Etusivu > LAKI JA OIKEUS, MUUT POLIISI ASIAT > Kumpi määrää tahdin, poliisi vai järjestäytynyt rikollisuus?

Kumpi määrää tahdin, poliisi vai järjestäytynyt rikollisuus?

4.6.2010

Poliisin toimintaympäristö on muuttunut voimakkaasti kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Rikollisuus on muuttunut entistä järjestäytyneemmäksi ja kansainvälisemmäksi. Nykyajan rikollisuus ei tunne valtioiden välisiä rajoja. Kansainvälisen ja kansallisen järjestäytyneen rikollisuuden tehokkaampi torjunta sekä paljastaminen edellyttävät rikostorjuntaviranomaisten työn, kuten rikostiedustelun, tietolähdetoiminnan sekä erityisesti valeosto- ja peitetoiminnan, esimerkiksi rikollisjärjestöihin soluttautumisen, tehostamista.

Kansainvälistymiskehitys on tuonut mukanaan kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden. Erityisesti lisääntynyt huumausainerikollisuus on voimakkaasti kasvava uhka yhteiskunnan turvallisuudelle. Henkilöiden, pääomien, tavaroiden ja palveluiden entistä vapaampi liikkuvuus maiden välillä ja erityisesti rajakontrollien lakkaaminen Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä ovat vaikuttaneet rikollisuuskuvaan. Uusien jäsenvaltioiden liittyminen unioniin on avannut rikollisjärjestöille uusia väyliä Suomeen.

Hyvin organisoitu rikollisryhmä osaa hyödyntää globalisaatiota sekä teknistä ja taloudellista kehitystä toiminnassaan. Yhä useammin rikollisryhmät hyödyntävät myös lainsäädännössä olevia porsaanreikiä toiminnassaan niin, että poliisin on lain mukaisin toimivaltuuksin joskus erittäin vaikea saada rikolliset vastuuseen tekemisistään. Ikävä kyllä poliisin toimivaltuudet seuraavat aina askeleen rikollisia perässä. Poliisin toiminnan on perustuttava lakiin, mutta tämä ei kosketa kuitenkaan vastapuolta.

Voikin perustellusti kysyä, pystyykö poliisi nykyisin voimassa olevin toimivaltuuksin vastaamaan kansainvälisen ja järjestäytyneen rikollisuuden poliisin toiminnalle asettamiin haasteisiin?

Nykyinen lainsäädäntömme ei tunne periaatetta, jonka mukaan poliisi voisi toimia samanlaisin ”vapauksin” esimerkiksi soluttautuessaan järjestäytyneeseen rikollisryhmään kuin rikollisryhmän jäsenet. Tulisiko poliisille antaa tosiasialliset mahdollisuudet pystyä puuttumaan kaikkein vakavimman rikollisuuden torjuntaan? Tämä onnistuu ainoastaan silloin, kun poliisilla on mahdollisuus toimia pitkälti järjestäytyneen rikollisryhmän omien sääntöjen mukaan. Jos toimivaltuuksia laajennetaan, tulee myös ottaa huomioon käytännön työturvallisuusriskit. Tehtäviin osallistuvien poliisien koulutuksen tulee olla laaja-alaista ja perusteellista.

Poliisin rikoksenteko-oikeutta on pohdittu eri tahoilla, kuten esimerkiksi peitetoimintatyöryhmässä ja viimeksi esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan työn yhteydessä. Aihe on herättänyt lähes poikkeuksetta runsasta keskustelua oikeusoppineiden piirissä. Peitetoimintatyöryhmän mietintö ei ole toistaiseksi johtanut säädäntötoimiin ja esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan työ on tällä hetkellä oikeusministeriön ja sisäasiainministeriön edustajista kootun ohjausryhmän jatkovalmistelussa.

On hyvä, että näitä kysymyksiä ja asioita pohditaan, koska kyse ei ole mistään vähäisestä asiasta. Näillä keinoilla puututaan useiden perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien ydinalueeseen, erityisesti yksityiselämän, kotirauhan, luottamuksellisen viestin ja henkilötietojen suojaan.

On hyvä muistaa, ettei poliisi tarvitse uusia toimivaltuuksia itseään varten, huvin vuoksi, vaan niiden tarkoituksena on vastata rikollisuuden kehittymiseen: ammattimaistumiseen, organisoitumiseen ja kansainvälistymiseen. Toimivaltuudet ovat poliisin työkaluja, joilla pystytään puuttumaan yhteiskunnan kielteisiin ilmiöihin. Samalla, kun tekniikka kehittyy, on myös työkalujen kehityttävä: vasaralla on hankala leikata metallia.

Tulisiko poliisille antaa nykyistä paremmat välineet puuttua kaikkein vakavimman rikollisuuden torjuntaan? Mitä mieltä Sinä olet?

Osastopäällikkö Kauko Aaltomaa
Sisäasiainministeriö

http://www.intermin.fi/intermin/blog.nsf

Advertisements
%d bloggers like this: