan koulutettu poliisi. Keskusrikospoliisin edustaja joutui lopulta myöntämään peitetoiminnan käytön.

– On oudoksuttavaa, jos tilanne tosiaan on se, että yhdessäkään näistä kymmenistä tapauksista ei ole käytetty esimerkiksi jotain valeostolla saatua esinettä todisteena tai kuultu toimintaa harjoittanutta poliisia suoraan todistajana, sanoo oikeusasiamiehen sihteeri Pasi Pölönen.

Toisaalta anonyymi todistelu ei ole mahdollista, ja tällöin peitehenkilön tai valeostajan paljastumista on vaikea välttää.

Lain sanamuodon ylittäviä valeostoja

Neljää valeostotapausta koskeva salainen aineisto vuosilta 2002 ja 2004 ilmentää useita toimintaan ja sitä koskevaan sääntelyyn liittyviä ongelmia. Pajuojan mielestä lainsäädäntö on niukkaa ja tulkinnanvaraista ja kaipaa täsmentämistä.

Poliisi on esimerkiksi tehnyt aikoinaan ostotarjousten ohella varsinaisia valeostoja.

Poliisilakia muutettiin vasta vuonna 2005 niin, että myös varsinaiset kaupat ovat mahdollisia. Lisäksi esitutkintaa ei näytä aina suoritetun sellaisen poliisin tuntemankaan ihmisen kohdalla, jonka hallusta on saatu valeostolla huumeita tai laittomia esineitä.

Laista ei saa selvää vastausta, voiko salaisen tiedonhankintamenetelmän paljastumisen estämiseksi laatia vääränsisältöisiä esitutkintapöytäkirjoja tai tutkintailmoituksia. Pajuoja ei kuitenkaan näe mahdollisena, että huume merkittäisiin ostetuksi ”tuntemattomalta”, jos virkavalta tietää hänet.

Rikosilmoituksen kirjaamista ei hänestä voi kiertää jättämällä asia toisen poliisiyksikön hoidettavaksi tilanteessa, jossa yksiköllä ei ole oikeasti mahdollisuuksia selvittää asiaa.

eitetoiminnan salaaminen

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja vaatii täsmentämään poliisin valeostoja ja peitetoimintaa koskevaa lainsäädäntöä. Hänen mukaansa toimintaan liittyy useita ongelmia. Kestämättömänä hän pitää muun muassa valeostojen ja peitetoiminnan salaamista oikeudenkäynnin asianosaisilta.

Pajuojan mukaan valeosto- tai peitetoiminta on tuotu ilmi oikeudenkäynnin asianosaisille äärimmäisen harvoin. Tänä kesänä laajasti uutisoitu niin sanottu Ulvilan surma-asia on tiettävästi ainoa tapaus, Pajuoja toteaa.

Poliisi on kuitenkin käyttänyt valeosto- ja peitetoimintaa jo vuodesta 2002 lähtien kymmenissä eri tapauksissa. Näissä tapauksissa toiminta on siis jäänyt ilmeisesti vain esitutkintaa ohjaavaan rooliin, Pajuoja sanoo.

Pajuoja pitää kuitenkin oudoksuttavana, jos yhdessäkään näistä tapauksista ei ole ollut tarvetta käyttää valeostolla saatuja tietoja suorana todisteena oikeudenkäynnissä. Hänen mukaansa herääkin kysymys, onko valeostoja ja peitetoimintaa todella käytetty vain niin vähäisten rikosten kohdalla, joissa rikosoikeudellisista toimista on aina katsottu voitavan luopua.

Silti sisäministeriö on oikeusasiamiehelle toimittamissaan vuosiraporteissaan toistuvasti pitänyt valeostotoiminnan tuloksellisuutta hyvänä, Pajuoja toteaa.
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti turvattava

Pajuoja huomauttaa, että valeostotoiminnan valvonta on jäänyt pitkälti esitutkintaviranomaisille itselleen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin katsonut, että jos valittaja vetoaa oikeudenkäynnissä uskottavasti poliisin rikosprovokaatioon, viranomaisten ja tuomioistuinten tulee perusteellisesti tutkia, onko peitetoiminnan tai valeoston hyväksyttävät rajat ylitetty, eli olivatko poliisit yllyttäneet vastaajaa rikokseen.

Tuomioistuin katsoo myös, etteivät yleiset intressit oikeuta käyttämään todisteena rikosprovokaatiolla saatua näyttöä.

Jos tietoa valeostoista tai peitetoiminnasta ei anneta esitutkintaorganisaation ulkopuolelle, tällaiset oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseen liittyvät takeet eivät tule asianomaisen käytettäviksi, Pajuoja toteaa.
Lakia muutettu ehkä nurinkurisesti

Pajuojan mukaan salaisten pakkokeinojen sääntelyssä on käytännössä saatettu edetä sillä tavoin nurinkurisesti, että lakia on muutettu jälkikäteen kattamaan käytännössä jo suoritetun toiminnan.

Ilman lain tukea on käytetty muun muassa myönnetty ja käytetty lupia teleyritysten tukiasemien televalvontaan. Poliisi on myös tehnyt valeostoja jo ennen vuotta 2005, vaikka siihen asti sai tehdä vain ostotarjouksia.

Valeostotoimintaan liittyy apulaisoikeusasiamiehen mukaan myös muita tulkinnanvaraisia piirteitä. Laista ei saa selvää vastausta esimerkiksi siihen, voidaanko ja missä määrin laatia vääränsisältöisiä esitutkintapöytäkirjoja tai tutkintailmoituksia, jotta estettäisiin salaisen tiedonhankintamenetelmän paljastuminen.

Koetukselle näyttää joutuneen myös velvollisuus tutkia kaikki rikokset. Esitutkintaa ei näytetä aina viedyn asianmukaisesti päätökseen sellaisen poliisille tunnetunkaan henkilön kohdalla, jonka hallusta on saatu valeostolla huumeita tai laittomasti hallussa pidettyjä esineitä, Pajuoja toteaa.

Pajuojan mukaan ohjeet valeostoista ja peitetoiminnasta eivät ole olleet kaikilta osin yksiselitteiset. Hänen mukaansa ei ole hyväksyttävää, että kaikkein vaikeimmat toiminnan laillisuutta koskevat rajanvedot on jätetty pitkälti suorittavan tason vastuulle.

Oikeusasiamies otti kantaa valeostotoimitnaan liittyviin kysymyksiin saatuaan sisäasiainministeriön poliisiosastolta tietoja, jotka koskivat eräitä vuosina 2002 ja 2004 tehtyjä valeostotapauksia. Sisäasianministeriö katsoi, että valeostoon liittyvissä menetelmissä oli ollut horjuvuutta.

Advertisements
%d bloggers like this: