Kuka tutkii poliisin tekoja

30.8.1994

KUN POLIISIA epäillään väärinkäytöksistä tai rikoksista, pitää tutkinnan olla erityisen nopeaa, tehokasta ja puolueetonta. Helsingin rikospoliisin jo eläkkeellä olevan ylikomisarion tapaus (Helsingin Sanomat 29. 8. 1994) asettaa nykyisen järjestelmän hyvin kyseenalaiseksi. Se osoittaa, kuinka pulmallista toisen poliisin on tutkia toisen tekemisiä. Rattijuoppous on helppo selvittää, mutta korkean poliisimiehen lahjontaepäilyt ovat paljon hankalampia.

Oikeuskansleri kiinnitti asiaan huomiota jo vuonna 1988. Hän aivan oikein epäili, että poliisiorganisaation sisäinen tutkinta kärsii tasapuolisuus- ja uskottavuusongelmista. Sisäministeriön poliisiosasto otti Aallon terveiset vakavasti ja asetti työryhmän selvittämään poliisin tekemien rikosten tutkintapulmia. Se sai työnsä valmiiksi neljä vuotta sitten ja ehdotti kahta eri mallia, mutta esitys on hautautunut sisäministeriöön.

Ensimmäisen mallin mukaan poliisin epäillyt rikokset on annettava ulkopuolisen vetäjän, esimerkiksi syyttäjän, johtaman poliisiryhmän tutkittaviksi. Toinen ja parempi malli ehdotti ulkopuolisen tutkintaelimen määräämistä. Esimerkiksi oikeusasiamiehen toimisto voisi tapauksen luonteesta riippuen koota sopivan tutkintajoukon juristeista, tuomareista, asianajajista ja poliiseista. Poliisin mukanaolo on välttämätöntä. Vain heillä on tutkinnallista kokemusta.

Maanantaina julkaistu poliisin toimintaympäristön tulevaisuudennäkymiä kuvaava poliisibarometri pitää poliisin tärkeimpänä taitona korkeaa ammattietiikkaa. Sitä se voisi noudattaa jo nyt panemalla hautautuneen tutkintamietinnön vauhdikkaasti eteenpäin.

 

Helsingin Sanomat 30.8.1994

Advertisements
%d bloggers like this: