Etusivu > MUUT POLIISI ASIAT > Tutkimus suomalaisen poliisirikoksen kuvasta

Tutkimus suomalaisen poliisirikoksen kuvasta

1.3.2010

      Tiivistelmä:
      Ei korppi toista silmään noki.” Vai nokkiiko? Pitäisikö sen nokkia? Onko yhteiskunnalla sellainen poliisi kuin se ansaitsee? Poliisitoiminnan ja poliisikoulutuksen kehittäminen edellyttää poliisin kohdistettua kriittistä tutkimusta ja seurantaa. Tutkimuksessa tarkastellaankin Suomessa vähän tutkittua aihetta – poliisin tekemäksi väitettyjä ja epäiltyjä rikoksia. Suomalaisen poliisirikoksen kuvaa valotetaan noin 500 tapauksen avulla. Tarkastelun kohteena ovat myös oikeuden ja poliisin suhde, poliisitoiminnan erilaiset ulottuvuudet, poliisikulttuuri ja poliisirikoksen määritteleminen eri näkökulmista. Oikeustieteellisen tutkimuksen painopisteenä on kuitenkin poliisirikosten esitutkinta erityisesti suomalaisen tutkintajärjestelmän perusteiden ja esitutkinnan aloittamisen edellytysten osalta.
      Poliisirikoksen kuva näyttäytyy tutkimusaineiston valossa pääosin varsin arkipäiväisenä ja poliisin työnkuvan mukaisena. Kuitenkin poliisin informaation käsittelyyn kohdistetun arvostelun määrän ja laaja-alaisuuden vuoksi tulevaisuudessa kriittistä poliisitutkimusta tulisi suunnata yhä vahvemmin muun muassa rikostutkintaan. Tutkimusaineistossa ei näyttäisi olevan jälkiä korruption taloudellisesta ulottuvuudesta. Poliisin työllä ja taloudellisen edun tavoittelulla ei näyttäisi siten olevan tutkimusaineistossa yhteyttä. Samalla on kuitenkin muistettava, että kyseinen korruption ulottuvuus on vaikeasti paljastettavaa piilorikollisuutta. Poliisia ei juurikaan arvostella rasistisesta tai seksistisestä käyttäytymisestä eikä salaisten pakkokeinojen käytöstä. Tästäkään tiedosta ei voida vetää suoraviivaisia johtopäätöksiä, kuten tutkimuksesta tarkemmin ilmenee.
      Tutkimuksessa on herätetty kysymystä valvojien valvonnan vaikeudesta. Tutkimusaineiston valossa poliisitoiminnan kyseenalaistaminen on pääosin asianomistajien tai sellaiseksi ilmoittautuvien henkilöiden varassa. Poliisimiehet eivät liikenteeseen liittyviä asioita lukuun ottamatta kyseenalaista juurikaan omaa toimintaansa. Sama koskee myös muita viranomaisia ja sivullisia (todistajia). Tutkimusaineiston perusteella voidaan sanoa, että hyvin lievät ja vakavat tapaukset tulevat kuitenkin ilmoitetuksi poliisin toimesta. Myös arvosteltavan toiminnan luonne, kyseenalaistajan ja kyseenalaistettavan asema ja erityisesti onko poliisimies haitannut poliisin tehtävien hoitamista tai kyseenalaistanut poliisin auktoriteettia näyttäisivät olevan merkityksellisiä seikkoja. Poliisin ja poliisitoiminnan kyseenalaistajien näkemyksien voidaan myös sanoa olevan varsin kaukana toisistaan. Sillä, että poliisitoiminta kyseenalaistettaisiin laajemmalla rintamalla, ei kuitenkaan ole välttämättä toivottua vaikutusta, vaan se voi korostaa poliisikulttuurin piirteistä solidaarisuutta ja eristäytyneisyyttä.
      Lainvalmistelussa käytetyt poliisirikosten tutkintajärjestelmän perusteet osoittautuivat osittain pettäviksi. Kysymys sisä- tai ulkopuolisesta tutkinnasta ei olekaan ehkä niin keskeinen, kuin saattaisi olettaa, vaan jokainen tutkintamuoto kohtaa ongelmia erityisesti poliisirikoksissa. Juuri tällöin valvojien valvominen näyttäytyy vaikeana. Tämän vuoksi tutkimuksessa esiin nostettu poliisimiesten pyyteetön vastuullisuus ja vahva eettinen selkäranka muodostuvat tärkeiksi. Poliisirikosten tutkintajärjestelmä näyttäsi myös sisältävän nykymuodossaan vaaran lähteen epäoikeudenmukaisuuden kokemuksille sekä poliisimiesten että poliisitoiminnan kyseenalaistajien kannalta tarkasteltuna. Tutkintajärjestelmää voidaan soveltaa vain silloin, kun on syytä epäillä rikosta ja objektiivisia perusteita epäillä poliisimiestä rikoksentekijäksi. Haluttaessa pitää tutkittavaksiottamisen edellytykset matalana joudutaan tinkimään poliisimiesten oikeusturvasta. Vastaavasti rikoksesta epäillyn poliisimiehen yksilöiminen kyseenalaistajan taholta saattaa ilmoituksentekijän vaaraan joutua vastuuseen poliisitoiminnan arvostelusta.
      Miten meidän tulisi arvioida poliisia? Eri tutkimukset näyttävät tukevan käsitystä, että poliisin toimilla on vain vähän jos ollenkaan merkitystä rikollisuudelle kokonaisuudessaan ja poliisin tehokkuuden arvioiminen on likimain mahdotonta. Tämän on katsottu juontuvan siitä, että monet rikollisuuteen vaikuttavat tekijät ovat poliisin ulottumattomissa. Sen sijaan on viitteitä siitä, että ”huono poliisitoiminta” voi vaarantaa muun muassa turvallisuutta ja lisätä rikollisuutta. On ehdotettu, että poliisitoimintaa arvioitaisiin huomaavaisuuden, luotettavuuden, vastaanottavuuden, pystyvyyden, käytöstapojen, oikeudenmukaisuuden perusteella. Tämä puolestaan ei ole ristiriidassa tutkimuksessa esitetyn eettisen poliisitoiminnan kanssa.
      Tutkimuksessa ehdotetaan, että poliisin laillisuusvalvonta poliisiorganisaation sisäisesti toteutettuna olisi järjestettävä siten, että sen avulla kyetään tuottamaan mahdollisimman luotettavaa, hyödynnettävissä olevaa informaatiota poliisiin kohdistetuista arvostelusta, rikosepäilyistä ja väärinkäytöksistä sekä niiden käsittelystä ja mahdollisista seuraamuksista. Myös poliisin poliisia kohtaan esitettyjä vahingonkorvausvaatimuksia ja maksettuja korvauksia tulisi seurata. Järjestelyn tulisi olla jatkuva ja kattava sekä informaation kerääminen systemaattista. Saatua informaatiota olisi jalostettava ja analysoitava sekä menettely tulisi sitoa poliisin tulosohjaukseen tai reagointi informaation perusteella tehtäviin johtopäätöksiin tulisi järjestää jollakin muulla tehokkaalla tavalla. Poliisiorganisaation tulisi myös saattaa julkisuuteen säännöllisesti tietoa poliisitoiminnan ”pimeästä puolesta” ja havaittujen epäkohtien vuoksi suoritetuista toimenpiteistä. Voidaan tosin ajatella, että aktiivisesta julkistamisesta aiheutuisi poliisin legitimiteetin menetystä, mutta pidemmällä aikavälillä menettely osoittanee poliisin avoimuutta ja halua tulla kontrolloiduksi, mikä voi puolestaan johtaa poliisia kohtaan tunnettavan luottamuksen vahvistumiseen tai ylläpitämiseen.
      Poliisiorganisaation tulisi myös varautua siihen, että poliisin kohdistettua arvostelua tutkitaan tulevaisuudessa poliisista ulkopuolisen nykyistä riippumattomamman elimen toimesta. Globaalisti tarkasteltuna ”kehitys” näyttäisi kulkevan vahvasti tähän suuntaan, vaikka se ei näyttäisi olevan välttämättä tehokkaampi vaihtoehto kuin muut tutkintamuodot. Konkreettisten keinojen osalta valvonnan verkostoa voidaan täydentää (mikäli siihen ilmenee tarvetta) muun muassa säännöllisellä eettisen lämpötilan mittauksella esimerkiksi henkilöstöbarometrin yhteydessä. Lahjomattomuus- ja rehellisyystestit sekä erilaiset tekniset menetelmät ovat yleistymässä. ”Rehellisyyskoulutus” koko poliisin perustutkinnon läpäisevänä, yksittäisiä kursseja tai moduuleita laajempana, on myös käytössä. On myös muistettava, että modernit sofistikoituneet tutkintamenetelmät ovat käytettävissä, joten olemassa olevan rikostutkintatiedon ja taidon käyttö on tiedostettava myös poliisirikosten osalta. Poliisin rikoksista ilmoittamista koskevia mekanismeja voidaan kehittää ja tukea jne.
        HELSINGIN YLIOPISTO
        Nimeke: Poliisin rikokset : Tutkimus suomalaisen poliisirikoksen kuvasta
        Tekijä: Viitanen, Marko
        Muu tekijä: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, rikos- ja prosessioikeuden laitos sekä oikeuden yleistieteiden laitos Poliisiammattikorkeakoulu
        Päiväys: 2007-08-29
        Taso: Väitöskirja (monografia)
        Julkaisun pysyvä osoite: https://oa.doria.fi/handle/10024/7261

        Advertisements
%d bloggers like this: